Valkoiset perennat -haaste

Valkoiset perennat -haaste taitaa olla kiierrellyt puutarhablogeissa jo pidemmän aikaa. Itse sain haasteen Rikkaruohoelämää -blogin Betweeniltä jo monta viikkoa sitten. Alunperin kyseisen haasteen on laittanut liikkeelle Lappalainen etelässä -blogin Nila. Kiitos haasteesta molemmille! Vastaaminen on antanut odottaa itseään, mutta nyt kun kesäkukkaset alkavat olla kukintansa loppumetreillä, päätin koota kuvakatsauksen omista valkokukkaisista perennoistani.

 

Pidän väreistä ja värikäshän oma pihamaani onkin. Eli eipä siellä kovin montaa valkokukkaista kasvakaan. Sipulikukissa ehkäpä eniten, mutta niitä ei nyt tähän perennapostaukseen laiteta.

Toisella pihallamme, puutarhahuoneeseen johtavalla käytävällä on muutamia valkokukkaisia perennoja, kuten `White Swan´ punahatut sekä upeasti kukkivat kiiltoleimut!

Tuoksuköynnöskuusaman todella parfyyminkaltainen tuoksu täyttää puutarhaa, kun vaaleanpunaiseen vivahtavat kukat avautuvat ensin valkoisina, muuttuen vanhemmiten kermanvalkoisiksi. Patioruusu `Honeymilk´ kukkii toista kesää runsaana, aavistus hunajankeltaista avautuvassa kukinnossa.

`Honeymilk´patioruusu

 Suomi 100 - penkissä toisella pihalla ei muita olekaan, kuin sinisenä tai valkoisena kukkivia kasveja. Keväällä siellä kukkivat monet sipulikukat. Perennoista ensimmäisiä kukkijoita on arovuokko. Ihana kasvi, jonka leviämistä moni harmittelee. Vaan en minä, ainakaan toistaiseksi. Olen poiminut talteen joka ainoan siementaimen ja siirrellyt niitä pitkän penkin reunakasviksi eri kohtiin.

Matalia valkoisia reunuskasveja edustavat sammalleimu ja hopeatäpläpeippi. Molemmat ovat olleet vasta toista kesää penkissä, mutta sen verran nopeasti leviävät, että olen voinut jo jakaa ostotaimia useampaan kohtaan puutarhaa. Peippi kukkii alkukesästä, mutta säilyttää kauniin hopeanvalkoisen lehtivärinsä koko kesän.

Koko kesän kukkii myös loistosalvia, sitä on penkissä sekä sinisenä että valkoisena. Sietää hyvin jakamista.

Nappisilmäinen morsiusleinikki oli sellainen "tuon minä haluan" -kasvi. Sinisten lemmikkien kanssa ihana väripari, toivon todella, että se nousee ensi kesänäkin ilahduttamaan.

Sinivalkoisessa penkissä kasvaa tällä hetkellä neljä valkokukkaista pionia. Yksi on nimetön ja kaksi Duchesse de Nemours lajiketta. Primevere (tämän kesän hankinta, ei vielä kukkia). `Kellways Glorious´ kukkii puutarhahuoneen penkissä. Valkoisia pioneja tekisi mieleni hankkia lisääkin, mutta tila alkaa olla vähissä.

Alkukesän ihastus, itse siemenestä kasvatetut ranskan tulikukat ovat niin kauniita, kauniita! Tämän vuoden kesäkuun lämpö oli vaan niille aivan liikaa ja ohuet terälehdet nuutuivat nopeasti auringonpaisteessa. Heti, kun oli viileämpi tai pilvisempi päivä, kukkavarret sulostuttivat katsojaa upealla kukinnallaan. Tulikukat ovat siementäneet jonkin verran, mutta eivät sentään haitaksi asti.

Varjoisammassa kohtaa puutarhaa kasvaa metsäkasveja, mm. ihana jalokalliokielo. Vasta äskettäin istutettu, joten kasvusto on vielä kovin pieni, mutta toivoa sopii, että se siitä vähän runsastuu. Hopeatäpläpeippiä olen myös siirtänyt tuohon varjopenkkiin, saniaisten ja kielojen kaveriksi.

Tähtiputkesta tein oikein oman postauksenkin, koska olen niin kovin ihastunut tähän helppoon mutta näyttävään perennaan. Pysyy kauniisti pystyssä ja tekee uusia kukintoja pitkän aikaa. Siementaimet saattavat tuoda harmia, mutta vielä ei ole pitkään aikaan haittaa, jos siementää, sillä paljon suurempikin kasvusto on ihana.

Korean Törmäkukka, Valkoalpi ja Herttakello ja kerrattu päivänkakkara ovat muuttaneet meille messujen ja taimipäivien tuliaisina. Toistaiseksi kasvavat hillitysti ja väri on kohdillaan.

Korean törmäkukka

Valkoalpi

Herttakello

 

Kerrattu päivänkakkara

Samassa penkissä kasvaa toki myös kookkaampia kaunottaria, kuten ritarinkannukset. Viime kesä oli niille ankara ja painavat kukkalatvat katkesivat ennenkuin sain kunnon kuvia otettua. Myös kasvustojen taantuminen on nähtävissä. Tämä kuva on kesältä 2019, tänä vuonna valkoisia oli jo vähemmän. Toki nytkin oli siementaimia kasvamassa, että kukintaa riittää ensi kesänäkin.

Mantsuriankärhö kasvaa vuosi vuodelta kookkaammaksi! Toivon sen joskus peittävän kaaren, jota pitkin se ei kylläkään omin avuin kiipea, vaan täytyy auttaa pujottelemalla sitä harjaterästukien väleihin ja viime kesänä jo sidoin sen kiinni tukeensa. Voihan olla, ettei kaari riitäkään, vaan se täyttää itse sen kauneudellaan.

Muualla pihamaalla ei paljon valkokukkaisia näykään. Pensaita kylläkin ja ruusuja siellä täällä. Mutta en laita niistäkään kuvia, kun eivät ihan perennoita ole. Komeat sinikuunliljat sen sijaan ovat niin vanhanajan perusperennoja kuin vain voivat olla. Kukinnot ovat kauniita, mutta isokokoinen ja kovasti juuristoaan kasvattava kuunlilja  valtaa vähän liian suuren alan. Välillä jaan juurakoita, välillä poistan jonkun kokonaan.

Sormivaleangervon harva kukinto on avautuessaan valkoinen. Vaikka se ei näytä kummoiselta, niin se tuoksuu aivan ihanalta. Ja kuivakukkana kaunis. Sormivaleangervo on kyllä melkoisen ärhäkkä lleviämään ja juurakko on suuri ja vaikea poistettava, joten sen paikkaa kannattaa harkita.

Syysleimut, vanhat mummolan perennat <3 Vaikka uusia leimukukkia on tullut runsaasti markkinoille, on omassa pihassani erityinen paikka näille vanhoille alkuperäisasukkaille. Valkoinen on sevästi vahvin ja ottaa itselleen tilaa muiden kustannuksella. Yhdessäkin nämä ovat lyömätön sakki, mutta valkoinen syysleimu lienee sittenkin näistä se kaunein.

Postauksesta tuli kuitenkin pitkä, vaikka arvelin, ettei noita kukkijoita nyt niin paljon ole. Onneksi Nila, rajasit valkoiset perennoihin, sillä kaikki sipulikukat, ruusut ja pensaat olisivatkin tehneet tästä jo moniosaisen. Huomasin, että muutamista uusista tai pienimmistä perennoista ei ollut edes kuvaa. Ja aikaahan tässä vierähti, kun palasi kevääseen ja kesään samalla, kun etsiskeli noita kuvia.  Jos syksy synkistää mieltä, niin tässäpä oiva pelastus: Nappaa itsellesi  kesäinen haaste ja osallistu!

Pihalla on iso projekti meneillään - kuvia joskus myöhemmin. Samoin mökillä on iso projekti, se onkin vienyt viikonloput pois kotipihalta. Postaamiset taas jäävät, kun työpäivinä on viettänyt aikaa sisällä ja koneenkin äärellä. Mieli tekee ulos ja liikkumaan. Ruskan värit sävyttävät maisemaa ja tekevät ulkoilusta nautinnollista. Siispä nautitaan syksystä, ennenkuin se imaisee meidät pimeään ja harmaaseen.

Aurinkoista viikonloppua!