Toinen kotini

Useimmat blogiani lukevat tietävätkin, että elelen kahden kodin elämää. Ensisijainen kotini on paikka, jonka puutarha on täytetty kukkasilla - siitä blogini ensimmäinen nimi. Toisessa kodisssani haaveillaan ja toteutetaan niitä (no ehkä haaveilen aina ja jatkuvasti), mutta täällä on blogin alkusysäyksen antanut Puutarhahuone, josta haaveilin vuosikausia.

Huone ei tosiaan ole pelkkä kasvihuone, vaan paikka, jossa viihdytään lähes läpi vuoden. Olemme juhlineet kesää, syksyä, pikkujoulua, loppiaista, kevättä, vappua... ja huone on vasta vuoden ikäinen. Siellä on ihanaa viivähtää aamukahvilla, vilvoitella pihasaunan jälkeen, askarrella kransseja ja kukka-asetelmia... ja haaveilla:)

Pihvitomaatti ´Marmande`, jonka siemenet toin Barcelonan matkalta.

Puutarhahuoneessa on kaikki hyvin. Tomaatit kasvavat, ensimmäiset raakileet valmiina kypsymään. Viinköynnös selvisi ensimmäisestä talvestaan ja kurkkukin kukoistaa. Tuosta haaveiden täyttymyksestä jaksan iloita niin paljon!!

Puutarhahuoneen seinän vierelle istutimme tietenkin pensasruusu `Ilon´. Jo ensimmäisenä kesänään se kukkii runsaasti. Toisella puolen huonetta kasvaa Hansaruusu, mutta se täytyy syksyllä leikata reilusti alas, on niin paljon vanhaa kuivaa oksaa.

Puutarhahuoneen terassilla on myös jotain niin kaunista! Mies, joka antoi minulle aikoinaan äitienpäiväruusuksi tuon runkoruusun, omistaa myös hyvän kellarin, jossa voi talvettaa kaikenlaisia kasveja, mm. tämän runkoruusun. Rohkea leikkaus keväällä ja tässäpä tulos. Varmasti tänä kesänä ehtii vielä kukkia parikin kertaa.

Runkoruusun vierellä kukkii viime kesänä alemyynnistä ostamani patioruusu ´Honeymilk`,  joka sekin sai viettää talven kellarissa.

Patioruusu ´Honeymilk`

Meillä on niin monenlaista pihaa ja elämässä muitakin kiinnostuksen kohteita, etteivät sellaiset upeat lavakauluskasvimaat, kuten monissa blogeissa saa ihailla,  pysyisi meillä hengissä. Muutamassa lavassa sentään on vihanneksia, perusjuttuja; salaattia, retiisiä, tilliä, persiljaa, hernettä, ruohosipulia, kesäkukkasia.  Tällä pihalla asustaa myös liuta kotiloita, joten hyötykasvimaan puhtaana pitämisessäkin on omat haasteensa. Tältä pihalta ei voi mitään siirtää minun ikiomalle pihalleni!

Myös yksi kelloköynnöksistä on päässyt tälle pihalle. Se tarttuikin hanakasti kiinni lämpimään heinäseiväsaidanteeseen, jossa kasvaa myös viiniköynnös ja kärhö ´Ville de Lyon`.

Talon lasiveranta on oivallinen pelargonioiden kasvupaikka, sellainen perinteinen mummonveranta, tässä tapauksessa Papanveranta! Talvea ne eivät tässä kestä, mutta haa, onhan kellarissa hyllyjä!

 

Välillä tuntuu, etteivät voimat riitä, kun on kaksi paikkaa, mitä hoitaa, mutta toistaiseksi en halua luopua kummastakaan, joten meillä kasvatetaan ja rakastetaan puutarhojamme näillä eväillä. Parantamisen varaa olisi tällä hetkellä, kun molemmat podemme nivelvaivoja, toinen olkapäätä, minulla kyynärpää vihoittelee. Mutta  vielä on pelissä jäljellä kummallakin kaksi jalkaa ja toinen käsi :)

Nyt nurmikon leikkuuseen, mukavaa viikkoa kaikille!

Tällaista juhannusta tällä kertaa!

Suomen suvi! Siinäpä mielenkiintoinen pakkaus! Koskaan et voi olla varma, mitä se tuo tullessaan.

 Kun luulet, että hallat ovat ohi, tuleekin kuivuus. Kun vihdoin saadaan sadetta, tuleekin myrskytuuli.

 Silti jaksamme iloita siitä, mitä meille annetaan, ja toivoa parempaa seuraavaa talvea, kevättä, kesää....

Juhannukselta odotamme paljon, mutta jos eivät nyt  toiveet toteudu, tulee taas uusia juhannuksia...

 Varmasti tämän kylmän, sateisen, myrskyisen juhannuksen jälkeen tulevat taas kesäiset päivät, sellainen kun on Suomen suvi!

Myrskyn keskeltä toivottelen Hyvää Juhannusta kaikille!

Vanhoilla on vahvat juuret!

 

Jos kasvin juuret ovat riittävän syvällä maassa, ei sitä kuukauden kuivuus heilauta. Sopiva savimaan pohjakosteus auttaa myös pitämään kasvit hengissä. Pienillä perennoilla ei enää meidän kulmilla mene niinkään hyvin:(

 

Pihallani kasvaa juuri sellaisia kasveja, jotka sietävät säätilan vaihteluita ja ovat vaatimattomia maan laadun suhteen. Toisaalta isokokoiset perennat pitävät lehdistönsä ansioista maan viileänä ja kauemmin kosteana. Sinikuunlilja on ehkä meillä parhaiten viihtyvä. Toki vie tilaa muilta ja jos pihallasi on kotiloita, myös näillä on kiva herkutella. Kukintaa odotellaan muutaman viikon päästä - sekin on upea!

Keltaiset päivänliljat eivät myöskään kuivuudesta hätkähdä. Niitä olen levitellyt pihalle useampaan paikkaan, pihan varjoisimmassakin paikassa päivänlilja kukkii, joskaan ei niin hyvin. Vanhan juurakon jakaminen innostaa päivänliljan parempaan kukintaan.

Paahteinen seinusta suojaa köynnösruusu Flammentanzia. Juuristo on yli kaksikymmentä vuotta sitten istutettu poispäin seinästä, syvämultaiseen maahan. Talvella pakkaspeitteen suojissa säilyivät kaikki viime vuoden versot paleltumatta, kohta seinällä loistaa punainen ruusumatto!

Tätä töyhtöangervoa ei enää noin vaan siirretäkään, onneksi olen ymmärtänyt aikoinaan istuttaa se pihan laidalle.

Vanhat kunnon ruskoliljat eivät taida edes huomata että lähellä joku huutaa vettä. Eikä toistaiseksi madame Sarah Bernhardt myöskään ole kuivuudesta moksiskaan. Vaaleanpunaiset jäätelöpalloset avautuvat varmaankin jo huomenna:)

Vanhassa nimettömässä pionissa on myös paljon nuppuja. Takana levittäytyvien syysleimujen on vielä tovin odoteltava, että kukinnot tulevat esiin. Vanhat jaksavat, vain yksi uusi leimukukka toisaalla penkissä kärsii kuivuudesta, sitä on hoidettava kastelemalla. 

Jättipoimulehti ei piittaa kuivasta, nuppuja on enemmän kuin koskaan! Tiesithän, että poimulehti kuulu niihin vieraslajeihin joita ei saa päästää luontoon leviämään. Tästäkin pehkosta tulee melkoinen määrä siemeniä.

Purppuraheisiangervo Diabolon alla mahtuvat kurjenmiekat kukkimaan, saavat samalla hieman suojaa auringolta. Mutta kurjenmiekkojen suku on sitkeää kansaa. Eipä niitä kuivuuskaan haittaa, takuuvarmasti nousevat kukkaset kapeiden lehtien keskeltä. Näitä on helppo jakaa, jos vaan saat ison juuripaakun irti maasta:) Kukinta paranee pian jakamisen jälkeen.

Suomi100 -penkissä iloitsevat lämpimästä kesästä luonnonkukkaset, päivänkakkarat. Ovat levinneet jostain ja en ole vielä noita yhä kasvavia pehkoja pois kaivanut. Näillä juuret eivät ole syvällä, mutta luonnonkasvi on sopeutunut elämään kuivassa, karussakin maassa. Kukkapenkissä asuminen on sille yhtä juhlaa:)

Pihamaa vetää henkeä, odottelee vielä muutaman päivän, ja sitten puhkeavat pionit, ruskoliljat, ritarinkannukset, ruusut, jaloangervot, kuunliljat,.... kuivuudesta huolimatta! 

Mukavaa alkavaa viikonloppua!

Mökillä kuivuutta paossa!

Kotipiha huutaa vettä ja niin huudan minäkin! Viime viikko on mennyt kukkineiden lemmikkien poistamiseen, mutta ei siitä merestä vettä kukkapenkeille herunut, päinvastoin, kuiva multa paljastui ikävästi esiin ja vanhatkin perennat näyttävät surkeilta kuivuuden uhkaamalla pihalla. Kotona joutuu turvautumaan vesijohtoveteen, eikä sillä kastelulla kovin syvälle pääse.

 Onneksi sentään järvessä riittää vettä!

 Mökkipihalla kukkii muutama aarre. Sinne aikoinaan kulkeutuneet valkolehdokit levittävät tuoksuaan kesäöihin.

Alppiruusut kukkivat metsässä tänä vuonna niukemmin kuin viime kesänä, mutta se ei vähennä niiden kauneutta!

Kahtena viikonloppuna on mökillä tunnelma ollut kuin juhannuksena. Olemme nauttineet ihanasta säästä. Kedonkukkasetkin, joita yleensä poimin juhannukseksi, ovat nyt kauneimmillaan.

Nyt on taas kotiinlähdön aika, kastelupuuhat odottavat! Mukavaa alkavaa viikkoa, minä toivon paljon: auringonlämpöä ja runsasta sadetta:)