tiistai 6. heinäkuuta 2021

Ketkä voittavat kiipeilykisan?

 Lämmin sää on vienyt minua yhä useammin mökkirannalle. Toki "työleirin" tuntuakin on ollut ilmassa, sillä rähjäinen viime vuonna hankittu tontti, Puuhamaaksi ristitty, vetää puoleensa; on rakennusten purkua ja kasvuston siistimistä. Myös ranta on umpeen kasvanutta kaislikkoa. Lisäksi keväällä pilkotut puut oli saatava puuliiteriin, kun olivat jo rutikuivia. Töiden lomassa on uitu ja nautittu lasten seurasta. Onneksi Puuhamaan naapurissa on varsinainen mökkipaikka, jossa voi nauttia kesäpäivistä!

 


 Samaan aikaan kotipuutarhassa jatkuvat jo viime postauksessa mainitut kukkailottelut! Viikko näissä helteissä suorastaan räjähdyttää kukkanuput toisensa jälkeen auki! Päätypiha ja sen istutukset ovat olleet keskeneräisiä vuosikausia. Kun vihdoin päätin alkaa rakentaa sinnekin kukkapenkkejä, tuli haasteeksi kuuma nurkkaus, jossa maa olikin pääosin hiekkaa ja vanhat kurtturuusut reunustivat pihan laitoja. Muu osa päädystä jäi suuren kuusen varjoon. Istuttelin ikään kuin kokeeksi erilaisia kasveja, kylvin siemenestä, ja hankin pensasruusuja, joiden uskoin viihtyvän ainakin lämmössä. Nyt ovat poissa sekä kurtturuusut että kuusi ja multaa on lisätty runsaasti hiekkaista maata kuohkeuttamaan. Muutama kesä meni kituutellessa ja nyt on kukkaa ja nurkkaus kuin tilkkutäkki!



Sormustinkukathan ne tälläkin pihalla pitävät karkeloitaan. Mutta mukana on myös vahvasti iloruusu, maariankellot ja ruskoliljat, joita en kyllä muista tähän istuttaneeni. Onkohan tullut virheostos liljapussissa tai sitten ovat kulkeutuneet toisten kasvien mukana ja vaivihkaa lisääntyneet. Muutenhan tämä istutusalue on kovin hempeän hillitty väritykseltään. Maariankelloja olen kylvänyt siemenestä ja nyt neljäntenä kesänä ovat päässeet loistoonsa.

 


Kukkapenkki on talon kadun puolimmaisessa nurkassa ja on vaikkea saada kuvattua sitä ilman, ettei ota kuviin mukaan naapuritaloja, postilaatikoita tai autoja. Joukossa on muitakin ruusuja kuin iloruusu; jo kukkinut Tove Jansson, kirjoapteekkarinruusu `Rosa Mundi´ , äitienpäiväruusuja ja muutama nimetön. Tämä voisi olla jatkossa pelkkä ruusutarha, jos istutetut tuosta nyt hyvin kasvavat.


Kirjoapteekkarinruusu


Tässä istutuksessa ovat myös keväällä asennetut uudet kärhötuet. Johan pysyy Arabella pystyssä! Samoin loistokärhö `Mrs Cholmondeley´ on kiivennyt aivan tukensa huipulle!

 

`Mrs Cholmondeley´

 


Arabellasta otetuilla kuvilla on viikon verran väliä! Taisi tulla virhemitta kärhötuelle :)

 


Kärhöt tosiaan venyvät pituutta ihan silmissä! Kärhökaarissa on molemmilla sivuilla 1-2 kärhöä, jotka kurkottelevat ylöspäin ja toisiaan kohti. Ketkähän voittavat kisan ja taputtavat ensimmäiseksi toistensa kärhönpäitä?  Multi Bluella on vielä matkaa ja tavoite voi jäädä saavuttamatta, sillä sen toisella puolen on Mantsurian kärhö, joka vaikuttaa enemmänkin pensaalta.


`Multi Blue´

 


 

´Viva Polonia´ kärhön rinnalla painelee jo korkeuksissa Hagley Hybrid, kukatkin katselevat vain yläilmoja! Vastapäätä on tulossa joku Ernest ( Markaham) tai Ville (de Lyon), treffit Hagleylla on kuitenkin!


` Viva Polonia´


`Hagley Hybrid´


Pitkä ei ole enää matka kohtaamiseen Prinsessa Dianalla ja Niobellakaan; voittokin on mahdollinen!

 


 

Lyhtykärhö Princess Diana


´ Niobe´

Kaikki pihan n. 20 kärhöä ovat selvinneet talvesta! Useimmat vasta aloittelevat kukintaansa,  ja osa leikkii kuurupiiloa. Piilopaikat selviävät, kun kukinnot aukeavat - siitä siis myöhemmin! Nyt jatketaan vielä tovi kukkakarkeloita: Vuosi sitten keväällä pihan vakiovieras jänis ehti syödä uuden puistoruusu `Ferdyn´ kaikki versot, joten yhtään kukkaa ei avautunut. Nyt olin kaukaa viisas, ja suojelin uuden ruusuni ja kuinka se palkitseekin minut kauniisti!

 

´Ferdy´

 

Runkoruusu on myös täydessä kukassa! 

 


 

Samoihin karkeloihin ehti vielä vanha kunnon Flammentanz, joskin hieman viime kesän kukkarunsaudesta rauhoittuneena! 

 




Loppuun vielä karkeloihin tuoksunsa antanut pikkujasmike!

 


 

Mukavaa viikkoa, helteistä huolimatta jaksaa, jaksaa!

 

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Haastavaa pysyä mukana!


 Juhannuksena jätin puutarhat omilleen ja nautin läheisten kanssa mökkeilystä. Vesi virkisti, muuten lämpöä riitti liikaakin. Muutama rankka sadekuuro toi huolen myös puutarhaa kohtaan. Arvasin pionien olevan menetettyjä, mutta entä muut pihan kasvit, miten ne mahtoivat pärjätä?!


 `Kellways Glorious´pionin viimeinen kukinto!


 Kotiin palatessa saattoi huomata, että menossa oli melkoiset kukkailottelut! Nyt pitää kiirettä sekä kasveilla että tarhurilla!  Helteet kukittavat pikanopeasti, joten jos ei ole tarkkana, saattaa jokin kasvi ehtiä kukkia ennen kuin olet huomannutkaan. Muutaman pikku ruusupensaan kanssa kävi jo niin; puutarhuri lillui järvessä ja sillä aikaa tapahtui monta kaunista kukkahetkeä. Iloruusu kukki upeasti, siis kukki, kuten valamonruusu, juhannusruusu, Williamin keltaruusu ja Tove Janssonkin. Kahdesta viimeisestä en nähnyt kuin kukkineet siemenkodat! Ovat vielä niin uusia tulokkaita, että kukkia ei ole kovin runsaasti, niinpä kukinta näillä helteillä ei voi myöskään kestää kauan.


Iloruusun kukinta oli upeaa!

 

  Upea Munstead Wood Austinruusu oli rankkasateiden voimasta jo tiputellut terälehtiään. Onneksi nuppuja on tulossa. Ruusu kukkii nyt toista kesää ja selvästi vankistunut. Vähän rentokasvuinenhan tuo on ja vahvasti kerratut kukkaset painavat entisestään vartta alaspäin. Mutta onneksi istutin sen kaaren juurelle, joten nojailkoon siihen tai jos kovasti versot kasvavat, saan ehkä sidottuakin sen. Ihana tuoksu siinä on! Munsteadin vieressä kasvaa Nietospensas, jonka kukintaan olen pettynyt!  Ostaessani kolme kesää sitten se oli täydessä kukassa, mutta nytkin siinä on vain yksi pieni kukkaterttu. Toki kasvi on elinvoimainen, mutta tuohon paikkaan en halua pelkkää viherkasvia. Ehkä olen vain malttamaton! Takana kasvavat komeamaksaruohot komeasti!


 

 

 

`Munstead Wood´

 

 Siihen kukkailotteluun sitten. Sormustinkukathan siellä olivat aloittaneet vallattoman tanssinsa - ihan joka paikassa! Kuinka salaa ne kohoavatkaan toisten kasvien joukossa ja kuin yhteisestä sopimuksesta poksuttavat kukintonsa yhtä aikaa auki!


 


 Kärhöt obeliskeineen uhkaavat jäädä muiden voimakkaampien kasvien varjoon. Toki kärhötkin ovat vahvasti päättäneet tänä kesänä tulla esiin, mutta nyt on sormustinkukkien aika! Rautatienomenapuun seasta pilkottaa vielä viimeiset `Nimbus Pink´lehtoängelmän töyhtöt. Siinä myös kasvi, joka joutaa pois! Rehvastelee upealla lehdistöllään ja täyttää muidenkin kasvupaikat, mutta kirvojen peittämät kukintovarret ja varsin mitättömän värinen ja -kokoinen kukinto suhteessa kasvin kokoon ei nyt enää miellytä silmää. En vielä tiedä, istutanko ne muualle vai hävitänkö kokonaan, mutta ainakin tuosta saavat lähtöpassit! Ensimmäiset jättiverbenan kukinnotkin ovat jo avautuneet. 

 


 

Eivätkä ritarinkannuksetkaan jääneet yhtään heikommiksi näissä juhannusjuhlissa! Tänä vuonna sinisten rinnalla ei enää nähdä punaista; palava rakkaus on sammunut - siirsin ne kokonaan pois, vaikka ovatkin vanhoja perinneperennoja. Oli liian värikäs pari!

 

 

Runkoruusukin oli yhtynyt kukkailoon ja avannut kukintonsa parhaimmilleen. Muissakin puutarhahuoneelle johtavan istutusalueen ruusuissa oli jo aukinaisia kukkia:




Mysteeriruusu, kasvanut kauniiksi pensaaksi.


`Honeymilk´patioruusu


`Morden Blush´


Taimipäiviltä ostettu, nimeä en tiedä


Viime syksynä istutetut `Claude Shride´ marhanliljat availevat kauniita kukintojaan.  Sormustinukan tötterö se siinäkin on kuvaan pyrkinyt -  ja ihana valkoinen sinikuunliljan kukinto.



Tuoksuherneetkin ovat jo ehtineet kukkaan! Viime kesänä sain tehtyä monta tuoksuvaa kimppua, toivottavasti nytkin kukkivat innokkaasti, kun kerran jo aloittelevat!


 

Eivätkä jääneet kärhötkään paitsi näitä juhannuskarkeloita! Uuden obeliskin sisällä, kuin piilossa katseilta, oli avautunt upean syvän punaisen sametin sävyinen kukinto. Se kuuluu loistokärhö Westweplattelle, jonka siirsin viime syksynä omenapuunjuurelta. Ei ainakaan vielä jaksa kovin korkealle kurkottaa.



Sadonkorjuu odotti mökiltä palaajia; retiisit eivät ole koskaan olleet näin suuria ja puhtaita! Kurkku ei montaa päivää tarvitse kasvamiseensa ja päärynäpuussa on selvästi laskettavissa kuusi päärynää! :D






Rohkenin olla poissa toiselta pihalta vielä yhden ylimääräisen päivän. Sielläkin olivat alkaneet  kukkailottelut, niistä seuraavassa postauksessa, ennen kuin nekin ovat historiaa!

Mukavaa kuun vaihdetta, menipäs se kesäkuukin nopeasti!

 


perjantai 25. kesäkuuta 2021

Juhannuksen juhlaa!

 Helteet jakavat mielipiteitä, toisille ihanaa aikaa, toisille jo liikaa. Samoin on kasvien laita; kasvavat kohisten tai kukkivat pikavauhdilla. Niin tai näin, nyt ollaan jo keskikesän juhla-ajassa. Koska helle vie rantamaille, lähtevät myös hetkessä kukkivat kaunottaret mukaan. Varsinkin, kun on luvassa edelleen rankkoja sadekuuroja, ja tietäähän sen, miten toisille käy!

















Ihanaa juhannusta kaikille!

 

 

torstai 17. kesäkuuta 2021

Kukintaennätyksiä!

 

Nyt ovat perennat riehaantuneet vallan kukkimaan ja kasvamaan korkeutta - ja leveyttä. Taas voi pohtia, missä syy moiseen? Ihan tavis talvi takana, lannoituskaan ei anna selitystä,  mutta olisiko alkukesän lämpö yhdistettynä runsaaseen sateeseen voinut olla vaikuttamassa. Joka tapauksessa monen kasvin kukinta on lyönyt ennätyksiä näillä pihoilla, joista nyt kuvia jakelen. Lemmikit ovat saaneet lähteä ja työn touhussa ei malta kuvailla. Niinpä kuvaaminen onkin jäänyt myöhempään iltaan ja kuvista tuli vähän liian hämäriä. Ikiomassa puutarhassani on etenkin siperiankurjenmiekkojen kesä. Sinivalkoisessa Suomi100 - penkissä ei ole koskaan nähty tällaista sinistä iirispeltoa huojuskelemassa.



 

 Pitkänomaisesta penkistä on vaikea saada näyttäviä kuvia, mutta tässä vähän erottuu useampia rykelmiä kurjenmiekkojen kukinnasta. Aivan etualalla on valkoinen pioni,  `Duchesse de Nemours´ tekemässä omaa ennätystään, laskeskelin siinä olevan nelisenkymmentä nuppua, kun viime vuonna niitä oli varmasti alle kymmenen. Korkeus on vaan sellainen, että jos pionien kukinnan aikaan tulee sateet, on leikkokukkia taatusti tiedossa! Istutusalueen toinen pää päättyy helmipihlajaan, mikä kukkii myös parhaillaan. Sen juurella kukkivat valkoiset ranskantulikukat, ja  kuunliljakasvustot ovat tekemässä omaa ennätystään.



 

 

Toisessa päässä Suomi100 -penkkiä on ehkä tämän hetken kaunein (?) kukkija, ainakin intensiiviseltä väriltään, Corydalis flexuosa, kiurunkannusten sukuun kuuluva lajike. Siinä se toista kesää kohoaa japaninmagnolian juurella ja on kovasti runsastunut. Väri on jo sillä rajoilla, että onko se kaunis, menee jotenkin eksoottisten kasvien osastolle.

 



Eksoottisellta näyttää myös metsäpuutarhanurkkauksessakin, sillä siellä hentoinen Tarha Adiantum -saniainen on ottanut kasvuspurtin ja kietoo Tarleena atsalean syleilyynsä. Olen miettinyt atsalean väritystä, voisiko vaalea väri johtua melko varjoisasta paikasta? Ostolapussa kun Tarleena kukkii kovin paljon punaisemmin kukin. Eipä silti, kaunis väri siinä nytkin on. Varjoryhmässä valtaa pitävät edelleen pitkään paketissa ollut mahonia, voimakkaasti leviävä kotkansiipi ja taimipäiviltä hankittu jättikarhunputki, jonka koko alkaa jo minuakin pelottaa! Toinen pitsilehtinen saniainen uhkaa jäädä pahasti isompien alle ja täytyy alkaa miettiä siirtoja...






Matkataanpa sitten toiselle pihalle, jota hallinnoi kultainen mies. (paitsi kukkapenkkejä hallinnoi naisihminen :D) Siellä poksahtelevat ukkolaukat ja ovat näköjään tihentäneet kasvustoaan viime vuodelta. Huomasin keväällä runsaasti pieniä heinän näköisiä alkuja, joiden päässä keikkui musta pippuri. No lienevät laukkojen siementaimia, mutta enpä tiedä, voisiko niistä koskaan tulla isoina laukkapalloja, onko kokemusta? Mutta tuosta kasvista pidän, sillä se pysyy tanakasti pystyssä loppusyksyyn asti, toki kukinta on harmaantunut siemenpalloksi, mutta kuivakukkina mitä upeimpia!





Karhunvadelma on asettunut kovaan maahan varastorakennuksen kylkeen ja tuntuu viihtyvän, ainakin kukinnasta päätellen. Nyt alkaa vaan marjojen poimiminen olla jo hankalaa, sen verran ennätyskorkeuksiin ovat oksat kohonneet. Voi miten kauniit kukkaset karhunvatukalla onkaan, sopisi ihan köynnökseksi johonkin kaareen - paitsi että on pirun piikikäs!!





Ihan pakko on vielä viedä teidät piipahtamaan kolmannessa puutarhassa, siis mökillä, metsän siimeksessä, järven rannalla. Siellä tekevät kukinta- ja korkeusennätystään vanhat alppiruusut, jotka vanhempani ovat sinne aikoinaan istuttaneet. Luulenpa, että tuonne on hyvä hankkia rodoja myös lisää,  jos saan joskus suunnitteilla olevan metsäpuutarhan toteutettua. Tässä on sille hyvä alku!

 







Pitkä retki tuli tehtyä, vähän kuin tulevan viikonlopun avoimet puutarhat, kiertelyä toinen toistaan kauniimmissa pihoissa. Itse en harmillisesti tänä vuonna pääse lainkaan osallistumaan tuohon puutarhatapahtumaan, sunnuntaille on aivan toisenlaista ohjelmaa. Mutta toivotan kaikille sekä puutarhansa ovet avaaville että niissä vieraileville oikein antoisaa ja ihanaa päivää! Ja kaikille kesäistä viikonloppua, älkää polttako itseänne!