Ennenkin on käynyt näin: Juuri ennen jouluaattoa on maa musta tai vihreä, ja olemme jo luopuneet toivosta saada valkea joulu. Kuin ihmeen kaupalla aatonaattoaamuna olikin valkea maa ja kaiken päivää sateli lisää lunta. Nollassahan tuo lämpötila keikkuu, mutta siis lunta! Jouluksi! Tai ainakin aatonaatoksi!
Joulukiireet katosivat, toki eipä niitä enää paljon ollutkaan, ja iltapäivällä suuntasimme tyttären kanssa lähitienoon luontopolulle. Oli ihanaa lenkkeillä lumen kuorruttamassa metsässä, hiljaista oli - kukapa sitä nyt aatonaattona joutaa metsässä lenkkeilemään! Teimme parituntisen retken, matkalla hörppäsimme glögit ja rakensimme lumilyhdyn. Joku oli jo aiemmin koristellut pienen kuusen ja sen juurelle pyörittelin lumilyhtymme. Matkaan ottamani kynttilä jäi palamaan lenkkeilijöiden tai vaikka vain omaksi iloksemme.
Joulun rauha on laskeutumassa ympärillemme. Olemme eläneet erikoisen vuoden, ja tulevaisuudessakin on vielä paljon epätietoisuutta. Mutta myös toivoa paremmasta, paluusta entisiin tapoihin ja mahdollisuus elää taas vapaammin.
Toivotan hyvää ja rauhallista joulunaikaa, levätään, iloitaan ja nautitaan näissä olosuhteissa - tässäkin on paljon hyvää!
