Olen hullaantunut kärhöihin! Aiemmin ajattelin, ettei niitä kannata hankkia, kun eivät kuitenkaan meillä menesty. Blogien kautta tämäkin harha on kumottu, sillä kokeilun myötä olen saanut iloita monesta kauniista kärhöstä. Toki kaikki eivät ole menestyneet ja jonkin kasvu on jäänyt yhteen kesään, mutta useamman kanssa olemme saaneet viettää jo monta kasvukautta. Myöskään minulla ei ollut ymmärrystä, että kaikki eivät tartukaan hanakasti tukikeppeihin ja kiipeä kohti taivaita. Jotkut tarvitsevat ohjailua ja sitomista, tai muuten retkottavat rumasti toisten kasvien seassa. Nyt ennen alkavaa kasvukautta on muutaman kärhön tuen tarve vihdoin hoidettu kuntoon..
Päätypihan penkissä kasvaa tarhaviinikärhö Justa. Pitkään luulin sen olevan Arabella tiukukärhö, mutta löysinkin vanhan lapun ja samalla yhdennäköisyyden toisessa paikassa olevan Justan kanssa. Suloinen sininen kärhö, jolla ei ole aikomustakaan kiivetä itsenäisesti ylöspäin! Viritykset sen ympärillä ovat olleet karmeat, on ollut narua heinäseipäissä, on pajurengasta, metallilankaa... kunnes tajusin, että tanakan verkonhan se tuossa kasvupaikassa ympärilleen tarvitsee.
(korjasin postausta, koska sekä oma arvioni että kommentit vahvistivat, että yllä mainittu kärhö todellakin on Arabella - ei Justa).
Muutama viikko sitten, kun pihan reunassa oli vielä mukavan kokoinen lumikasa, laitettiin kärhölle uusi tuki. Pyysin miestäni tekemään mahdollisimman kapean kehikon, josta kärhöä voi pujotella sitä mukaa kun sen kasvu etenee. Betoniverkko on käännetty lieriöksi ja maahan on työnnetty harjateräspuikkoja pitämään koko rakennelma pystyssä ja (toivottavasti myös) suorana. Sitä pitkin ohjaillen saa Arabellakin nähdä maailmaa hieman korkeammalta.
Vieressä kasvaa toinen sininen kärhö, `Mrs Cholmondeley´. Se kyllä osaa tarttua ympäristöönsä napakasti, mutta silläpä ei ollutkaan muita tukirakennelmia kuin toiset kasvit. Oikeastaan kärhön ei edes kuulunut olla tuossa paikassa, enkä muista, miksi sen siihen olen istuttanut - ehkäpä juuri suunnitellen myöhemmin laittavani sille jonkinlaiset tukikepit.
 |
| `Mrs Cholmondeley´ |
Nyt on kärhörouvallakin oma terästorninsa. Nuo kaksi muodostavat ihan kivan kokonaisuuden, vaikka ympäröivä paljas maa ei tee niillekään oikeutta. Kuvissa kaikki näyttää vielä kovin karulta. Toivoa sopii, että molemmat kärhöt tänäkin kesänä maasta nousevat! Koko päätyhän on muutenkin mylläyksen kohteena, aidanne uusiutuu ja varmasti myös tuo kärhöjen istutusalue tulee kokemaan jonkin verran kasvimuutoksia.
 |
| `Comtesse de Bouchaud´ |
 |
| `Justa´ |
Toisella pihallamme käytävä johtaa puutarhahuoneelle. Käytävän molemmin puolin on uusi istutusalue, joka muuntuu moneen kertaan, koska siihen istutetut kasvit vielä hakevat paikkaansa. Korkeuserot, värit, kasvutapa, kukinta-aika..., tyhjiä kohtiakin on vielä jonkin verran. Viime kesänä istutin siihen ensimmäiset kärhöt ja samalla mies teki obeliskin kärhöjen tueksi. Obeliskissa kiipeilivät ja kukkivatkin jalokärhöt `Comtesse de Bouchaud´ ja `Justa´.
Vanhan omenapuun juurelle olin istuttanut jo muutama vuosi aiemin upean kärhön - jonka nimi olikin kadonnut! Se ei ollut hienolle kärhölle lainkaan oikea paikka, varjoisa kuin mikä ja omenapuun juurella oli vaikea saada juuristoakaan riittävän syvälle. Niinpä siirsin sen syksyllä uuteen penkkiin ja tänä keväänä siihen laitettiin tuo toinen obeliski, samanlainen kuin aiempikin, mutta hieman korkeampi. Jotta rakennelmat pysyvät pystyssä, on jokaisen jalan alle kiinnitetty harjateräspuikko, jotka on työnnetty syvälle maahan.
Nyt,
kun penkki on vielä paljas, näyttävät rakennelmat kovin massiivisillta,
mutta eipä mene kauaakaan, kun kasvit lähes peittävät nuo korkeat
pylväät. Enpä tiedä, mitä kärhö tykkäsi siirrosta, mutta tuohon
rakennelmaan mahtuu toinenkin kärhö kasvamaan. Jos ei ala maasta mitään
pilkottamaan, niin kaupasta saa uusia kärhöjä!
