sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Vielä jaksavat kukkia

Koko ajan saa pelätä, tuleeko yöllä pakkanen ja kaikki menevät kertalaakista! Minulla on tapana kylvää samettiruusuja siemenestä, koska niillä on niin helppo täyttää alkukesän kukkijoiden jättämiä tyhjeneviä kohtia. Samoin daaliat aloittavat kukintansa kun kesä on jo pitkällä. Mutta voi mikä määrä aina jää avaamattomia nuppuja, kun kylmät yöt iskevät. Hallaharsojen kanssa pyörin pitkin pimeneviä iltoja kuin aave, ja taas aamulla irroittelen pyykkipoikia harsoista, etteivät kukat jää pakettiin koko päiväksi. 



 Keväällä oli pakko kokeilla, onko tomaatin kasvattaminen todella niin helppoa, että kaivat kirsikkatomaatista siemenet ja pistät multaan. Olihan se! Taimet venyivät katonrajaan asti ja komeita terttuja sekä oransseja että punaisia kirsikkatomaatteja ja terttutomaatteja kehittyi varsiin. Mutta! Minulta puuttuu edelleen kasvihuone! Vasta muutaman ihanan, makean tomaatin olemme saaneet nauttia, muut kärvistelevät kylmässä ja eivät ehdi mitenkään kypsyä omalla paikallaan.  Otan ne pian sisälle, kypsyköön sitten ne, jotka kykenevät, ja kasvihuonehaave jatkaa vahvaa eloaan..





Komeat maksaruohot jäävät nekin usein osittain aukeamatta, vaikka ovatkin lämpimässä paikassa. Nyt näyttävät varsin komeilta!


lauantai 24. syyskuuta 2016

Tervetuloa!

Kesä alkaa olla lopuillaan, kun minä vasta aloittelen puutarhablogiani. Olen ajoittain liiankin harkitseva ja asioita varmisteleva, siksi blogihaaveilu on kestänyt jo useita vuosia. Mutta yrityksen ja erehdyksen kautta kulkee monen kasvinkin kasvatus, niinpä ei auta muu kuin ottaa lapion sijasta tietokone käyttöön ja ryhtyä tuumasta toimeen.

Pikkuruinen puutarhani oli lasten leikkien temmellyskenttänä toistakymmentä vuotta. Pensaat jalkapallomaalitolppina ja joka kesä sai useampi lilja siipeensä jostakin heittovälineestä. Nyt lapset ovat jo aikuisia ja maailmalla, joten piha ja puutarha ovat minun vallassani! 

Pihanhoito on minulle kuin terapiaa; toteutan itseäni, saan fyysistä liikuntaa ja  henkinen hyvinvointi kasvaa, kun näkee ympärillään kauniita kasveja ja kättensä töiden jäljet. 

Haaveilulla on oma sijansa minun puutarhaharrastuksessani; aina voi suunnitella ja haaveilla jostakin uudesta jutusta, mitä puutarhasta vielä puuttuu. Osa toteutuu nopeasti ja omin voimin, osa vaatii pidemmän suunnittelun ja apuvoimia, ja joskus haaveet muuttuvat todeksi!

 Tässä muutama "helmi" puutarhastani tältä kesältä:


Daalioiden juurakot vievät talvisäilössä paljon tilaa, mutta palkitsevat puutarhurin lopulta iloisesti!


nä vuonna talvi teki tepposet monelle puutarhurille ja perenna-aarteita paleltui. Kärsivällisyys oli viisasta; maltoin odotella pitkälle, juhannuksenkin yli, etten istuttanut tyhjiin kärhöjen kohtiin uusia taimia. Kaikki sieltä nousivat ajallaan, toki monet hentoisempina, mutta hengissä!