Prinsessan sänky

  

Meidän puutarhassamme taitaa asua prinsessa! Tai ainakin niin luulen, koska hän on tuonut vuoteensa sinne. Miksikö epäilen hänen olevan prinsessa? Kuka muu nukkuisi sellaisen kauneuden ja kukkameren keskellä, sängynpäätykin täynnä ihanaa tuoksuhernettä!

 

 

 

Olin taas joskus avannut suuni ja kertonut haluavani vanhan sängyn puutarhaamme, jos siis sellaisen vain löytäisimme. No, mies teki työtä käskettyä ja sellainen sänky löytyikin ihan läheltä! Oli ollut jo melkoisen kauan ulkosalla, joten vahva ruoste kattoi koko komeuden! Ei siis haittaa, vaikka edelleen on taivasalla.

Sängyn paikkaa on jo vaihdettu muutaman kerran, enkä vieläkään ole varma, jääkö se nykyiseen kohtaan pidemmäksi ajaksi. Pulmana on sängyn vieressä oleva (kamalan värinen) telttatalli, jonka poistamiseen en ole tahdonvoimastani huolimatta pystynyt vaikuttamaan - vielä! Olen toivonut tuohon näkösuojaksi seinää, johon prinsessa AnelmaUnelma voisi ripustaa peilin ja jotakin muuta mukavaa.... Seinäke tekisi tästä puutarhaan huonemaisen tilan, jonka ympärille voisi tehdä muutakin kasveihin liittyvää koristetta.

 

 

  Sänky on päästä jatkettava, joten siihen saisi jonkin verran suuremmankin kasvi- tai kukkamaan ja ruudutus helpottaisi taimien kylvöä. Toistaiseksi on ollut vain tyyny ja peitto! Alkukesällä kukkivat lemmikit ja odottelenkin, jospa olisivat kylväytyneet niin runsaasti, että saisin tulevana kesänä kauniin sinisen päiväpeiton <3

 

Toissa kesän vuodevaatteet

 

 

 

 Prinsessan sängyllä kasvaa siis tuoksuherneitä. Toissa kesänä herneet kasvoivat niin valtavasti, että kaatuivat kukikkaan sängynpeiton päälle kokonaan! Myös samettikukkien kasvu oli niin mahdotonta, että tyynynpäälliseksi tarkoitetut siniviuhkot katosivat tyystin. Toisessa päädyssä kasvoi kelloköynnöstä, joka kuitenkaan ei jaksanut kukkia. Tuoksuva hansaruusu valloitti toisen laidan ja ahtaaksi kävi sängyn paikka.

 

 Viime kesänä sänky siirrettiin lavakasvimaan viereen. Mietinkin, että laittaisin siihen erilaisia hyötykasveja, mutta toistaiseksi kukikas peitto näyttää kivemmallta ja niinpä viime kesän peitto syntyi siemenistä kasvatetuista leijonankidoista ja pikkusamettikukista.

 

Ei tillipäätykään voisi olla hassumpi - sekin tuoksuu ihanalle!

 

 

Ilkikurisuus iski aikoinaan, kun teimme betonitöitä puutarhaan. Erään vanhan tädin jäämistöstä oli kulkeutunut säkillinen räteiksi tarkoitettuja vanhoja vaatteita, joukossa lahkeelliset pöksyt. Nepä ikuistettiin betonivelliin ja siinäpä prinsessalle oivat pöksyt!  Vallan usein ovat kuivumassa sängynpäädyssä!  

 

 

 

 

 

 

Syyskuussa toinen sängynpääty katosi mahtavasti kasvaneiden isosamettikukkien taakse. Leikkokukkakimppujen materiaalia prinsessan sängyn koristukset tarjosivat runsaasti! Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan uutta peittoa ensi kesäksi. Tekisikö iloisen kirjavan, vaiko enempi yksivärisen? Ruudullisen vaiko raidallisen? Sadetta pitää sietää ja liian korkeat kaatuilevat ikävästi. Olisiko ehdotuksia?

 

 

 

 

 

Tuoksuherneiden siemeniä otin pitkin kesää talteen, mutta täytyy hankkia joukkoon jotakin uutta väriä. Selvästikin prinsessalla on samankaltainen maku kuin minulla :-D Täytyy vaan toivoa, ettei mene herne nenään tai patjan alle - siitä kun ei hyvä seuraa !

 

Mukavaa viikkoa kaikille!

 

 

Lämmintä ystävälle, tai ihan vaan itselle!

 Ystävänpäivä sattuu meillä talven keskelle, kylmään pakkaseen tai räntälumen keleille. Niin tai näin, silloin on villasukka-aika! 

Omat kutomiseni ovat pitkälti sukkaa ja lapasta, omaan ja lähimmäisten käyttöön. Kaikkea ei muista kuvata, etenkään joulun alla. Eikä toki ole tarpeenkaan. 

 

Jämälangoista ja inspiraation viemänä syntyy suurin osa tuotoksista, mutta on minulla muutama kirjakin, josta opettelen tekemään ohjeen mukaan. Pitsineuleet ovat erityinen haasteen paikka, mutta on tänä päivänä niin upeita kirjoneuleita, etten niiden tekemistä edes harkitse. Oikein naurattaa, kuinka paljon olisinkaan saanut neulottua, jos en jokaista sukkaa ainakin kerran jostakin kohtaa pura :-D

Pitkävartisia sydänsukkia aloin tehdä ihan ystävänpäivä mielessä. Niissä on elementtejä Anelma Kervisen lanseeraamista Anelmaisista, mutta valmista mallia ei minulla ollut.

 

Merja Ojanperän Haiku sukat olivatkin suhteellisen helppo malli, väri vaan ei miellytä omaa silmää, mutta olen joskus saanut ison erän tuota turkoosia Nallelankaa, joten sillä oli hyvä harjoitella. Olen itse villasukkien suurkuluttaja, syksystä kevääseen on kotona aina villasukat jalassa. Työkenkiin en niitä tunge, mutta ollaan paljon mökilläkin ja siellähän villasukat ovat ihan ehdottomat tällaiselle vilukissalle.

 

Nilkkaan tuleva sydämen muotoinen pitsikuvio oli myös nopea neuloa. Yksivärisessä langassa kuvio olisi tullut paremmin esille, mutta kun tätäkin raitalankaa oli juuri sopivasti, niin tulipa taas yksi harjoituspari, eiköhän ne jollekin kelpaa. Luulin tietäväni, mistä löysin ohjeen, mutta enpäs vaan löytänytkään enää. Jos tunnistat kuvion, niin vinkkaa minullekin :D

 

 

Muutamat miesten käsiin sopivat lapasetkin tuli alkuvuodesta kudottua, onhan noita miehiä tässäkin suvussa. Lapaset ovat itselle mieluiset talvikäsineet, en taida yksiäkään rukkasia edes omistaa. Kahdet lapaset päällekkäin ja kyllä tarkenee :)

 

Alkutalvesta olen saanut myös pari pipoa neulottua. Myssyjen tekoa olen vieroksunut, mutta nyt päätin kokeilla vähän eri mallisia pipoja ihan omaan käyttöön. Vaalean siniseen tein perinteisen tähtikuvion ja tummempi on Novitan Sydänkuvioitu neulepipo (ei muuten näytä sydänkuvioilta vaikka nimi niin sanoo). Muuten ovat molemmat ihan ok, mutta villalanka on vaan niin kutittavaa. En ole muutenkaan oikein päähine ihminen, mutta omiin kutomiini on ehkä kehiteltävä ohut vuorikangas, jos mielin niitä käyttää. 

 

 

 Pipo on ollut tarpeen, kun on pitänyt olla pää kylmänä. Olen nimittäin saanut tavallaan ylennyksen lumityöhommissa; kolme viikonloppua on mennyt vahvasti kolan varressa ja kahtena viimeisenä olen keikkunut katolla! Lapsuuden kotini on lähes tasakattoinen ja sieltä joutuu joka talvi kolaamaan jossain vaiheessa lumet pois.Viime vuonna olin mukana kattotalkoissa ja nyt oli taas se aika. Menneenä viikonloppuna olimme mökkirakennusten kattoja puhdistamassa. Ei siis edelleenkään ole kylvöpuuhia aloitettu.

 

 

Ystävänpäivä ehti jo viime tunneille, mutta eikös ystävät ole ja pysy ilman erityistä päivääkin. <3