Purppuratulikukkia!

Valkoisten tulikukkien rinnalle on kasvanut joukko violetin sävyisiä verbascumeja, jotka siemenestä kasvattelin toissa talvena. Yhden ostotaimen siemenistä riitti kukkia useaan eri paikkaan ja kylläpä kannatti tuo ostos.

 

Siementen itävyys on hyvää ja taimikasvu nopeaa ja helppoa kasvattaa. Aiempana talvena kasvattelin valkoisia tulikukkia ja nyt näitä kasvaa rintarinnan.

 

Sinivalkoiseen kukkapenkkiin nämä eivät oikein istu, mutta kun kukinta on ohi, voin siirtää ne toisaalle, näyttää nimittäin siltä, että kasvupaikkakaan ei ole tulikukille kovin vaativa. Auringossa kyllä viihtyvät, joten ei varmaankaan kovin varjoisaan paikkaan kannata istuttaa.

Ihania!!

Helle koettelee! Olen lillunut mökkijärvessä ja jättänyt puutarhan oman onnensa nojaan muutamaksi päiväksi, joten jännityksellä odotan, mitä olen menettänyt ja mitä siellä kukkiikaan!! Hyvää viikonloppua!

Hyvää juhannusta!

Juhannuksen vietto hellesäässä lienee monelle suomalaiselle odotettu hetki. Niin itsellenikin. Mutta puutarhan kasvit toivoisivat maltillisempia lämpötiloja, hitusen viilentävää poutapilveä porottavan auringon eteen ja kesäistä sadettakin. Aika paljon toivottu! Mutta nyt toiveet on otettu huomioon ja sadettakin saatu mukavasti! Voi nauttia juhannuksesta tuskailematta vettä huutavista kasveista. No helle toki jatkuu nopeuttaen monen kukkasen kukintaa.

Sen enempää suunnittelematta on puutarhan väri juhannuksen aikoihin hyvin sinivalkoinen!

Valkoiset tulikukat, verbascumit ovat parhaassa kukassa keskikesän juhlaa varten! Olen kasvattanut ne siemenestä ja ehkäpä jokin uusikin siementaimi on penkkiin kylväytynyt. Yksittäiset pikkukukat ovat herkkiä ja helteellä menevät nopeasti ruttuun, kuvattava on aikaisin aamulla ja auringonpaisteessa on turha yrittääkään saada kunnon kuvia herkistä kukkavarsista.

 

 

 Iirikset kuuluvat itseoikeutetusti sinivalkoiseen Suomi100 -kukkapenkkiin. Niitä on siellä useammassa kohtaa, ja helppoina kasveina löytyy monesta muustakin paikasta puutarhaa. Päivänkakkarat ovat myös aloittelemassa kukintaansa.

Usean vuoden odotuksen jälkeen myös sinivaleunikko avasi nuppunsa! Kovin on ujo ja nuokuttaa päätään kainosti, mutta nöyränä minäkin kyykistyn, jotta saan kuvan tuosta kauniista kukkasesta. Toisessa penkissä odottelee vielä toinen niistä useasta taimesta, joita olen hankkinut ja joista suurin osa on kadonnut. Jospa nyt olisi löytynyt mieluisa kasvupaikka!

Jo aikaisin keväällä pystykiurunkannus oli vihreänä, eleli toisen uuden kasvin, syksyllä ostetun japaninmagnolian juurella, verkon ja havujen suojissa. Unohdin jo koko kukkasen, kun luulin sen vasta keräävän voimia tuleviin keväisiin. Ihmettelin, miksei se kukkinut keväällä muiden kiurunkannusten kanssa samaan aikaan. Vaan hänpä odottelikin juhannusta! Ja sinisyydessään menee samaan kategoriaan sinivaleunikon kanssa, huikea väri!

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Ihanat tulikukat Suomi100 -penkissä.

Vuoden takaa talvella ostin kauniin valkoisen tulikukan siemeniä, jotka itivätkin helposti. Niitä sitten kesän mittaan taimien vahvistuttua istuttelin penkkeihin. Olin suunnitellut pitkänmallisen Suomi100 -istutusalueen - toinen nimi olisi Kymijoki-penkki, kun satumme asumaan täällä Kymijokivarressa. Tuohon penkkiin aioin istuttaa vain sinisiä ja valkoisia kukkasia. Tarkoituksena myös, että kukkijoita on keväästä syksyyn.

Nyt penkki näyttää jo hyvältä, kevätkukkijat ovat jo lopetelleet kukintansa, lemmikit vielä saavat hetken olla, että siementävät ensi kesää varten. Arovuokot ovat muutamana pienenä kasvustona, nekin saavat rauhassa levittäytyä paikoilleen. Ritarinkannukset kohoavat jo korkealle...

Mutta ihanuus, viime kesällä istutetut verbascumit, purppuratulikukat ovat nyt avanneet kukkavanansa, oi, niin kauniita!

Kun hankin uusia taimia tai istuttelen siementaimia, laitan niitä pihalle eri paikoihin, jotta näen, missä olisi paras paikka uuden kasvin kasvaa. Tulikukkasiakin on muualla, mutta pääosa "uiskentelee pitkin Kymijokea". Juuri tähän aikaan on penkissä vielä muuten hiljaista, siksi näyttää kivalle, että pitkin istutusaluetta on jotakin kukkivaa.

Jos kukinta jatkuu myöhempinä vuosina, ovat nuo kauniit valkoiset kukkaset myös hienoja yhtenäisenä rykelmänä, sellaisen tulen ehdottomasti tekemään.

Nyt toivon, että kaksivuotiset tulikukat siementävät, jotta saan tulevaisuudessakin nauttia niiden herkästä, kauniista kukinnasta.

`Verbascum phoenicum`

Ostin Lahden pihapiirimessuilta violettikukkaisen purppuratulikukan, joka myös availee juuri kukkavanaansa  päätypihan penkissä. Siitä pitää muistaa ottaa siemeniä talteen.

Edelleen lämmintä riittää. Tänään on meillä pitkästä aikaa ollut taivas pilvessä, mutta vettä tuli kahvikupillisen verran. Lämpöennätys on jo otettu, tuleeko kuivuusennätyskin meidän kulmille.?

Tämä viikonloppu on kuitenkin koulunsa päättäjien ja valmistujien juhlaa, Onnea kaikille lapsille, nuorille, urakkansa päättäneille ja vanhemmille, jotka olette olleet tukemassa nuortenne koulupolkua. Iloa viikonloppuunne!

Sekalainen seurakunta

Tänään meilläpäin on ollut ihan mainio pihapuuhailupäivä. Haravointia ja siistimistä linnunlaulua kuunnellen. Mutta väriä pihamaalta löytyy vieläkin vain pikkuriikkisen verran.

Sisällä väritys on vieläkin pelkistetympää - vihreä valtaa alaa.Taimipöydällä asustelee sen seitsemää sorttia, hitaasti lämpenevää, korkealle kurkottavaa, varresta venyvää, ujoa, sekä rohkeaa kasvajaa. 

Jo tammikuussa aloittelin ensimmäisten kylvöjen kanssa, silloin multaan pääsivät mm. ritarinkannuksen siemenet, omista kasveista otetut. Itivät tosi nopeasti, mutta sitten alkoivat jurottaa paikoillaan. Suurin osa on selvinnyt tähän astisesta elämästään, ja nyt alkaa olla merkkejä todellisesta kasvusta:)

Ahkeraliisat, nuo jokavuotiset kesäkukat lähtivät myös hyvään kasvuun, mutta eihän niistä vielä kukkalaatikon kaunottariksi ole. Silti niihin luotan, kukkivat kyllä ennen halloja:)

Samettiruusuista olisin halunnut kermanvalkoisia isosamettiruusuja, mutta usean epäonnistuneen kylvön jälkeen en ole enää varma, minkä värisiä ja kokoisia on hengissä.. ei haittaa, kaikki kelpaavat:)

Omista punapäivänhatuista kasvoi muutama taimi, edellisetkin on siemenestä kasvatettuja, joten kyllä ne ajastaan kasvavat...

Tomaatteja olisi ollut ihan tarpeeksi, mutta kokeilunhalu iski, viipaloin kaupan pienen kirsikkatomaatin ja laitoin siemenet multaan, taisivat itää jok`ikinen, mihin mie jouvun niijen kanssa!!

Paprikoita kylvin maltillisesti, ja maltillisesti kasvoikin kokonaista yksi - no meillä ei paprika ole ihan suosikkivihannes, joten olkoon, kukkiahan minä pääasiassa kasvattelenkin:)

Kosmoskukkia oli kolmea eri väriä, niiden selviytymistarina jää muutaman varaan, ja kesällä jännitän, minkä värisiä sieltä aukeaa... Kylvän kyllä varmaan lisää suoraan maahan...

Verbascumeja, tulikukkia haluan kiihkeästi! Kahdesta eri pussista on tehty kylvöt, molemmista on tulossa taimia, kiva, siitä olen iloinen!

Jaloakileijojakin tulee hissukseen muutamia.. en kovin montaa kylvänytkään, riittäköön tällä erää.

Sinivaleunikkojen kanssa taisin epäonnistua täysin. Iloitsin yhden pikkuruisen piipon vuoksi pitkään, mutta ostettuani viimeisen taimen puutarhamessuilta eräältä taimistolta, totesin, että ehkä kasvattelenkin ihan jotain muuta kuin sinivaleunikkoa, ei näytä samalta taimelta:(

Latva-artisokat itivät nopeasti, sirkkalehdet olivat suuret ja tanakat, kunnes alkoi nopea nuutuminen, yksi toisensa jälkeen kuoli. Koska edessäpäin oli vielä monta taimikylvöä, jätin leikin niiden kanssa sikseen:(

Muitakin epäonnistumisia on tullut vastaan, jopa niin, että koko siemenpussillinen on jäänyt itämättä tai pienenpienet taimet ovat kokeneet joukkokuoleman. Harmittaa, mutta aina ei voi onnistua. Syitä voi arvailla, mutta ei kannata jäädä liiaksi suremaan. Ostetaan kaupasta valmiit taimet, tai yritetään ensi vuonna uudestaan:)

Takaisin pihalle, hurjia pilviä taivaalla, sataakohan sittenkin kohta räntää? Talvisen kaunis punatulkkuparvi on piipahtanut pihapiiriin, kiva, siinä ainakin on väriä maisemaan:)

Odotellaan ja uskotaan, että lämpö lähenee hellimään meitä pian!