Kellarista valoon

 

 

 Ahtaus ja tilan puute ovat päivän sanat! Ikkunalaudat pullistelevat. Pelargonioiden joukossa on jo ärtymisen merkkejä; Jokainen haluaisi omaa tilaa ja mahdollisuuden levittäytyä ojentelemaan jo tulossa olevia kukkavarsiaan. Ehkä vieläkin myöhemmin kannattaisi pelakuut ottaa ylös kellarista, koska hyvin ehtivät kevätkuntoon. Lasiveranta on vain pikkuisen lämpimämpi kuin ulkoilma, joten yöpakkaset ovat vielä rajoittaneet pelargonioiden lopullista siirtoa omille paikoilleen. Nyt kuitenkin viettävät siellä jo ainakin päiväajat.

 

 

Pelakuiden multaa ei tarvitse vaihtaa kokonaan kuin noin kolmen vuoden välein. Riittää, kun pintamultaan tuo uutta voimaa. Nyt olisi kolmas vuosi menossa, eikä mitään taantumisen merkkejä ole havittavissa. Pintamullan vaihdolla siis mentiin tämäkin vuosi. Maaliskuun alussa toin pelargoniat keitiön ikkunalle ja leikkasin tapeille. Viime viikolla, huhtikuun puolivälissä vaihdoin uudet mullat ja lisäsin lannoitusta. Pelakuiden kesäelämä on siis alkanut!

Oman ikkunapaikan ovat saaneet myös kellarissa talvehtineet jättiverbenat. Tänä vuonna olin rohkeampi ja leikkasin verbenoiden varret melkoisen matalaksi. Hyvä niin, sillä nyt uusia alkuja on huomattavasti enemmän ja kasvu on tasaisempaa. Pitkiksi venähtäneistä varsista olen ottanut pistokkaita, ja muutama hyväjuurinen on jo päässyt multaan. Uskon, että siementaimia tulee nousemaan pitkin kesää kukkapenkistä, joten ilman jättiverbenoita ei ainakaan ala tämä kesä! 

 

Valkoisissa daalioissa ainakin  on elämää!

 

Kellarissa ovat viettäneet talven lukemattomat daalioiden juurakot. Huh, että niitä on paljon, ja miten kurjilta ne näyttävätkään! Syksyllä, kun nostelen juurakot maasta, annan muutaman viikon mullan kuivahtaa ja rapistelen suurimmat paakut pois. Sitten vaan kasvit ruukkuihin, laatikoihin, kestokasseihin... mitä vaan löytyy. Osa juurakoista on varsin kookkaita ja vasta näin keväällä niiden jakaminen on helpompaa, kun ovat kuivia ja kutistuneita. Nyt olen vähän kostuttanuut kuivuneita juurakoita. Lähiaikoina jaan ja istutan niukkaan multakerrokseen, jotta juuret alkavat virkoamaan. Liian aikaiseen en aloita esikasvatusta, sillä daalioitahan ei todellakaan voi istuttaa ulos ennen kuin hallat ovat varmasti ohi. Itse luotan vanhan kansan neuvoon, eli ei ennen kesäkuun 10. päivää - siis meidän leveysasteilla! Vähän tällä esikasvatuksella voi edistää kukinnan alkua, mutta sisätiloissa kasvit venähtävät nopeasti pituutta ja tulevat kovin honteloiksi. Toisaalta voihan pitkän varren katkaistakin ja saada sen enemmin haaroittumaan. Monet istuttavat daalianjuurakot suoraan maahan ilman esikasvatusta, sekin on ihan ok.

 

Jalohortensia ja lankaköynnös ovat selvinneet talvetuksesta.

Varastossakin on kasvielämää. Siellä eivät pärjää daaliat ja pelargoniat, mennään talvella sen verran pakkasen puolelle. Vahvasti suojattuina siellä talvehtivat runkoruusu, lankaköynnökset, muratti, jalohortensia ja muutamat heinät.  Muutamia kertoja talvessa kastelen näitä, mutta muuten en juuri peitteitä poistele. Nyt kun säät kivasti lämpenivät, sain jo siirreltyä kasvit harjoittelemaan ulkoilmaa. Ei sentään vielä koko päiväksi, etenkin hortensia on arka kylmälle. 

 

 

Syksyn alesta ostettu kärhö `Samaritan Jo´ kasvattelee upeasti uusia alkuja, samoin viime äitienpäiväksi saatu jalohortensia on hengissä! Lankaköynnöksistä toinen on aika kuivassa kunnossa, mutta toisessa on hyvin virtaa. Se riittää, sillä siitä saan pistokkaita tämän kesän ruukkuistutuksiin! 

 

`Pickwick´

 

Lumikasoja on edelleen pihamaalla ja osa istutusalueista lumen alla. Mutta onhan sentään joku, joka on välittömästi avannut kukkansa, kun on päässyt lumipeiton alta!

 

 

Lime light syyshortensian juurella asustelee joukko lumikelloja. Toistaiseksi näkyvillä on muutama yksittäinen kukkija, mutta se jo ilahduttaa suunnattomasti puutarhuria! Edelleen puuttuu se lumikellomätäs, joita blogien ja instagaramin kuvista on voinut ihailla. Voi, kun muistaisin syksyllä istuttaa lisää näitä pikkuruisia sellaisiin paikkoihin mistä lumet ensimmäisinä sulavat! Muistilappu kalenteriin ja valokuvat tämän hetken pälvipaikoista - siinäpä itselleni tehtävä!

Pääsiäiseksi hankitut hyasintit ja tete-narsissit kukkivat kuitenkin iloisesti terassilla. Ja pian kukkia saa ihailla ympäri puutarhaa, niin paljon piippoja on jo näkyvissä! Ihanaa! 

 

 

Hybridipelargoneja

 

 Kerroin viime postauksessa, että kävin siemenkaupoilla. Samalla reissulla Kuusankosken pikkuruisessa Viherrinkimyymälässä Viherpisteellä oli juuri tulleita pikkutaimia, joiden ääreen myyjän kanssa tietysti pysähdyimme. Viime vuonna tilasin joitakin pikkutaimia ja onnistuin kasvatuksissani niinkin hyvin, että kaikki menehtyivät! Osa kuoli saman tien, kun otin ulos pakkauksesta, joten en taida ihan kaikkea ottaa itselleni noista tappioista, mutta nyt sain hyvät kasvatusohjeet ja kotiin tuomisina oli sekä lumihiutaletta että siniviuhkon taimia. Olivat juuri tulleet Ansarin kasvihuoneilta ja nyt ovat olleet reilun viikon taimimullassa - edelleen hengissä!

 

 

Puutarhamyymälässä oli kaupan myös runsaasti pieniä pelargonian taimia. Kun taimi maksaa 1,50e, niin mieli ostosten tekemiseen kasvaa vahvasti. Naureskelimme myyjän kanssa, että kun on hybridiautoja, niin miksei myös hybridipelakuita! Kasvi on pystykasvuisen ja riippapelakuun välimuoto, voidaan siis kasvattaa sekä ruukussa että amppelissa. Niinpä kotiin lähti kaksi hybridiä, joista pitäisi ajan mittaan kehittyä vaaleanpunakukkaisia pelargoneja! Minulla taitaa olla jo ennestään tummanpunakukkainen hybridi, kasvutapa ainakin viittaa sellaiseen.

 

 

Vanhat pelargoniat on haettu kellarista, leikattu pikkutapeille ja aloitettu kastelu ja suihkuttelu. Uskon, että kaikki lähtevät hyvin elämään!

Samalla, kun pelargoniat tulivat kellarista valoon, pääsivät myös talvetetut jättiverbenat aloittelemaan uutta kasvuaan. Muutaman jätin edelleen kellariin, mutta kaikissa oli vihreitä versoja jo valmiina, joten ovat selvinneet hengissä läpi pimeän talven!

Siniviuhkon ostotaimi

Lumihiutaleiden taimet olivat jo kertaalleen latvottuja tullessaan myyntiin.

Kesäkukka-asetelmista voisi olla jo melko suuri osa valmiksi kasvamassa, mikäli nämä pikkutaimet selviävät kesään asti :) Itäpuolelle taloa istuttelen ahkeraliisaa ja lumihiutaletta, siellä ei aurinko juurikaan näyttäydy. Varastossa on talvehtimassa lankaköynnöstä ja murattia, niillä saa hyvää vihreyttä ruukkuistutuksiin. Kuumalle etelän puolelle taloa suunnittelen laittavani siniviuhkoja ja pelargonioita, sillä ne sietävät hyvin koko päivän paahdetta. Samettiruusut kasvatan siemenistä. Kerrattukukkaisia petunioita laitoin nyt kolmatta kertaa siemenkylvöihin ja taimet ovat juuri ilmestyneet mullan pinnalle :) Hurmesilkkiheinät ovat myös talvetuksessa ja värinokkoset kasvamassa. Kun lisäksi vielä talvehtimassa olevat kaksi runkoruusua pääsevät esille, ei montaa kesäkukkaa enää mahdukaan rappuselle tai ovenpieleen amppeliin. Mutta kesään on vielä aikaa ja kaikkea voi tapahtua...!

 

 

Loppuun vielä postin tuoma ihana kirje! Sain yllätyslahjan Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista; Hän oli tarkkaan miettinyt puutarhamme prinsessaa ja hänen sänkyään. Lainaanpa tähän Minnan korttiin kirjoittaman tekstin: "Hunajakukan siemenet nähdessäni tuli heti mieleeni, että puutarhaprinsessasi voisi ilahtua pehmeän pörheästä, siniliilasta tyynystä, joka houkuttelee perhosia ja lempeää unimusiikkia soittavia kimalaisia. Ehkä prinsessa katselee sängyssä loikoillessaan tuulessa keinuvia unikoita ja näkee pian kauniita kukkaisia unia". Kortin mukana oli suloisen kauniit unikon- ja hunajakukan siemenpussukat. Kiitos, Minna, ihanaa, kun lähdit mukaan mielikuvitusretkelle satumaahan!

 

 

Nyt luvataan keväisiä säitä ja auringonpaistetta. Jokohan lumipeite alkaisi madaltua!  Hyvää viikonloppua taimitarhureille ja kaikille keväästä nauttiville!

 

Talviunillta suoraan kesäaikaan!

 

 Enpä muista takkuisempaa talvesta heräämistä aikoihin eläneeni! Muutos viime talveen on valtava, ja syitä voisi listata vaikka kuinka monta, mutta lienevätkö sittenkin vain tekosyitä. Puutarhablogeja olen käynyt harvakseltaan lukemassa ja hakemassa inspiraatiota omaan virkistymiseeni, monella suunnalla onkin jo käynnissä kova kevätpörinä! 

 

Lumitilanne 21.3.2021

 

Jokohan voisi heittää lapaset pois? malli Novitan Hiihtoloma Kal 2021

 

Täällä ei tosiaan voi keväästäkään oikein puhua, kun pihan lumipinta ei ota laskeakseen, lumikelloja on aivan turha lähteä bongailemaan. Mutta haetaan sitten kevään merkkejä sisätiloista:)

 

 

Hain pelargoniat kellarista kolmisen viikkoa sitten, muutama kukkakin oli jo ehtinyt avautua, mutta poistin kukat ja pitkäksi ehtineet haaleat versot ja leikkasin reilusti! Nyt niissä on jo vahva elämän maku! Saavat vielä olla keittiön lämmössä, sillä lasiverannalla, pelakuiden kesäkodissa on toistaiseksi liian kylmä.

Samoin talvetetut jättiverbenat puskevat kivasti uutta versoa. Voi, niitä olisi ollut syksyllä penkissä vaikka kuinka paljon, mutta kellari ei yksinkertaisesti vedä enempää. Huomasin, että myös itsestään kylväytyneitä kukki viime vuonna penkissä useita, joten luotan nytkin siihen, että uusia taimia nousee myös tulevana kesänä. Mutta siemenestä asti ei niitä nyt tarvitse esikasvattaa.

Leijonankitasekoitus `Rainbow` iti parissa päivässä, kuva 20.3.-21.

Kylvöjä olen tehnyt melko niukasti. Kelloköynnöksiä ei meillä tulevana kesänä nähdä, kun aina niin huonosti kukkivat, niin en viitsinyt pelkkää vihreää köynnöstä laittaa viemään taimipöydän kasvutilaa. Sammarit ja leijonankidat ovat jo itäneet. Viimeksi mainittuja oli "vanha" pussillinen ja nakkasin niitä reilulla kädellä - tuntuu, että kaikki itivät! Koulimisessa tulee olemaan haastetta! Toki ovat vielä kovin pieniä, niin että joukkokuolemakin on ihan mahdollista. Tomaatit on myös pienellä taimella. Viime viikolla tuli postista nippu siemenpussukoita, niistä ei vielä ole kerrottavaa, odotellaan ensin itämistä:D

 

Olisiko lopullinen kipinä kevääseen heräämiselle ollut mustarastaan huilu, joka luritteli toissa iltana kuusen latvuksessa, niin varma kevään merkki, ihana sellainen! Koska ulkona ei piippoja vielä näy, niin onneksi on tuo puutarhahuone, johon voi näillä lämpötiloilla viritellä jotakin kukkivaa, onhan pääsiäinenkin tulossa! Pienet sipulikukat ilahduttakoon nyt ja niistä ilon saa jatkumaan ensi keväänäkin, kun istutan ne myöhemmin kukkapenkkiin.

 

Kevätpäiväntasauksen jälkeisenä sunnuntaina ei puutarhassa näyttänyt vielä kovin keväiseltä.

Ajatella, kesäaika alkaa, vaikka täällä vielä kahlataan kinoksissa! Atsaleat on varjostettu ja magnolia saa olla tovin hupussaan. Mutta pian auringon voima saa lumet katoamaan täältäkin. Talviunet ainakin on nyt karisteltu!

 

  

  Mukavaa viikonloppua, palmusunnuntaita ja alkavaa kesäaikaa!

Pelargonioiden kesäkoti

Kun olin lapsi, asuivat mamma ja pappa aivan naapurissamme. Sinne oli helppoa kipaista koska vaan. Mummolassa oli lasiveranta, suuri ja valoisa, kesällä siinä viihtyivät mamman pelargoniat. Kun astui verannalle, se tuoksui kukkasille ja usein myös vastaleivotulle rieskalle.

Tuota lapsuuden verantaa ei enää ole, mutta nykyisinkin saan oleskella pelargoniantuoksuisella lasiverannalla. Mummolamuistojen siivittämänä hankin tuolle verannalle aikoinaan puutarhamyymälästä pelargonian joka ikkunalle. Koska talossa on myös kellari, pääsi osa kukista talvetukseenkin. Yhtenä syksynä pakkanen yllätti ja kaikki ikkunalla olleet paleltuivat. Seuraavana keväänä hankin uusia ja vähitellen pelargonioiden määrä on kasvanut iloisen kirjavaksi joukoksi. Kukkia riittää kolmelle pihalle, verannalle ja puutarhahuoneeseen, ja aina ei voi olla varma, minkä väriset nuput mistäkin aukeavat.

Vähitellen talvetettujen juurakoitten koko on kasvanut, pistokkaita on tullut lisää ja uusia erikoislajikkeitakin olen hankkinut. Näissä kuvissa esiintyvät nyt tämän kesän pelargoneista lasiverannan asukit. Suurin osa on nimettömiä, puutarhamyymälöiden kevättarjontaa, mutta kaikki ovat vähintään yhden talven yli eläneitä.

Vaaleanpunaisen sain vuosi sitten lahjaksi ystävältä.

Pinkit vetivät puoleensa kolme - neljä  vuotta sitten.

Oranssinpunainen perinteinen pelargonia löytyy aina jostakin asetelmasta, varsinkin tämä vanha talo ja lasiveranta sopivat sille mainiosti. Ikkunalauta alkaa vaan käydä osalle jo kovin ahtaaksi.

Retkillä puutarhatapahtumissa ovat mukana usein Peltosen Puutarhan pariskunta, oikeat pelargonia-asiantuntijat erikoispelargonioidensa kanssa. Toissa keväänä ostin heiltä Tulppaanipelargonia `Emman`. Se on kasvattanut pitkää varttaan, mutta kukkaset ovat vallan ihania!

iltavalossa otettu kuva Apple Blossomista

Ruusunnuppupelargoni `Apple Blossom´ on ollut vaatimaton kukkien määrän suhteen, mutta kukinto on huikean kaunis. Tämän kuvaaminen on ollut haasteellista, sillä varsi on pitkä ja huojuva ja kasvi on tuettu ikkunanpieleen, jotta ei menisi poikki:) Tästä olen saanut myös pistokkaan kukkimaan, toivotaan, että molemmat jaksavat selviytyä ensi kesään.

Myös kesähuoneen valoisassa on viihtynyt muutama pelargonia. Mutta siellä lämpötila ehti helleviikolla kohota liian korkeaksi ja kastelijat meinasivat hukuttaa nämä keväällä hankitut Tähtipelargoni`Vancouver Centennial`in ja Tulppaanipelargoni `Red Pandora´n. Näiden elämä on siis hiuskarvan varassa edelleen.

Lasiverannan pelargoniat oli jo otettu sisälle viime viikon halla- ja pakkasöiden vuoksi, mutta koska kukkivat vielä kovin runsaasti, niin siirsin ne takaisin ikkunalle. Kellarin pimeyteen en tohtisi niitä mitenkään vielä laittaa.

 

 Missä sinun pelargoniasi viettävät kesät ja talvet, vai hankitko joka vuosi uudet? Tai etkö ehkä ole laisinkaan pelargonien ystävä? 

Mukavaa viikkoa kaikille!