Nyt riittää lämpöä ja aurinkoa! Ei mietitä tulevaa kuumaa ja kuivaa, vaan nautitaan tästä harvinaisesta herkusta: poutaisesta, kesäisestä juhannuksesta!
Sinivalkoisin värein mennään kohti yöttömän yön juhlaa!
Kesäyössä on ihania tuoksuja, niitä tarjoilevat mm.lehdokki ja köynnöskuusama. Mustarastaan laulu jatkuu vieläkin...!
Valkolehdokki
Suomi100 -penkki
Tuoksuköynnöskuusama
Hyvää Juhannusta kaikille!
Pihan kookas korallikanukka on saanut kasvaa paikoillaan jo yli kolmekymmentä vuotta! Alussa sillä oli tärkeä virka, toimia toisena maalitolppana! Monta kertaa se on ollut kaatouhan alla, mutta kasvilla on ominaisuuksia, joiden myötä se on saanut pitää paikkansa; keväällä siinä on hienoja värisävyjä joihin aurinko ihanasti heijastuu. Oksilla keinuu myös linnunpönttö, jossa kirjosieppo pesii joka vuosi. Nyt on kukinnan aika, syksyllä valkoisten marjojen ja leiskuvan syysvärin aika ja talvella siitä saa kranssin pohjia ja punaisia oksia asetelmiin. Pitkiä versoja kasvattava kanukka taipuu myös kaariportiksi. Oksat ovat kohtalaisen painavia, joten olemme tukeneet niitä seipäillä. Vartavasten rakennettua kehikkoa ei toistaiseksi ole kanukalle tehty, mutta pidän kovasti tuosta kasvillisuuden synnyttämästä varjoisesta käytävästä, jonka kautta kuljetaan "salaiseen puutarhaani" :D Ja mitäs siellä tänään tapahtuukaan, käydäänpä vilkaisemassa.
Heti kaariportista astuttuamme tulee vastaan sinivalkoisena kukkiva Suomi100 -penkki. Siellä kukintaansa aloittelevat ranskantulikukat. Ensin lilat ja aivan pian valkoiset. Suomi 100 penkissä alkaa muutenkin kohta kesän hienoimmat hetket, kun kurjenmiekat, ritarinkannukset ja valkoiset pionit pääsevät kukkaan. Penkki on muutamassa vuodessa täyttynyt ja aukkopaikkoihin juuri ja juuri mahtuvat valkoiset daaliat.
Maan kosteus saa aikaan vahvaa kasvua kohti korkeuksia. Pionit ovat vallan ottaneet kasvuspurtin ja venyttäneet kukkanuppunsa ennätyskorkealle. Olisi tulossa erittäin runsas kukinta, mutta nyt ei saa tulla liikaa vettä, etteivät pulleat kukkanuput tai juurakot vain mätäne. Pihapiirissä on niin vahva kosteus, että meillä pionit helposti kärsivät liiasta märkyydestä. Samoin on aina käynyt niin, että kukinnan ollessa parhaimmillaan tulee vettä kuin saavista kaataen. Poikkihan siinä varret ovat, ja kukinnot nuokkuvat pitkin maata. Myös isokuunlilja kasvaa tuttuun tapaan valtavasti! Ei ole rikkaruohoilla mahdollisuuksia!
Tähtiputketkin ovat valtavassa kasvussa! Kun pelkkä lehtiruusuke on jo muhkea, voi vain odottaa, missä heiluvat avautuneet kukinnot! Tähtiputkille pitää antaa kehumaininta, että ne pysyvät hienosti pystyssä! Leviäminen on kuitenkin alkanut, pieniä tähtiputkitaimia putkahtelee maasta sieltä täältä. Kun malttaa odottaa vähän isompaa taimea, on ne helpompi kitkeä kokonaan pois. Kuvassa takana pilkistää kaariporttina toimiva korallikanukka.
 |
| Viime keväinen äitienpäivähortensia on päättänyt kukkia tänäkin vuonna! |
Höyhenpensas on edelleen hengissä, samoin magnolia, katsura ja safiirihortensia. Nämä olivat niitä muutaman syksyn takaisia ekstra-ale ostoksia, vaan niinpä ovat ottaneet paikkansa puutarhasta. Tänä vuonna safiirihortensia teki ensimmäisen kerran lehtiä myös viime vuoden versoihin, mutta en vielä odottele siltä kukintaa (vaikka olisihan se mahtava yllätys!) Yllätys on myös viime vuotinen äitienpäivähortensia, joka talvehti kylmässä varastossa. Keväällä huomasin siinä monta pulleaa silmua ja lannoitin jo varhain havu-ja rodolannoitteella. Nyt kasvi palkitsee minut kukinnalla! Kukkaterttujen koosta ei vielä ole varmuutta, mutta laskin tänään näkyvissä olevat kukinnot ja niitähän oli reippaasti yli kymmenen!
Pihan ainoa alppiruusu, todennäköisesti `Haaga´, on täynnä kukkia! Kuva ei vaan anna oikeutta sen pinkille värille. Olen istuttanut sen aikoinaan pihan laidalle, mistä alkaa kunnan metsäkaistale. Siellä on aitoa metsänpohjaa ja kasvi saa kasvaa rauhassa luonnonomaisessa ympäristössä. Vaikea uskoa, että se näyttää noin hyvinvoivalta, vaikka viime talven lumet painoivat kasvin oksat maahan ja pelkäsin sen repeytyvän lumen painosta.
Lähes kaikki kesäkukkaset on saatu maahan ja ruukkuihin, tai no melkein kaikki, sillä edelleen muutama daalia ja ahkeraliisa etsivät paikkaansa :) Kaikissa ei vielä näy avautuneita kukintoja, joten ihan varmaa ei voi olla kukkien väreistä. Mm. petuniat, leijonankidat ja ahkeraliisat ovat siemensekoituksesta, joten kukkien avautuminen on aina yhtä jännittävää!
Parhaillaan kukkivat Espanjansinililjat, valkoisia ja vaalean lilan sävyisiä herkkiä kukintoja on kiva katsella. Kerrankin olen osannut valita kukintapaikan oikein, sillä ne näkyvät suoraan olohuoneen ikkunasta ja terassilta katsellessa. Samassa penkissä Tiarella ja Mai Tai kellukka ovat myös kukassa. Maata peittää monessa kohtaa sammalleimu, sävyinä valkoinen ja vaalea lila. Nyt puutarha vetää henkeä ja pian se roihahtaa kukkaan; alkaa juhannusjuhlat!
Hyvää viikonloppua kaikille!
Maanantaina töiden jälkeen pihalla numero 2; Omenapuut hurmaavassa kukassa - myös aidan takana naapurissa, joten tunnelma oli kuin Astrid Lindgrenin lastenkirjoissa! Pihalla on valkeakuulas ja kaneli, vanhoja puita, jotka jaksavat kukkia ylettömästi aina, kun muuallakin on hyvä omenavuosi tulossa.
Samaisella pihalla kukkivat myös kirsikat `Arttula´ ja `Pohjolan Helmi´ ja samassa seurassa uusin tulokas kirsikkaluumu, joka nimestään huolimatta ei ole kirsikka vaan luumu. Kaikki kolme ovat vasta uusia tulokkaita ja kahdesta viime mainitusta ei olla saatu vielä maistiaisia.
Parhaassa kukassa ovat myös tulppaanit, vanhat ja uudet. Nimet iloisesti hukassa, joukossa ainakin `Carnaval de Rio´.
Sähäkkä `Verandi´ on uusi tulokas
Kukkapenkkien multa ja nurmikko on täynnään omenankukkien terälehtiä! Ja aikamoinen pörinä kävi myös oksistossa. Eiköhän se ole taas omenavuosi tiedossa! Taustalla näkyvä rautatienomenapuu ei tänä vuonna ollut parhaimmassa kukassaan, kiitos talvivieraiden - jänisten! Etualalla taas valtavat pionipuskat odottelevat vuoroaan. Kaivoin muutaman pois, kun penkissä ei pionien jälkeen kuki mitään ennen syksyä, ja silloinkin vain yhdessä kulmassa syysleimuja. Daalioita kun on valtavasti, laitoin niitä tilalle. Eiväthän nekään kuki ennen syksyä, mutta sitten on penkissä runsaammin väriä.
Tiistaina pihalla nro 1; siellä onkin lemmikkien aika meneillään! Kukkapenkkien tyhjät kohdat ja reunukset on usean aiemman vuoden tapaan täyttäneet ihanat, vaaleansiniset lemmikit! Muutoin pihalla ei vihreää ja valkoista lukuunottamatta juurikaan muita värejä näy. Täällä tulppaanien aika alkaa olla ohi. Keskellä pihaa oleva ruskea möhkäle kuuluu purppuraheisangervo Diabololle. Hetken vielä kuin risukasa, pian valkoisten kukkien peitossa. paikka ei ole nyt paras, kun muualla on jo aivan vihreää. Toki ei diabolon edessä oleva atsaleakaan vielä kovin kauniilta näytä, mutta nuput lupaavat hyvää!
 |
| Nappisilmäinen Morsiusleinikki viihtyy lemmikkien seurassa. |
Valkoinen pikkusydänkin on lemmikkien kaveri
Kukintavuorossa on myös tiarella `Pink Skyrocket´. Sillekin sopii ystäväksi lemmikki - no kellepä sitten ei! Iltahämärissä piha on tällä hetkellä uskomattoman kaunis! Lemmikin sininen väri kulkee istutuksesta toiseen kuin sinisenä kulkeva joki. Kuitenkin lempeästi ja kiireettä, poimien matkaansa valkoisia kukkapyörteitä. Musiikkina mustarastaiden ja pikkulintujen iltakonsertit <3 Rakastan niin tätä pihapiiriä!
Ja sitten taas tunnelmasta toiseen. Torstaina pihalla nro 2; vanhanajan maalaisromantiikkaa hakemassa ;D Punaisen piharakennuksen seinustalla kukkivat perinteiset syreenit ja pian myös juhannuusruusu.
Kiersin katsastamassa hyvävointiset kärhöt, pelargoniat ja viiniköynnöksen, jossa muuten on erittäin runsaasti kukkanuppuja! Istuttelin viimeisiä daalioita ja kesäkukkien taimia. Tänä vuonna tuli ihan liikaa taimia, ei meinaa löytyä kaikille paikkoja. Ja daalioita on jo jaettu ystäville ja mökille matkaa suuri joukko kesäkukkia! Sateisista päivistä huolimatta ei valtaisaa kotilojoukkoakaan olle vielä kohdattu, vain yksittäisiä matkaajia, joille olemme tarjonneet nopean kyydin eteenpäin!
Ei ole elämä yksitoikkoista, se on joskus jopa aika ihanaa :)
Toivon sitä samaa myös sinulle!
