perjantai 7. toukokuuta 2021

Kadonneista oppia - haaste

 Sain mielenkiintoisen haasteen Puutarhaeloa -blogin Riitalta; joskus epäonnistumme (kummallista, miten se on mahdollista?) kasvihankinnoissamme, istutuspaikka osoittautuu vääräksi ja syitä kasvin katoamiseen on monia. Haasteessa on tarkoitus listata kolme kasvia, jotka ovat saaneet lähtöpassit tai yksinkertaisesti vain eivät ole viihtyneet omassa puutarhassamme. Pohdinnassa on myös syitä katoamiseen.



Ensinnäkin MAHONIA, ihana ikivihreä kiiltävälehtinen kasvi. Olen aina ihaillut mahonian kauneutta ja poikkeuksellisen kovaa kiiltävää pintaa. Ajatukset menevät helposti Englantiin, jossa joulun aikaan koristellaan asetelmia orjanlaakerin lehdillä. Olen ajatellut, että mahonia voisi olla meidän orjanlaakeripensaamme. Niinpä olen sen hankkinut ajatuksella, että siitä voin ottaa oksia ja lehtiä joulun koristeluihin. Kesäisin mahonian keltaiset kukkatertut ovat myös upeat. 

 


Mutta, voi, miten herkästi mahonian saa katoamaan, jos esimerkiksi unohtaa suojata sen kevätauringolta ja -tuulelta! Muutama vuosi sitten olin saanut komean mahonian kasvamaan jo hienoihin mittoihin, mutta kun lumet sulivat, ei kasvi ollutkaan vielä valmis kohtaamaan kevätaurinkoa, vaan lehdet kuivuivat nopeasti ruskeiksi. Annoin kasvin olla maassa kaiken kesää, mutta eipä siihen enää uusia lehtiä ilmstynyt. Eikä suojaaminenkaan aina tunnu auttavan. Mahonia kasvattaa myös vahvan juuren, joten yhden mahonian menetin joutuessani siirtämään sen toiseen paikkaan. Ja kolmas haaste on sen kovat puiset oksat, jotka helposti repeävät lumen painosta. Kasvuvyöhykkeelläkin saattaa olla syynsä, mutta vahvemmin uskon epäsuotuisaan kasvupaikkavalintaan. Vaikka tänä vuonna suojasin ajoissa mökkipihalla kasvavan mahonian, on sen ulkomuoto taas kovin kuivan oloinen. Jos tuossa vielä on eloa, niin siitä se taas lähtee uuteen kasvuun, mutta joutuu aloittamaan se alusta, ja kuitenkin kyse on pensaasta. Älä siis istuta mahoniaa tuuliselle, aurinkoiselle paikalle, ja siltikin suojaa se keväällä ja riittävän pitkäksi aikaa!

 


 


 

 UNIKOT eivät viihdy minun pihallani. Eivät ainakaan monivuotiset tarhaidänunikot! `Patty´s Plum´ teki kokonaista yhden kukan ja eipä enää huvittanut ilmestyä. `Pink Pearlia´en ostotaimen jälkeen nähnyt lainkaan! Muutenkin unikoiden kukinta on kovin vaatimatonta, myös yksivuotisten. Paikkoja olisi tarjolla erilaisia, aurinkoa enemmän ja vähemmän. Uskon, että syy on maaperässä. Unikkopellothan saavat runsaasti valoa ja tuuli pitää kasvuston  ilmavana. Eivät taida viihtyä savimaassa, ja aurinkoa tarvittaisiin enemmän, niin luulen.  Mielelläni näitä silkkisiä rimpsuhameita katselisi, mutta kalliiksi tulee, jos joka vuosi pitää näihin juhliin uusi hame hankkia.

 

 

`Arctic Queen´

 Kadonneita lienee lukuisia, osa sellaisia, etteivät ole istutuksen jälkeen enää ilmestyneet, niinpä nimetkin ovat kadonneet muistista. Eniten taitaa sittenkin olla kadonneita KÄRHÖJÄ. On odoteltu ilmestymistä ja viimein istutettu tilalle uusi. Muutaman vuoden jälkeen vanhempi onkin saattanut ilmestyä uudelleen, mutta paljon on hävinnyt kokonaan. Epäilen istuttajan mokaa, liian matalaa istutuskuoppaa, liian niukkaa kastelua istutuksen jälkeen ja ei se paikkakaan aina ole ollut paras mahdollinen. Upea kerrattu `Arctic Queen´ pääsi lämpimään ja suojaisaan paikkaan. Luulin sen hempeilevän huolettomasti köynnösruusun katveessa, mutta enpä tajunnut, että eihän se paahteessa ja kuivassa pärjää! Tämän pistän aloittelijan mokaksi, sillä kärhö muutti meille silloin, kun vasta aloittelin tutustumaan kärhökasvatukseen. En sitten aloittanut yhtään yksinkertaisemman kanssa :) Mutta kokemus opettaa tässäkin tapauksessa.


`Burgundy Glow´


Kasveja, joista tekee mieli päästä eroon, löytyy nimenomaan maanpeitekasveista, kuten suikeroalpi, maahumala ja rentoakankaali. Mutta kuvassa olevaa akankaalia, `Burgundy Glow´ olisin halunnut leviämään laajemmallekin, vaan sepä päättikin kadota! Ihanat värit, ei edes tarvita kukkavarsia. Ja tämä lajike oli mukavan maltillinen. Muutaman kesän kasvoi, viime kesänä sitä löytyi enää pikkiriikkinen taimi ja epäilen vahvasti, että tänä kesänä en enää kasvia pihaltani löydä. Kolmea ensin mainittua kylläkin saan taas repiä monestakin paikasta!


 

Riitan Haaste: Kerro siis, mikä meni pieleen ja miksi. Esimerkkejä voi olla yksi tai useita. Tärkeintä on kerätä huomioita, jotta tänä kesänä meillä menisi paremmin. Haasta kolme seuraavaa. Jätä vastauksestasi kommentti Puutarhaelon huhtikuun Kadonneista oppia -haasteeseen, niin tiedän kerätä kaikki vinkit yhdeksi muistilistaksi.


Kiitos haasteesta, Riitta! 

Mahtaako teiltä olla joku kasvi kadonnut,  

Nila, Lappalainen etelässä -blogista, 

Teija Salainen Puutarha -blogista ja 

Katja Päivänpesän elämää blogista? 

Tässäpä teille haaste!

 




Ihanaa Äitienpäivää kaikille lukijoille!

 

 

 

18 kommenttia:

  1. Kiitos haasteesta 😊 löytyy niitä kadonneita multaki vaikka ja kuin. Muutama ihanuus tuliki heti mieleen, mitä oon jääny kaipailemaan.

    VastaaPoista
  2. Nyt kyllä joudun hameostoksille. Suorastaan suloisia unikoita.
    Mukavasti olit käsitellyt haastetta ja paneutunut miettimään syitä kasvien katoamiseen. Onnistut vielä mahonian kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokemuksista kyllä oppii, mutta oppii myös sen, että aina on toisena osapuolena luonto ja sen oikut! Mahonian kanssa en aio vielä luovuttaa, mutta edelleen on uusin mahoniani hupun alla, mahtaako päästä sieltä koko kesänä:)

      Poista
  3. Tämän haasteen vastaajien juttuja on mukava ja opettavaista lukea. Huomaa myös, kuinka joku itselle helppo kasvi tuottaa toisille suuria vastaoinkäymisiä. Kasvupaikalla on varmasti iso merkitys kasvin viihtymiseen, mutta välillä ei vain ymmärrä, miksi joku ottaa ja lähtee.
    Minulla on ollut mahonian kanssa muutama vaikea episodi, mutta yllättävän hyvin ne ovat toipuneet niin siirrosta kuin kevätahavasta. Idänunikot pärjäävät puutarhassani. Sen sijaan yksivuotisia, kuten pioniunikoita en vaan saa menestymään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri toisten onnistuminen antaa uskoa itsellekin, että kerran vielä minäkin onnistun! Ja myöskin rohkeutta kokeilla haastavampiakin kasveja, kun saa toielta vinkkejä, miten selviytyä paremmin.

      Poista
  4. Mahonia onki aika kranttu tapaus. Nykki on rusahtaviaki lehtiä, vaikka heitin sille peiton päälle ku rupes paliastumahan lumen alta. Kerran oon sen joutunu uusimahan, mutta siämenestäki kasvanehia löytyy. Hävinnehiä kärhöjäki löytyy, vaikka muille jakaa :) Mulla tua kirijavalehtine akankaali leviää hyvi. Pualipäivää paistaa aurinko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, onko mahonia siementänyt uusia taimia, voiko sellainenkin mahdollisuus vielä tulla vastaan! Akankaali tuli varmasti istutettua väärään paikkaan, en oikein usko, että olisi niin erilainen kasvussaan kuin serkkunsa tai mikä lie sukulainen tuo perusrenntoakankaali lieneekään.

      Poista
  5. Kadonneita on aika liuta, kun vain muistaisi, mitä kaikkea! Mahoniaa minulla ei olekaan, mutta rakastan orjanlaakereita ja olen istuttanut pari kappaletta niitä kestävämmän laatuisia. Nepä vain eivät kasva lainkaan, pysyvät alle 30-senttisinä vuodesta toiseen :-D Niin että askartele niistä joulukoristeita sitten...
    Kärhöjä on tosiaan hävinnyt. Jossain vaiheessa tuumasin, että olen menettänyt niitä huomattavasti enemmän kuin mitä on jäljellä, mutta ehkä nykyisin onnistumisprosentti on kasvanut 50:een.
    Yksivuotiset unikot eivät muuten täälläkään menesty, useimmat eivät tunnu edes itävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joulukoristeiksi älä sentään pikkuruisia orjanlaakereitasi leikkele! Kärhöjen kanssa on vaikea pysyä laskuissa, kun ne päättävät välillä kadota ja taas muutaman vuoden päästä ilmestyä muina miehinä. Sen verran olen kärsimätön, etten tyhjiä kärhökaaria viitsi yhtä kesää kauemmin katsella, tilalle vaan toinen, vaikka sitten vanha ilmestyisikin samalle tuelle norkoilemaan :D

      Poista
  6. Mahonia ei todellakaan ole kasvi helpoimmasta päästä. Minulla se kasvaa takapihalla alppiruusujen kaverina ja talven jälkeen se on aina jostain kohdin ottanut siipeensä. On kuitenkin pysynyt hengissä vuosikaudet.
    Valkokukkaiset jalokärhöt ovat olleet minunkin ongelmani ja olen menettänyt niistä jo kaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mökkimahonia tulee saamaan siirron suojaisempaan paikkaan, jos nyt ei siitä sitten ota nokkiinsa. Mutta kotipihan mahonia näyttää nyt hyvältä - mutta onkin edelleen suojan alla :) Onkohan noissa valkoisissa enemmän herkkyyttä, kun värikin on niin herkän kaunis.

      Poista
  7. Onpa kiva haaste. Kadonneista on varmasti monella kokemuksia. Mahonia on varmasti aika vaikea kasvi. Mukavaa äitienpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on taas hyödyllinen haaste, kun voi ottaa opikseen ja jakaa vinkkejä muille, etteivät tee samaa virhettä. Äitienpäivä on joka päivä, siis samoin sinulle!

      Poista
  8. Kiitos haasteesta, nyt kyllä laitoit minun mielestäni vaikean haasteen minulle.
    Mutta yritän jotain kehitellä jotenkin nyt vain on pää melko tyhjä.
    Mahonia on minullakin joskus ollut ja sen olen menettänyt ties mistä syistä... en tiedä siitä on niin monia vuosia kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on kyllä niin hienosti kukoistavia penkkejä, ettei siellä ehkäpä menetyksiä löydykään, ja sehän se vasta hienoa on! Aina ei menetyksille syitä löydy tai ei vaan tunnista.

      Poista
  9. Tähän haasteeseen vastanneiden postauksia on kiva lukea, kun näistä oppii niin paljon uutta. Ikivihreiden kasvien kanssa saa olla todella tarkkana. Jotkut ruskettuvat heti suojien poistamisen jälkeen, vaikka maa olisi ollut sula jo pitkään. Onpa upea akankaali! Toivottavasti siitä löytyisi edes pieni alku vielä, joka lähtisi vauhdilla pörhistymään. Ja miten ihana kärhö <3 Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  10. Harmi tuota Mahoniaa, mutta uskon, että saat sen vielä viihtymään! Sama kokemus unikkojen &akankaalin kanssa täällä..en enää yritä. Onneksi nämä unohtuu niin nopeasti ja innoissaan hamstraa vaan uutta. Ei lannistuta :)

    VastaaPoista