Blogi on ollut hiljainen, blogin pitäjällä on ollut muita puuhia ja koneen ääressä istahdetaan vain päivän lehden lukemisen verran. Puutarhassa kasvit elävät omaa elämäänsä ja kuten jo aiemmin kerroin, osa kärhöistä leikki piilosta. No nyt ovat jo aikaa sitten paljastuneet ja tässä juttua näistä piilosilla olevista.
Rva (tai neiti) Margaret Hunt lymyili syreenipensaassa, vaan kukapa kaunokainen ei haluaisi kurkottaa kohti valoa ja aurinkoa, niin myös Margaret!
Toisella puolen, jasmikepensaassa on piilossa nimilappunsa hukannut kärhö, vaatimattomasti vain muutamalla kukinnolla. Lienee jokin niistä euron kärhöistä, jotka aikoinaan loppukesästä piti istuttaa jonnekin ja niinpä tämäkin on lepäillyt muutaman vuoden vain juuristoaan kasvatellen.
Haastavimpaan paikkaan on piiloutunut saman sävyinen nimetön, Mantsurian kärhön helmuksiin. Vaan sieltäpä paljastuu heti, kun valkoista vasten loistaa tumma lila kukinto, aavistus raitaa kaskellä.Mantsuriankärhö sen sijaan ei kainostele, vaan suorastaan rehentelee olemassaolollaan. No, mikäs on rehvastellessa, onhan se upea näky!
Multi Blue ei halua leikkiä piilosta, vaan kiipeää kaikkien nähden - miksipä piilotella, kun on niin kaunis!
Luulin Nioben kiipeävän kohti Prinsessa Dianaa, vaan en muistanutkaan, että samassa kaaressahan kasvaa Loistokärhö Blue Angel, joka aukaisi kukintonsa myöhemmin - hämäsivät minua, nuo kaverukset!
Kaunis vaaleansininen kärhö on kasvanut Blue Angel - nimilappu juurellaan jo useamman vuoden, mutta epäilys jostakin muusta on herännyt, kun katselen yhtäaikaa kukkivaa toista samannimistä, alemmassa kuvassa olevaa - ovatko sittenkään samaa lajia?
Tämä selvästi vaaleamman sininen Blue Angel ei yritäkään piiloutua, vaan onkin piilottanut kauniiden kukkiensa keskelle kokonaisen luumupuun! Puuhan kuoli jo muutama vuosi sitten, mutta juurelta on kasvanut uusia vesoja. En tiedä, ovatko samaa lajia, mutta kärhö ei anna tilaa, vaan on päättänyt, että tämä puu on hänen tukensa!
Kärhön juurelle, sinivalkoiseen penkkiin oli salaa kasvanut syyskukkija, en edes tiedä nimeä. Viime kesänä toisessa penkissä kukki samainen kasvi, aivan ihana, kestävä ja kauan kukkiva. Antaa tämän paljastuneen vierailijan siis jatkaa kukintaansa kärhön kainalossa.
Ville de Lyon on aina pitänyt piiloleikistä, ja hänen mielestään paras paikka on lintulauta ja sen vieressä kasvava Tuija. Nyt Villelle on kyllä käynyt vähän huonosti, sillä hän on piilottanut itse itsensä ja kukkii niin pimennossa katseilta, että jos ei tietäisi tämän runsaasti kukivan kärhön tuossa kasvavan, ei sitä olisi ehkä huomannutkaan. Tämä kärhö tarvitsisi kunnon tuen.
Iloitsen pihani huikeasta vehreydestä! Yksi sadekuuro viikossa näyttää riittävän pitämään maan kosteana, vaikka muualla kuivuus jo ahdistaa! Toisella pihalla kastelukaan ei kaikkia kasveja auta ja pelasta, samoin marjasato tutuilla paikoillamme jää pieneksi. On siis vain iloittava siitä, mitä kuivuudelta pelastuu!
Hyvää heinäkuun viimeistä viikkoa!
