Kaaret ja seipäät kukkivat!

Viime kesänä odottelin turhaan monen kärhön kukkimista, tai ylipäänsä kasvamista.

Loistokärhö `Blue Angel´

Osa edellisenä vuonna istutetuista ei edes vaivautunut nousemaan maasta, ja vaikka en kaivanut vanhaa juurakkoa pois, istutin viereen joko uuden kärhön tai köynnösruusun.

 Olisiko viime kesän sateilla ollut merkitystä, kärhöt kun pitävät vedestä, vai oliko  nyt riittävästi lunta talvisuojana?  Varmasti molemmilla.

 Nyt köynnöskaaret kuitenkin näyttävät jo enemmän siltä, mitä varten ne pihalle on aseteltu.

Kirjanpitoihmisenä olen surkea! Yritän tallentaa ja merkitä puutarhakirjaani ostetut taimet ja mihin paikkaan ne pääsevät kasvamaan. Mutta siirtelen niitä ja jos kasvuunlähtö ei alakaan, pääsee tilalle joku toinen.

 

Sekä yllä- että alla on siis sellaiset kärhöt, joiden nimilappu on kadonnut ja nimistä en ole varma, en lähde edes arvailemaan. Jos luulet tuntevasi jommankumman, laita vaan kommentti, otan tiedon ilolla vastaan.

 

Lintulautapenkin katseenvangitsija on eittämättä tänäkin vuonna Loistokärhö `Ville de Lyon´.

`Ville de Lyon´

`Ville´ kukkii myös metallikaaressa kurkottaen vauhdikkaimpana jo kaaren päälle!

 

Heinäseipäät ovat oiva kärhöjen kiipeilypuu. Vanhimmat `Jackmanii´ ja `Hagley Hybrid´ jalokärhöni ovat kivunneet niitä pitkin jo monta vuotta, Hagley tosin melko vaatimattomasti. Viime kesä oli niidenkin kukinnan osalta surkein, nyt ollaan paremmassa vauhdissa! Kauneimmin Jacmanii kukki seitsemän vuotta sitten juuri tänään, kun oli tyttäreni rippipäivä ja samalla myös hänen syntymäpäivänsä. Silloin nuo heinäseipäät peittyivät sinisen kukkameren alle!

Seinänviertä koristaa myös vanha kärhö, nimestä en tiedä, olisiko jokin viinikärhö, koska kukinta sekä lehdistö on pienempää kuin Jacmaniilla, muuten ovat melko samannäköisiä.

 

Tiukukärhö ´Arabella´ kiipeilee päätypihan penkissä. Se ei tartu juurikaan kiinni kärhöillään, vaan vaatii apua pysyäkseen näkyvillä.

Tiukikärhö `Arabella´

Arabellan kaverina Loistokärhö `Mrs Cholmondeley`

 

Toisella pihalla ei ole kaaria kärhöille tueksi. Sen sijaan sieltä löytyy vanhoja omenapuita ja heinäseiväsaidanne, jossa voi myös kiipeillä.

Tämän kärhön nimi on myös kadonnut. Sen kukat eivät ole kovin suuret, mutta hauskasti poimuttuneet. Väri vaihtuu lähes punalilasta vaaleaan violetinsiniseen.

Kelloköynnöksessä - joita on useammassa paikassa, on myös näkyvissä jo monta  nuppua, ihanaa!!

 Vielä hetki lomaa, mutta vaikka minä nautin lämmöstä, janoavat kasvit vettä! Toivon sateita, mutta en rakeita ja rankkasateita - voisiko tämän haaveen toteuttaaa?!

Mukavaa viikkoa kaikille!

Polun päässä aarre!

"Pieni polku metsän halki vie....."

Kohti suurta hakkuuaukeaa, joka on täynnään villivadelmaa!

Jos joku on ihmetellyt, missä olen, kun en bloggaa, en juurikaan kommentoi (paitsi satunnaisesti mökkipöydän ääressä hetken levähdettyäni), niin täällähän minä, vattupuskissa!!

Kun samoilemme pitkin vuotta tutuissa lähimetsissä, katselemme myös sillä silmällä, että missä voisi olla tulevien vuosien marjasato. Avohakkuista on viime päivinä ollut paljonkin keskustelua ja niistä voi olla montaa mieltä. Mutta kun minä näemme hakkuuaukean, alamme odotella muutaman vuoden päähän, kunnes metsävadelma ottaa alueen haltuunsa. Silloin marjastusgeenin syntymässäni saaneena suuntaan kulkuni sinne.

 

Tällaisilla helteillä vadelma kypsyy nopeasti. Mikäli paikka on aukea, menee reilu viikko, ja satokausi on ohi. Siksi helteitä uhmaten suuntasimme joka aamu vadelmapaikkaamme, 5-6 litraa marjoja, takaisin mökille ja pulahdus ihanaan järviveteen. Vähän tankkausta ja uusi poimintahetki. Reilu tunti ja taas olivat astiamme täynnä.

Nyt on useampaa pakastinta täytetty herkullisilla vadelmilla, n. 60 litraa, joista riittää omiin sekä lasten tarpeisiin. Hyvin pienen puhdistuksen jälkeen osa pääsi vielä viinimarjamehun joukkoon tuomaan vadelman herkullisen aromin talven "mummonmehuihin"!

Tässä vaiheessa kesää ei minua saa etelänmaille eikä muihinkaan reissuihin, koska vadelmahulluus on ottanut vallan!

 

Ehkäpä vieläkin piipahdan vadelmapensaikossa, mutta vain aamupalaherkkuja hakemassa:) Sen verran olen malttanut käväistä kotipuutarhassa, että siellä on kaikki hyvin:)




Mukavaa viikonloppua, helteet jatkuvat, koitetaan jaksaa, saamme ainakin runsaasti D-vitamiinia!

Helteitä ja kesäkiireitä!

Kaksi puutarhaa ja marjastusaika - nyt pitää täällä suunnalla kiirettä. Mutta ilon puolella vielä mennään.

 

Helle hellii meitä ihmisiä, samoin puutarhan ihanuuksia. 

 

 Liljat ja kärhöt eivät ole lainkaan pahoillaan lämmöstä. Toki vesi maittaa kärhöille, jotka vähitellen aukovat kauniita terälehtiään ja kurkottelevat kohti taivasta.

 

 

Kukkakimppuja tein viime viikolla, ennen kuin helteet alkoivat. Nyt upea köynnösruusu alkaa olla kukintansa ehtoopuolella.

Ruukkukasvit ovat haastavimpia, koska kastelija ryntäilee milloin metsässä, milloin istuskelee kesäteattereissa, tekee kotiseuturetkiä tai ihan vaan nauttii auringosta ja ihanista lomapäivistä yksin ja ystävien kanssa.

Kasvihuoneen kasvitkin joutuvat odottelemaan toisinaan vettä, kun ei ole automaattista kastelujärjestelmää, mutta onneksi ne elpyvät nopeasti, eikä tappioita ole toistaiseksi tullut.

 

 

Blogin pitäminen on siirtynyt tärkeysjärjestyksessä taka-alalle, kuvia ehtii juuri ja juuri ottamaan, jonkun blogin lukaisemaan, kommentoinnit tuppaavat jäädä. Nytkin kirjoittelen tätä mökkimaisemissa, ja marjastusvarusteet odottelevat....

Jatketaan kesänviettoa, kiireistä huolimatta nautin täysillä!