Viikonloppuna kävimme viemässä kauppaostoksia vanhemmilleni, jotka elelevät kiltisti kotonaan. Vietimme samalla koko viikonlopun mökillä ja siellä olikin jäiden lähdön aika! Suuri osa järvestä oli jo sulaa, mutta mökkimme kohdalla jäät vielä pitivät kiinni otteestaan. Vaikka aurinko paistoi ja sää oli kaunis, kävi järveltä jäätävän kylmä tuuli. Aivan tavallisen vilustumisen pelossa ei ranta houkutellut muuta kuin kuvausreissulle.
Tuuli puski valtoimenaan kulkevaa vettä eteenpäin ja siirsi tunti tunnilta jäätä ohuemmaksi ja jään reunaa kauemmaksi. Auringon ja tuulen vaikutuksesta sulan veden määrä lisääntyi nopeasti.
Vielä lauantaina aamutuimaan rantavesi oli jäässä ja tuulisella säällä jäätyneen veden kuviot olivat uskomattoman kauniita! Riippuen, mistä suunnalta kuvasi, antoi aamuaurinko eri tavalla valoa jään pinnalle. Laiturin molemmin puolin oli upeita luonnon taideteoksia!
Löytyi viimaiselta mökkipihalta muutama kylmän uhmaajakin:
Sinivuokot olivat vielä nupussaan, mutta siellä täällä niitä pilkisteli. Kunhan viikolla lämpötila nousee, alkaa metsäisellä pihalla sinertää siellä täällä!
Näsiähän se taas ensimmäisen kevätkukkijan tittelin tuolla tuulisella rannalla voitti! Nyt ei sitruunaperhosia näkynyt pyörimässä näsiän ympärillä. Yleensä keltaiset perhoset näsiän kukilla ovat tuttu näky. Odottelevat varmasti myös niitä auringon lämmittämiä päiviä...
Nyt talvi sanoo hyvästit ja kumartaa nöyrästi keväälle!
Hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa!
