torstai 26. lokakuuta 2017

Koristeluja

 


  Tämäkin päivä jää taas tilastohistoriaan. Ensilumi tuli kotikulmille täsmälleen samana päivänä kuin viime vuonna ja tänäkään vuonna emme välttyneet yllätyksiltä ja onnettomuuksilta. Päivä olisi voinut olla iloinen uuden lumen myötä, mutta nyt siitä tuli monelle perheelle murheen täyttämä! Osanottoni nuorten varusmiesten perheille ja läheisille.



Eilen viime hetkillä harava vielä heilui pihalla ja pimeään saakka puuhastelin varautuen tulevaan, mutta enpä uskonut tarvitsevani lumikolaakin tänään! 


Kauhea kiire tuli pihan syystöiden kanssa, kun pakkasöitä ei ollut lainkaan ennen luvattua lumimyräkkää. Daalioiden juurakot on nyt nosteltu ja viety suojaan. Perennojen varret ehtii leikellä myöhemminkin, eipä haittaa, vaikka jäisivät kevääseen.


 Kesäkukat on kuitenkin korjattu kompostiin tai sisätiloihin talvehtimaan ja pääsin jo viime viikonloppuna mielipuuhiini: syysasetelmia terassille, puutarhahuoneelle ja ikkunalaudoille:) Viikonloppuna kävimme metsäretkellä ja sieltä toin sammalta, oksia ja varpuja.


 Puutarhahuoneen ovelle tein muutaman korin ja vaihdoin kosmoskukkien tilalle reilun kokoiset männyt. Katsotaan, saavatko myöhemmin valot oksilleen, vai koristautuuko huone toisenlaiseen asuun jouluksi...
 

 




 Kotipihan terassille ja ikkunalaudoille rakentelin asetelmat, kynttilälle oma kolo ja ledit tuomaan lisää valoa.

Ikkunalauta-asetelmiin laitan valot lähempänä joulua:)


Puutarhahuone juhli viikonloppuna uutta laattalattiaa, siksi se on nyt vähän riisutun näköinen. Ja ovathan sieltä myös kasvit poissa. Sisätilojen jouluista sisustelua täytyy pikkuhljaa alkaa  suunnittelemaan...:)




Viikonloppuna olisi vielä tarkoitus käydä viimeistelemässä kesämökki ja sen pihapiiri talviunille. 
Rauhallista ja turvallista viikonloppua!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Syksyn viimeisiä värejä










Vihdoin tuli pakkasyö. Sanon vihdoin, koska pihamaa alkoi jo näyttää surkean syksyiseltä. Kuunliljojen valtaisat kellastuneet pehkot likosivat sateessa,  samoin daalioiden loput kukkaset eivät enää jaksaneet ilahduttaa, koska sade kasteli ne kalpeiksi, jäljellä oli enää aavistus kesän loistosta.







Viimeiset kukkasipulit sain istutettua viikon alussa, niitä upposikin pitkin syksyä maahan ennätysmäärä, onpahan jotain uutta, mitä odottaa keväällä:)





Pitkin syksyä olen katsellut pihaani huomatakseni, että kovin on vähän kauniita syysvärejä meidän pihapiirissä. Korjasin tilannetta hankkimalla syyshortensia `Vims Redin´ päätypihalle. Tuskailin märän, savisen maan kanssa ja tuntui, että tulis jo talvi, enää en jaksa kaivaa yhtään ainutta kuoppaa!




Pieni, herkkä ruusunkukkanen ruukussa uhmaa vielä syyssäätä, hänet yritän suojata runkoruusun kanssa varastossa talvikuukaudet. Ennen pakkasyötä löysin vielä muutaman muunkin uhmakkaan:


Peurankellot ja pietaryrtit vähät välittävät kylmenevästä säästä!

 








Viimeiset daaliankukkaset pääsivät vielä sisälle jatkamaan kukintaansa kimpuissa, aivan viime hetkellä, aamulla olivat kaikki 12 daalianpehkoa paleltuneet. Pakko sanoa, että vihdoinkin!








Kukkijoista viimeisimmät, komeat maksaruohot ja syyshortensiat eivät vielä pikkupakkasista hätkähdä, mutta mustat daalioiden varret kertovat, että nosta meidät pois, puhdista mukulat ja vie kuivaan lepäämään.

`Lime Light´




Syksyn nimipäiväsankarin kimpussakin näkyvät syksyn värit:)
Mukavaa alkavaa viikkoa, täällä ainakin toisenlaisten puuhien parissa!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Kiitollisuushaaste

Sain jo heinäkuussa Puutarhaihmisen kiitollisuushasteen Betweeniltä, Rikkaruohoelämää-blogista. En ole sitä unohtanut, mutta aika on jotenkin vain kulunut ja postaukselle ei ole ollut sopivaa aikaa. Nyt kun kesä hiljenee, voi miettiä niitä asioita, joista puutarhaan hurahtanut voi iloita ja olla kiitollinen. 


Kesällä tulee oleskeltua puutarhassa joka päivä ja pienet hetket jo saavat aikaan ilon ja kiitollisuuden tunteen. Nyt syksyllä ajattelen enemmänkin kokonaisuutena tätä puutarhaelämää ja sen tuomia ilon aiheita.



Säännöt tähän haasteeseen kuuluvat: Pidä 7 päivän ajan puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa ja tee siitä postaus. Kerro postauksessasi, kuka sinut haastoi ja haasta kolme tai useampia puutarhaihmisiä mukaan haasteeseen.


1.Päivä
Ihmiset ympärilläni:
Olen saanut perinnöksi rakkauden luontoon, kukkasiin, puutarhanhoitoon. Olen niin kiitollinen vanhempieni ja isäni äidin, mammani innosta hoitaa puutarhaa ja liikkua luonnossa, kasvattaa kukkasia ja hyötykasveja sekä marjastaa luonnonantimia. Kaikki se on annettu minulle jo lapsena ja siitä en luovu. Omat lapseni eivät ole samassa määrin puutarhanhoitoon ja marjastamiseen innostuneet, mutta he tietävät äitinsä innon, arvostavat luonnon ja puutarhan antimia ja ilman heitä en olisi myöskään tätä blogiani saanut perustettua. Eikä sovi vähätellä lähellä olevaa ihmistä, jonka kanssa meillä on samanlainen suhde  luontoon ja minulla on hänen täysi tukensa puutarhahulluuteeni:)


2.Päivä
Paikka, jossa toteuttaa itseään:
 Ilman omaa pihaa minun olisi vaikeampaa toteuttaa puutarhahaaveitani. Kotipiha alkaakin olla jo täyteen kaivettu ja istutettu. Kiitollinen olen myös vanhempieni mökkipihasta, jossa ei niinkään istutusten määrä päätä huimaa, mutta luonnon kauneudesta saa nauttia mielin määrin. Ja onhan minulla Piha nro 2, jossa sijaitsee kesän Helmi, Puutarhahuone!Ei voi muuta kuin olla tästä kaikesta kiitollinen!



3.Päivä
Puutarhahuone:
Kun jokin haave toteutuu, se tunne on  huikea! Aikoinaan alkaessani haaveilla omasta kasvihuoneesta tai paikasta, jossa viiniköynnös saisi kasvaa ja jossa voisi fiilistellä sekä kesällä että hämärtyvissä syyspäivissä, en vielä silloin uskonut, että eräänä päivänä se unelma puutarhahuoneen muodossa olisi pihallamme. Olen kiitollinen, että mieheni koki tuon haaveen merkittävyyden ja rakensi sen meille!



4.Päivä
 Vuodenajat:
Olen kiitollinen, että asun Suomessa. Siitä voi olla kiitollinen niin miljoonasta syystä, mutta jotta en kirjoittaisi tästä romaania, pitäydyn puutarhaan. Vuodenaikojen vaihtelut meidän leveysasteilla ja luonnossamme ovat jotakin huikeaa ja ihanaa. Vaikka synkkä syksy ja paukkuvat pakkaset eivät aina ilahdutakaan, tuovat ne kontrastin ihanalle kevään tulolle, kasvien heräämiselle. Kesän vihreys, kypsyminen ja lopulta syksyn värit ja luonnon lepokausi ovat sitä mistä minä pidän. Olen myös talvi-ihminen, joten ensi lumi, kauniit talvipäivät ja valkoiset hanget ovat myös ilonaiheita! 



5.Päivä
Kukkasten kauneus ja moninaisuus:
Parasta puutarhassa ovat kukkaset, niitä ilman ei voi olla! Voin luopua hyötykasveista, mutta kukkasten joka keväinen kukkanuppujen avautuminen ja kaiken kesää runsastuva värien kirjo on se, joka tuottaa minulle iloa ja josta olen kiitollinen. Se kasvun ihme ja toinen toistaan kauniimmat kukkaset ovat suuren ihmettelyn aihe!


6.Päivä
Onnistumisen ilo:
Jotta voit kokea haasteita ja sen kautta onnistumisen iloa, voit puutarhaharrastuksessasi tehdä jotain uutta; yrittää siemenkylvöjä, hankkia harvinaisuuksia, talvettaa kesäkukkia, jakaa, perustaa uusia istutusalueita...Kiitollisuus syntyy siitä, että sinulla on piha,jossa on tilaa, kellari, jossa voit talvettaa, blogiystäviä, joilta saat neuvoja. Myös yritys ja erehdys kuuluu puutarhanhoitoon.


7.Päivä
Jaksaminen:
Puutarhatyöt ovat usein fyysisesti raskaita, siksi olen kiitollinen että terveyteni vuoksi voin totetuttaa näitä puuhia. Savisella pihalla lapioiminen on rankkaa ja uutta multaa tarvitaan muokkaukseen. Kun on monta istutusaluetta, on myös kitkemistä runsaasti, nurmikko vaatii leikkausta viikoittain... Mutta puutarhanhoito on myös terapiaa, vie ajatukset pois arjen työstä, murheet ja ikävät asiat lieventyvät maata lapioidessa. Ajatukset myös virtaavat kasvien kanssa puuhaillessa, joskus kokonainen ongelma ratkeaa, kun saat miettimisaikaa puutarhapuuhissa.


Haaste pistää ihmisen miettimään, miksi teen tätä puuhaa, mikä tosiaan on se asia, mistä voin olla kiitollinen omistaessani puutarhan tai saadessani touhuta siellä yksin tai yhdessä perheeni kanssa.  Kiitollisuuspäiväkirja yleensäkin elämässä on hyvä tapa osoittaa itselleen, että on paljon positiivisia asioita, joka päivälle jotakin! Ehkäpä alkuperäinen idea oli poima jokaisesta päivästä vaikkapa se yksi pieni asia, josta kiittää, mutta minä vastasin haasteeseen näin.




Tämä haaste on tainnut kiertää jo pitkään täällä blogimaailmassa, enpä tiedä, kuka teistä ei olisi sitä vielä saanut.. Laitanpa kuitenkin eteenpäin ja haastan

Pikkuinen Puutarhani -blogista Sametti Hortensian
Puutarhassa -blogista Marian ja
 Anun puutarha -blogista Pionin

Toki kuka vaan voi tämän haasteen ottaa vastaan, jos tuntee kiitollisuutta ja haluaa kirjoittaa siitä.


sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Kimppuhurmaa

Pakkasyöt kolkuttelevat ovella, pitää ehtiä nauttia viimeisistä kukkijoista. Mutta kun valoisan ajan viettää työpaikalla, ja vettä tulee kaiken aikaa taivaan täydeltä, on pelastettava jotakin myös sisälle. Niinpä kotitarvefloristi heittäytyy innolla puuhastelemaan omia kukkakimppujaan.                          
 




 


 
Kaunopunahattujen siemenkodat ovat mainioita kimpun koristeita!


Ystävä sai muutama viikko sitten valkoisista kaktusdaalioista tehdyn syntymäpäiväkimpun, nyt ei enää kultapiiskuja kukkapenkistä löydy.  
 

 
Wc:kin saa aina oman kukkakoristeensa, joskus yksi kukkanenkin riittää, mutta iloa ja väriä pitää kaikkein pyhimmässäkin olla:)








Viimeinen pompadour daalian kukkanen pääsi vielä sisälle, uusia nuppuja ei taida jaksaa enää avautua.




Tämä hurmaava valkoinen kaunotar kukkii ensimmäistä kesäänsä, sain sen blogiystävältä, Kukkaiselämää Sadulta.








 Ritarinkannuksen painava kukinto ei jaksanut taivaalta tulevaa vesikuormaa, siispä mukaan vaan tähän iloisenkirjavaan joukkoon!







Kun ostaa Honkkarista jättipallokrysanteemit 2/kympillä, raaskii niistä leikellä vähän maljakkoonkin, daalioiden seuraksi.




Eiväthän nämä ammattilaisten kimpuille vertoja vedä, mutta tekemisen ilo ja kauniit kukkaset ovatkin pääasia:)

Mukavaa alkavaa viikkoa!