Ruusujuhlaa, tuoksua ja sinivalkoisia fiiliksiä!

Nyt mennään puutarhassa täysillä! Semmoinen kukkatykitys on päällä, ettei kuvaaja meinaa mukana ehtiä.

 

Pikkujasmike alkaa olla jo kukkinut, mutta tässä kuvia viime viikon ihanuudesta. Koko piha tuoksui niin hyvälle!

Juhlaa oli koko viime viikonloppukin. Ystäväni täytti vuosia ja piti ihanat puutarhajuhlat! Vinkkinä muille synttäreitä viettäville, että sankari oli toivonut lahjaksi perennaa vieraiden pihalta. Toki kaikilla ei ole omaa pihaa, joten osa kasveista oli ostotaimia. Mutta uuteen juhlakukkapenkkiin pääsi lukuinen määrä kasveja, joista jää ihana muisto!

`John Davis´

 

Alkuviikosta vieraili ystäviä omassa puutarhassanikin. Voi ihanuutta, toivat jokainen kärhön tullessaan!

 

Sitten tätä  odotettua ruusujuhlaa! Flammentanz köynnösruusuni ei ole aikohin kukkinut näin upeasti!

Viime kesän runsaat sateet auttoivat yli 20 vuotta vanhaa ruusua kasvattamaan pitkät versot ja hyvän talvisuojauksen jälkeen ruusuni palkitsi upealla kukkarunsaudellaan.

Suomi 100 -penkin ritarinkannukset uhmaavat sadetta ja tuulta, ovat melko hyvin pysyneet pystyssä. Vain pientä tuentaa on tarvittu. 

Kukkaisaa heinäkuun viikkoa kaikille!

Korkealle kurkottelevat pitkäkaulat

Kasvien erilaisuus on kiehtovaa ja ihanaa. Korkealle kurkottava kasvutapa on siitä mukava, että kukkivia kukkia riittää pitkäksikin aikaa, aina aukeaa uusia ja kukkavarsi senkun kasvaa. Nämä kukkijat tekevät myös puutarhaan mielenkiintoisia korkeusvaihteluita noustessaan toisten yläpuolelle, joskus jopa korkeuksiin.

Sormustinkukat ovat kauniita suurena ryhmänä, mutta

tekevät kukkavanojaan myös mihin sattuvat, siementävät ahkerasti, lehtiruusuke kasvaa ensimmäisenä kesänä, kukkavana kohoaa toisena, ja väri vaihtelee valkoisesta vaaleanpunaisen kautta siniviolettiin, myös kermankeltaisia löytyy meidänkin pihamaalta. 

Ritarinkannukset ovat upeita! Pitkään aikaan en halunnut niitä pihalleni,koska oletin niiden kaatuvan herkästi ja vaativan sitomista. Mutta sini-valkoiset kukkaset veivät mennessään ja nyt uudet itse kasvattamani siementaimetkin ovat jo hienosti tulossa kukintavaiheeseen. Tässä niiden emokasvit jo kukassa!

Kun keltaiset päivänhatut alkavat jo lopetella kukintaansa, nousee niiden takaa Ukonkellojen korkeat  kukalatvat. Äidiltä saadusta taimesta on kasvanut jo moneksi jaettu komea perenna. Ukonkellon sanotaan kasvavan 60-120 cm korkeaksi, mutta minun pihani kosteassa savimaassa kukkavanat kurkottelevat yli 160cm asti, joten tämä ihanuus ei ilman tukea pystyssä pysy!

Myös etualalla olevat sinikuunliljan kukinnot edustavat tätä samaa kukintatapaa. Nuppuja riittää vielä..

Pikkujasmike ei ole enää kovin pieni, sekin kurkottelee oksistoaan ylöspäin, pakko laittaa vielä kuva tästä valkoisesta, tuoksuvasta kaunottaresta!

Sarah Bernhardt

Toinen ihanuus, josta kuvia laitoin jo aiemmin, mutta kun se vaan on NIIN ihana!

Tässäpä tällä erää. Vieläkin korkeammalle kurottelevat kärhöt, mutta niistä kuvia vasta kun kunnolla kukkivat! Mukavaa viikkoa kaikille!

Diabolo kukkii, ja joku muukin...

Pihan keskellä on suihkulähde, jonka ympärillä kukkapenkki kasvaa hitusen joka vuosi! Penkin katseenvangitsija on purppuraheisiangervo `Diabolo´, joka aiemmin kitui talon itäisellä puolella, männyn varjossa, kylmässä...

Heinäkuun alkupuolella heisiangervon kukinta on huikea näky, myös jo ennen kukkien puhkeamista nuppuvaiheessa, tummanpunaista lehdistöä vasten. Kukkineet punertavat siemenkodatkin  näyttävät kauniilta!

Tässä on Diabolon edellinen kasvupaikka. Nyt siinä on jo enemmän valoa ja seppelvarvut, vuorenkilvet ja kuunliljat nauttivat!

Diabolon viereisen kohopenkin takana kukoistaa ja viihtyy pikkujasmike. Nyt on senkin aika ihastuttaa tuoksullaan.

Ensimmäinen Dahlia avasi kukkansa, ja kun en muistanut laittaa lappuja ja juurakkoämpärit kulkivat sisälle ja ulos pitkin kevättä, niin keltainen meni tietenkin vahingossa väärään paikkaan. Mutta saa anteeksi, kun on niin upea!

Töyhtöangervo

Töyhtöangervo ei mitenkään ole suosikkikasvejani, mutta pihan varjoisassa laidassa täyttää paikkansa!

Sinikuunlilja

Savimaa ja vähän varjoisa piha tuottaa omat haasteensa kasvien kasvattamisessa, mutta kuunliljoille aivan huippu kasvupaikka! Ja kun mitään ei raaski heittää pois, tulee näitäkin ripoteltua joka paikkaan! Helppoja ovat, peittävät keväiset sipulikukat ja rikkaruohoja ei juurikaan pääse kasvamaan juurelle. Mutta tilaahan nuo vievät!

 

Sinikuunliljat auringossa.

 

 Vanhat liljat, keisarinkruunut ovat kulkeutuneet aikoinaan jonkun kylkiäisenä. En ole ihan varma, pidänkö näistä, mutta ovat vaan niin kiitollisia kukkijoita... 

 Mutta kukkiihan täällä jokunen pionikin, ihanaa!! Minun pionini ovat vanhoja lajikkeita, en tiedä nimiä, on aikoinaan siirretty rakkailta pihoilta. Näitä onkin aika monta pensasta!

Tämäkin ihanuus on aikoinaan siirtynyt vanhana juurakkona muualta pihalleni, en uskalla kuin arvailla, onko tämä nyt Sarah, itse Sarah Bernhart, luultavasti!? Mutta oli kuka hyvänsä, upea hän on!

Osassa kuvista paistoi aurinko upeasti, vähän liikaakin, että värit olisivat näyttäytyneet kunnolla. Mutta nyt sataa, ja rankasti... voi pionejamme!!

Valamonruusu

Ruusuista viikkoa kaikille!