sunnuntai 21. helmikuuta 2021

Kevään kaipuu -haaste

 

 

Kylläpä tämä talvi on jaksanut pitää tiukasti otteessaan! Ensin pitkät paukkupakkaset ja nyt saatiin lisää lunta! Onneksi ensi viikolla jo pitäisi sää lämmetä ja aurinkokin pilkahdella, toivotaan niin! Alkoi olla jo iso huoli kasvienkin selviytymisestä, sillä ei tuota lunta täällä mitenkään metreittän ole kasvien suojana. Sitten ovat vielä lisänä nälkäiset jänikset, jotka helposti kaivavat kasvien tyven esiin pakkaslumen keskeltä. Kevään kaipuu siis suuri ja siihenhän sopii jo aikaa sitten saatu haaste, jonka Rikkaruohoelämää -blogin Between minulle laittoi. Kevättä alkaa tosiaan olla ikävä! Aikoinaan kyseisen Kevään kaipuu -haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki-blogin Tiiu ja haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselleen merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, myös muut kevääseen liittyvät asiat ovat sallittuja.

Ensi töikseen kaipuuta pääsee lievittämän upottamalla sormet multaan ja ripottelemalla kesän haaveita kasvamaan. Joka päivä on käytävä kurkistelemassa, josko jo pieni itu mullasta pilkottaisi. Kylmät säätkö lienevät syynä, mutta jokin on hillinnyt minun taimikasvatuksiani, vaan maaliskuun lähestyessä on ollut aivan pakko kaivaa purnukat esiin, hakea täydennystä siemenvalikoimiin ja vallata keittiö multapusseilla! Ritarinkannusten taimet ovat viime keväältä, ei meillä vielä näin paljon viherrä:)

Ja kun kasvu pääsee alkuun, ei mikään pysäytä taimien ja puutarhurin hakeutumista kohti valoa ja auringon lämmittäviä säteitä! Tämän talven kovien pakkasten aikaan on ollut kovasti ikävä auringon lämpöä. Hetki aurinkoisella terassilla auringon lämmittäessä on tällaiselle vilukissalle odotettu, kaivattu olotila!

Kelloköynnökset  maaliskuussa -20.

Lievitystä kaipuuseen tuo aika, kun voi hakea pelargoniat kellarista, vaihtaa uudet mullat tai leikata kasvien varret lyhyeksi - molempia ei toki kannata tehdä samalla kertaa, siinä on liikaa kestettävää talvesta nuutuneelle pelaguulle. Mutta eipä mene kauaakaan, kun vihreä valtaa kasvin - ja keittiön!

Jättiverbenoita, heiniä, runkoruusuja, daalioita... kellari pullistelee muitakin talvetettavia kasveja kuin vain pelakuita. Niiden kasvuunlähtö aina vähän jännittää, mutta ilon määrä on suuri, kun pieni itu pilkistää jostakin kovin säälittävän näköisestä kuivasta juurakosta.


Talvetettu jättiverbena huhtikuussa 2020

Kevään odotus ei ole pelkästään kasvien kasvusta nauttimista. Omaan kevätkaipuuseeni kuuluu vahvasti paluu mökille, järven rannalle. Nytkin on kulunut muutama kuukausi, ettei siellä ole edes käyty, saatikka sitten yövytty. Jäiden lähtö tuo mukanaan vesilinnut ja kevään tuoksut. Siihen menee vielä kuukausi, parikin, mutta eipä ole koskaan jäät järviin kesäksi jääneet!


Kun mökkipihalla alkavat sinivuokot pilkottaa vielä muuten kovin värittömästä maasta, on hykerryttävän ihana tunne. Tulee aina mieleen ensimmäinen kerta, kun pääsin vanhempien kanssa Lappeenrannan Pappilanniemeen, Saimaanrannalle. Siellä metsässä luontopolun  varrella kasvoi sinisenään vuokkoja. Pienelle kukkia rakastavalle tytölle se oli sillä hetkellä unelmien täyttymys! Siksikin odotan ilolla mökkikevättä. Aikoinaan mökille istutetut sini- ja valkovuokot ovat vuosien saatossa levittäytyneet yhä laajemmalle alueelle.


 


Puutarhahuoneen kevät on odotettua aikaa; Siellä lämpö nousee mukavasti jo maaliskuun auringon paistaessa ja uuden kesän kasvukausi kutkuttelee mielessä. Keväällä on ihanaa koristella kesähuonetta ensin pääsiäisen kuosiin ja sen jälkeen voi alkaa viritellä multapetejä tomaateille. Päiväkahvit kasvarin lämmössä tuottavat hyvää mieltä, samalla voi seurailla viiniköynnöksen silmujen kasvua ja nopeasti pääsee näkemään, onko satoa syksyllä odotettavissa!


 

Kevätkukkijoiden ensimmäiset piipot eivät enää mitenkään pidättele puutarhuria pois puutarhasta! Sinne on päästävä monta kertaa päivässä...







Kevät on jo täällä, kaipuu voitettu!

 

 

Kiitos haasteesta Between ja Tiiu!

Tässä vielä haasten säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvat silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu ne löytää.




Oikein mukavia hiihtolomia ja aurinkoisia kevättalven päiviä!

sunnuntai 14. helmikuuta 2021

Erilainen talvi

 



 

 
 Ollaan jo puolessa välin helmikuuta, tästäkin talvesta on pian vain rippeet jäljellä! Tapahtumat ovat olleet vähissä ja elämä pyörii aika pientä ympyrää. Ei teatteria, ei konsertteja, ei messuja eikä sukujuhlia. Kovien pakkasten aikaan ei edes hiihtoladulle tohtinut lähteä, ja puutarhassa liikuskelivat vain jänikset.
 

 
 
Nyt onneksi pakkaset vähän hellittivät ja hiihtoladut ovat taas alkaneet kutsua. Vapaa-ajasta on muodostunut eräänlainen "täytä itse aikasi" -tapa. Jääaskarteluille on ollut aikaa ja ne onnistuivat pakkasilla helposti! 


Jääkukkia puutarhahuoneen ikkunassa 13.2.2021


13.2.2021





 

Arkipäivät kiitävät työntäyteisinä, sisältäen runsaastikin kohtaamisia ja riskinottoa, mutta iltaisin ja viikonloppuisin on kotona hiljaista. Sukkia, lapasia, pipoja, niitä on tullut neulottua... kaikista ei ole kuvia, ovat lähteneet läheisiä lämmittämään, mutta kun lankoja riittää, niin harrastuskin jatkuu.

 


Novitan Angervo


Novitan Kässäkoulu sukat

 

Malli Amoroso (Merja Ojanperä), tässä kaytetty ohjeesta poiketen seiska veikkaa lankana ja kuviotakin hieman muutettu.


 Sukkien mallit Novitan sukkalehdestä 2020 ja Merja Ojanperän Näyttävimmät villasukat 2017 -kirjasta. lanka Novitan 7-veljestä. Osan malleista olen tietysti omapäisesti tehnyt eri langalla kuin ohjeessa, samoin kuvissa on käytetty neulojan vapautta, myös virheiden osalta:)

 





 Nyt jos koskaan ovat ystävät kultaakin kalliimpia! Yksinäisyys lisääntyy, kun kontaktit toisiin ovat radikaalisti vähentyneet. Suuri osa meistä ymmärtää, että sääntöjä on noudatettava, niinpä ystävienkin tapaaminen on jäänyt olemattomiin. 

 
Onneksi yhteydenpitovälineitä löytyy useimmilta, jos vaikka soittaisit ja kysyisit,"Mitä kuuluu?"


Onneksi sentään jollekin voi tarjoilla ystävänpäiväkakkua <3 



 Blogiystävyys on oma lukunsa, kirjoitellaan tuiki tuntemattomien kanssa, ihaillaan heidän puutarhojaan, kysellään vinkkejä ja heitellään haasteilla. Lääkettä monenlaiseen yksinäisyyteen ja kutistuneeseen aktiiviseen elämään.

 

 

Hyvää Ystävänpäivää ja tsemppiä kaikille tähän erikoiseen aikaan!