Priorisointia

 

 Eivät tahdo riittää tunnit - eivätkä voimat! Huomaan, että ikä tekee tehtäväänsä; jos on päivän muissa hommissa, ei näköjään riitä enää potkua pihatöihin yhtä tehokkaasti kuin aiemmin. Tai sitten olen siinä haasteellisessa tilanteessa, että kolme pihaa on vaan yksinkertaisesti liikaa ja kun töitä riittää joka ikiseksi päiväksi - vain paikka vaihtuu - niin tämä puutarhanhoito alkaakin muuttua työksi! Siitä en kyllä voi syyttää ketään muuta kuin itseäni!

 

 Ns. kakkoskodin pihamaalla istutusalueet ovat mukavasti täyttyneet. Appeldorn tulppaanit tuntuvat lisääntyvän joka vuosi ja pian aukeavat monet muutkin tulppaanit. Kärhöt ovat hengissä, mutta ruusujen suhteen olen edelleen epävarma. Toisaalta ei haittaa, jos jää aukkoja, niihin löytyy täytettä valtaisasta daaliajoukosta, joiden juurakot lisääntyvät joka vuosi. Mies levensi puutarhahuoneelle johtavia istutuksia, joten sielläkin on lisää tilaa kasveille. Siirtelen omalta pihaltani yksilöitä ja seurailen, viihtyisivätkö myös tällä pihalla. Jommasta kummasta pihasta on tulevaisuudessa kuitenkin luovuttava....

Väärä jalkinevalinta (kumisaappaat!) ja vimmattu pihatyötahti alkukuusta sai jalkani kipeytymään; vanha vaiva, plantaari faskiitti iski! Edellinen kesti 2 vuotta, joten nyt otin vaivan tosissani ja vähensin askeleitani radikaalisti. No, miten puutarhaihminen, 3:n puutarhan loukussa oleva, kesän kynnyksellä vähentää etukenossa juoksuaan?! Fiiliksethän siinä laskevat, kun ei voi muuta kuin hipsutella minimaalisia puutarhakierroksia ja keskittyä vain ihailemaan uusia ihanuuksia, joita pihapiiri tarjoaa.

 

 

Omalla kotipihallani kukkivat hyasintit mukavasti - ihan oma Keukenhof! Hyasintti kestää kauniina pitkään ja vaikka ne muuten eivät kestä pakkasta, eivät lähes nolla-asteiset kelit haittaa nousevia kukintoja. Hyasintin sipuleita pitäisi muistaa ostaa syksyllä lisää.

Pihalla kukkivat myös kylmänkukat ja esikot runsaasti. Niiden jakaminen on onnistunut hyvin. Talvivaurioita ei pihan kasveissa edelleenkään näyttäisi juurikaan olevan, mutta kärhöt tuntuvat lähtevän kituliaasti vauhtiin, osasta ei näy vielä mitään. Siispä pitää vain odotella...

 

Adiantum saniainen viihtyy tammen kainalossa

 

 

 

Kun pihapiiri on metsänlaidassa ja pohja vanhaa metsänpohjaa, viihtyvät siellä myös monet happaman maan kasvit. Niiin mahoniat kuin pensasmustikatkin, joissa molemmissa runsaasti kukkanuppuja! Tammen juurella adiantum suoristelee lehdyköitään.

 Viime viikolla viileät säät tulivat avuksi, vähensivät kiirettä. Mutta kyllästyminen taimirumbaan alkaa myös näkyä. Uhkasin jo nakata taimipurkit kompostiin, mutta maltoin sentään mieleni ja siirsin ne vakituseen ulkoilemaan. Maahan en vielä ole tohtinut laittaa kaikkia kohtuullisen pieniä leijonankitoja, tsinnioita, samettiruusuja ja ahkeraliisoja. Purkeissa kasvavat vielä myös revonhännät, rikkaporkkanat, kesäleimut ja petuniat. Joitakin olen kyllä jo maahan ja amppeleihin istuttanut. Onneksi on puutarhahuone! Siellä on jo tomaatit istutettuina ja siellä on hyvä taimien vahvistua. Siellä majailevat myös lukemattomat esikasvatuksessa olevat daaliaruukut. Maahan ovat päässeet ne, joiden alut on voinut piilottaa pintamultaan. Vieläkin kun on olemassa hallan riski.

 

21.5.-22

Muutama viikonloppu meni myös mökillä auringosta nauttien. Siellä iloa aiheutti uusi pikkuruinen metsäpuutarha, missä KAIKKI viime syksynä istutetut kasvit olivat hengissä, vaikka ympärillä risteili myyrien kanavaverkosto! Olivat etsineet hyvästä komposti/metsämullasta matoja ja muita ötököitä ja samalla pitäneet maan kuohkeana. Tuoksuorvokki kukki runsaana, rönsytiarella, taponlehti ja tuoksumatara olivat jo heti lähteneet leviämään ja muutkin näyttivät hyvävointisilta. Ehkä joku uusista rodoista oli hieman nuutuneen oloinen...Paikka on keväällä kovin paljaan oloinen kun lehtipuut eivät vielä anna paljonkaan varjoa ja kasvit minikokoisia. Metsäpuutarhaan palataan kesän mittaan, kunhan taas pääsen mökkeilemään. Sielläkin on kokeiltava uusia kasveja, siirtelen kotoa jakotaimia.

 

Sade toi, yllättävää kyllä, positiivista vaihtelua; puutarha sai luonnon omaa eliksiiriä ja itse sain keskityttyä hetkeksi ihan muihin asioihin. Eivätkä nuo puutarhat ihan sellaisia rytöpihoja ole, joten voi olla tyytyväinen tähänkin tilanteeseen. Hedelmäpuut kukkivat itsestään ja kasvit nousevat hyvästä puutarhamullasta. Rikkaruohojen nyppimistä riittää aina, mutta vahvat istutukset pitävät itsekin rikat jonkinlaisessa kurissa. Työkiireet helpottavat pikkuhiljaa ja lomakin lähestyy.... Joten tästä on taas hyvä jatkaa, kohti kesän positiivisia puutarhakiireitä :)

 

 

Hyvää viikonlopun jatkoa!

Juurakko kerrallaan!

Vilpoinen kevät ei ole kiva, kesäkuu jo häämöttää nurkilla ja taimet huutavat pääsyä maahan ja kasvihuoneeseen. Silti on vaan maltettava ja odotettava... Alkuviikolla yöpakkasia oli useampi aste ja taas iski pelko jo nousseiden kasvien puolesta. Taitavat tottua näihin keleihin, sillä edes palloesikot, pikkusydämet ja hyasintit eivät olleet moksiskaan, vaikka kuura painoi harteita joka aamu!

Kun ei taimien istutukset ole vielä ajankohtaisia, on puutarhassa muunlaistakin puuhaa ;(

Kun aikansa pähkäilee, ei auta muu kuin ottaa `härkää sarvista` ja aloittaa urakka lainsuojattomien poistamiseksi. Tässä tapauksessa kurtturuusuaidanteen hävittäminen. Jotta eivät vie vankilaan, on tässä kylmässä keväässä sopiva hetki iskeä lapio maahan ja ryhtyä hommiin. 

 

Viime kesänä pihapiirissäni vieraili Liikkuvien marttojen joukko mukanaan hortonomiopiskeija Jenni. Hän oli kertomassa vieraslajeista ja tuohon postaukseen pääset tästä. Viimeistään tuon käynnin jälkeen tuli päätös, että muutoin kaunis ja suojaava aidanne - joka on istutettu kolmekymmentä vuotta sitten, edellisen omistajan toimesta, on nyt pakko vaihtaa johonkin toiseen. Torstai-ilta meni, kun leikkasin piikkisiä oksia, kaivelin juurakoita ja esiin tulevia kiviä ja vanhoja maatuneita puiden kantoja. Kuitenkin kolmannes aidasta on nyt pois. Eiköhän tästä selvitä määräaikaan mennessä:)

 

Vielä en ole keksinyt, mitä tuohon laittaisin. Osan aitaa olen poistanut jo aiemmin ja siinä kasvaa nyt tuijia ja erilaisia angervoja. On kaunista, kun angervot kukkivat, mutta muuten en oikein pidä näkymästä. Etupihan aidanne on norjanangervoa, voisin istuttaa samanlaisen myös tähän. Mutta murheena on myös valtava kuusi, jonka niin mieluusti myös poistaisin. Se varjostaa ja juuret imevät voimaa muilta kasveilta. Urakka vaan on melkoinen, pitäisi ehkä ilmoittaa kunnalle ja siten vielä löytää kaataja. Ja kesällä olisi niin paljon muutakin puuhaa, kun siivota kuusen oksia ja neulasia. Mutta sittenkin haluaisin sen pois!

 

  Pihamaalla vihertää, mutta kukkia ei vielä kovin runsaasti ole. Hyasintit ovat yllättäneet iloisesti. Kukkivat pitkään ja pysyvät tanakasti pystyssä. Jouluksi ja pääsiäiseksi ostetut hyasintit kannattaa myös istuttaa kukinan jälkeen maahan. Vaikka eivät niin muhkeita olekaan kuin kevääksi tarkoitetut, niin onhan kukka kuitenkin kaunis.

 

`Delft Blue´

`Woodstockista´on vaikea saada kameraan sen oikeaa intensiivisen lilaa väriä.

 Kylmänkukatkin aloittelevat kukkimistaan, voi suloisuus, miten ovat pehmoisia ja kauniita! Vaihdoin viime syksynä osan paikkaa ja samalla jaoin kahtia. Aika nopeasti ovat juurakot kasvaneet kokoa, eivät ole olleet minulla montakaan vuotta ja jakaminen jo onnistuu.

 

 

 Myös pikarililjat leviävät mukavaa vauhtia. Niitäkin löytää jo useammasta paikasta. Kuviot ovat hätkähdyttäviä, mutta väri häviää helposti mullan harmauteen. Tarvitsisivat joukkoon valkoisia  tai sitten jotain muuta kasvia taustalle - mitä sinulla kasvaa pikarililjojen lähettyvillä tai mitä ehdottaisit?

 

 Lipstikka ei petä! Siitäkin voisi saada kohta aidanteen:) Siirsin lipstikan muutama vuosi sitten hieman toiseen kohtaan ja jaoin juurakkoa reilusti. Mutta enhän taas raaskinut mitään poiskaan heittää, joten istuttelin juurakot pihan rajalle, metsän laitaan. Eikö mitä, jokainen juurenpalanen jatkoi omaa kasvuaan. Loppukesällä kauneus ei ole enää samaa, mutta ei ne tuolla tontin laidalla leipääkään pyydä:)

Puutarhureilla on monia ihania esikoita puutarhoissaan. omasta puutarhastani löytyvät vain keltainen luonnostakin löytyvä, lila palloesikko ja tämä vanha punainen, mummolan puutarhasta aikoinaan siirretty. Sitä saa siirrellä ja jakaa ja aina se kestää ja kukkii. Eikä näy kelpaavan jänisten ruuaksikaan:)

 

 Tulppaniaika on edessäpäin, vain tämä aikainen lajke on nauttinut kylmistä päivistä ja öistä, saanut niskaansa lunta ja väistellyt jänisten hampaita. Nimilappua en löydä mistään, vaikka viime syksynä olen sipulit istuttanut.

 

Maljakosta puheen ollen on vielä laitettava tähän muutama kuva äitienpäiväyllätyksestä. Koronan vuoksi ei lasten tapaaminekaan nyt oikein onnistunut. Lapset olivat sitten ideoineet yhteisen kukkakimpun, jonka esikoinen, lähellä asuva toi perille. Niin ihana, ihana, kukkatalo Rosariumin kimppu! Mieheltä sain upean Four season -hortensian! Miten mahtaa sen väri kesän kuluessa vaihtua!

 

 

Uudet projektit pitävät mielen virkeänä, pitkät päivät tietokoneen ja puhelimen ääressä ovat jotakin aivan muuta, mitä työni normaalioloissa on. Siksi iltojen ja viikonloppujen ulkoilu, puutarhahommat ja luontoretket ovat loistavaa vastapainoa päivän staattiselle paikallaan ololle.

Mukavaa viikonloppua ja puuhakkaita puutarhapäiviä!

"Puutarhahullut eivät laske tunteja"

 Ihana äitienpäivä takana, vietetty rakkaimpien kanssa, herkuteltu ja nautittu auringonpaisteesta!
 

Metsäalppikello

 Nyt on hyvä taas palata arkeen ja aloittaa uudestaan takatalven jälkeinen puutarhaelämä.

 

Juuri ennen vappua kävivät toimittaja ja valokuvaaja Kouvolan Sanomista kyselemässä viherpeukaloiden kevätpuuhista. Mukana oli myös pelargoniguru Juha Peltonen Peltosen puutarhalta. Juttu tuli vapun jälkeisenä  sunnuntaina (5.5.2019), juuri kun kylmyys koetteli meitä pahimmillaan. Vähän harmitti, kun pihassa ei näkynyt juuri mitään kukkivaa ja vihreää. Juttu itsessään oli hyvä, ja puhetta oli sekä kevätpuuhista että muusta puutarhaharrastukseen liittyvästä. Otsikko kertoo kaiken, keväällä puutarhahöperöt eivät katsele kelloa vaan ottavat kaiken irti pihapuuhista!

Nyt säiden taas lämmettyä ja ihanan sateen jälkeen vihreys valtasi puutarhan!

 

Kylmänkukat ihastuttavat toista kevättä, näitä haluaisin lisää, värisävyjä kun löytyy muitakin. Vaaleanpunainen on erityisesti toivelistalla.

 Menetin upean Mahoniani kovana lumettomana talvena muutama vuosi sitten. Nyt uusi ikivihreä Mahonia tekee jo  nuppuja. Päätin, että jatkossa se saa peiton korviinsa joka talvi, varsinkin, jos ei ole lunta suojaksi.

 Kirjopikarililjat ovat muutamien vuosien ajan olleet trendien huipulla. Niiden suuret nuokkuvat  ja upeat shakkiruutuhameet löytyvät monen puutarhaharrastajan kukkapenkeistä.

 

Metsäpuutarhapenkissä kukkiva Metsäalppikello tuntuu viihtyvän paikassaan, kukinta on reilusti lisääntynyt viime vuodesta. Pieni mutta niin kaunis!

 Helmililjat vasta aloittelevat, niitä putkahtelee eri paikoista valkoisen ja sinisen sävyissä. Yhdessä penkissä oli jänis keväämmällä syönyt kaikki esiin nousseet lehdet. Onneksi kukkanuput näihin tulevat paljon myöhemmin.

 Vieläkin on värejä niukanlaisesti. Nuppuisia tulppaaneja on joka puolella. Mitä sieltä onkaan aukeamassa, tekee tästä puuhasta niin mielenkiintoisen. Vanha punainen (nimikin jo unohtunut) sai kunnian olla ensimmäinen!

Kiinankeltakärhö `tangutica´

Kärhöt ovat erityisen aikaisin liikkeellä, johtuisiko siitä, että maa jäi sulaksi, kun alkoi tulla kinoksittain lunta. Nyt herääminen on voinut alkaa heti lumien sulettua. Yllä Kiinankeltakärhön tukeva versorypäs.

Äitienpäiväksi sain upean valkoisen krysanteemikimpun ja punaisen runkoruusun. Nuppuja uudessa ruusussa on valtavasti. Toivotaan, että ruusunen tulee viihtymään yhtä hyvin kuin vanha, jo vuosia sitten saatu äitienpäiväruusu.

Nautitaan tästä lämpenevästä keväästä! Mukavaa viikkoa kaikille!