Rauhallista joulua!

 

Valkea joulu mökkipuutarhassa...

Valkea joulu kotipuutarhassa...

Valkoinen on joulu myös puutarhahuoneen puutarhassa...

Illan tullen syttyvät kynttilät ja joulurauha laskeutuu...

Kurkistetaan sisälle...

Tänä vuonna puutarhahuone saikin yhden kuusen sijasta kolme!

Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille lukijoilleni! <3

Uusi vuosi, uudet haasteet

 

Pitkään on tämä puutarhablogin joululoma kestänyt, lieneekö talviunta, turnausväsymystä vaiko vain silkkaa laiskuutta! Talviunesta en usko sen johtuvan, sillä ilo ja pirteys kasvaa sitä mukaa kun lumen määräkin; Jos olen puutarhaihminen ja jouluihminen, olen myös talvi-ihminen, joka nauttii lumitöistä ja hiihtämisestä sekä talvisen luonnon ja puutarhan kauneudesta! Viime talvi oli tuskaa, kun ei lunta tullut, joten tästä aion ottaa ilon irti! 

Tältä näyttää puutarha 10.1.2021

 

Toki odotan kevättä, lämpöä ja sitä, kun piippoja alkaa ilmestyä puutarhamullasta, mutta sepä tuntuu sitä mukavammalta, mitä suuremman lumikasan alta se uusi kasvukausi saapuu. Koitan ajatella myös positiivisesti suurta lumimäärää, se kun samalla suojaa arkoja kasveja kovilta pakkasilta. Pahoja pakkasia toki en toivoisi lainkaan, kun olen sellainen vilukissa.

 

Postikorttimaisen kauniita kuvia talvisesta puutarhasta on saanut jo hyvän aikaa. Instagramiin olen näitä aiemmin jo laittanut, mutta pihalla on niin kaunista ja puutarhahuoneen jouluvalot vielä loistavat, joten lataanpa tännekin vielä kuvan jouluisesta pihapiiristämme. Joulun ihanuus loppui oikeastaan eilen, kun korjasimme kuusen ja loput joulukoristeet pois. Olisihan tuo kuusi pärjännyt vielä Nuutinpäiväänkin asti, mutta oli sopivasti aikaa siivoiluun, niin siinäpä se sitten lähti kuusikin. 

 

 

 

Sen verran sentään vielä joulukukista on mainittava, ihan vinkkinä muillekin: Ennen joulua ostin Citymarketista pitkäksi venähtäneitä nuppuisia amarylliksia, puoleen hintaaan, 3e/kpl, joista riittikin useampi kukkakimppu jouluksi kotiin ja mummoille. Loppiaiseksi avautui yksi kukkavana ja edelleen on kaksi nuppuista vartta on odottamassa tammikuun asetelmiin. Mieluummin katselen upeita amarylliksia kimpuissa kuin tuettavissa varsissaan. Vaikka kukat ovat joulunpunaisia, saa niistä talvisia kimppuja muiden kukkien värejä vaihtamalla. Eukalyptuksen oksia piti jouluksi tietenkin saada, mutta vielä niitäkin kestävämpiä - ehkä jopa kauniimpia, ovat mahonian kiiltävät lehdet, joita voin leikata kimppuihin omasta puutarhasta!

 

 

Laiskuus tai ajan puute lienevät siis suurin syy  postausten vähyyteen. Sukkia, lapsia, pipoja, niitä on kudottu ahkerasti, ulkoiluun on satsattu, liikuntaa on lisätty ja työtkin ovat taas alkaneet pienen joululoman jälkeen. Nyt arki alkaa asettua uomiinsa ja blogihaasteet odottavat. Niihin siis viittaan otsikossa, en mihinkään sen suurempaan. Vaikka mistäpä sitä tulevaisuuttaan tietää, voihan nurkan takana odottaa jokin suurempikin haaste...

 

Jos tulisi suojalunta, tekisin muhkean lumiukon. Kun on tiedossa kipakoita pakkasia, jäälyhdyt ja -koristeet saavat taas minut, kotiaskartelijan innostumaan. Kokeilin eilen jäädyttää muutamista lopuista joulukukista jäälautasia, mutta vähän sameaksi jäivät. Lumimyräkkää on luvassa, ei toivota vaurioita, mutta lumitöitä odotan hyvillä mielin:)

 

Näillä mennään ja heittäydyn uuden vuoden pieniin ja suuriin haasteisiin uteliaana ja innostuneena.  

 

Iloa tammikuuhun ja talven touhuihin!

Kohti uutta vuotta!

 

Elellään vuoden 2020 viimeisiä tunteja!  Olipa erikoinen vuosi, erilainen. Oli siinä hyvääkin, mutta toivoisin paluuta entiseen normaaliin.

 

  

 Tässä kohden en muistele sen enempää vanhaa vuotta vaan suuntaan katseen tuleviin aikoihin, haaveita unohtamatta!

 

Nautitaan yhdessä talvesta, sillä sen jälkeen koittaa taas puutarhaihmisten ilon päivät ja uusi kasvukausi!

Toivotan kaikille Kukkia ja haaveita -blogin lukijoille hyvää alkavaa uutta vuotta 2021!

 

Toivoa keväästä

Toistan itseäni päivästä toiseen, mutta täällä ei voi kuin huokailla tätä luonnon kauneutta. Tai ainakin viime päiviin asti. Nyt sää on jo kovasti lauhtunut ja viimeinen lumisade hellittänyt. Vaan uuttahan on luvassa, suojalunta vaihteeksi.

Tätä pariskuntaa ei taida palella, peitto senkun paksunee, ovat päättäneet istuskella vielä tovin ja odottaa rauhassa kevättä.

Puutarhahuonetta voi valokuvailla tältäkin suunnalta, nyt lumikasojen päältä. Kasvilavat ja pikkuruiset hedelmäpuut ovat lumen saartamia, kuvan oton jälkeen lapioitiin lunta pois puiden ympäriltä, etteivät jänikset pääse herkuttelemaan luumu-, päärynä- ja kirsikkapuiden oksilla.

 Kasvilavoista päästäänkin kylvöaiheeseen. Tilasin Impectalta muutaman pussin siemeniä. Ja K-raudan siemenständistä nappasin myös joitakin lajikkeita. Ennestään minulla oli viime syksynä ostettuja, vajaita pussukoita ja omista kukkasista talteen otettuja aikamoinen määrä.

 Samettiruusuja pitää tietenkin olla, täyttävät perennapenkkejä ja kukkivat pitkään, sietävät melkoista hellettäkin. Ja osa pääsee kasvihuoneeseen ötököiden torjuntahommiin.

Samettiruusujen rinnalle kehäkukkia ja punaisia auringonkukkia- no ehkä joutuvat erilleen toisistaan, paikat vielä hakusessa. Vaaleanpunaiset asterit ja kerratut kosmoskukat sekä törmäkukat aion istuttaa lähekkäin, värisävyt matsaavat niin hyvin toisiinsa.Tsinnia-, leijonankita- ja ahkeraliisasekoituksissa on lähellä toisiaan olevia sävyjä, joten niitä suunnittelen myös istuttavani ryhmäksi.

 Kelloköynnöskokeilu ei jää pelkkään viime kesään. Olisin toivonut runsaampaa kukintaa, koska kesäkin oli lämmin, joten nyt mietin kasvupaikat uudelleen. Keijunmekkoja en alunperin ajatellut kasvattaa, viime kesän siemenistä vain yksi iti, ja sekin loppukesästä.  Sitten sainkin ystävältä osan hänen tilaamistaan siemenistä, joten ilman muuta sittenkin yritän uudelleen. Haastavien kasvatus on mielenkiintoisempaa, eikö?

Yritän pitää tämän ainokaisen Keijunmekon  hengissä kesään asti.

Kesäkukkia toi minulle joulupukkikin, tai oikeastaan esikoinen, joka oli keksinyt äidille sopivan joululahjan. Katsotaan, mihin tuon neliömäärän siemeniä ripottelen:)

Mies taas oli sitä mieltä, että tomaatintaimet ostetaan valmiina, tuskastui kai rentoina huojuviin taimiin, joita olikin melkoisen runsaasti esikasvatuksessa. Turha luulo, siemenet on jo ostettu! Ja viime vuotisiakin on ihan mukavasti jäljellä;)

Viime viikonlopun huikean kaunis sää oli hyytävän kylmä, mutta aurinko toi taas toivon lähestyvästä keväästä. Kun tuo siemenkasvatus pääsee vauhtiin,  ei kevät ole enää kaukana.

Joko sinä olet upottanut sormesi multaan?

Mukavaa viikonloppua!

Vuoden 20019 ensimmäinen

Uusi blogivuosi 2019 alkaa verkalleen.

Syksyn valokuvauskurssin innoittamana piti vuodenvaihteessa kokeilla kameran säätöjä.

Olen nauttinut joulusta, aloitellut arkityöt, kutonut ja puuhannut lumitöiden parissa. Kuntoilukin on siis päässyt alkuun!

 Vaikka joulu onkin ohi, on meillä vielä päivässä monta tuntia aikaa tunnelmoida. Kuusi saa olla sekä sisällä että puutarhahuoneessa vielä loppiaisen yli. Jäälyhdyillä ei aikarajaa ole muuta kuin sää.

 Vuoden vaihteeseen osunut suojasää osoitti taas, etten taida koskaan kasvaa täysin aikuiseksi. Lumitöitähän on monenlaisia:) Ennen kuin pakkanen ehti kovettaa puutarhamummon, ehti hän jo kumartua lumen alla uinuvien kasvien puoleen. Kun ei nyt vaan selkä jäykistyisi pahasti, kun nämä pakkaskelit tuntuvat pysyvän.

 Uuteen vuoteen on mahtunut jo monenlaista säätä, niin hyvää kuin pahaakin. Nyt onneksi talvimyrsy on ohitse ja saamme nauttia valkoisista hangista ja auringonsäteistä! Kyllä puhdas lumi ja kirkas auringonpaiste nostavat ilon pintaan!

 Ei tuossa vielä tarkene istuskella, mutta haaveilla voi jo muutaman kuukauden päähän:)

 Uusissa kukkapenkeissä uinuvat syksyn istutukset, miltä mahtaakaan näyttää maisema kesän tullessa?

Jos jäykistyy puutarhamummon selkä, niin saa tämäkin pariskunta keinutella vielä tovin, ennenkuin kevät koittaa:)

Mukavaa loppiasta ja tammikuun jatkoa!