perjantai 3. joulukuuta 2021

Sinivalkoista -haaste 2021

Ollaan siinä vaiheessa vuotta, kun ei enää ulkoa löydy kukkivaa. Valkoista hankea ja sinistä taivasta on viime päivinä kyllä ollut tarjolla. Puutarhablogeista sen sijaan voi löytää paljonkin kukkivaa sinivalkoista, sillä täällä kiertää taas Tiiun Puutarhahetki - suurten unelmien puutarhablogista alkuun pistämä haaste. Minulle tuon haasteen heitti tänä vuonna Between Rikkaruohoelämää -blogista, kiitos siitä! Omaan puutarhaani on viime vuosina kertynyt enemmänkin sinisiä ja valkoisia kukkijoita, enkä niitä kaikkia voi mitenkään tähän haasteeseen laittaa. Siis karsittu, vaan silti runsas kuvakavalkadi odotettavissa!


 

Kevätkukkijoista yllättävän monet ovat sinisiä tai valkoisia. Sinivuokkojen sini vielä melko värittömässä kevätmaastossa on erityisen ilahduttavaa..

 


 

 
 
Alkukevään ilon tuojia ovat myös pikkuruiset helmi- ja posliinihyasintit. Niitä putkahtelee sieltä täältä muiden kasvien joukosta ja kukittuaan ne häviävät odottelemaan seuraavaa kevättä.

 

Kevätkaihonkukka

 


 
 Keväiset kukkivat puut taas ovat kuin valkoista pilvenhattaraa alkukesän taivaalla. Tässä kirsikan kauneutta!

 


 
 

 
 
 Lemmikinsineä ei voita mikään, tämä minun subjektiivinen mielipiteeni, ja siksi ne saavatkin kukkia puutarhassani valtoimenaan!

 

Arovuokko

 


 
 Suurin osa oman puutarhani sinivalkoisista kukkijoista asustelee nimensä mukaisesti Suomi100 -penkissä. Sinne ei muita kasveja kutsuta, mutta joskus joukkoon eksyy muunkin värisiä kukkijoita ja ne saavat kukkia kukkimisensa loppuun (sitten ne hellästi siirretään muualle seuraavaa vuotta varten).

 


 

 Tähän aikaan vuodesta hyasintti pääsee kärkisijoille joulukukkana, mutta kaunotar se on keväisessä puutarhassakin.

 

  Siemenestä kasvatetut tulikukat ovat enemmin lilaan vivahtavia, mutta valkoisten nappimaisten morsiusleinikkien kanssa muodostaa varsin söpön väriparin. Ja mikäs siellä taustalla taas pilkahtaa, jos ei lemmikkini!

 

Valkoinen tulikukka kaverinaan vuorikaunokki

 


 

 Corydaliksen intensiivinen väri lienee enemmin turkoosia, mutta on siinä ehkä Suomen lipunkin väriä... Rinnalla kyllä kasvaa valkoisia kukkijoita useampiakin, mutta kukkivat eri aikaan.


Karhunvatukka

 


 

 

Kesä-heinäkuun vaihteessa pihan valtaavat irikset ja jasmike, silloin on tarjolla sinivalkoista runsautta!



Pian vuoroon  astuvat ritarinkannukset, korkeat sinivalkoiset aateliset. Vaikka niiden pystyssä pysyminen on joskus haastavaa - etenkin, jos kukinnan aikaan tulee rankkoja sateita - mutta olen ylpeä niiden kasvusta, kun ne itse olen siemenestä kasvattanut.


Sinivaleunikko


 

Täytyyhän sinivalkoiseen joukkoon liittää myös yksi puutarhan kärhöistä, ja parhaiten väriltään siihen sopii tiukukärhö Arabella.


Mantsuriankärhö

 
 
Tämä maratonpitkä sinivalkoinen postaus vei mennessään kesätunnelmiin. Vaan itsenäisyyspäivän läheisyyteen se sopii vallan mainiosti!  Jos jaksoit loppuun asti, saat samalla ottaa tästä haasteen itsellesi, mikäli sinua ei vielä ole haastettu!
 
 
Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki. 

 

 
 
Oikein mukavaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää teille kaikille!




sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Hyvää alkanutta adventin aikaa!






 Niin se vaan on tämäkin vuosi viimeistä kuukautta vaille valmis! Minun puutarhavuoteni on kahtiajakoinen; keväästä kesään menee puutarhapuuhissa ja loppuvuodesta marras-joulukuussa antaudun joulufiiliksille! Eipä haittaa pimeys, kun saa viritellä valoja ja kynttilöitä, joululauluja kestän kuunnella jo marraskuulla ja sitten vielä nämä ison ilon tuottavat koristelut kotiin ja pihalle! Jos siihen muutaman lumihiutaleen saa vielä maata valaisemaan, niin loppuvuosi on selätetty!

 


Adventtisunnuntai olikin mukavan talvinen. Pieni lumikerros puiden ja pensaiden päällä tuo jouluisen tunnelman ja muutenkin on valoisampaa ja puhtaampaa.  Viikonloppuna oli ihan pakko laitella enemmänkin valoja puutarhahuoneelle, sillä eivät nämä lumet vielä meidän kulmilla mikään varma valkean joulu merkki ole.


 


 

Tänä vuonna hurahdin adventtikalentereihin. Kalenteri-idea muhi päässäni jo viime vuodesta, puutarhahuoneeseen pieni kalenteripussukka joka päivälle. Jos sattuu tulemaan vieraita, saavat he avata päivän kalenterin. Muutoin luukkujen sisältö jää itselle :) Ihan silkkaa jouluhassuttelua omaksi iloksi! Nyt vain ulkona on sen verran kylmää, etten viritellytkään kalenteria puutarhahuoneeseen, vaan yläkerran portaikkoon, kun siinä on muutenkin pintoja paranneltu. 

 



Vuosi sitten nuorempi poikani askarteli tyttöystävälleen kalenterin: pikkupaketti jokaiselle joulukuun päivälle, pieniä iloja arkeen! Oli niin mukava idea ja lämmintä välittämistä, että nappasin idean itsellenikin: asuuhan täälläkin joku, jolle tehdä vastaavaa, jotakin pientä, arkea ilahduttavaa ja ehkä juuri siihen päivään sopivaa... niinpä jo hyvissä ajoin ennen joulua aloin koota kalenteritarpeita kauppareissuilla käydessäni. Tähänhän en voi enempää pakettien sisältöä avata, sillä mies mokoma lukee tätä blogia varsin ahkerasti :) Siitä kalenterista ei ole vielä kuviakaan, sillä asettelukin on vasta tulossa...

 

 

 

Kranssiaskarteluja ja koristeluja olen puuhaillut lähinnä viikonloppuisin, vaan nyt alkaakin olla ovikranssit valmiina :)

 



Instagramissa on näkynyt toinen toistaan muhkeampia kransseja, joten ajattelin itsekin tehdä tänä vuonna hiukan kookkaamman ovikranssin. Pohjana pelkkä metallirengas. Kranssissa käytin kuusen havuja pohjalla, mutta päälle laitoin vuorotellen tuijanoksaa, katajaa, eukalyptusta, köynnösruusun kiulukoita ja muutaman värjätyn jänönhännän väripilkuksi.


Toisen kranssin pyörittelin rottinkirenkaaseen.



Blogin uusia postauksia on nyt syntynyt hyvin harvakseltaan, mutta kommentointien kanssa on ollut ongelmia. En pääse omalta koneeltani vastaamaan sen enempää oman blogini että toisten blogien kommenttikenttään. Olen kyllä käynyt lukemassa toisten ihania blogeja vanhaan tahtiin, mutta kommenttikenttä ei suostu toimimaan. Onkohan jollakin ollut joskus samanlaisia ongelmia? Toisella koneella kyllä toimii, joten ongelma lienee omassa koneessani...



 

Nyt kuitenkin nautitaan alkavasta adventin ajasta ja virittäydytään pikkuhiljaa jouluisiin tunnelmiin. Toivotaan, että elämä ei taas pahentuneen koronatilanteen vuoksi muuttuisi kenellekään ahdistavaksi ja toisi mukanaan ikäviä asioita. On paljon juttuja, mihin voimme vaikuttaa, mutta ne, joiden edessä olemme voimattomia, on vain otettava vastaan. Etsitään se ilon pisara ja jaksetaan sen voimalla eteenpäin! <3



 "Avaatko oven joulun tulla, joulu on jo täällä, vai pidätkö ovesi visusti kiinni, salvat oven päällä?" (Hannele Huovi).

maanantai 15. marraskuuta 2021

Mitä hyvää marraskuusta?!



 On vaikea keksiä positiivisia asioita kuukaudesta, johon yleensä liittyy sellaisia käsitteitä kuin synkkä, harmaa, pimeä, märkä... Jos marraskuun voisi ohittaa, tekisin sen melkoisella varmuudella. Hyppäisin värikkäästä syyskuusta syksyiseen lokakuuhun ja siitä suoraan joulun odotusta tihkuvaan joulukuuhun.

 

Laitettiin mummille kuusi ja valot, ettei tarvitsisi iltaisin katsella ikkunasta pelkkää pimeyttä.

 

Toisaalta saattaisi tulla kiire; jouluihmisenä jo marraskuun puolella valmistellaan niitä asioita, jotka yleensä ovat valmiina, kun joulukuu alkaa - tai siis minä valmistelen: En voi yleistää ulkovalojen ripustelua, verhojen ja mattojen vaihtamista, havujen hakemista ja joulukranssihuumaani muiden ihmisten marraskuun sisältöihin.



Työpäivien jälkeen on vaan takki niin tyhjä! Suunnittelen aamuisin tekeväni vaikka mitä, kun pääsen töistä, mutta huomaankin illan kuluneen tekemättä mitään järkevää, puhumattakaan noista jouluvalmisteluista, joihin tunnun juuttuneeni lähes pakkomielteisesti. Kranssi on oltava ovessa ennen kuin joulukuu alkaa!

 


 Onneksi tänä päivänä kranssihuumasta kärsivät (lue: rakastavat) monet muutkin, ja vieläpä ympäri vuoden! Niinpä ei hätää, joulukranssi on vain järjestyksessä vuoden viimeinen, ei suinkaan syksyn ensimmäinen! Ovessahan on jo valmiina jonkin sortin kranssi!

 


Ovia vaan on vallan mahdottomasti, joten olen hankkinut itselleni positiivisen ongelman; rakastan kransseja ja niiden tekemistä, mutta aika ei meinaa riittää, että joka ovesta ja verannalta ja puutarhahuoneesta ja jonkun ystävänkin ovesta sellainen roikkuu ennen joulua!

 


 

Marraskuun kransseihin laitoin callunaa jonka väri mätsäsi täydellisesti rusetin kanssa - tai toisinpäin. Nuo puutarhahuoneen ovet ovat sellaiset, että niihin tekee mieli ripustaa kransseja, vaikka sisälläkin on kivaa katseltavaa.

 


Kun uusi kranssi on valmis, voi tyytyväisenä alkaa jo suunnitella seuraavaa. 

 


 

Ei tämä joulunodotus ja sen valmistelut niin vakavaa ole, etteikö sitä voi vähän liioitella ja leikkiä laskea ja sen avulla rämpiä läpi tämän marraskuun - ja nytkin puhun vain itsestäni :D

 

Hyvää marraskuun jatkoa kaikille, kransseilla tai ilman!



lauantai 30. lokakuuta 2021

Höpsötyksiä Metsäpuutarhassa


 


Mökille on syntynyt metsäpuutarha. Sen kasvit ovat vielä pikkiriikkisiä, ja niistä olen kertoillut aiemminkin. Ostoslistaan pääset mm. tästä. Kaikki alkoi takana olevasta suuresta kivestä, jonka juurelta ensin poistettiin aiemman omistajan kätkemät jätteet; metallipurkit, vanhat katiskat, särjettyjä pulloja ja ikkunalasia, lastenrattaat... ilo vaihtui raivonsekaiseen kauhuun, kuinka joku voi sotkea rantatontttinsa kaivamalla maatumattomat jätteet luontoon! Hankkiessamme naapurin hyljätyn mökkitontin, oli meillä aavistus, että sieltä voi löytyä lähes mitä tahnsa, mutta että metsämaahankin olisi haudattu niin paljon romua, sitä en tiennyt! Puutarhani valmistuminen siirtyi aina kauemmas, kun siivosin lasinsirpaleita ja metallirojua viikko toisensa jälkeen, kun mökillä kävimme.



Tontille oli myös jätetty kaksi valtavaa kasaa havupuiden oksia, suuret puut oli kaadettu toistakymmentä vuotta sitten. Mutta nyt kasa oli jo pitkälti maatunut ja sain hyvää hapanta kasvualustaa alppiruusuille ja muille metsämaassa viiihtyvílle kasveille. Taimet odottivat pitkään istuttamista, mutta päätin tehdä niille hyvän kasvukodin.



Tontilta oli siis kaadettu kaikki suuret puut, mutta valtavia kantoja on joka paikassa, niin myös tulevan metsäpuutarhan ympärillä. Maatuneita kantoja ja pöllejä löytyi  vaikka kuinka ja niistä sain aloitettua kantopuutarhan rakentamisen.

 


Istutetut kasvit ovat kaikki toistaiseksi hengissä, mutta ikäviä myyränreikiä on ollut joidenkin juurella. Näillä kasveilla on edessään syksy ja talvi, jolloin joutuvat selviytymään omillaan, puutarhuri ei juurikaan näinä vuodenaikoina puutarhassa vieraile. Suuri ilonaihe olikin tällä viikolla löytää tuoksuorvokista pikkuruinen kukkanen kuin merkkinä kasvuunlähdöstä! Maahan on kätketty runsaasti pikkulaukkoja, joiden sipulintuoksun toivon karkottavan myyräpopulaatiota kauemmas. Valtava määrä lehtiä on pudonnut kaikkialle maahan, koko puutarhakin on lehtien peitossa. Puutarhan kohdalta on puusto lähes kokonaan poistettu ja runsasta saniaiskasvustoa harvennettu reilusti.  Kunhan kevät koittaa, ei luonto ole varmasti poistunut metsäpuutarhan kohdalta, alkuperäiskansa elää siellä edelleen sitkeästi. Mutta toivon tulevaisuuteen hyvää yhteiseloa ja harmoniaa kasvien keskuuteen. Keväällä myös  palataan tarkemmin metsäpuutarhan kasveihin.

 


Syyslomalla piti vähän hassutella, vaikka halloween ei kuulukaan omiin juhlaperinteisiin. Kaupoissa vaan on niin söpöjä pikku kurpitsoita kaupan, että niitä on mukava hankkia syyskoristeiksi. Otin kotoa kurpitsat mukaan, kun tiesin tuunaavani jotakin metsäiseen maastoon.



Metsäpuutarhaan muuttanut tonttu on jo vanha, virkansa menettänyt; oli aiemmin suuntaviittana mökkitielle. Metallinen jalusta sen sijaan on yksi tontilta löytyneistä romuista, tein siitä ruukunjalustan (en edes tiedä, mikä se on aikoinaan ollut). Harmaansävyinen calluna sopi sekin hyvin halloween asetelmaan. Kannon juurelle on istutettu tuoksukurjenpolvea. 

 


Kun ilta alkoi hämärtyä, sytyttelin kynttilöitä ja roihuja metsäpuutarhan asetelmien ympärille.






Syyslomaviikolla laiteltiin myös  mökkiä talvikuntoon. Ulkoiltiin kaiken päivää, mm. polteltiin risuja ja nuotion hehku loi hienon efektin pimenevään iltaan. Sinne oli myös kiva kätkeä kasvisnyyttejä kypsymään iltaruualle :)

 

 
 

 

 Mukavaa lokakuun viimeistä viikonloppua, Halloweenillä tai ilman!