Pientä jouluvirittelyä

Sää ei edelleenkään tunnu kovin jouluiselta, mutta se ei estä siirtymistä tuleviin tunnelmiin. Pidän joulusta ja sen valmisteluista. Kun joulukuu alkaa, meillä ollaan jo hyvää matkaa menossa kohti joulua:)

Kranssipuuhissa olen ollut jo muutamaan kertaan, ja jos totta puhun, niin nytkin on keittiön lattialla iso saavi täynnä havukranssiin tulevia valmiita pikkuhavuja, senkun vaan alkaa pyörittelemään. Itsehän se on kranssi ulko-oveen tehtävä, selvähän se! Ja vielä ennen ensimmäistä adventtia! Ovia kun on vaan niin monta....

Kesähuoneen ilme on alkanut myös muuttua jouluisemmaksi, kynttilöitä, joulun värejä. (Kuusikin siellä jo on, valot ja koristeet saa kuulemma laittaa vasta ensi kuussa, outoa!?)

Jo viime vuonna  innostuin yksinkertaisista metallirenkaista, joihin riittää niukempikin materiaali. Nämä ovat koristaneet puutarhahuonetta ja kotia jo pitkään.

Joulun laittaminen on nautinnollista puuhaa, toki maltti siinäkin on oltava mukana! Mutta kun puutarha on talviunilla ja ulkona pimeää, mikä sen mukavampaa, kuin koristella kotia ja tehdä sisälle asetelmia luonnonmateriaaleista. Ja puutarhan kesähuoneeseen vasta onkin mukava rakentaa joulun tunnelmaa!

Syysasetelmat ulko-ovilla ja terassilla ovat saaneet valot, jotta tuo käsittämätön pimeys ja vetinen maisema saisivat hiukan piristystä, kun palaa työpäivän jälkeen kotiin.

Jokos sinuun on iskenyt joulufiilis?
Mukavaa viikonloppua!

Sinivalkoista -Haaste

Kukkia ja haaveita oli vaipumaisillaan talviunille, niin on ollut tukalaa tämä bloggaaminen. Aika on mennyt muissa merkeissä ja päivänvalossa en ole omaa puutarhaani nähnyt päiväkausiin.

Olen kyllä käynyt lueskelemassa  muiden postauksia, jotta en aivan kadottaisi yhteyttä tähän mukavaan blogimaailmaan, mutta omat päivitykset ovat jääneet kovin, kovin vähiin. Olikin kiva, kun sain jo tutuksi tulleen haasteen Navettapiian Puuhamaa -blogista. Tarkoituksena juhlistaa lähestyvää itsenäisyyspäiväämme sinivalkoisin kuvin. Aikoinaan haasteen on laittanut alulle Tiiu Puutarhahetki-blogista.

Talvi oli ihana - ainakin minusta! Oli reilusti lunta, joka sai maailman näyttämään kauniilta ja samalla suojasi puutarhan kasveja.

Kevään ja alkukesän kukkijat ilahduttivat runsaalla sinivalkoisella kukinnallaan. Kun lemmikit valtasivat pihamaan, sai jokainen kasvi rinnalleen lemmikin sineä.

Keskikesällä loistivat ritarinkannukset ja lumikärhö  Suomi 100-penkissä.

Loppukesällä oli valkoisten daalioiden ja sinisävyisten kärhöjen vuoro.

Mökillä sinivalkoisesta saakin nauttia ympäri vuoden!

Haasteen säännöthän olivat:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.

Sen verran oikaisen säännöistä, että en tällä kertaa erikseen haasta ketään. Olen ollut niin paljon poissa täältä blogimaailmasta viime viikkoina, etten ole perillä, kuka on jo mahtanut haasteen saada tai siihen vastata. Mutta poimi toki se tästä itsellesi, itsenäisyyspäiväänkin on vielä reilusti aikaa. Kiitos vielä Tiiulle mukavasta haasteideasta, ja kiitos Navettapiialle haasteesta!

Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

Arkisia syyspuuhia ja -koristeluja

Viime viikolla vietin muutaman vapaapäivän, tarkoituksena hoidella mökki- ja kotipuutarhat talvikuntoon. Kotona viimeisistä syysväreistä olin jo aiemmin tehnyt asetelman pihapöydälle. Syyskoristelua oli myös tarkoitus jatkaa vapailla. Vaan kuinkas kävikään.

Alkuun suunnistimme mökille. Rantamaisema oli kaunis, mutta jo melko väritön ja kovin, kovin syksyinen. Rantakoivuista olivat kaikki lehdet jo pudonneet ja suurin osa löytyi vedestä! Ne oli parempi poistaa, etteivät jää kevääseen asti sotkemaan pohjaa. Päivä kului mukavasti poutasäässä, nyt on vene käännetty, katot ja rännit putsattu ja piha haravoitu. 

Hommien jälkeen kuljeskelin vielä hetken kameran kanssa rannalla ja lähimetsässä.

 

Tammi ei vielä luovu lehdistään, haluaa olla aina viimeinen!

Koiranheisi hätkähdyttää hehkuvanpunaisilla marjoillaan metsän keskellä.

 

Hiirenportaan  lehtiruodit avautuvat keväällä rullalta suoriksi, samalla lailla ne syksyn tullen kuoltuaan kierivät kippuraan. Kuin mustekalan lonkeroita!

 Siirsimme puutarhakalusteet katoksen suojiin ja kas, erään penkin takana olikin pikkuruinen lepakko torkkumassa. Siinä se seinällä roikkui pää alaspäin. Sää oli jo melkoisen kylmä, joten enpä tiedä, lähtikö se vielä illan tullen liikkeelle ja etsi itselleen lämpimämmän lepopaikan.

Kotipihan puuhat sen sijaan jäivätkin varsin vähiin, sillä isäni sai sairaskohtauksen ja loppuviikko menikin vallan muissa merkeissä; sairaalassa ja äidin luona. Asiat tärkeysjärjestykseen, kasvit joutivat odottamaan!  Nyt on kaikki hyvin ja isä jo kotona toipumassa <3

 

 

Asetelmia olisi kiva puuhailla enemmänkin, ehkäpä nyt marraskuussa on niille aikaa. Ulko-oveen sentään sain tehtyä syksyisemmän kranssin.

 

 

Ensilumikin satoi muutenkin kesken jääneiden pihapuuhien päälle. Teki kyllä maiseman kauniiksi, mutta  mm. jänisverkot olivat vielä varastossa ja heti kevyen hangen päällä näkyivät jäniksen jäljet... Nyt on suojat paikoillaan, sadevesisaavit tyhjennetty ja pihakalustot  korjattu varastoon. Osan perennanvarsista jätin suosiolla leikkaamatta, voivat ollakin enemmin hyödyksi kasvien suojana lumen alla.

Eilen vietimme ystävien kanssa iltaa ja pöytäkoristeet rakentelin pikaisesti ajankohtaan sopiviksi.

 

Tervetuloa uudet lukijat ja hyvää pyhäinpäivän viikonloppua kaikille!