keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Puutarha kutsuu!


Kestipä kauan, ennen kuin pihapuuhat pääsivät kunnolla vauhtiin! Viime aikoina alkoi olla jo kovin turhautunut olo, kun maa oli märkää ja kukkapenkeissä ei näkynyt juuri mitään. Edelleen pihan varjopaikoissa on lunta, mutta käytävät ja istutusalueet sentään ovat jo sulana.  Ensimmäiset kevätkukkijat toki ovat jo lopetelleet, mutta nyt löytyy päivittäin uusia kasveja ja nuppuja pilkistämästä kohti aurinkoa.Ja nurmikko on sen verran kuivaa, että on päässyt kunnolla haravointi- ja siistimishommiin!

 

Mökillä eivät kukkinet vielä muut kuin näsiä ja sinivuokot.

 Kaksi viikonloppua on toki mennyt mökillä kevättä vastaanottamassa, joten kodin pihapiiri on saanut rauhassa sulaa. Jännittyneenä olen odottanut jänistuhoja, toistaiseksi niitäkään ei ole näkynyt. Joten kaikki kevätkukkijat ovat päässeet ihailtaviksi kukin vuorollaan.

 




Posliinihyasintit ovat vallanneet pihan aurinkoisimman kolkan!


`Beth Evans´ pystykiurunkannus



Pääsiäiseksi hankitut tetenarsissit pääsevät aina samoille paikoille puutarhassa jatkamaan kasvuaan sitten seuraavana keväänä. Aina kannattaa kuivatkin sipulit laittaa maahan, sillä muutaman vuoden jälkeen voi edessä olla iloinen jälleennäkeminen! Eilen kuvatut tetet vasta aloittelevat kukkimistaan, joten jos säät pysyvät viileinä, on näistä iloa vielä pitkään! Tuohon mahtuu vielä mukavasti tämän vuotiset pikkunarsissit, joista osa kukkii vieläkin asetelmissa kauniisti.


Runkoruusu ennen leikkausta

 

Samalla kun nauttii kevätkukkijoiden katselusta, voi seurailla mahdollisia talvituhoja. Yllättävän vähän - toistaiseksi. Huolissani olen ruusuista, monet niistä ovat kovin mustuneita ja kuolleen näköisiä. Täytyy vain odotella, ovathan kaikki muutkin myöhässä normaalista ajankohdasta. Eilen leikkasin toisen varastossa olleista runkoruusuista, aikoinaan äitienpäiväksi saaduista. Toinen on vielä kellarissa ja leikkaamatta. Se pääsee pian käsittelyyn ja saa siirtyä puutarhahuoneen lämpöön. Niistä ei tarvitse olla huolissaan, molemmat ovat hyvässä kasvussa.

 

Vanhan kärhöpenkin asukkaita saa odotella vielä tovin.

 Samoin kärhöjen alkuja odottelen kiivaasti. Ehkä viime kevään varaslähtö kesään oli poikkeus, mutta silloin tuntui jokainen kärhö ponnistavan pikavauhtia liikkeelle. Nyt ainoa, jolla tuntuu olevan kiire, on viime syksyn alekärhö `Samarita Jo´, joka on täynnä nuppuja! Eilen vaihdoin sen suurempaan ruukkuun, en aio laittaa sitä maahan vielä tänä vuonna, sillä sille ei ole oikein sopivaa paikkaa. Siis tulipa ostettua kärhö, vaikkei sille ole paikkaa! Eihän meille puutarhaihmisille koskaan käy noin!

 

Kevätesikon oikealta puolelta nousee metsäkatkero - vasemmalla taas kurja vuohenputki!

 

Sinivaleunikko

 Ilon aiheita löytyy päivittäin,  jälleennäkemisiä ja yllätyksiä, joita ei muista edes istuttaneensa. Koiranhampaat ovat nupuillaan, metsäkatkeroa en edes muistanut. Molemmat sinivaleunikot ovat työntäneet karvaiset korvansa mullan pinnalle...! 

 

Vaalea jouluruusu sinivalkoisessa Suomi100 -penkissä

 

Jouluruusuja olen hankkinut useamman kerran ja moni niistä on kadonnut heti ensimmäisenä vuonna. Vanha vaaleajouluruusu sen sijaan vahvistuu ja komistuu vuosi vuodelta. Se pääsi pari vuotta sitten parempaan paikkaan ja kiittää nyt kovasti! Ilon aiheita tuon runsaan jouluruusukukinnan lisäksi tuovat hengissä säilynyt punajouluruusu, korsikan jouluruusu ja jo muutaman vuoden kadoksissa ollut toinen punajouluruusu, joka yllättävästi päättikin jatkaa kasvuaan maan pinnalla. En olisi sitä huomannut vielä aikoihin, jollei merkkilappunen olisi edelleen kolmen vuoden jälkeen ollut paikoillaan. Ihan kuin olisin sitä odottanut tulevaksi takaisin. Oi ilon päivät!

 


 
Vaikka ulkona on monenlaista puuhaa, siirsin myös istutushommat pihalle. Toissa päivänä aurinko lämmitti mukavasti ja jo aikaa sitten keväällä ostamani uudet daaliat pääsivät aloittamaan kasvunsa. Kaikista löytyi pieniä kasvusilmuja ja laitoinkin vain niukasti multaa ja kastelin juurakot, jotta saavat vähän kasvua nopeutettua. Edelleen osa vanhoista on kellarissa, sillä tilaa ei yksinkertaisesti enempää ole esikasvatuksille. Pikku taimet ovat vallanneet muutaman asuinhuoneen ja niitä onkin nyt jo ahkerasti karaistu ulkoilmaan. Yöt ovat vielä kylmiä, joten kaikkia en uskalla viedä lämmittämättömään kasvihuoneeseen.

 

 

Yleiskuva pihapiiristä on vielä varsin karu ja väritön, mutta nyt ollaankin nöyriä ja kumarrutaan lähietäisyydelle. Siellä ne ilon ja onnen pipanat ovat!
 

Loppuun vielä  arvausten tulokset Koska kukkii haasteeseen: Tricolor kevätsahramit aloittivat jo ennen vappua, 27.4. - veikkasin  30.4

 Katharine Hodgkin kevätkurjenmiekat aloittivat kukintansa jo 24.4. Veikkaukseni oli  3.5.

Beth Evans kirunkannukset avasivat kukkansa 6.5., nuppuja oli jo jonkin verran aiemmin.  Veikkaus oli 8.5.

 Joten iloisesti yllättivät kaikki arvaukseen osallistuneet. Vaikka viime vuodesta oltiinkin myöhässä, olivat kasvit valmistelleet itsensä kukintakuntoon jo lumen alla.


 

Mukavaa toukokuun jatkoa!