Lomallako kiirettä?!

 Luulin, että kesällä on aikaa puutarhassa oleskeluun ja kukkien ihailuun. Miten väärässä olinkaan! Heinäkuun lomapäivät ovat olleet puuhakkaita, mutta kylläkin positiivisella tavalla. Kolmeen viimeiseen viikkoon on mahtunut paljon kaikkea mukavaa. Olen ottanut kuvia, ladannut ne koneelle ja aloittanut ties kuinka monen blogipostauksen kirjoittamisen todetakseni vain, etten nyt ehdi enempää. Enimmän ajan on vienyt mökkiremppa. Sisätiloja on maalattu ja vhdoin heinäkuun alussa saimme uudet keittiökalusteet, joiden asentamiseen vierähti muutama päivä. Puutarhassa ja puutarhahuoneessa mentiin riskillä, kasvit oman onnensa nojassa.

Viime viikolla pääsin ystävän matkassa kesäiselle kimppukurssille. Lahtelaisen Kukkakauppa Neilikan Tiina järjesti ihanan kukkaillan kotipihallaan Iitin Vuolenkoskella.

Kesäinen sää ja vehreä miljöö veden äärellä lisäsivät iloista tunnelmaa. Tarkoitus oli tehdä boheemi, runsas kimppu, johon Tiina oli tuonut materiaaliksi valtaisia vaaleanpunaisia hortensian kukkia, pioneja, laukkoja, neilikoita, ruusuja, eustomaa, ikiviuhkoa, heiniä, vadelmaa ja eukalyptusta. Lisäksi oli jokaisen haettava kolmea erilaista luonnonkasvia tulevaan kimppuunsa.

Taitavana opettajana Tiina ei päästänyt kurssilaisiaan helpolla, vaan jokainen joutui tekemään kimppunsa vähintään kahteen kertaan (kuten aiemmillakin Tiinan kursseilla). Mutta hyvältähän se tuntuu, kun saa spiraalin onnistumaan :) Kännykällä räpsittyjä kuvia, vasta kotona otin omasta kimpustani paremman kuvan.

Kimppu kulki mukana mökille, ilahdutti siellä ystävä- ja sukulaisjoukkoa ja pysyi ihmeen hyvänä, vaikka päivät olivat helteisiä ja yölläkin mukavan lämmintä.

 Nyt puolitoista viikkoa myöhemmin purin kimpun, säästin vielä hyväkuntoiset neilikat, laukkapallon,viuhkot ja eukalyptuksen oksat, muut tarpeet löysin mökkipihalta ja tein uuden kimpun! Kannattaa katsoa tarkkaan, ennenkuin heität vanhan kukkakimpun menemään, olisiko siinä vielä jotakin hyvää jäljellä:)

 Olen parin viime viikon aikana vain piipahtanut kotona. Matka jatkui mökkiviikonlopun jälkeen Helsinkiin tyttären luokse.  Ensin kävin kotona tarkistamassa, että kaikki on kunnossa, ihailin avautuneita liljoja ja kärhöjä ja poimin matkaani kimpun kukkia - ei niitä siellä nyt kukaan ehdi katsella.

`Margaret Hunt´on tukeutunut syreenin oksiin

Helsingin retkestä postailen myöhemmin, mutta kotiin tultuani kävin taas katsastamassa molemmat puutarhat, ja uusi kukkakimppu matkassani painelin mökille marjaan.

Miehen tekemä uusi kärhötuki on saanut ympärilleen monta kaunotarta

Kiiltoleimut parhaassa kukassa

Mantsuriankärhö komeampi kuin koskaan

Nyt on marjastajan ja sienestäjän apajat! Kanttarellikiintiö alkaa olla täynnä, mustikoita on metsässä runsaasti ja ihan kivasti jo poimittunakin:) Metsävadelmien satokausi parhaimmillaan. Puutarha pärjätköön vielä hetken omillaan:)

Sade pakotti pomintatauolle, joten ehtii taas olla hetken koneellakin. 
Hyvää viikonloppua!

Tähtihetkiä

 

Tähtihetkiä saa puutarhassa kokea keväästä syksyyn vaikka päivittäin. Aina nousee maasta uutta, joko vanha tuttu perenna, joka on selvinnyt talven yli tai uusi tulokas, joka vasta edellisenä syksynä on istutettu. Tai sitten ilmestyy nuppu joka yhtenä aamuna onkin jo auennut! Voi olla, että odotettu kukka onkin erilainen tai eri värinen mitä odotit.

 

Minulla on menossa pihalla tähtiputkihetki. Viime kesänä sain kokea niiden kanssa sen tähtihetken, että näin uusien taimien kasvavan ja kukkivan. Tänä kesänä saan iloksen nähdä, kuinka ne ovat voimistuneet ja kukkivat entistä runsaammin muodostaen oman istutusalueensa. Toki niitä on jo kolmessa kohtaa, mutta sitä mukavampaa, kun näyttävät viihtyvän. Siitä en tiedä, mitä sitten tapahtuu, jos innostuvat vallan leviämään, mutta luulen, että pärjään näiden herkkien ja kauniiden kasvien kanssa.

Tähtihetkiä ovat varmasti monen puutarhurin mielestä ne, kun pihan kaunottaret avaavat kukkansa. Pionit ihastuttavat ensin, sitten tulevat ruusut, kärhöt, daaliat... Ostin viime kesänä useamman uuden ruusun - mistäpä olisin tiennyt kaikkia noita olevan olemassakaan, ellen sitten blogien kautta, kiitos siis teille, kanssasisaret, että saan kokea näitä tähtihetkiä <3. Osaa olemme jo aiemmin ihailleet, kuten mielettömänä kukkivaa ikivanhaa Flammentanzia.

 
 Nyt jaan kanssanne ihailuni Rosa Mundia kohtaan! Kirjoapteekkarinruusu on niin kaunis! Livenä tuo ruusunkukka on vielä paljon värikkäämpi. Luin Viherpeukaloiden sivustolta, että kirjoapteekkarinruusun väri vaihtelee maan happamuuden mukaan. Jos ruususeni tekee juurivesoja, niin siirrän toisen happamuudeltaan erilaiseen paikkaan, niin voin vertailla niiden värisävyjä.

`Rosa Mundi´

 

Kärhöjen kanssa tähtihetket ja aallonpohjat kulkevat rintarinnan. Jos viime kesänä sait ihailla jonkun kärhön runsasta kukintaa, voikin olla, ettet tänä kesänä löydä koko kärhöä. Tai sitten se suvaitsee vain ilmoittaa, että on hengissä, muttei jaksakaan kukkia. No, hengissä oleminenkin on sentään ilon aihe. Minun puutarhassani ainakin näyttää käyvän niin. Mutta olenpa ollut ovela (tai sitten vain luulen olevani), ja istuttanut jokaisen kärhökaaren juurelle ainakin 2, ellen 3 kärhöä. Ja varmistelen vielä ruukussa kasvavilla kelloköynnöksillä, että kyllähän sielä joku tähtiä tavoittelee:) Matka jatkuu, nuppuja on paljon, mutta paras kukinta vielä edessäpäin.

`New Dawn ´ ja `Rouge Gardinal´ jatkavat matkaa kohti korkeuksia

 Suurimman osan kärhöistäni alan jo tunnistaa, paitsi alla olevan nimi on aikoinaan kadonnut ja eipä ole koko kasvia juurikaan näkynyt aiempina vuosina. Tänä kesänä näyttäisi siis olevan tämän kärhön tähtihetki!

 Viime viikolla oli töiden puolesta puutarhurin tähtihetki, kun sain kahden päivän kanttausurakan ja penkkien siistimisen päätökseen. Ensimmäinen kuva on otettu urakan päätteeksi (ja huomasin kuvien tallennuksen jälkeen, että vielä oli jäänyt pikkuruinen kitkemiskasa nurmikolle:)) Mutta sateen tulokset näkyvät nopeasti: nurmikon leikkuu on taas ajankohtainen ja leikkuri kun vielä on alkanut oikuttelemaan, niin iskee arkirealismi puutarhurin takaisin maan pinnalle.

Kaikella on kaksi puolta; jos ei ole kuivaa eikä tarvitse kastella, niin sitten sade kasvattaa nurmikkoa vallan vimmatusti. Jos sade kaataa ritarinkannukset maahan ja katkoo niiden varret, on puutarhurilla yllättäen runsaasti materiaalia kukkakimppuihin:D

Ihania tähtihetkiä viikkoosi!

Säiden armoilla

Huh, onpas sateinen viikko takana! Nyt olisi vähempi riittänyt jo aikaa sitten, mutta lisää pisaroita näyttäisi riittävän tulevallekin viikolle. Eilinen tuuli oli sekin omaa luokkaansa!

Yritin viime viikolla suojella kukkivia pioneitani, vaan ei siitä jatkuvilla sateilla ollut mitään apua. Päätin lopettaa Sarah Bernhardtien telttaretket ja siirtyä uusien ihailun kohteiden suuntaan. 

Pikkuapulaisen kanssa poimimme katkenneet pionit maljakkoon, ihanaa, kun joskus voi puutarhastakin keräillä kukkia mielin määrin:)

Puutarhahuoneelle johtavan polun varrella on sateista huolimatta paljon kaunista katseltavaa. Ritarinkannukset ja sormustinkukat huojuvat tuulessa, mutta ovat pysyneet kohtuullisesti pystyssä.

Köynnösruusu `New Dawn´

Ruusuista monet ovat aloittaneet ihanan kukinnan! Köynnösruusu `New Dawn´puutarhahuoneelle menevässä kaariportissa availee suloisen vaaleanpunaisia kukkiaan. Olen niin iloinen, kun kaaren molemmin puolin ruusut selvisivät talvesta, vaikkei niille ollut lumisuojaa eikä juuri muutakaan. Toisella puolen ruusun kaverina on kärhö `Rouge Gardinal´ja toisella puolen lumikärhö. Gardinalin tumman lilat, valtavat kukkaset ovat myös alkaneet avautumaan.

`Morden Blush´

Ruusuja tuossa penkissä kasvaa jo useampia, muiden kukinnot ovat hyvässä kunnossa, mutta kerratut kermanvaaleat `Morden Blush´ruusut ovat niin vettyneitä, että painuvat alaspäin. Kuvat viime viikolta, kun sade oli vasta tulossa.

Yksinkertaiset, mutta niin kauniisti värittyneet ovat  tämän ruusun kukat. Ostin ruusun viime syksynä, ehkäpä Mustilan taimipäiviltä. Vaan mikä onkaan nimi, se on kadonnut!! Voi, kun oppisi aina kirjaamaan ylös ostoksensa!  Täytyypä mennä tänä vuonna kuvan kanssa etsimään ruusukauppiasta, jos vaan muistan keneltä ostin...? Tämä huuhtoo nomeasti pisarat helmoiltaan! Olenpa iloinen sen hankinnasta!

`Honeymilk´patioruusu

Suloinen patioruusu `Honeymilk´nauttii yhteiselosta karpaattienkellojen kanssa. Sen kukkaset ovat sen verran pienet, ettei sade niitä heti paina maahan.

Austinruusu `Munstead Wood´

Austinruusu `Musteadt Wood´sähäkän aniliinisine kukintoineen olisi myös edelleen kaunis, mutta nämä muutama päivä sitten kuvatut kukinnot ovat jo sateen myötä lakastuneet.

Toisella pihallakin näyttää kauniilta - vai näyttääkö?! Voisi kuvitella sinivalkoisen istutusalueen olevan kauneimmillaan....

...Mutta näky on lohduton! Kun sade ja tuuli painoivat kasveja, katkesivat kaikki ritarinkannukset ja makaavat nyt ruusujen, salvioiden, kääpiöpeurakellojen ym. matalampien kasvien päällä sikin sokin! .

Koska ovat jollain lailla hengissä, olkoot tuossa ja poimin ne vähitellen asetelmiin.  Ehkäpä ensi kesä taas on armollisempi pioneille ja ritarinkannuksille. Minkä näille mahtaa, eihän sitä voi vieressä seisoa ja tukea ja suojata. Luonto on joskus armoton myös puutarhurille.

  

 

Haaste voi olla myös kukkien määrä; `Flammentanz´ köynnösruusu kasvaa kasvamistaan, viime talvi ei verottanut edes edellisvuotisia oksia, vaan kukkien määrä vyöryy alas seinustaa pitkin. Viime viikon sademyräkkä rasitti tätäkin ja nyt kukkien painoa on ollut pakko ehkäistä naruvirityksillä, jotka eivät ole missään nimessä kauniita.

Yhteiselo luonnoneläinten kanssa on myös korostunut tänä kesänä. Alku meni jänisjahdissa, edelleen pupu vilistää silloin tällöin puutarhassa, mutta puutarhan kasveissa ei ole hänelle maistuvia ruokia:) Orava vaanii linnunpesiä, joita onkin erityisen runsaslukuisesti. Mökkitontilla kaikki yli 20 pönttöä on ollut koko ajan käytössä, mutta tarvetta on ollut enemmän. Mustarastas on tehnyt pesänsä sekä onkivapojen päälle että kodin räystäskouruun. Joutsenperhe kävi esittelemässä viittä poikastaan, samoin sorsaemo, jolla oli matkassaan 8 poikasta ja jonka siivestä roikkui uistimenkuva! Joltakulta onkijalta lienee jäänyt koukku kiinni vesikasveihin ja sieltä sen on sorsaemo sukeltaessaan saanut siipeensä, voi surku! 

Viimeisin uhkarohkea yritys on räkättirastaalla, joka halusi poikasilleen mahdollisimman kauniin kodin ja rakensi pesänsä Flammentanzin ruusuisille oksille. Nyt yritämme mahtua kaikki ihailemaan kukkivaa köynnöstä:-D Vesisade on haastanut emon moneen kertaan, koska pesä ei ole aivan sateelta suojassa. En ole räkättiä lähtenyt kuvaamaan, sillä nopeasti se sujahtaa ruusun keskeltä hakemaan ruokaa poikasilleen.

 

 

Mutta kuten sanottu, elämäähän tämä on. Terassin suojissa, sateilta ja tuulilta turvassa  nautitaan röyhelöisistä petunioista, jotka sain siemensestä kasvatettua, ja äitienpäiväksi saaduista, jo monta vuotta ilahduttaneista runkoruusuista!

Tämän kesän alku on ollut monella tapaa haasteita täynnä. Luonnonhaasteiden lisäksi useampi remonttikohde on vienyt aikaa puutarhaharrastukselta. Toki kesäkuun helteet vetivät veden äärelle ja puutarha sai jäädä oman onnensa nojaan. Tietokonepulmatkin saivat hetkeksi mielen matalaksi. Ajan puute konkretisoitui ja blogi putosi taas ensimmäisenä listalta. Siksi postausten välit venyvät ja näistä tulee megapitkiä - lukee sitten, ken jaksaa. Nyt olisi aikaa puutarhalle, mutta sää näyttää taas kerran synkkenevän. Olisiko sittenkin pullan leipomisen hetki...?

Hyvää viikon jatkoa kaikille, sateessa tai sateesta huolimatta:)