Johan on kevät!

 

Ei yhtään kannata huhtikuussa kuvitella, että ihan kevät on tullut - jäädäkseen! Malttia toivoisi niin meille kesärenkaiden vaihtajille kuin kevään ensimmäisille innokkaille kukkijoille; kylmät tuulet lumen kera voivat tuoda ikäviä yllätyksiä! 

No, talvirenkaat on vaihdettu takaisin, kolat otettu uudestaan esiin ja on vaan pidettävä peukkuja, että krookukset, kevätkurjenmiekat ja muut kaverit kestävät nämä hetket ja jaksavat vielä avata kukintonsa uudestaan. Voi olla, että jonkun helmat ovat saaneet osumaa, mutta minkäs me säälle voimme!

Onneksi ehdin ikuistaa alkuviikosta pihan uudet innokkaat kukkijat! 

Vaikka kevätkurjenmiekkoja onkin vielä nuppuvaiheessa, epäilen, että Katharine Hodgkinit ovat lumien alla kastelleet mekkonsa pahan kerran! Kukkapenkeissä näkyi myös paljon pikkusydänten ja palloesikoiden alkuja - nekin ovat arkoja pakkaselle. Voi sentään!

Aamulla kiertelin lumisessa puutarhassa ja myös pensasmustikoiden silmut pullistelevat ihanasti! Toivottavasti tuolla silmujen alla on runsaasti kukintoja tulossa! Vaikka olemme innokkaita marjastajia ja mustikoita on vielä runsaasti pakkasessa, on kesällä silti mukava maistella isokokoisia pensasmustikoita ja koristella niillä kesäjuhlien leivonnaisia! Ja mustikkapensaiden syysvärihän on kerrassaan upea!

Ukkolaukka kasvusto runsastuu vuosi vuodelta. Annan aina kukintojen kuivua ja olla paikoillaan koko kesän, kun ovat niin kauniita. Mutta sitten ehtii tulla runsaasti siementaimia. Tuossa ei haittaisi, vaikka jokunen paleltuisikin. Eipä ole tuohon penkkiin tarvinnut laukkoja lisää hankkia, mutta ehkäpä kukintojen koko on vähän pienentynyt. En ole myöskään sipuleita ylös nostanut, voisi ehkä kukinnan jälkeen vähän kurkistaa juurakkoihin ja vaikka syksyllä istuttaa muutaman uuden kookkaamman vanhojen joukkoon. Jos eivät nyt vallan tästä takatalvesta ota nokkiinsa!

17.4.-24

Kevätkukkijat ovat kuin linnunpoikaset, monet vaarat niitä uhkaavat! Jos ei jänikset tai peurat pistele piippoja poskeensa, niin sitten saa pelätä kevätsäitä. Saapas nähdä, miten tämä krookusmatto selviää takatalven lumisesta painopeitosta!

Pääsiäiseksi istutetut sipulikukkaset ovat olleet jo välillä ulkona terassilla, kun puutarhahuoneessa alkoi niille olla turhankin lämmintä! Mutta pakkasää pakotti tämänkin asetelman takaisin sisätiloihin. :D

Toivotaan, että kasvit tästä keikkuvasta keväästä vain karaistuvat ja pian lämpimät tuulet puhaltavat tänne Pohjolaankin! Hyvää viikonlopun jatkoa!

Kevään iloa ulkona ja sisällä!

 

Siinä ne taas ovat, Tricolor kevätsahramit täydessä kukassaan! Ja suoraan lumen alta kukkaan - mikä mahtava voima ja halu päästä kohtaamaan kevät ja auringon lämpö! Kuvatessani krookuksia huomasin myös suruvaipan liikuskelevan kukkien lähettyvillä. Mutta se ei suinkaan liihotellut kukasta kukkaan vaan tutkiskeli maata - ehkäpä janoisena etsien vettä. Niin tai näin, iloni on suuri, kun maa taas vihertää ja värittyy kaikesta kukkivasta!

Cream Beauty kultasahramit osallistuivat tänä vuonna "Koska kukkii?" -haasteeseen. Iloisesti meni pieleen! Kukkanuput aukenivat 9.4. kun veikkasin niiden kuoriutuvan lumien alta vasta 18.4! Eipä haittaa, kun aikaistivat näin ihanasti kukintaansa! 

Lumikellot eivät taida kasvaa niille sopivassa paikassa, kun eivät ole vuosien varrella yhtään lisääntyneet - päinvastoin. Mutta iloa tuottaa muutamakin, kun ensimmäisten joukossa kipuaa maan pinnalle.

Katharine Hodkgin kevätkurjenmiekat sen sijaan riemastuttavat leviämisellään. Ja miten voivatkaan nopeasti avata kukintonsa; edellispäivänä maasta pilkotti teräviä piippoja ja jo seuraavan päivän auringonpaiste sai koko porukan liihottelemaan perhosen keveydellä mullan pinnalla! Ihanaa!

Sisällä taimihuoneessakin tapahtuu kaikenlaista kevätiloa tuottavaa kasvua! Laitoin syksyllä muutaman jättiverbenan juurakon kellariin. 3 neljästä ei selvinnyt, mutta yksikin onnistuminen ilahduttaa!

Viime kesän jättiverbenan kukintojen siemenet itivät kivasti! Jättiverbena kasvaa aika hyvää vauhtia, joten uskon näidenkin taimien kukkivan jo tulevana kesänä. Verbenat tekevät helposti siementaimia myös suoraan maahan, mutta kukintaan asti ei monikaan ehdi ja juuri niistä siementaimista otin viime vuonna muutaman talvisäilöön.

Tsinniat pitäisi jo koulia...

Kasvamassa on monenlaisia kesäkukkia; tsinnioita, samettiruusuja, leijonankitoja, kesäleimuja, astereita, ahkeraliisoja, tuoksuherneitä... Kun osa kylvöksistä ei meinannut itää, ripottelin samoihin multiin uusia siemeniä, ja nyt muutamassa näkyy mysteeritaimia. Yleensä en kesäkukkakylvöksiin nimiä kirjoittele - ovathan tuttuja taimia vuosien varrelta. Mutta kokeilussa olleita kesäkulleroita, syyssädekukkia ja kesäpäivänhattuja en myöskään merkannut. Nyt odottelen kesäyllätystä,  mikä näistä onkaan herännyt kesäleimujen joukkoon :-D

Säätiedotus lupailee taas kylmenevää, mutta ei anneta sen lannistaa! Mukavaa keväistä viikonloppua!

Vappua odotellessa

 

Eivät ehtineet vanhat lumet vielä pihapiiristä sulaa, kun päästiin tähän vappun aatonaaton fiilikseen! Alkuviikosta otin ensimmäisen kerran haravan esille, mikä ilon päivä! Kolme tuntia työpäivän jälkeen hurahti ihan siivillä, kun leikkelin vanhoja perennojen varsia, korjailin pois suojana olleita havuja ja pieni osa pihasta oli jo niin kuivaa, että sai haravoitua talven jäljiltä  nurmikon pintaa siistimmäksi.  

 

Muutama piippo jo ilahdutti kukkivana: Koska kukkii -haasteeseen osallistuneet kevätkurjenmiekat olivat ehtineet jo avautua, ensimmäiset siis 24.4., mutta iloitsin, että edes jotakin minunkin penkissäni kukkii, vaikka veikkasin `Katharine Hodgkinsien´ avautuvan vasta vappuna.

 

Siniset `Iris Harmony´ kevätkurjenmiekatkin ovat jo kurkistelemassa, mutta pääosa on vielä suppuisena odottamassa seuraavaa lämpimämpää jaksoa.

 

Sinivuokkoryppäitä on esillä useampia, mutta suurin osa vielä nuppuisena. Tiedän, että mökkipihalla sinivuokkoja on jo runsaasti, mutta en ole niitä päässyt ihailemaan. Nyt muutamakin sininen pilkahdus vielä kovin värittömässä maassa antaa ison ilon! Vaan eipä tällä hetkellä näy pikkuisia vuokkoja lainkaan ja syy selviää seuraavasta kuvasta:

 

28.4.2022

Jos maanantaina sai heilutella haravaa, ovat työkalut torstaina jotain aivan muuta! En sentään aio lumikolaa hakea takaisin, se on viety varastoon ja saa odotella ensi talvea! Keskellä kuvaa kukkimaan kiiruhtaneet kevätkurjenmiekat - olisiko kannattanut vielä malttaa hetki?! Metallikaaren juurella on aiemmassa kuvassa ollut sinivuokkomätäs.

`Romance´

Etupihan pikkuruiset kevätsaharamit ovat saaneet olla jo viikon jäniksiltä rauhassa. Nyt taitavat olla kokonaan lumen peitossa! Onneksi nämä kevään esnsimmäiset airuet kestävät pienen lumitaakan ja pakkasenkin, mutta olisihan niitä mukavampi ihailla auringonpaisteessa.

 

 Kaikesta huolimatta: Hauskaa vappua ja pian alkavaa toukokuuta!

 

Keväistä silmänruokaa

 

 

Viime viikolla se alkoi, kukkasten esiinmarssi! Sitä mukaa, kun lämpimät päivät lisääntyivät, lisääntyi myös kukkien määrä.

 

 

Ensimmäisenä nousivat kevätsahramit, iloinen `Tricolor` -joukko. Verkotin pikkuruiset heti peläten jänisten tulevan herkuttelemaan. Viime vuonna jäi kuvaaminenkin vähiin, kun niin nopeasti katosivat herkuttelijoiden suihin. Nyt on ollut hiljaista, mutta verkkojen alla ovat saaneet myös pikkukrookukset kukkia rauhassa.

 

Vauhdilla nousivat kevätkurjenmiekat, Iris Harmony ja Katharine Hodgkin. Viikonlopun lämpimät säät nopeuttivat niiden kukinnan jo loppusuoralle. Toisessa penkissä Harmonyt joutuivat puskemaan tiensä sormustinkukkien lehtien lävitse. Syksyllä jätin digitalisten lehtiruusukkeet rauhaan, koska toivon niiden kukkivan tänä kesänä juuri tuossa puutarhaan johtavan kaaren juurella. Mutta enpä tuolloin muistanut, että sieltä raivaa keväällä toiset tietään kohti aurinkoa!

`Cream Beauty´ ja `Blue Pearl´

`Romance´

Nöyrähän täytyy vielä olla, kumartua kunnolla alaspäin, jotta näkee kaikkein pienimmätkin. Ja siirtyä lähemmäs, kaukaa ei kaikkia edes erota. `Romance´ krookukset ovat kukkineet jo viime keväänä ja selvästi hiukan levinneet. Samaa toivoisin syksyllä istuttamilleni`Cream Beauty´ja `Blue Pearl´ krokuksille, ovat kerrassaan kauniin värisiä! Muutamassa  päivässä on mustanharmaa väritön multalaikku muuttunut krookusten valtaamaksi kukkapenkiksi!

 

 

Krookusten kuvaaminen on joskus hankalaa, pilvisellä säällä menevät nopeasti suppuun ja auringonpaisteessa kuvaaminen menee helposti liian kirkkaaksi. Etenkin näiden keltaisten kanssa, kun kukkivat pihan aurinkoisimmassa paikassa ja itsekin ovat kuin pieniä aurinkoja! 

 

Pyöreässä jaloangervojen ja kärhöjen täyttämässä penkissä olisi vielä pitkään karu ja kuiva näkymä. Mutta raidalliset `Pickwick´ kevätsahramit kavereineen täyttävät sen heti keväällä ja vihreät lehdet viipyilevät niin pitkään, että saadaan angervojen pitsilehdet kasvamaan. Tästä kompaktista kukkapenkistä pidän läpi kesän! Reunoilla pilkottaa vielä havuja ja kuvan ulkopuolella on katkottuja pihlajanoksia "pelottelemassa" jäniksiä. Olen kuullut, että pihlajan tuoksua jänikkset karttaisivat. Mutta toisaalta Tuurenpihlaja on vielä visusti verkon sisällä, koska viime keväänä nälkäinen jänis siitä jo ehti alimman oksan syömään. Joten kuvitelmaa tai ei, niin olen risukasallani suojannut kukkivia krookuksiani ja toistaiseksi onnistunut!

Siirsin viime syksynä jo muutaman vuoden kasvaneen jouluruusun aukeammalle paikalle. Olin ollut varovainen ja laittanut sen tuijan juurelle, ettei vaan ole liian aurinkoisessa paikassa. No eipä ollut, kukaan ei sitä enää voinut katsella, kun niin pimentoon jäi. Nyt jouluruusu kukoistaa ja availee kaiken aikaa lisää nuppujaan Suomi 100- penkissä, sinisten kevätkurjenmiekkojen kaverina.

 

 

Luonnonkasvitkin ovat heränneet! Pihalla kukkii sinivuokkoja siellä täällä. Viikonloppu meni mökillä ja sielläkin kukkivat ihanasti sinivuokot ja näsiä, molemmat varmoja kevään merkkejä. Muutenkin linnunlaulun täyttämä metsä ja jäiden sulaminen auringonpaisteessa saivat ilon pintaan: tässä taas olemme, kesän kynnyksellä! 

 

Pystykiurunkannus `Beth Evans´

 

Aivan pian aukeavat `Beth Evans´ kevätkiurunkannukset. Samoin vivahtaa vaaleanpunaista  pienten kevättähtien nupuissa. Posliinihyasintit ovat jo kukassa ja scillat seinänvierellä kasvattavat sinistä kukkamerta päivä päivältä suuremmaksi. Vapuksi taitavat ehtiä kukkaan myös palloesikot. Nyt on jo vaikea pysyä kartalla, niin monta kevään merkkiä penkeistä jo löytyy! Vesisadetta kaipaa jo moni puutarhuri, niin myös täällä!  Pieni sade pistäisi vauhtia ja raikastaisi vielä vähän nuhruisen näköistä puutarhaa. Samalla saisivat puut ja pensaatkin silmuilleen kasvuvauhtia! No, sadetta on luvassa viikonloppuna ja pitkin ensi viikkoakin, joten nyt vielä ehtii puuhailla puutarhassa kastumatta. Pitäkää kuitenkin vielä pipot ja villahousut lähellä ja lämmittimet kasvareissa, lupailee niin kylmää säätä! Toivotaan, että puutarhaväki selviää tästä lähestyvästä "takatalvesta"!

Kasvisravintola

Eipä ole lumeton talvi ollut sipulikukille haitaksi. Vaikka muuten pihapiirissä näyttää vielä kovin ankealta, niin ei ole enää yhtään istutusaluetta, etteikö siellä jotakin kukkisi.

Raidalliset Pickwick krookukset ovat  lisääntyneet viime vuodesta.

Lilat ja valkoiset kukkivat kilvan Pickwickien rinnalla ja täyttävät kauniisti vielä muuten ruskean-harmaan kukkamaan.

Vaan joku muukin on löytänyt minun ihailuni kohteet! Täytyy pyytää anteeksi naapureilta, etteivät vaan luule, että heitä kyttään juoksennellessani aamuisin ja iltaisin ikkunasta toiseen. Ehei, kyllä syynä on jänisperhe. Emolla taisi olla jo viime vuodelta tietoa tästä hyvästä ravintolasta, sillä joitakin merkkejä käynneistä oli silloinkin, mm. syksyllä istuttamani puistoruusu `Ferdy´ oli napsittu totaalisesti maan tasalle pian istutuksen jälkeen. Nyt emo ja hänen poikasensa ovat löytäneet minun krookukseni!!

 Syksyllä istutettu parin-, kolmenkymmenen krookuksen sekoitus oli kadonnut ennenkuin edes kuvaakaan ehdin niistä ottaa.  Mitä ihmettä! Kaikki syöty! Kun ryhdyin aamutuimaan seurailemaan, niin syyllisen höppänät ilmestyivät milloin tienlaitaa, milloin naapurin aidan viereen ja milloin metsän reunaan odottelemaan sopivaa hetkeä. `Romance´krookuksista on jäljellä enää vain muisto, ja nyt uhkaa tuho Pickwickejä! Kamerankin olen virittänyt valmiiksi todistusaineistoa varten, mutta aina olen kuitenkin rynnännyt ulos pelottaakseni pitkäkorvan kauemmas. Pääosa pihaa on suojassa napureiden katseilta, onneksi, sillä ryntäilyt jäniksen hätistykseen on varmasti naurettava näky! Toisaalta metsikön laidassa, katseilta suojassa myös jänöillä on hyvät paikat väijyä ja odotella, kunnes on taas rauha maassa. Viikonlopuksi peitin krookusmaton havuilla, kun olin toisaalla ja edelleen peittelen suurimmat alueet yöksi. Toistaiseksi peitossa olleet ovat säilyneet ja yllättäen mihinkään muihin kasveihin ei ole (VIELÄ) koskettu.

Kevätvihmathan eivät kuki tänä keväänä, talviruokailu teki niistä selvää, kun lumi jäi pois suojaamasta. Vihmojen kuivien varsien välissä onneksi kukkivat sinne levinneet posliinihyasintit. Ovat saaneet olla jäniksiltä rauhassa. Mikään muu kuin krookukset eivät tosiaan ole kiinnostanut jäniksiä. Mutta  luulen, että muitakin herkkuja pihalla saattaisi olla - voisiko joku kertoa, mitä muuta kuuluu jänisten ruokalistalle?

Palloesikot ovat yleensä vaarassa paleltua kevään pakkasöinä. Niitä olen myös aiemmin peitellyt. Nyt ne ovat saaneet pärjätä omillaan, ja hyvin ovat pärjänneetkin. Kovin lyhytvartisia vielä, kun päivätkin ovat olleet kovin kylmiä.

Syövätkö jänikset kiurunkannuksia?! `Beth Evans´ kaunottaret kukkivat ihanasti ja ne olen kaikelta varalta peittänyt yöksi - pakkasenkin takia.

Scillat leviävät iloisesti pitkin nurmikkoa. Sopii hyvin tähän alkukesään, kun nurmi ei vielä kasva kovalla vauhdilla, niin ei ole leikkaamisenkaan tarvetta. Tällainen alkupala ei näytä jäniksille kuitenkaan maistuvan.

Sinivuokotkin ovat levinneet ihanasti! Mökillä niitä löytyy pitkin metsää ja  kotipihalla sinisiä mättäitä on siellä täällä!

Suomi100- penkissä `Katharine Hodgkingit´ alkavat olla jo kukkineet, nyt on vuorossa kevätkurjenmiekka `Harmony´, nekin selvästi runsaampana kuin viime keväänä. Ei ole lumeton talvi ainakaan sipulikukkia rasittanut.

Kovin on sinisävyistä tuo puutarhan tunnelma. Löytyi sentään ensimmäiset keltaiset esikot! Nuppuja runsaasti, mutta jos pikku pupu syö tämän jälkiruuaksi, niin sitten jää näiden vappukukkien ilo lyhyeen.

Ihaillaan nyt näitä, kasvisravinnosta kauneimpia. Oi, miten toivon, että pupuperhe painuisi metsään etsimään ketunleipiä ja metsätähtiä!

Ihan just se on toukokuu - iloista vappua kaikille!