Kransseja kotiin ja lahjaksi

 

Nyt eletään taas kranssiaikaa! Vielä ei puhuta jouluisista havukransseista, vaan kuivakukista ja syyskransseista. Keskimmäinen lapsista muutti uuteen kotiin ja pyysivät ovikranssia. Äitihän innostui tehtailemaan useammankin kranssin, mutta osa jäi illan pimetessä kunnolla kuvaamatta ja matkasi jo aamulla uuteen kotiin.  

 

 

 Koitin etsiskellä materiaaleja, jotka eivät karisisi ensimmäisen oven paukautuksen jälkeen siivojien harmiksi rappukäytävään. Kukkakaupoista haeskelin pientä lisäystä (unohdin jo kasvien nimet!), hopealankaruukkuja ostin saman tien useampia, osan syysistutuksia varten. Kotipihalta ja metsästä löytyi saniaisia, heiniä ja Wims Redin kukkaterttuja. 

 

Syyshortensian kellertävänruskeat kukkatertut taas houkuttivat tekemään aivan toisen sävyisen kranssin, kukkakaupasta löytyi oranssiksi värjättyä jänönheinää pehmentämään kokonaisuutta. Tämä kranssi meni toisen lapsen kotioveen, kuitenkin sisäpuolelle, koska vuokrayksiön oveen ei voinut lähteä naulaa iskemään. Nyt se roikkuu suloisesti ovisilmässä :D 

 

 

Niin kauan kuin matskua riittää, on mahdotonta lopettaa! Tosin hortensiaparat menettävät kovaa vauhtia kukintojaan. Tummanpunaiseksi värjätty eucalyptus ja etenkin sen marjaisat oksat tulivat kahteen seuraavaan kranssiin. Myös punapäivänhattujen mykeröt ovat hyviä kranssitarpeita. Hopealanka sopii niin hienosti kranssin pohjaksi! Toinen näistä jäi lapsen parvekkeelle ja toinen päätyi jo kotioveen.

 

Sisätiloihin tulevat kranssit suihkuttelin hiuslakalla ympäriinsä, jotta kesto olisi varmempaa. Mutta kuivumista ja käpristymistä sekään ei täysin kestä. Samoin ulkona linnut käyvät uteliaina etsiskelemässä ruokaa ja punahattujen mykeröt voivat olla jonakin päivänä silppuna maassa. Siksi tämä on syytä ottaa iloisena harrastuksena, ja kun edellinen koriste rupshtaa, onkin jo aika tehdä uusi!

Iloista viikonloppua!