Kolmas adventtisunnuntai on jo lopuillaan. Olen hyvillä mielin, sillä iltaan kuului yksi varmimmista jouluperinteistäni, Kauneimmat Joululaulut -tapahtuma kirkossa. Tänä syksynä on paljon puhuttanut koululaisten ja päiväkotien joulujuhlat. On paheksuttu kirkkoa juhlien pitopaikkana ja mietitty vaihtoehtoja tiloille - tilaisuuksia, joihin kaikki voisivat osallistua. En lähde tekemään omia kannanottojani puolesta tai vastaan, mutta totean vain, että kauneimmat joululaulut vetävät edelleen kirkot täyteen kansaa. Tunnelma täpötäydessä kirkossa laulaen tuttuja ja vähän uudempiakin joululauluja saa minut erityisen jouluiselle mielelle. Kun tämä perinne aikoinaan alkoi, olin itse mukana nuorisokuorotoiminnassa ja saimme joka vuosi osallistua esintymisen kautta näihin tilaisuuksiin. Myöhemminkään tapahtuma ei ole jäänyt minulta väliin kuin muutaman kerran, ja perinne on sentään ollut olemassa jo lähes 50 vuotta!
Mutta
päivä ennen joululaulujakin oli kovin tunnelmallinen; Olin
kakkoskodissani valmistelemassa keittiötä, puutarhahuonetta sekä talon
ihanaa lasiverantaa joulukuntoon!
Puuhellan päällä oli aluksi iloisessa sekamelskassa niin lasipurkit, havuasetelmat, tontut kuin adventtikynttelikkökin. Karsimalla ja siirtelemällä osan muualle alkoivat tunnelmat muuttua seesteisemmiksi.
Vanhasta saavinvanteesta syntyi kynttilälle muhkea kehä! Vanteita olin saanut aikoinaan kaupan päälle eräältä isännältä, joka tyhjensi vanhaa maalaistaloa ja myi sieltä kaikenlaista itselleen tarpeetonta. Löytäessäni vanteet romujen keskeltä näin niissä heti mahdollisuuden aivan muuhun käyttöön:) Löysimme kirpputorilta muutamalla eurolla metallisen kynttilänjalan, jonka mies sahasi poikki juuri kynttilämansetin alta, porasi reiän saavinrenkaaseen ja laittoi vielä mansetin ruuveilla kiinni. Koska renkaita oli useampia, on nyt roikkuvia kynttilöitäkin vähän joka paikassa:) Laitoin kahteen suurimpaan männynoksan koristeeksi, sopii niin hyvin tuohon karskiin vanteeseen!
Vanhasta puukoristeesta olen joskus säästänyt tulppaanit, nyt joutavat "kukkimaan" kuusenoksien joukossa.
Ja hyllyn päällä tonttujoukko hiippailee hämärissä...
Muistattehan verannan, jolla kesäisin kukkivat pelargoniat. Tämän kesän postaukseen pääset halutessasi tästä.
Nyt ovesta saa astua suoraan joulun tunnelmaan.
Siniset verhot ja tekstiilit ovat vaihtuneet joulunpunaiseen. Vaikka ikkunoilla on kynttilälyhdyt, eivät ne joka ilta pala. Siksi laitoin ledvalot kiertämään ikkunalautaa ja koska veranta on kylmä tila, pärjäävät valojen somisteena olevat kuusenoksat jouluun asti. Nyt ei olla luvattu pakkasia, joten uskalsin jättää myös neilikanoksat ja amarylliksenkin paikoilleen. Nopsaanhan ne siitä sitten tarpeen tullen siirtää sisälle lämpimään. Puutarhahuoneeseen ei oikein uskalla kukkia viedä, sinne pakkanen hiipii herkemmin.
Sininen hämärä alkoi laskeutua ja tunnelma oli aivan ihana!
Piti
vieläkin tehdä kransseja, kun materiaalia on tullut niin paljon
syksyllä kaadetuista puista. Nyt eivät enää ovet riitä, vaan alkavat
seinätkin täyttyä:)
Ikkunan takaa pilkottaa puutarhahuoneen joulu, mutta siitä sitten toisella kertaa.
Mukavaa viikkoa kaikille!
