Pionien juhlaa!

 

 Pionihuuma on alkanut! Joka päivä avautuu uusia kukintoja ja niiden katseluun ei väsy! Loppuviikolle on luvattu sateita, tietenkin, kun nämä kaunottaret eivät millään kestäisi saada vettä helmoillensa! 

`Coral Charm´ on yksi ihanimmista, käy jopa kisaa ykkössuosikistani! Olen ostanut näitä viime vuosina muutaman, joten kukkia joudun vielä odottelemaan.

Suomi 100 -penkkiin olen hankkinut vain valkoisia pioneja. `Duchesse de Nemours´kukkii jo usealla kukkavanalla, muut vasta kasvattelevat juurakkoaan. 

Lähes valkoisin kukin ilahduttavat vanhaa kantaa olevat, mummon pihasta aikoinaan siirretyt kaunottaret! Pionien kuningatar `Sarah Bernhardt´, ainakin minusta se on kuningatar, vaikka onkin kuin mansikkajäätelö, kermavaahtoruusuke, pilvenhattara, mikä lie - runsauden huippu!

Katsokaa nyt tätä - ja ihailkaa!

Ehtivätkö kukkia ennen torstain sadesäätä, vai viritänkö aurinkovarjon, sillä eiväthän nämä sateenvarjon alle edes mahdu!

Kiinanpioni ´Dancing Butterfly´

Meni vuosia, ennekuin tajusinkaan, miten valtava määrä erilaisia pionilajikkeita onkaan. Ja kauhistuttavaa oli tajuta, miten valtavasti niitä minulta vielä puuttuukaan! Sen verran arvokkaita kasveja ovat, ettei niitä voi lähteä liikaa hankkimaan. Tarvitsevat myös tilaa kasvaa ja pioni ei edes pidä siirtelystä, joten paikkakin pitää jokaiselle olla katsottuna.

Tämä Itoh pioni ei ole väriltään sitä, mitä kuva näytti, nimikin on taas kadonnut, mutta jotenkin sellainen tunne, että värit ovat liuenneet ja sekoittuneet. Yhden kukan teki, miltä näyttänee sitten, kun kukkia on useampia? Tämä pioni on Sarah Bernhardtin vieressä, joten ei hän ainakaan siinä penkissä tule olemaan katseiden kuningatar!

Pioni on kestävä ja runsas perenna, ei välitä, vaikka maa on halkeillutta, kuivaa savea. Toisaalta pionithan eivät pidä märkyydestä ja eivät odota kastelua kuivinakaan kausina. Ihana kasvi näinä paahteisina kesinä!!

Kaikki väriyhdistelmät eivät  ole aina niin onnistuneita. Tästä tulee mieleen 70-80 -luvun retro, ja iloinenhan se on - mutta tyylikäs? No ei voi sanoa! Toisaalta kasvusto on hyvinvoiva ja runsas, joten enpä taida lähteä siirtelemään. Sitä paitsi, tämä on pihan vanhin kukkapenkki, joten vähän retroa saakin olla:)

Toisella pihallamme, vanhan omenapuun alla on kukkapenkki, johon joku aiempi omistaja on istuttanut vanhaa kantaa olevia pioneja. Ne kukkivat myös upeasti joka kesä kovassa savimaassa, ilman kummempaa hoitoa, lannoituskin saattaa unohtua.

 Puutarhahuoneen polun varressa kukkii ainokaisella kukallaan viime syksynä istutettu `Kellways Glorious´. Ulommaisissa terälehdissä hento häivähdys vaaleanpunaista, oikein kaunis, toivottavasti viihtyy ja alkaa kukkia runsaammin.

Vielä on monta nupunpalleroa avautumatta. Toivon todella sadetta, mutta ei sellaisella voimalla tulevaa, että on helmat kurassa ja pitkin nurmikkoa! Tai sitten meillä on pionihuuma maljakoissa:)

 

Loppuun vielä muisto juhannuksen auringonlaskusta.
Mukavaa, kukkaisaa kesäkuun viimeistä viikkoa kaikille!

Juhannusviikon värit!

 Juhannusta odotellaan iloisissa tunnelmissa, loma alkoi juuri ja lämmintä, aurinkoista säätä on luvassa! Toki alan pelätä viime kesän toistoa tälle helteelle ja kuivuudelle. Meillä ei ole satanut viikkoihin lainkaan ja kukkapenkit ovat jo kovaa savea tai pelkkää pölyä, kasvit kärsivät ja moni näyttää jäävän pieneksi ja kituliaaksi. Kasveja on niin paljon, ettei vesijohtovedellä kastelu kyllä miellytä.

  Juhannusviikolla ovat ruusut alkaneet avata kukintojaan. Juhannusruusu itse halusi olla ensimmäinen, kiirehti ja on jo lopetellut kukintansa. Puistoruusu `Ilo´ sen sijaan nauttii ja on muutamassa vuodessa kasvanut kauniiksi pensaaksi.

`Valamonruusu´

`Punalehtiruusu´

Valamonruusu ja Punalehtiruusu kukkivat myös runsaasti. Nuppuja on kaikissa ruusuissa valtavasti, mutta niin on myös kirvoja ja pieniä toukkia... kaikenlaisia öttiäisiä tulee herkuttelemaan nuppuihin, en yhtään tykkää!

 Ensimmäiset pionin kukatkin ovat avautuneet. Minulla on joitakin messuilta ostettuja juurakoita, joiden nimeä en tiedä, tämä lienee yksi niistä. Upeat kukkaset, hieno väri - kukahan hän on?

Illalla, jo auringon laskettua syvän punainen väri pääsee oikeuksiinsa... 

Mutta myös aamuauringossa, vielä kastepisarat terälehdillään kukkasten väri on aivan häkellyttävä!

Viime kesänä ostettu idänunikko `Pink Pearl´ jaksoi kasvattaa yhden kukkavarren, väri ei kyllä näytä pinkiltä, mutta sointuu taustan pikkusydämien kanssa hyvin yhteen.

Loistotädyke

Rentoakankaali

Ranskan tulikukka

 Sini-valkoista pitää tietysti juhannusviikolla olla!

Purppuraheisiangervo `Diabolo´ on  takuuvarma kukkija. Nuput aukeavat varmasti juhannukseen mennessä.  Tuntuu, että kasveilla on kova kiire! Kaikkia ei edes ehdi kuvaamaan, aamulla aukeavat ja illalla jo nuupallaan.

Nautitaan keskikesän juhlastamme, harvoin se näin lämmin on. Taidanpa itsekin siirtyä rantamaisemiin!

Hyvää juhannusta kaikille!

Kävelyretki värikkäässä Mustilan Arboretumissa

Viime viikolla oli atsaleojen ja alppiruusujen kukinnan huippuaika! Lämmin sää sai nuput aukeamaan, mutta kukinta meinasi loppua ennen aikojaan. Onneksi hieman viileni, niin ehdin tehdä lähes jokavuotisen retken Mustilan Arboretumiin. Paras atsaleojen kukinta oli jo mennyt ja rhodot eivät tänä vuonna olleetkaan aivan upeimmillaan.  Mutta mukava tuulinen poutapäivä, hyttysiäkin vähänlaisesti, ja kotoa matkaa parikymmentä minuuttia, niin jo ollaan satumaisissa tunnelmissa!

Jos haluat lähteä mukaan kuvalliselle kierrokselle, niin varaa hetki aikaa, tästä se lähtee:

 

Ihmettelin edellisessä postauksessani, miksi omien atsalleojeni nuput kuivuvat ja peittelin ne koko talveksi. Ei näitä kyllä mihinkään peitellä, ja maakin on kuivahkoa mäntymetsää. Ei puhettakaan kuivuneista nupuista!

 

 

Rhodojen kukinta oli tosiaan melko niukkaa, mutta uutta kasvustoa oli paljon ja ehkäpä tämä onkin lepovuosi ja enteilee runsasta kukintaa ensi kesäksi?

Ihmettelin, mikäs alppiruusu se tämännäköinen on. Mutta luulenpa, että näiden pillien sisällä on taas kasvamassa pölytettyjä siemeniä ja jalostetaan näin uusia yksilöitä meidän ihailtaviksemme.

 

 

 

 Kaikkialla on nähtävissä maahan istutettuja pikkuruisia taimia, joiden lajikkeesta ja tulevasta värisävystä ei kulkija vielä tiedä. Nuo happaman maan kaunottaret tulevat lähivuosina ilahduttamaan meitä vierailijoita entistä runsaslukuisempina. 

 

Mutta Mustilahan ei ole pelkkä alppiruusu- tai atsaleapuisto.  Mahtisuuret Douglaskuuset, hemlokkimetsä, tammilaakso - luontopolut vievät vierailijaa nauttimaan metsän rauhasta, linnun laulusta ja tutkimaan luonnon olosuhteissa kasvavia satoja kasviaarteita ja puulajeja. Kävin edellisen kerran Arboretumin luontopoluilla kaksi vuotta sitten, tuohon postaukseen pääset tästä (klik).

 Polkuja risteilee pitkin valtaisaa Arboretumin aluetta.   Alaskan kleitonia on vallannut maan Mustilan hortensioiden alta, mutta sieltä kulkee myös polku eteenpäin pitkin alppiruusulaaksoa. 

 

Keltamajavankaalin valtaisat lehdet ja kukkanuput sävähdyttävät saniaisten keskeltä!

Uusia infotauluja oli pystytetty metsän keskelle. Voit opiskella vaikka Suomessa esiintyviä sudenkorentoja, perhosia, puulajeja...

Metsään on myös pystytetty puuveistoksia. Tämän metsänäijän sydän sykkii Arboretumille.

Ehdottomasti kesäinen retkikohde, älä vaan aja ohi!