Näytetään tekstit, joissa on tunniste Atsaleat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Atsaleat. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 11. lokakuuta 2023

Happaman maan suosijat



Puutarhassamme on pieni istutusalue, johon olen kasvualustan varustanut happamaksi. Olen tuonut mökiltä maatunutta kuusihaketta ja lisännyt muutaman pussin rhodomultaa. Takaosassa kasvaa suuri tuija ja vieressä olevassa heinäseiväs-aidanteessa kiipeilee viiniköynnös Zilka. Ei ole paras paikka viiniköynnökselle, sillä se on liian varjoisa ja kasvu lähtee hitaasti käyntiin, eivätkä marjat oikein ehdi kypsyä ennen syyskylmiä. Tänä vuonna oli poikkeus ja marjat ehtivät kypsyä yllättävänkin hyvin. Etuosaan olen istuttanut pensasmustikoita. Toin toisesta puutarhasta kaksi aiemmin ostettua taimea ja viime syksynä yhden aletaimen lisää. 



Jouluruusu päätti aloittaa uuden kukintansa reilu kuukausi sitten. Kukkia on runsaasti mutta väri selvästi vaaleampi kuin mitä keväällä oli nähtävissä. Tässähän piti kukkia Dark Red  jouluruusu! Erikoista! Koitin etsiskellä viime kesän blogipostauksista  kuvia ja tietoa, mutta en saanut varmuutta omille muistikuvilleni. Sen tiedän, että jossakin päin puutarhassani kukki tumman punainen jouluruusu! :D Kasvi voi kuitenkin hyvin joten antaa sen kukkia, katsotaan, miten sitten ensi keväänä jaksaa aloitella uutta kasvukautta, ja minkä värisenä. Jouluruusun takana on viime syksyn aleostos, alppiruusu Roseaum Elegans. Runsaasti uutta kasvua on siinäkin nähtävissä.




Etualalla oleva RevontuliatsaleaTri-Lights on myös viihtynyt hyvin tuossa kasvualustassa. Valoa ja aurinkoa voisi sille olla enemmänkin tarjolla, jotta jaksaisi jatkossakin kukkia.




Heinäseiväsaidanteen eteen on aikoinaan istutettu tuijia, jotka nyt ovat jo kasvaneet liiankin kookkaiksi. Keväällä niissä oli myös runsaasti kuivia oksia, ehkäpä talviauringon vioituksia. Lähivuosina joutuu osa tuijista poistettavaksi, liian suurina niillä ei ole enää tuossa paikassa kauneusarvoa. Mies kaivoi toiveestani heinäseipäiden eteen toisen istutusalueen, josta myöskin tulee happamia kasveja suosiva alue. Sinne istutin jo Hankkijalta 70% alesta ostamani Marjatanalppiruusu Pekan. Saattaa kyllä olla, että se saa ensi vuonna siirron mökille metsäpuutarhaan, mutta nyt sille on tehty hyvä kasvualusta. Muut kasvit vielä odottelevat joko siirtoa kotoa tai ihan uusillekin on tilaa. Laitoin viikonloppuna tuohon hurmesilkkiheinä Red Baronin ja pikku tupsun viiruhelpiä talveksi valeistutukseen. Kesäisin kasvatan heiniä ruukuissa, saa kivasti kuumien paikkojen asetelmiin keveyttä.



Edellisen postauksen daaliat ovat nyt sitten perusteellisesti paleltuneet! Uusimmassa istutusalueessa niitä olikin runsaasti, mutta kun juurakot nyt on siirretty kuivumaan, näkyvät penkin muut kasvit vihdoin selvemmin. Osa alueesta on täytetty happamammalla kasvualustalla, ja siihen onkin istutettu muutama syyshortensia (alelaareista kaivettu, siksi kovin pitkäversoisia) Täytyy keväällä leikata reippaasti, jotta tanakoituvat. Vihreämpänä erottuu kolme atsaleaa; kesällä hankitut Puistoatsalea Adalmina ja Revontuliatsalea Lemon Lights sekä syysalesta (-70%) hankittu Kanadanatsalea Violetta. Neljäntenä on vielä toisesta puutarhasta siirretty Puistoatsalea Tarleena. Toivottavasti alue on atsaleoille mieleen; siinä pitäisi olla sopivasti aurinkoa ja varjoa ja pohjamaa tehty vartavasten happamaksi.


Etualalla siirron saanut Tarleena


Tarleenalla oli entisessä paikassaan vähän ahtaat oltavat, mutta maaperä sille suotuisa. Toivottavasti iloitsee lisätilasta ja kukkii edelleen ensi keväänä! 




Uuden kukkapenkin ympärillä puiden taimet ovat vielä kovin pieniä. Täytyy tukea ja suojata niitä vielä talveksi. Paikka on aiemmin ollut kolattavien lumien keräyspaikka, nyt siihen ei enää saa tuoda lunta, ainoastaan taivaalta satava lumisuoja kelpuutetaan. Toivottavasti myös innokas lumityöntekijä 💖 muistaa sen 😉




Kun daaliat jättivät aukkoja, olihan sinne pakko muutama pionikin istuttaa. Lidlin ruokaostoksilta tarttui matkaan Pinkki Paula Fay ja valkoinen Immaculee. Oli kyllä niin pienet juurakot, että ihme, jos pärjäävät syyskylmiä ja märkää vastaan. -Puhumattakaan jäätyvästä maasta! Vähän aiemmin samaan penkkiin pääsi myös kotipihalta suuri Sarah Bernhadtin juurakko. Sipulikukkiin en tänä syksynä panostanut juuri lainkaan. Vain kaksi tulppaanipussia on hankittu ja se saa nyt riittää. Toiset upotin uuteen suureen penkkiin, toiselle aukeni paikka muualta.


Sunnuntaina 8.10 näytti puutarhahuoneessa vielä tältä.


Viimeiset daaliat poimin viikko sitten torstaina, kun yöksi lupasi pakkasta. Vielä viikonloppuna saimme iloita sisällä kauniista kukkasista, mutta maanantaina kaikki oli sitten sielläkin mennyttä. Mittari painui -5 asteeseen ja silloin pääsi pakkanen jo puutarhahuoneeseenkin. Lauantaina sitomani kranssi sen sijaan on vielä hyvässä kunnossa!




Istutuspuuhat on jo melkoisen lopussa, nyt vaan saksimista ja siistimistä. Mutta sadeilmalla otan kutimen tai lueskelen blogeja, puutarhatyöt saavat taas odottaa parempia ilmoja!




Hyvää loppuviikkoa kaikille!

torstai 13. kesäkuuta 2019

Kävelyretki värikkäässä Mustilan Arboretumissa

Viime viikolla oli atsaleojen ja alppiruusujen kukinnan huippuaika! Lämmin sää sai nuput aukeamaan, mutta kukinta meinasi loppua ennen aikojaan. Onneksi hieman viileni, niin ehdin tehdä lähes jokavuotisen retken Mustilan Arboretumiin. Paras atsaleojen kukinta oli jo mennyt ja rhodot eivät tänä vuonna olleetkaan aivan upeimmillaan.  Mutta mukava tuulinen poutapäivä, hyttysiäkin vähänlaisesti, ja kotoa matkaa parikymmentä minuuttia, niin jo ollaan satumaisissa tunnelmissa!




Jos haluat lähteä mukaan kuvalliselle kierrokselle, niin varaa hetki aikaa, tästä se lähtee:













 

Ihmettelin edellisessä postauksessani, miksi omien atsalleojeni nuput kuivuvat ja peittelin ne koko talveksi. Ei näitä kyllä mihinkään peitellä, ja maakin on kuivahkoa mäntymetsää. Ei puhettakaan kuivuneista nupuista!



 












 

Rhodojen kukinta oli tosiaan melko niukkaa, mutta uutta kasvustoa oli paljon ja ehkäpä tämä onkin lepovuosi ja enteilee runsasta kukintaa ensi kesäksi?





Ihmettelin, mikäs alppiruusu se tämännäköinen on. Mutta luulenpa, että näiden pillien sisällä on taas kasvamassa pölytettyjä siemeniä ja jalostetaan näin uusia yksilöitä meidän ihailtaviksemme.


 


 


 

 Kaikkialla on nähtävissä maahan istutettuja pikkuruisia taimia, joiden lajikkeesta ja tulevasta värisävystä ei kulkija vielä tiedä. Nuo happaman maan kaunottaret tulevat lähivuosina ilahduttamaan meitä vierailijoita entistä runsaslukuisempina. 

 

Mutta Mustilahan ei ole pelkkä alppiruusu- tai atsaleapuisto.  Mahtisuuret Douglaskuuset, hemlokkimetsä, tammilaakso - luontopolut vievät vierailijaa nauttimaan metsän rauhasta, linnun laulusta ja tutkimaan luonnon olosuhteissa kasvavia satoja kasviaarteita ja puulajeja. Kävin edellisen kerran Arboretumin luontopoluilla kaksi vuotta sitten, tuohon postaukseen pääset tästä (klik).




 Polkuja risteilee pitkin valtaisaa Arboretumin aluetta.   Alaskan kleitonia on vallannut maan Mustilan hortensioiden alta, mutta sieltä kulkee myös polku eteenpäin pitkin alppiruusulaaksoa. 
 


Keltamajavankaalin valtaisat lehdet ja kukkanuput sävähdyttävät saniaisten keskeltä!




Uusia infotauluja oli pystytetty metsän keskelle. Voit opiskella vaikka Suomessa esiintyviä sudenkorentoja, perhosia, puulajeja...












Metsään on myös pystytetty puuveistoksia. Tämän metsänäijän sydän sykkii Arboretumille.

Ehdottomasti kesäinen retkikohde, älä vaan aja ohi!
 

lauantai 8. kesäkuuta 2019

Alppiruusujen aika!




Ihanaa, kun aina tulee jokin uusi kaunotar kukkaan, nyt on vuorossa alppiruusut ja atsaleat! Niiden ääressä voi seistä ja vain katsella uskomattoman kaunista kukintaa - ja niin runsasta! 




Alppiruusuni kasvaa metsänlaidassa, siis aivan metsämaassa. Pihanurmikolla se kitui ensimmäiset vuodet, mutta metsään päästyään on viihtynyt hienosti.


 Lajikenimestä en ole varma, ehkäpä `Haaga´, ei haittaa, kauneus ei katoa!


Pihalla on myös kasvanut vuosikaudet Revontuliatsalea. Se herää keväällä nuppujen kanssa, mutta tyhmyyttäni olen suojannut nuput aina joko liian myöhään tai poistanut suojat liian aikaisin - joka vuosi nuput ovat kuivuneet ja  atsalea on jäänyt ilman kukkia. 



Nyt päätin maksimoida kasvin suojaamisen. Laitoin pakkasharson jo ensi lumien jälkeen, koko kasvi peittyi talven aikan lumeen ja vasta keväällä ilmestyi valtavien kinosten alta. Mutta peitteet saivat jäädä pitkälle kevääseen. Nuput pullistuivat harson sisällä... ja ah, kukinta onnistui vihdoin ja viimein.


Kuinka olette saaneet omat atsaleanne kukkimaan, oliko vika tosiaan tuossa huonossa suojaamisessa?



 Pihan ainoat keltasävyiset kasvit ovat perätysten, atsalean edessä kukkii runsaasti `Sensation Lipstick´ kellukka, söpö vaalean oranssi kukinto sopii sekä sinisten lemmikkien että tulihehkuisen atsalean seuraksi.





Mökilläkin kukkivat alppiruusut! Osa vielä nupuillaan, mutta vanhat kookkaat alppiruusupensaat näyttävät jo  nyt hyvin kauniilta!




Vaalean lilat ovat vielä nupussaan, ensi viikolla  sitten ihaillaan!



Tämä punainen voi myös hyvin, mutta kukkia vain muutama huikean värinen.


Mökkipihalla on myös kaksi revontuliatsaleaa, joiden kuinta on ollut yhtä heikkoa kuin kotipihankin atsalealla. Viime talvena peittelin nämäkin aivan loppukevääseen asti ja nyt ne jaksoivat avata nuppunsa.



Nyt on alppiruusujen ja atsaleojen aika, mene ihailemaan, jos tiedät niitä kasvavan jossakin puistoissa. Kotipihalla käy tervehtimässä niitä joka päivä - monta kertaa, ovat niin kauniita! Jos ensi viikolla ehdin ja lämpö vähän hellittää, menen tekemään retken Mustilan Arboretumiin, jossa on tällä hetkellä käynnissä atsaleojen ja alppiruusujen ilotulitus!

Tervetuloa lukijaksi, Suvi ja hyvää viikonloppua teille kaikille!