Riskillä mennään kun halvalla saa

Yritän olla maltillinen ostaja - myös puutarhahankinnoissa. Joskus lähtee lapasesta, varsikin jos on tekeillä uusi istutustalue johon mahtuu runsaasti uusia kasveja. 

 

 Samoin saattaa nuukankin ihmisen ajatus katketa, jos prosentit alkavat -50 % tai jopa -70%! Vaikka mielessä häivähtää, onko ostaminen enää järkevää, kun talvi vaanii kulman takana.

 

 

Ensin Viherpeukaloiden syyshulinat reilu kuukausi sitten, sinne piti vain mennä katselemaan, mitäpä siellä olisi, jos vaikka yhden syyshortensian ostaisi...

 

No niitähän tarttuikin sitten neljä kappaletta! Rungollinen syyshortensia `Grandiflora´, pienikokoinen Japanin hortensia `Little Praice´, `Vanilla Fraise´ (joka minulla jo toisella pihalla on ennestään) sekä ihanainen Safiirihortensia! Rungollista hortensiaa olimme varsinaisesti ajatelleet puutarhahuoneelle johtavalle kujalle. Se toisi mukavasti korkeuseroa pitkään penkkiin. Mutta nuo muut, mistä ne tulivat käryyni?!

Alejoukoissa seisoi myös yksinäinen pikku Katsura, alelappu ruukussaan. Syysvärejä kun olen pihaani kaivannut, päätin ottaa tuon riskin, vaikka suuresti epäilen sen talvenkestävyyttä omalla pihallani. Ja kuvassa vielä Katsurankin takana piilottelee muutamalla eurolla ostettu Tuuren pihlaja, myös pitkään toiveissa ollut syysväritykseltään hieno puu!

Safiirihortensia pääsi tietenkin Suomi 100 -penkkiin, joka kasvaa pituutta kaiken aikaa:) Toisaalta mietin, olisiko kasvi parempi talvettaa kellarissa, arka jalohortensia kun on? Mitä mieltä olette?

Tuurenpihlajalle oli  paikka odottamassa talon päädyssä, kotkansiipisaniaisten edessä. Siinä sillä on tilaa kasvaa ja se näkyy hyvin kauemmaskin. Olen kaivannut tuolle paikalle korkeampaa kasvia jo kauan. Ennen siin kasvoi Mongolian vaahtera, mutta yksi luminen talvi repi puun niin rumaksi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kaataa koko puu. Nyt sain taas ryhtiä tuohon paikkaan.

Katsuralle etsin pitkään paikkaa, jotta se näkyisi ja tuoksuisi ja sitä pääsisi riitävän läheltä ihailemaan. Tällä hetkellä se näyttää kovin onnettomalta, usko sen talven yli selviytymiseen ei ole kovin korkealla. Minkähänlaisessa maassa ja paikassa se teillä muilla kasvaa?

Eivätkä ostokset vieläkään loppuneet! Olen vuosia toivonut omaa peikonpähkinää, josta voisin silloin tällöin napsaista kiemuraisen oksan asetelmiin. Kovin on ollut kallis ja jäänyt myymälöihin. Nyt se odotti minua muutamalla eurolla! Surullisen näköinen eilen otetussa kuvassa, mutta kun tarkkaan katsoo, niin kuukaudessa on uusia elonmerkkejä jo ilmantunut! En kyllä tiedä, kuuluisiko norkot kasvaa juuri ennen talvea, luulen, että kasvi on yhtä sekaisin kuin oksansakin:D

Saattoi Viherpeukaloilta lähteä vielä muutakin matkaan, mutta ehkäpä niistä sitten ensi kesänä, kunhan ensin katsotaan, onko mitään hengissä! No sipulikukkaset varmasti nousevat keväällä!

Kuten sanoin, Suomi 100 - penkki venyy pituutta aina, kun löytyy uusi sopiva sininen tai valkoinen kasvi. Istutin muutama vuosi sitten penkin toiseen päähän haaveilemani Helmipihlajan. Se ei ole voinut oikein hyvin ja vaikkei kukaan ole päässyt sitä nakertamaan, on kuorikin haljennut ikävästi. Päätin siirtää sen pois paraatipaikalta, penkin toiseen päähän.  Sinne  jouduin tekemään taas lisää tilaa. 

Kuinka ollakaan, erehdyin menemään Hankkijalle etsimään luonnonturvetta. Siellä oli kyltti: Kaikki puut, pensaat ja perennat -70%!

 Ja niinpä meille muutti lajinsa viimeinen (siis Hankkijalla olleista) Höyhenpensas. Lisää syysväriä ja valkoisia kukkia.

 

 Ruusuja olen hankkinut tänä kesänä / syksynä useampia. Osan niistä olen suunnitellut sijoittavani aidanteeseen, josta joudun pian poistamaan kurttulehtiruusut. Nyt kaikille on kuitenkin mietitty kasvupaikka, eikä mitään valeistutusta. Hankkijalta mukaan lähti Neilikkaruusu `Pink Grootendorst´ sekä puistoruusu `Ferdy´. Koska ruusut eivät nyt enää kuki, jätän ne odottelemaan talvea ja lumipeitettä, joka toivon mukaan suojaa niitä ensi kesään. Sitten voin kuvien kera esitellä edulliset ostokseni!

 

 Sanonta "hyvää ei saa halvalla", voi tässäkin pitää paikkansa useammankin kasvin kohdalla. Osalla  taimista oli ruukku kovin täynnä juurta ja kuiva syksy takana. Mutta suurempi huoli lienee se, kuinka pian maa jäätyy ja minkälaiset kasvuolosuhteet olen onnistunut näille   vaateliaammille kasveille järjestämään. Oma moka, jos kuolevat, mutta jos onnistun, voin olla onnellinen, koska halvalla sain!

 

  Puolustukseksi voin sanoa, että sipuliostokseni ovat olleet kovin maltilliset ja Lidlin kasvimarkkinoilta olen myöhästynyt kokonaan! ;D

 Mukavaa syyslomaviikkoa tai sitten vain syysviikkoa!

Luontovalokuvausta!

Oi, miten voimaannuttavia viikonloppuja takana! Minulla oli ilo päästä luonnonvalokuvauksen kurssille, kuvaamista metsässä ja rannalla kahtena viikonloppuna. Lisäksi kuvien katselua, analysointia ja hyvää, rakentavaa palautetta mukavassa seurassa! Opettajana toimi luontovalokuvaaja, kirjailija Mika Honkalinna, mies monen upean luontokirjan takaa!

Kurssilla kävimme läpi luontovalokuvauksen historiaa Suomessa, valokuvaustekniikkaa ja kameran käsittelyä, mutta toki kuvasimmekin. Ensimmäisenä viikonloppuna patikoimme kameroidemme kanssa syksyisessä metsässä.

 

 

Metsäretkemme loppupuolella kapusimme korkeammalle, josta aukenivat kauniit syksyiset maisemat, mutta samalla saimme pikaisen räntäkuuron niskaamme. Viimeisessä kuvassa vielä sateen viime rippeitä näkyvissä.

Järven rannalla olikin taas erilaiset kuvausmaisemat!

 

 

 

Valokuvaamisen tiellä huomaan olevani vasta alkutaipaleella, ja kuvien käsittely onkin sitten ihan oma juttunsa. Jo rohkeus lähteä mukaan ja yhdessä tekemisen ilo on sitä, mitä tältä harrastukselta varmasti saa. Toki kuvaaminen luonnon keskellä on myös hiljaisuudessa yksin vaeltamista ja pitkäjänteistä odottamista, hyvää kuvaa voi joutua hakemaan kauan. Omat tavoitteet ovat kovin vaatimattomat, mutta puutarhan lisäksi luonto tarjoaa mahdottoman hyvät puitteet tälle harrastukselle.

Loppuun vielä muutama kuva kotikulmilta, kauniista Kymijoen rantamaisemista!

Mukavaa viikon alkua!

Vielä hetki värien riemua!

Syksy on nyt vahvasti läsnä! Vaahterat ja haavat hehkuvat pihoilla ja puistoissa väreillään ja muutenkin lehtipuut ja -pensaat ovat kauneimmillaan syysväreissään. Omalla pihalla totean taas kerran, ettei sieltä kovin paljon sävähdyttäviä syksyvärejä löydy.

  

 Sormivaleangervo ottaa dramaattisen lähdön syksyyn, ei mitään hempeilyjä! Rinnalleen se on saanut syyskimikki Brunetten, joka jurottaa yhdellä nuppuisella kukkavanallaan. Kimikki ehkä tarvitsisi hieman valoisamman paikan, jotta jaksaisi kukkia! Mutta onhan sillä hyvin kauniit lehdet.

Pihan uusin tulokas, Tuurenpihlaja, ei edes omista montaa lehteä, mutta leiskuttaa niitä rohkeasti kotkansiipien edessä.

 Koivuangervojen syysasu on keltasävyinen!

Villiviini osaa syyspukeutumisen ja tekee sen näyttävästi!

Valamonruusun kiulukat hehkuvat tulenpunaista oranssia!

 

Korallikanukka taitaa olla pihapiirin punaisin pensas!

Päivänliljakasvusto on kaunis syksyyn asti, toki pian sen heleä vihreys on poissa ja jäljelle jää märkä kasa uuden kasvuston suojaksi. 

Samoin käy sinikuunliljoille, väri vaalenee päivä päivältä ja pakkanen tekee pian näistä lopun.

Köynnöshortensia on luopunut vihreästä kesäpuvustaan, vaihtanut ylleen keltaisen, siirtyy pian hetkeksi ruskeaan ja sitten antaa tuulen viedä sen mennessään.

Ajattelin esitellä syysasetelmia, mutta tämähän on kesällä ostettu pirteä ruusubegoni, joka ei malta lopettaa kukkimistaan. Päästän sen yöksi sisälle, kun on niin kylmä, mutta kuivalla terassilla elämä jatkuu vielä ainakin hetkisen. Eihän minulla edes ole vielä syysasetelmia:) Viikonloppuna olin ihanalla luontovalokuvauksen kurssilla, joten pihatyöt sun muut jäivät taas vähemmälle. Samoissa merkeissä menee vielä ensi viikonloppukin. Mutta ei haittaa, pihatyöt on suurelta osin tehty ja tuo kurssi on niin mukava, että mieluusti vietän luonnossa muutaman päivän.

Kumpi lienee kultaisempi, etualalla kasvava päärynäpuu, vai naapuritontin villiintyneet luumupuut.

Sen verran ehdin sunnuntaina viettää aikaa pihalla, että puutarhahuoneesta nostin pois tomaatit ja  kippasin kesäkukka-amppelit kompostiin. Viiniköynnös  Sommerset Seedles oli myös vaihtanut asua ja olipa sen syvä vihreys muuttunut pastellin sävyiseksi! Eikä siinä vielä kaikki, vaan muutaman lehden se oli koristellut uskomattoman kauniilla kuvioilla! Kyllä luonto on ihmeellinen!

Kirpeän kivaa viikkoa kaikille!