Kasvisravintola

Eipä ole lumeton talvi ollut sipulikukille haitaksi. Vaikka muuten pihapiirissä näyttää vielä kovin ankealta, niin ei ole enää yhtään istutusaluetta, etteikö siellä jotakin kukkisi.

Raidalliset Pickwick krookukset ovat  lisääntyneet viime vuodesta.

Lilat ja valkoiset kukkivat kilvan Pickwickien rinnalla ja täyttävät kauniisti vielä muuten ruskean-harmaan kukkamaan.

Vaan joku muukin on löytänyt minun ihailuni kohteet! Täytyy pyytää anteeksi naapureilta, etteivät vaan luule, että heitä kyttään juoksennellessani aamuisin ja iltaisin ikkunasta toiseen. Ehei, kyllä syynä on jänisperhe. Emolla taisi olla jo viime vuodelta tietoa tästä hyvästä ravintolasta, sillä joitakin merkkejä käynneistä oli silloinkin, mm. syksyllä istuttamani puistoruusu `Ferdy´ oli napsittu totaalisesti maan tasalle pian istutuksen jälkeen. Nyt emo ja hänen poikasensa ovat löytäneet minun krookukseni!!

 Syksyllä istutettu parin-, kolmenkymmenen krookuksen sekoitus oli kadonnut ennenkuin edes kuvaakaan ehdin niistä ottaa.  Mitä ihmettä! Kaikki syöty! Kun ryhdyin aamutuimaan seurailemaan, niin syyllisen höppänät ilmestyivät milloin tienlaitaa, milloin naapurin aidan viereen ja milloin metsän reunaan odottelemaan sopivaa hetkeä. `Romance´krookuksista on jäljellä enää vain muisto, ja nyt uhkaa tuho Pickwickejä! Kamerankin olen virittänyt valmiiksi todistusaineistoa varten, mutta aina olen kuitenkin rynnännyt ulos pelottaakseni pitkäkorvan kauemmas. Pääosa pihaa on suojassa napureiden katseilta, onneksi, sillä ryntäilyt jäniksen hätistykseen on varmasti naurettava näky! Toisaalta metsikön laidassa, katseilta suojassa myös jänöillä on hyvät paikat väijyä ja odotella, kunnes on taas rauha maassa. Viikonlopuksi peitin krookusmaton havuilla, kun olin toisaalla ja edelleen peittelen suurimmat alueet yöksi. Toistaiseksi peitossa olleet ovat säilyneet ja yllättäen mihinkään muihin kasveihin ei ole (VIELÄ) koskettu.

Kevätvihmathan eivät kuki tänä keväänä, talviruokailu teki niistä selvää, kun lumi jäi pois suojaamasta. Vihmojen kuivien varsien välissä onneksi kukkivat sinne levinneet posliinihyasintit. Ovat saaneet olla jäniksiltä rauhassa. Mikään muu kuin krookukset eivät tosiaan ole kiinnostanut jäniksiä. Mutta  luulen, että muitakin herkkuja pihalla saattaisi olla - voisiko joku kertoa, mitä muuta kuuluu jänisten ruokalistalle?

Palloesikot ovat yleensä vaarassa paleltua kevään pakkasöinä. Niitä olen myös aiemmin peitellyt. Nyt ne ovat saaneet pärjätä omillaan, ja hyvin ovat pärjänneetkin. Kovin lyhytvartisia vielä, kun päivätkin ovat olleet kovin kylmiä.

Syövätkö jänikset kiurunkannuksia?! `Beth Evans´ kaunottaret kukkivat ihanasti ja ne olen kaikelta varalta peittänyt yöksi - pakkasenkin takia.

Scillat leviävät iloisesti pitkin nurmikkoa. Sopii hyvin tähän alkukesään, kun nurmi ei vielä kasva kovalla vauhdilla, niin ei ole leikkaamisenkaan tarvetta. Tällainen alkupala ei näytä jäniksille kuitenkaan maistuvan.

Sinivuokotkin ovat levinneet ihanasti! Mökillä niitä löytyy pitkin metsää ja  kotipihalla sinisiä mättäitä on siellä täällä!

Suomi100- penkissä `Katharine Hodgkingit´ alkavat olla jo kukkineet, nyt on vuorossa kevätkurjenmiekka `Harmony´, nekin selvästi runsaampana kuin viime keväänä. Ei ole lumeton talvi ainakaan sipulikukkia rasittanut.

Kovin on sinisävyistä tuo puutarhan tunnelma. Löytyi sentään ensimmäiset keltaiset esikot! Nuppuja runsaasti, mutta jos pikku pupu syö tämän jälkiruuaksi, niin sitten jää näiden vappukukkien ilo lyhyeen.

Ihaillaan nyt näitä, kasvisravinnosta kauneimpia. Oi, miten toivon, että pupuperhe painuisi metsään etsimään ketunleipiä ja metsätähtiä!

Ihan just se on toukokuu - iloista vappua kaikille!

Jättiverbenan vuosi

Hankin puutarhaani keväällä 2019 ensimmäisen jättiverbenan. Pitihän sellainen olla, kun kerran trendikasviksi sitä kutsuttiin. Mustilan taimitarhalla oli myynnissä upeita verbenoita, yksi muutti meille ja sai paikan uudesta kukkapenkistä. Maa oli muhevaa ja verbena nautti, nautti niin, että pakkasetkaan eivät lokakuussa meinanneet saada sitä lopettamaan kasvuaan ja kukintaansa.

 

Syksyllä sitten viimein kaivoin jättiverbenan juurakon ylös ja vein multineen päivineen ruukussa kellariin. Suurimman osan pitkistä oksistaan katkoin pois, otin pistokkaita juurruttamiskokeiluja varten sekä siemeniä tulevaa uutta kasvukautta varten.

 Olin lukenut, että pistokkaat pitäisi juurruttaa marraskuussa lannoittamattomassa turpeessa. Eikun Hankkijalta hakemaan turvesäkki ja pistokkaat turpeeseen. Ilolla ei ollut rajoja, kun pistokkaista alkoi puskea versoja. Vaan ilopa loppui lyhyeen, kun yksi ja toinen verso nuupahti ennenkuin mistään juurista oli tietoakaan, olivat varmasti vielä edellisen kesän kasvuhuumassaan! - Ei siis onnistunut tuo kokeilu!

Seuraavaksi odotti siementen kylvöaika. Verbenalla on pitkä kasvukausi, joten neuvotaan kylvämään siemenet jo tammikuussa. Kylmäkäsittely olisi tarpeen, niinpä laitoin kylvökset jääkaappiin muutamaksi viikoksi. Eipä mennyt aikaakaan, kun ensimmäinen taimijoukko kurkisti pinnalle. Nyt eletään huhtikuun puoliväliä ja vielä alkukuusta tuosta samaisesta kylvöksestä pilkisteli uusia pikku taimia, siemenet siis itivät! Olin kylvänyt varmuuden vuoksi melko roimasti suureen astiaan siemeniä, joten aina kun uusia ilmestyi, siirsin ne ruukkuun ja vein viileään.

Nyt minulla kasvaa eri kasvuvaiheessa olevia jättiverbenoita, ja hidastahan tuo kasvu tosiaan on! Suurimmat taimet ovat nyt 4-5 cm korkuisia:) Useimmasta olen jo napsaissut latvan pois ja hienosti on lehtihangoista alkanut kasvaa uusia sivuversoja.

Mitä sitten kuuluu viime vuotiselle emotaimelle, joka on viettänyt talven kellarissa? Se aloitti ojentelemaan ensimmäisiä versoja helmikuulla. Kuukauden verran se vietti aikaa lämpimällä keittiön pöydällä - ei mikään kaunistus! Mutta voi, juurakosta putkahtelee uusia pieniä alkuja useammasta kohtaa, samalla tavalla kuin pelargoniasta tai daalian juurakosta. En rohjennut leikata viimevuotisia pitkiä versoja  enempää, joten nyt kasvi näyttää melko kurjalta, mutta katsotaan, jos se tuosta röyhähtää kunnon kasvuun, niin muotoilen sen sopusuhtaiseksi ennen ulos istuttamista.

Pieniä alkuja on rungossa näkyvissä jo runsaasti!

Toivon mukaan on ensi talveksi useampi verbenan juurakko menossa kellariin. Siellä vaan on tilan puute jo nyt melkoinen, kymmenkunta pelakuuta ja parikymmentä daalian juurakkoa eivät anna juurikaan tilaa uusille tulokkaille...

Ei tämä jättiverbenan kasvatus nyt niin haastavaa ollutkaan, mutta katsotaan nyt vielä tuo tuleva kesä, voiko sanoa onnistuneensa.

Mukavaa viikonloppua, toivotaan ulkoilusäätä!

Pääsiäistervehdys!

 

Pääsiäiseen on täällä virittäydytty vähän haikein mielin; osa lähimmäisistä ulottumattomissa, vanhemmat Lappeenrannassa, kaksi lapsista Uudellamaalla. Kyläilyt unohdettu. Ei oikein ole tehnyt mieli koristella kotia ja leipoa ja herkutella...

Olin kiirastorstaina hakemassa muutamaa kukkasta, kun Honkkarissa juuri toivat monta rullakollista tete-narsisseja ja orvokkiamppeleita pihalle. Ilo löytyi hetkeksi ja aurinkoinen pitkäperjantai sai minut koristelemaan puutarhahuoneen ilmeen uudeksi. 

Hyvää Pääsiäisen jatkoa kaikille!

Kevään mahti!

 Viikonloppuna  kävimme viemässä kauppaostoksia vanhemmilleni, jotka elelevät kiltisti kotonaan. Vietimme samalla koko viikonlopun mökillä ja siellä olikin jäiden lähdön aika! Suuri osa järvestä oli jo sulaa, mutta mökkimme kohdalla jäät vielä pitivät kiinni otteestaan. Vaikka aurinko paistoi ja sää oli kaunis, kävi järveltä jäätävän kylmä tuuli. Aivan tavallisen vilustumisen pelossa ei ranta houkutellut muuta kuin kuvausreissulle. 

Tuuli puski valtoimenaan kulkevaa vettä eteenpäin ja siirsi tunti tunnilta jäätä ohuemmaksi ja jään reunaa kauemmaksi. Auringon ja tuulen vaikutuksesta sulan veden määrä lisääntyi nopeasti.

 Vielä lauantaina aamutuimaan rantavesi oli jäässä ja tuulisella säällä jäätyneen veden kuviot olivat uskomattoman kauniita! Riippuen, mistä suunnalta kuvasi, antoi aamuaurinko eri tavalla valoa jään pinnalle. Laiturin molemmin puolin oli upeita luonnon taideteoksia!

 

 

Löytyi viimaiselta mökkipihalta muutama kylmän uhmaajakin:

Sinivuokot olivat vielä nupussaan, mutta siellä täällä niitä pilkisteli. Kunhan viikolla lämpötila nousee, alkaa metsäisellä pihalla sinertää siellä täällä!

 Näsiähän se taas ensimmäisen kevätkukkijan tittelin tuolla tuulisella rannalla voitti! Nyt ei  sitruunaperhosia näkynyt pyörimässä näsiän ympärillä. Yleensä keltaiset perhoset näsiän kukilla ovat tuttu näky. Odottelevat varmasti myös niitä auringon lämmittämiä päiviä...

 Nyt talvi sanoo hyvästit ja kumartaa nöyrästi keväälle!

Hyvää alkavaa pääsiäisviikkoa!