perjantai 28. lokakuuta 2016

Mitkä olivatkaan viikon värit?

Syyslomalla viimeiset silmäykset mökin syksyyn, loppuharavoinnit ja vähän tunnelmointia pimeän tullessa järven rantaan. Illalla nukkumaan käydessä vielä tähtitaivas ja syksyn värittämä piha...,



 ...mutta aamulla alkoi jotain valkoista leijailla taivaalta, ja päivän mittaan maisema muuttui ihan toisenväriseksi!



Kotona sitten odottikin jo vesisade ja pihatyöt eivät suuremmin kiinnosta.. kivempi kutoa sukkaa takan ääressä. Mutta kesäkukat laatikoissa, ruukuissa ja amppeleissa alkavat nyt näyttää jo sen verran onnettomilta, että minäkin vihdoin käväisin callunoita hakemassa.  Havuja toin mökiltä, kun kaadettiin kuusi, joka jo kesällä vähän häiritsi auringon säteitä!

  Kuitenkaan en malttanut vielä poistaa ihan kaikkea kesään liittyvää, mm. lobelia saa kukkia edelleen, nyppäisen pois sitten kun ei enää näytä hyvltä.

Kivoja uusia kolmen värin ruukkuistutuksia oli kaupan, ostinpa yhden näitäkin.

Pinkki ja lila tuntuu olevan päivän sana: Marraskuun kaktukseni alkoi kukkia ja uusia nuppuja pukkaa lisää. Viime vuonna  teki vain pari kukkaa, ehkäpä uhkailin sitä keväällä, kun vein ulos puskan juureen, että saatan unohtaa sinut sinne pakkasiin asti, kun nyt lykkää nuppua vallan mahottomasti.
Perjantain kruunasi vielä  arjen luksus, kun kauppareissulta  mies toi kimpun ruusuja "ihan vaan huvikseen, kun olivat niin kauniita!"


Vielä jäi syksyasetelmista osa tekemättä, ja täytyy jo tehtyjäkin vähän tuunata, ennen kuin saavat asettua odottamaan talven tuiskuja!
Nyt valmistaudutaan kellojen kääntöön ja totutellaan taas uuteen aikaan! 
Viikonloppuja kaikille!

perjantai 21. lokakuuta 2016

Toteutuuko haave sittenkin?

Viikko vierähti koleissa, pilvisissä tunnelmissa, ei enää houkutellut pihatöihin. Kohopenkki, jossa  kukkivat uudet ruusut ja suorastaan hullaantuneet kruunuvuokot, pitäisi vielä parannella tulevaa kesää varten, mutta jos en ehdi ennen pakkasia, niin odotelkoot sitten kevättä.

Tomaatit ovat nyt punanneet poskiansa olohuoneen ovella, takan lämmössä ja keittiön pöydän vieressä - kieltämättä helppo poimia lautaselle! Mutta rajansa kaikella! Ensi kesänä toivottavasti saavat jo pieninä taimina asettua uuteen kotiinsa: Yhdestä isosta haaveesta alkaa tulla totta!

Tähän mennessä blogi on pyörinyt oman pikku pihani ympärillä, mutta se alkaa jo olla niin täynnä kasveja, ettei paljon uutta mahdu. Onneksi minulla on erittäin tärkeä, rakas ihminen kumppanina, ja hänelläpä on vielä pihalla runsaasti tilaa, ei liiemmälti kukkapenkkejä, joten minun puuhamaani löytyy myös sieltä.

Mutta siihen haaveeseen. En ole kovin innokas hyötykasviviljelijä, savisella pihallani, kuusien varjossa ei sadonkorjuu ole juurikaan ollut tuottoisaa. Niinpä olen ajoittain haaveillut kasvihuoneesta, mutta joka ei olisi pelkkä kasvihuone. Nyt on pohjatyöt tehty, pohja valettu ja talven aikana hiotaan ja maalaillaan ovet ja ikkunat. Kunhan kevät koittaa, alkaa rakennus kohota rakkaani pihamaalle: Valohuone, kasvihuone, ilon ja valon, rentoutumisen ja haaveilujen paikka!


Sitä ennen sisustan ihanaa lasiverantaa, joka on osoittautunut pelargonien viihtymispaikaksi. Toki viime syksynä pääsi pakkanen yllättämään, ja suurin osa paleltui. Katsotaan, miten tänä vuonna käy...


Haaveilkaa tekin, joku saattaa muuttua todeksikin!
Olen niin iloinen, kun olette käyneet tätä uutta blogiani lukemassa! Tervetuloa myös Maarit ja Kruunu Vuokko!
Tunnelmallista viikonloppua kaikille!

torstai 13. lokakuuta 2016

Valoa pimeyteen

Kun aurinkokin näyttää jo hävinneen ja kylmä hiipii luihin, on aika toden teolla viritellä tulet takkaan ja laittaa villasukat jalkaan.

Uloskin on kiva sytytellä kynttilöitä ja uhmakkaasti takapihalla ovat led-valot olleet jo elokuusta asti köynöshortensian kiemuroissa; ensin luomassa tunnelmaa elokuun lämpimiin iltoihin ja nyt torjumassa totaalista kaamosmasennusta. Kyllä meillä suomalaisilla saa olla valoja pitkin syksyä, kun kerran olemme tänne säkkipimeään asettuneet asumaan. Jouluvalot on jouluvalot ja se on ihan oma juttunsa. 



Kesällä innostuimme taas tekemään betonitöitä ja kirpparilta löytyneet pitsiliinat saivat uutta elämää. Projekti jatkuu ensi keväänä, mutta nyt on käyttöä jo yhdelle.. 


Vielä viimeisiä kuvia pihalta, ennenkuin sade ja pakkanen riepottelevat kasvit talvikuntoon, ihanan hassuja siemenkotia syntyy kesän kukkijoiden lopetellessa tätä vuotta!


 
Uhmakkaasti pelakuut roikkuvat vielä amppeleissa, riskillä mennään, viime vuonna riskinotto koitui muutaman kohtaloksi, mutta kun sisällä ei oikein kukkiminen suju,  ja kellarihan se sitten kutsuu.


Mukavaa lokakuista viikonloppua!

keskiviikko 5. lokakuuta 2016

Syksykö muka harmaa?

Tänä syksynä meitä hellitään luonnon väriterapialla; koko kesän vihreissä asuissaan viettäneet puut ja pensaat suorastaan hullaantuvat iloittelemaan kirjavine helmoineen...


Kävelylenkillä ystävien kanssa innostuimme poimimaan värikkäitä vaahteranlehtiä, joista päätin tekaista kranssin ulko-oveen. Tein kaksi erilaista pohjaa, toisen kanukkapensaan pitkästä oksasta, toisen villiviinin rennosta varresta.

Vaahteranlehdistä pyörittelin ruusukkeita ja pohjalle valitsin tuijan oksat, ne kestävät pitkään vihreänä, eivätkä kuitenkaan näytä niin jouluisilta kuin havut.


Sitten vaan itse kranssin tekoon!


Toisen kranssinpohjan tuunasin ikkunan kehykseen, jossa värit vaihtuvat vuodenajan / teeman mukaan. Nyt on vuorossa syksyikkuna:

Lopuksi vielä vaahterakranssi ulos, taitaakin tulla pakkanen...!

sunnuntai 2. lokakuuta 2016

Kiviä ja sipuleita

Viikolla keskustelin itseni kanssa; "Mitähän oikein luulet tekeväsi?" Etupihamme on murheenkryyni, se aukeaa idän ja pohjoisen kantille, ja siten on varjossa suurimman osan päivää. Sisäänkäynnin vieressä sade ei pääse kastelemaan siihen istutettuja kasveja. Kuinka monenlaiset kukkaset siihen onkaan vuosien varrella koetettu saada kasvamaan. Nyt sain idean repiä kaiken pois - myös mullan! Ja tilalle suodatinkangas, hiekkaa ja kiveä. Ja päälle kukat ruukuissa. 
Eipä ollutkaan mikään pikkuinen yhden illan homma! Syreenipensaan juurta koko kuiva maa täynnä, hiekka loppui kesken, samoin kiviä oli liian vähän, ja lisäksi säätiedotus lupasi reipasta sadetta....




Mutta sain kuin sainkin homman tehtyä, lisää hiekkaa ja kiviäkin - sekä miehistä apua tuli seuraavana päivänä, ja lopputulos näyttää paljon paremmalta kuin ennen urakkaa.

Toki saattaa olla, että kyllästyn nyppimään pudonneita lehtiä kivien joukosta. Olisikohan seuraavaksi jo betonin vuoro...


Kukkasipulit ovat odotelleet tyynesti vuoroaan, viikonloppuna niillekin on löytynyt paikat uusista kukkapenkeistä, joita olen syksyn mittaan rakennellut.


Nyt tuntuvat yöpakkaset tulevan toden teolla, viimeiset kukkaset pelastettava maljakkoon ja siirryttävä sisälle tunnelmoimaan.





Ihanaa, syksyistä, värikästä viikkoa!