Puutarhuri aikaa etsimässä

 

Joku varastaa aikaani! Vai olisiko syy sittenkin minussa?! Lapset näyttävät jonkun muun tekemiä videoita ja meemejä, joissa "äiti" on koko ajan liikkeessä ja tekee jotakin... Nauramme niille yhdessä ja tunnistan itseni, mutta jostain syystä puutarhani huutavat poissaoloani!! 

Olen ennenkin sanonut, että rehevä puutarha hoitaa pitkälti itse itseään ja se on nähty tänäkin kesänä. Kastelun tarve on ollut vähäinen, rikkaruohoja ei penkkeihin mahdu ja kasvit tukevat toinen toistaan, kun puutarhuri kulkee muualla.

Toisen puutarhamme kohtalo on ollut surkeampi; Maa kuivuu helposti, sadetta ei ole sinne kulmille riittänyt ennen näitä heinäkuun sadeviikkoja. Vanha ihanasti varjostava valkeakuulas- omenapuu kaatui tuulessa ja muutti isosti pihan valo-olosuhteita. Myöskään puutarhahuoneen tomaatit ja kurkut eivät voi oikein hyvin. Johtunee pelkästään epätasaisesta kastelusta ja lämmön vaihteluista, kun puutarhuri kulkee muualla.

Metsäpuutarhassa on rehevää; rönsyillään leviävä leinikki, paikastaan kiinni pitävät saniaiset ja muut alati siementävät luonnonkasvit tekevät keskelle metsää perustettavasta puutarhasta haastavan. Lisänä tässä miljöössä on kiinteästi joukkoon kuuluvat ötökät; keltaiset vihulaismuurahaiset ja valtava hyttysarmeija, jotka puolustavat metsän omia joukkoja, puhumattakaan myyrien kuohkeuttamasta verkostosta istuttamieni kasvien juuristossa. Eikä asiaa tee helpommaksi se, että puutarhuri kulkee muualla.

Kullerot sopivat kosteaan metsä- /niittypuutarhaan. Vaalea New Moon ja iloisen oranssi kesäkullero Golden Queen ovat ottaneet paikkansa ja tuntuvat viihtyvän. Kotipuutarhassa siirtoa odottaa luonnonkullero. Paras laittaa se vähän kauemmaksi, ettei vie elintilaa näiltä jalostetuimmilta.

 Mustilan taimipäiviltä aikanaan hankittu ja kotipuutarhasta metsään siirretty saniaisen jakotaimi kasvaa nyt rehevänä kotoisessa metsässä. Ympärillä hiirenporras saniaiset ihmettelevät tulokasta ja lähestyvät sitä hanakasti. Joulu- ja alppiruusut pitävät toistaiseksi pintansa, mutta mikäli kasvit jäävät pidemmäksi aikaa omiin oloihinsa, on maa pian metsäkasvien peittämä!

Yksi vahvimmin tilaa hakeva metsäkasvi on vadelma, jonka pikkutaimia kitken pois jatkuvasti. Vadelmille on oma paikkansa hakkuuaukealla, mistä kipaisen hakemassa useamman kopallisen herkkuja. Nyt kyllä sade taisi jo tuon herkkumarjan sadon lopettaa. Siellä siis puutarhuri on viettänyt tunnin jos toisenkin! :D

Tällä hetkellä kotipuutarhassa ilahduttavat taas kärhöt! Kaikki sieltä nousevat rehevänä kohti korkeuksia, kukkaset suuria ja upeita. Toisen pihan kärhöt ovat myös hengissä, mutta kuivuus on selvästi verottanut kukkien kokoa ja määrää. Laskeskelin kärhöjä olevan omalla pihallani liki 20 ja toisella pihalla kymmenkunta. Rönsyilevää kauneutta on siis tarjolla! Ylemmässä kuvassa Hagley Hybrid, Viva Polonia ja Ville de Lyon samaa kaarta täyttämässä.

Arabella

Margaret Hunt tukeutui niin vahvasti syreenipensaaseen, että pensas ei kestänyt sen rakkautta, vaan otti ja kuoli! No syreenin piti olla Moskovan kaunotar, jota se ei todellakaan ollut,(ja nyt en sen nimistä kasvia pihaani haluaisikaan). Vähän huonovointinen se oli jo ensimmäisen talven jälkeen, joten ei Margaret sitä hengiltä ottanut, olisi ehkä kuollut muutenkin. (Olipas synkkä tarina kauniin kärhön ympärillä).

Värikkäitä liljoja aukeaa sieltä täältä, on ihanaa, että niistä monet jaksavat kukkia vuodesta toiseen, osa jopa runsastuneina. 

Tuoksuherneiden kukinta alkoi hyvissä ajoin ja niille on kannettu vettä, koska ovat kuivemmalla pihalla. Koska saavat tuolla myös paljon valoa, on kukinta niin runsasta, että näistä riittää moneen kukkakimppuun. 

Kukkakimput ovat kesätekemistä parhaimmillaan! Kun on välillä lähes viikon poissa kotipihalta, voi surutta ottaa kukkaset mukaansa, eli moni pioni, lilja, ruusu ja kesäkukkanen pääsee kimpussa mukaan mökille - siinä myös yksi hyvä syy jättää puutarha omilleen. Sillä aikaa syntyy uusia kukkia.

DoubleShot Appleblossom

Muutkin siemenistä kasvatetut kesäkukkaset kuin tuoksuherneet ovat kukassa. Leijonankidoista ´DoubleShot Appleblossom´ja `Madame Butterfly´ ovat kauneudessaan upeita!  eikä valittamista ole amppelissa kukkivista petunioistakaan! Talvinen taimihässäkkä alkaa tuottaa iloa!

Iloa tuottaa myös onnistunut jalohortensian talvetus! Tämä on toinen kerta, kun edellisvuotinen ruukkuhortensia innostuu talven jälkeen kukkimaan ja vielä uskomattoman runsaasti! Tämä kokeilu ei jää nytkään viimeiseksi.

Nyt koko päivän jatkuneiden sateiden jälkeen paistaa taas aurinko, puutarhurin on aika lähteä liikkeelle!

Mukavaa viikonloppua muille ajan kulkua ihmetteleville!

Ailahtelevat kärhöt

 

  Kärhöihin mieltyneenä alkaa meillä pihassa olla melkoinen kärhöjoukko! Alkukesästä sitä katselee maanrajaan odottaen ensimmäisiä kärhöjen alkuja ja tässä vaiheessa kesää alkaakin katse kääntyä kohti taivasta, missä vahvimmat kärhöt aloittelevat kukintaansa. Joillakin kasvu on niin nopeaa, että ei meinaa tuki riittää ja kukkaset katselevat avautuneina niin korkealla, että pitäisi kiivetä korokkeelle, jotta näkisi paremmin avautuneet kukinnot! Tällaisen tempun ensimmäiseksi teki tänä vuonna vasta toista kesää uudessa kärhöjä varten rakennetussa obeliskissa kiipeilevä `Comtesse de Bouchard´. Kukat ovat suuret ja hempeän vaaleanpunaiset. Sen kaverina kohoilee vielä selkeästi varovaisempi `Justa`. Tuosta samaisesta kärhötornista löysin pihan ainokaiset kotilot, jotka olivat nekin päättäneet ottaa kisan "Nopein tornin huipulla!". Muutama oli jo pääsemäisillään voittoon, kun puutarhuri marssi paikalle. "Kuulin"  alhaalta tornin juurelta "odottakaa minua!", kun viimeinen oli vasta aloittelemassa urakkaansa :D Autoin kaikki kerralla tuoksuvaan kylpyyn ja perään huutelin hyvää matkaa! 

 

`Comtesse de Bouchardt´ja `Justa´, värililja ´Foxtrot´

Kärhö `Multi Blue´vahvistuu ja komistuu vuosi vuodelta. Siltä en osaa edes odottaa tuhatpäistä kukintaa, kun jo yksikin kukka on niin kaunis ja kestävä! Kärhökaaressa sitä vastapäätä aloittelee kukintaansa Mantsuriankärhö. Se ei jaksa itse kiipeillä, vaan tarvitsee tuen. Viime vuonna löin vetoa itseni kanssa, mikä kärhöpareista nopeimmin tavoittaa vastaan tulevan kärhön. Olin aivan varma, että kaaret täyttyvät upeasti kesän aikana. Vielä mitä! Jokainen kyllä kasvoi ja kukki hienosti, mutta ei enää halunnut kurkoitella kaverin luokse. Tänä vuonna ei ole aikomustakaan kuvitella, että kärhöt tapaisivat toisensa kaaren päällä. Yllättävän hitaasti on niiden kasvu lähtenyt käyntiin. 

 

`Viva Polonia´

 

`Viva Polonia´

 

 Loistokärhö `Viva Polonia´aloittelee kukintaansa ja sen ympäristö on kyllä vehreä. Kaverina sillä on vierellään  toinen loistokärhö, `Hagley Hybrid´, jonka kukinta on vasta alkamassa. 

 

`Rouge Gardinal´

`Niobe´

 `Rouge Gardinalen´ paras kukinta alkaa olla jo ohi!! Tumman lilan samettiset lehdet ovat upeat auringon paisteessa! Muistin toisellakin pihalla olevan samaisen kärhön, vaan avattuaan kukintonsa ei se näyttänytkään samalta. Juurelta lehtien lomasta löysin nimikyltin `Niobe´. Tuo kärhöjen ailahtelevuus näkyy tuossa paikassa, sillä sieltä pitäisi nousta myös vaaleansinikukkainen kärhö - nimi hukassa, mutta eipä näy! Kun en aiemmin tiennyt kärhöjen tavasta häipyä välillä vuosiksi keräämään voimiaan, tulin istuttaneeksi samojen tukien juureen useampia kärhöjä. Nyt sieltä siis putkahtelee niitäkin, joiden nimilaput on heitetty roskiin jo aikaa sitten.

Tiukukärhö `Arabella´

Loistokärhö ´Mrs Cholmondeley´

Kaksi hyvin samansävyistä sinistä kärhöä kukkii yhtäaikaa rinnakkain päätypihan penkissä. Niille mies teki vuosi sitten uudet harjaterästuet ja ne ovat osoittautuneet oikein toimiviksi.Tiukukärhö `Arabella´ ja loistokärhö `Mrs Cholmondeley´ viihtyvät selvästi rinnakkain ja ovat hienosti vahvistuneet! 

 

Kiinankeltakärhö

Olen nyt jo oppinut sietämään kärhöjen oikkuja ja odottamaan kärsivällisesti, että kyllä sieltä vielä kasvuun lähdetään. Jos ei tänä vuonna, niin sitten ensi- tai seuraavana. Näin kävi kellokärhö `Princess Dianalle´, joka uinahti peräti kahdeksi vuodeksi ja kukoisti viime vuonna ihanasti. Nyt odottelen madmoisellen kasvua, joka on tällä hetkellä niin hidasta, että tuskin ehtii montakaan kukkaa kasvattaa :( Vieressä lyhtykärhö kukkii jo täyttä päätä, vaikka toukat iskivätkin siihen kasvukauden alussa. 

`Margaret Hunt´

`Julka´

 

Kun on liikaa kärhöjä... -tai ei niitä ole liikaa, on vain liian vähän sopivia kasvupaikkoja, niin on tullut istutettua osa hyvin huonoon paikkaan. Nyt joutuu mm. `Margaret Hunt´ raivaamaan tiensä läpi syreenin, `Julka´ läpi jasmikkeen ja toinen Julka läpi Mantsurian kärhön.  Niille pitäisi löytää parempi paikka, kärsivät selvästi vahvojen pensaiden rinnalla; Ei riitä vesi ja ravinteet kärhöparoille. Ja valoa saadakseen pitäisi jaksaa kiivetä yli korkean pensaan. Olen laittanut ne mahdottoman tehtäävän eteen! Ville de Lyonin luulin jo kokonaan kadonneen, kun sen kasvupaikka tuijan vieressä on ollut haastava. Nyt näkyy siinäkin elonmerkkejä - onneksi!

`Blue Angel´sai kuolleen luumupuun tilalle vahvemman tuen tänä keväänä ja nyt sillä onkin ilon päivät; Mikään ei varjosta, ahdista ja ole epäluotettavan heikko tuki. Enkeli paistattelee päivää ja avaa pian hienon, herkän kukkapukunsa!

Säät viilenevät ja epävakaisuus vaan jatkuu. Nyt on alkanut marjastus, joten toivoisin poutaisia, mutta tuulenvireisiä päiviä, helteestä ei olisikaan niin väliä! Mustikat ja metsävadelmat odottelevat! Mukavaa alkavaa viikkoa!

Piilosta pois!

Blogi on ollut hiljainen, blogin pitäjällä on ollut muita puuhia ja koneen ääressä istahdetaan vain päivän lehden lukemisen verran. Puutarhassa kasvit elävät omaa elämäänsä ja kuten jo aiemmin kerroin, osa kärhöistä leikki piilosta. No nyt ovat jo aikaa sitten paljastuneet ja tässä juttua näistä piilosilla olevista.

Rva (tai neiti) Margaret Hunt lymyili syreenipensaassa, vaan kukapa kaunokainen ei haluaisi  kurkottaa kohti valoa ja aurinkoa, niin myös Margaret!

 

Toisella puolen, jasmikepensaassa on piilossa nimilappunsa hukannut kärhö, vaatimattomasti vain muutamalla kukinnolla. Lienee jokin niistä euron kärhöistä, jotka aikoinaan loppukesästä piti istuttaa jonnekin ja niinpä tämäkin on lepäillyt muutaman vuoden vain juuristoaan kasvatellen.

Haastavimpaan paikkaan on piiloutunut saman sävyinen nimetön, Mantsurian kärhön helmuksiin. Vaan sieltäpä paljastuu heti, kun valkoista vasten loistaa tumma lila kukinto, aavistus raitaa kaskellä.Mantsuriankärhö sen sijaan ei kainostele, vaan suorastaan rehentelee olemassaolollaan. No, mikäs on rehvastellessa, onhan se upea näky!

Multi Blue ei halua leikkiä piilosta, vaan kiipeää kaikkien nähden - miksipä piilotella, kun on niin kaunis!

Luulin Nioben kiipeävän kohti Prinsessa Dianaa, vaan en muistanutkaan, että samassa kaaressahan kasvaa Loistokärhö Blue Angel, joka aukaisi kukintonsa myöhemmin - hämäsivät minua, nuo kaverukset!

 

Kaunis vaaleansininen kärhö on kasvanut  Blue Angel - nimilappu juurellaan jo useamman vuoden, mutta epäilys jostakin muusta on herännyt, kun katselen yhtäaikaa kukkivaa toista samannimistä, alemmassa kuvassa olevaa - ovatko sittenkään samaa lajia?

 

 

Tämä selvästi vaaleamman sininen Blue Angel ei yritäkään piiloutua, vaan onkin piilottanut kauniiden kukkiensa keskelle kokonaisen luumupuun! Puuhan kuoli jo muutama vuosi sitten, mutta juurelta on kasvanut uusia vesoja. En tiedä, ovatko samaa lajia, mutta kärhö ei anna tilaa,  vaan on päättänyt, että tämä puu on hänen tukensa!

 

Kärhön juurelle, sinivalkoiseen penkkiin oli salaa kasvanut syyskukkija, en edes tiedä nimeä.  Viime kesänä toisessa penkissä kukki samainen kasvi, aivan ihana, kestävä ja kauan kukkiva. Antaa tämän paljastuneen vierailijan siis jatkaa kukintaansa kärhön kainalossa.

Ville de Lyon on aina pitänyt piiloleikistä, ja hänen mielestään paras paikka on lintulauta ja sen vieressä kasvava Tuija. Nyt Villelle on kyllä käynyt vähän huonosti, sillä hän on piilottanut itse itsensä ja kukkii niin pimennossa katseilta, että jos ei tietäisi tämän runsaasti kukivan kärhön tuossa kasvavan, ei sitä olisi ehkä huomannutkaan.  Tämä kärhö tarvitsisi kunnon tuen.

 

 

Iloitsen pihani huikeasta vehreydestä! Yksi sadekuuro viikossa näyttää riittävän pitämään maan kosteana, vaikka muualla kuivuus jo ahdistaa! Toisella pihalla kastelukaan ei kaikkia kasveja auta ja pelasta, samoin marjasato tutuilla paikoillamme jää pieneksi. On siis vain iloittava siitä, mitä kuivuudelta pelastuu!

 

 

 

Hyvää heinäkuun viimeistä viikkoa!