Mökille on syntynyt metsäpuutarha. Sen kasvit ovat vielä pikkiriikkisiä, ja niistä olen kertoillut aiemminkin. Ostoslistaan pääset mm. tästä. Kaikki alkoi takana olevasta suuresta kivestä, jonka juurelta ensin poistettiin aiemman omistajan kätkemät jätteet; metallipurkit, vanhat katiskat, särjettyjä pulloja ja ikkunalasia, lastenrattaat... ilo vaihtui raivonsekaiseen kauhuun, kuinka joku voi sotkea rantatontttinsa kaivamalla maatumattomat jätteet luontoon! Hankkiessamme naapurin hyljätyn mökkitontin, oli meillä aavistus, että sieltä voi löytyä lähes mitä tahnsa, mutta että metsämaahankin olisi haudattu niin paljon romua, sitä en tiennyt! Puutarhani valmistuminen siirtyi aina kauemmas, kun siivosin lasinsirpaleita ja metallirojua viikko toisensa jälkeen, kun mökillä kävimme.
Tontille oli myös jätetty kaksi valtavaa kasaa havupuiden oksia, suuret puut oli kaadettu toistakymmentä vuotta sitten. Mutta nyt kasa oli jo pitkälti maatunut ja sain hyvää hapanta kasvualustaa alppiruusuille ja muille metsämaassa viiihtyvílle kasveille. Taimet odottivat pitkään istuttamista, mutta päätin tehdä niille hyvän kasvukodin.
Tontilta oli siis kaadettu kaikki suuret puut, mutta valtavia kantoja on joka paikassa, niin myös tulevan metsäpuutarhan ympärillä. Maatuneita kantoja ja pöllejä löytyi vaikka kuinka ja niistä sain aloitettua kantopuutarhan rakentamisen.
Istutetut kasvit ovat kaikki toistaiseksi hengissä, mutta ikäviä myyränreikiä on ollut joidenkin juurella. Näillä kasveilla on edessään syksy ja talvi, jolloin joutuvat selviytymään omillaan, puutarhuri ei juurikaan näinä vuodenaikoina puutarhassa vieraile. Suuri ilonaihe olikin tällä viikolla löytää tuoksuorvokista pikkuruinen kukkanen kuin merkkinä kasvuunlähdöstä! Maahan on kätketty runsaasti pikkulaukkoja, joiden sipulintuoksun toivon karkottavan myyräpopulaatiota kauemmas. Valtava määrä lehtiä on pudonnut kaikkialle maahan, koko puutarhakin on lehtien peitossa. Puutarhan kohdalta on puusto lähes kokonaan poistettu ja runsasta saniaiskasvustoa harvennettu reilusti. Kunhan kevät koittaa, ei luonto ole varmasti poistunut metsäpuutarhan kohdalta, alkuperäiskansa elää siellä edelleen sitkeästi. Mutta toivon tulevaisuuteen hyvää yhteiseloa ja harmoniaa kasvien keskuuteen. Keväällä myös palataan tarkemmin metsäpuutarhan kasveihin.
Syyslomalla piti vähän hassutella, vaikka halloween ei kuulukaan omiin juhlaperinteisiin. Kaupoissa vaan on niin söpöjä pikku kurpitsoita kaupan, että niitä on mukava hankkia syyskoristeiksi. Otin kotoa kurpitsat mukaan, kun tiesin tuunaavani jotakin metsäiseen maastoon.
Metsäpuutarhaan muuttanut tonttu on jo vanha, virkansa menettänyt; oli aiemmin suuntaviittana mökkitielle. Metallinen jalusta sen sijaan on yksi tontilta löytyneistä romuista, tein siitä ruukunjalustan (en edes tiedä, mikä se on aikoinaan ollut). Harmaansävyinen calluna sopi sekin hyvin halloween asetelmaan. Kannon juurelle on istutettu tuoksukurjenpolvea.
Kun ilta alkoi hämärtyä, sytyttelin kynttilöitä ja roihuja metsäpuutarhan asetelmien ympärille.
Syyslomaviikolla
laiteltiin myös mökkiä talvikuntoon. Ulkoiltiin kaiken päivää, mm.
polteltiin risuja ja nuotion hehku loi hienon efektin pimenevään iltaan.
Sinne oli myös kiva kätkeä kasvisnyyttejä kypsymään iltaruualle :)
Mukavaa lokakuun viimeistä viikonloppua, Halloweenillä tai ilman!