Sadetta kuin saavista kaatamalla!

 

Hei, meillä saatiin tänään sadetta! Mutta ukkoskuuro näytti myös voimansa, ja sade tuli tietenkin kovana kaatosateena! Onneksi muutaman tunnin sateesta osa tuli rauhallisemmin ja saatiin kukkapenkit kasteltua  sekä vesipöntöt täyteen.

Kattokin tuli kunnolla huuhdeltua ja siitepölyt katosivat vähäksi aikaa! Olin myräkän alkumetreillä töistä lähdössä ja ajattelin kipaista uuden remontoidun Prismakeskuksen kautta. Kun kaatosade alkoi, pääsin parkkihalliin ennen raekuuroa. Mutta ostosretki päättyi siihen, että kauppakeskuksen sadevesiviemärit eivät jaksaneet vetää moista kaatosadetta, vaan vedet tulvivat sisään ja pois kaupasta ei päässyt enää kuivin jaloin. Oli surulista katsoa, kun työntekijät imuroivat ja kaapivat lastoilla monen sentin vesikerrosta uuden kauppakeskuksen käytäviltä! 

Laukkapallerot pysyivät pystyssä!

Kotipihalla oli onneksi kaikki hyvin - paitsi juuri eilen avautunut revontuliatsalea sai sen verran kovan sateen niskaansa, että osa kukkasista oli pudonnut! Huono tuuri! Yksi pioneista makasi pitkin pituuttaan, vaikka on vielä ihan nuppuinen, mutta sille ei ollut riittänyt tukea. Ehkä pahin kaatosade ei osunut ihan meidän kulmille!

Onneksi ehdin eilisiltana ottaa muutaman kuvan upeasta atsaleasta priimakunnossaan!

Kuvaillessani muita kasveja, huomasin nuoren Tuurenpihlajani tehneen yhden kukinnon. Ja minkä kokoisen!  Ihan huikean kaunis! Voi, kun jaksaisi tehdä tuohon syksyllä marjat!

Suuria ovat myös komeakuunliljan lehdet sateenraikkaina! Ukkoskuurot ovat niin paikallisia, toinen pihapiirimme ei ole saanut viikkoihin vettä, kun toista on sade kastellut jo kahdesti. Nyt näyttäisivät sateet lisääntyvän, mutta samalla sääkin viilenee. Kasvien kannalta kuulostaa hyvältä, mutta ei liian pitkäksi aikaa.

Onnea kaikille valmistuneille ja opintonsa päättäville!

Toukokuun kimppu

 

Toukokuu loppumetreillä; Kaksi viikkoa sairastelua, järjetön helle ilman sadetta, mielettömän runsas omenapuiden kukinta ja tietenkin aina yhtä uskolliset lemmikit - ne pienet siniset kukkijat, jotka valtaavat puutarhan ja jotka itseoikeutetusti pääsevät toukokuun kimppuun!

Toukokuu on tosiaan järjestänyt ristiriitaisia tunnelmia. Osan kuukaudesta olin sen verran huonossa kunnossa, etteivät edes kauniit säät saaneet innostumaan puutarhanhoidosta. Äitienpäiväkin meni sairastellessa. Yhden hyvän pihatyöviikonlopun sitten vietin mökillä kevätsiivouksia tehdessä, joten puutarhat kotona saivat edelleen odotella. Vihdoin kuukauden viimeisen viikonlopun uhmasin hellettä ja hääräsin kahdessakin pihapiirissä aamusta iltaan. Paljon olikin siistimistä, voikukka oli valloittamassa kukkapenkkejä, muutama hortensia kovasti kuivaa oksaa täynnä ja kevätkukkijoiden nuutuneet varret odottelivat jo poiskorjaamista.

Välillä piti pysähtyä ihailemaan mielettömän kaunista ja runsasta omenapuiden kukintaa. Ihana pörinä kuului yläpuolelta, joten taitaa tulla hyvä omenavuosi!

Tässä osa, loput jo istutettuina

Olen aina istuttanut daalioiden juurakot vasta kesäkuussa, ja lähellä kymmenettä päivää. Nyt tuntuvat hallat ja yöpakkaset kovin epätodennäköisiltä, joten viikonloppuna koetin löytää noin 30 daalialle omat paikkansa, toki kahdelle pihalle! - tietenkään yhtään ei voi heittää pois, jos vähänkin elonmerkkejä on havaittavissa. :D Pienet kesäkukkien taimet ovat vielä suurelta osin istuttamatta, joten ahdasta tulee, sen voin sanoa!

Nyt on siis lemmikkien aika, ja niistähän riittää kimpuiksi asti. Laitoin vähän valkoista joukkoon, mm. morsiusleinikin nappimaiset kukinnot sopivat kooltaan lemmikkikimppuun.. Arovuokon kukkaset eivät osoittautuneetkaan kestäviksi. Lemmikitkään eivät maljakossa kauaa kestä kauniina, mutta ei haittaa, niistä riittää vaikka toiseenkin kimppuun!

26.5.-24 

Viimeiset tulppaanit kukassa, nopeasti meni niidenkin aika tässä helteessä. Toisaalta osa kukkijoista on nyt etuajassa, juhannusruusuissa paljon nuppuja, atsaleat ja alppiruusut aloittelevat pian kukintaansa, ja mikä parasta, kärhöt ovat vahvassa kasvussa kohti korkeuksia!

Ihan kohta avautuvat Revontuliatsalean nuput!

Atsaleojen sanotaan olevan helppoja kasvatettavia; saavat olla pihan aurinkoisessa paikassa, eikä tarvitse suojata...mutta minulle ne ovat tuottaneet haastetta ja harmia! Nuput kuivuvat herkästi ja vaativat kuitenkin varjostusta tai talvisuojaa. Yllä oleva revontuliatsalea on lähes kymmenen vuotta vanha. Vain kerran aikaisemmin olen saanut sen hyvin kukkimaan. Kaivelin vanhoja postauksiani, ja vuonna 2019 se kukki hienosti. Silloin, sekä nyt laitoin jo syksyllä hallaharson, joka painuikin lumien voimasta atsalean kanssa talveksi lumen alle. Onneksi, sillä ne oksat, jotka jäivät lumen päälle, joutuivat pihalle eksyneiden kauriiden syötäviksi.  En kiirehtinyt harsoa pois vaikka lumet jo sulivat. Aloitin myös kastelun ja lannoituksen heti huhtikuussa. Nyt on alkamassa upea kukinta!

Talvi on ollut haastava monelle kasville ja osa kokonaan menehtynyt. Useamman vuoden jaksoi katsura ilahduttaa ja kasvaa hyvään mittaansa. Viime syksynä se oli vielä täydessä lehdessä, kun syyskylmät alkoivat ja eipä se enää keväällä osoittanutkaan elonmerkkejä. Talveen varautuminen jäi ehkä muillakin kesken ja nyt mm. osa syyshortensioista joutuu aloittamaan kasvunsa alusta. Mutta pihallani kasvava hevoskastanja ei ollut moksiskaan menneestä talvesta, vaikka siinäkin lehdet roikkuivat niin pitkään, että lumien sekaan putosivat ja  vasta keväällä niitä haravoin lumien sulettua. Tämä komeaksi varttunut puu on aikoinaan mummolan pihan emokasvin siemenestä kasvatettu ja koitettu pitää leikkaamalla myös kasvua kurissa. Nyt se kukkii ensimmäisen kerran runsaasti ja kasvuvauhti senkun kiihtyy! Harmittelen taas, kuten joskus aiemminkin, että olen istuttanut sen kovin lähelle naapurin rajaa!

Tunnelmiltaan kahtiajakoinen toukokuu on loppumaisillaan. Kesä helteineen alkoi suoraan talvipakkasista. Nyt täällä odotellaan jo kiivaasti sadetta ja kesälomaa. Ihanaa loppukuuta, joillakin mahdollisesti juhlien merkeissä!

Kevätkuulumisia puutarhasta

Ollako kevät - vai eikö olla!? Aivan kuin pallollammekin on elo varsin riitaista, tuntuvat kevät ja talvikin käyvän keskenään pitkitettyä vääntöä siitä, kummalla on etuoikeus tässä vaiheessa vuotta majailla juuri meidän yllämme! Viime viikonloppuna jouluruusua helli lämpö, nyt hyytävä tuuli pyyhkii sen kukintoja!

Onneksi tuli viikonloppu käytettyä tehokkaasti kevättöihin; mm. ikkunanpesuun, oksien keräämiseen ja puutarhahuoneen varjostusverhojen virittelyyn. Daaliat hain kellarista jo edellisenä viikonloppuna ja ne odottelevat säiden lämpenemistä kesähuoneessa. Pakkaspeite vieressä valmiina, jos sattuu mittari liiaksi painumaan hallan puolelle. 

 Mietin taas noita ruukkuja katsellessani, että mihinkä ne kaikki kolmisenkymmentä juurakkoa saisin mahtumaan.!? Varmaan täytyy taas kaivaa joku uusi penkki! :-D Taimia pääsin koulimaan jo lämpimällä terassilla, mutta eihän sinne mitään voinut jättää, vaikka kokonsa puolesta ja monena vuonna tähän aikaan ovat olleet ulkona totuttelemassa. Samettiruusuista nyppäsin ohjeiden mukaisesti ensimmäiset nuput pois. Ehtivät varmasti kasvattaa uusia tilalle ennen kesää! Ahkeraliisat ovat myös nupuillaan, niilläkin aikaa olla sisällä kesäkuulle asti. Myös muut esikasvatuksessa olevat kesäkukat ovat hyvässä kasvuvauhdissa, joten värikäs kesähän tästä on tulossa!

Kukkapenkeissä värisävy on aika tarkalleen pinkki - turkoosi - valkoinen, hitunen keltaista joukossa. Pinkit pystykiurunkannukset ovat levinneet huimasti! Syksyllä kaivelin yksivuotisia kesäkukkia ylös ja samalla pintaan nousi Beth Evans -kiurunkannuksen mukuloita. Siirtelin niitä sinne tänne tyhjiin kohtiin ja kas, miten ovatkaan intoutuneet kukkimaan! Taustalla pilkottaa toinen innokas leviäjä, posliinihyasintti.

Näistä on helppo saada väriä keväiseen istutusalueeseen tai vaikka nurmikolle, kun kuitenkin pian häviävät kokonaan! Ja pörriäiset tykkäävät!

Turkoosin sineä taas tarjoilevat scillat, joukossa myös viime vuonna istutetut valkoiset. Nämä helposti leviävät pikkusipulit ovat kyllä  keväisen puutarhan pelastus, kun kevät takkuaa ja vihreyttä on vielä niukasti.

Posliinihyasintti

Pikkusydämet tuovat myös vihreyttä! Valkoisen pikkusydämen kukinnot ovat vielä piilossa ja kasvuston laidalla aloittelevat Blue jacket -hyasintit pian kukkimistaan. Etualalla palloesikko selvisi edellisestä pakkas- ja lumijaksosta, olisiko jo karaistunut ottamaan vastaan tulevia kylmiä öitä!

Metsän laidassa, ojan reunassa vihertää persoonallinen aidanne - lipstikka-aidanne! Aikoinaan entiseltä anopilta saatu lihakeiton mauste on pikkuhiljaa levinnyt varsin tuoksuvaksi reunukseksi. Ei maistu jänöille, eikä tätä itsekään jaksa paljon syödä, mutta alkukesästä se on varsin kaunis ja nopeasti kohoava näkösuoja :D

Lipstikka

Vaikka on näin kylmää, ovat marhanliljat päättäneet, että nyt mennään! Yksi on kai ottanut varaslähdön vai mitä lie tiedustelee, mutta vahvaa on kasvu jokaisella! Ja kolmesta istutetusta on nyt tulossa kuusi, joten viime kesän kasvu tuplautui! Ihanaa, sillä ovathan ne upeita! Nyt ajattelin kyllä peittää ne muutamaksi yöksi, kun en tiedä niiden pakkasenkestävyyttä. Vaikka monet muut liljatkin ovat jo hyvällä alulla, niin näiden kanssa harmittaa, jos ovat aamulla paleltunutta mössöä.

Marhanliljojen alut vahvana kohti kesää!

Flammentanzini on taas asuttu! Mustarastas ehti tehdä pesänsä pakkaspeitteen suojaaman köynnösruusun oksiin. Viime viikonloppuna otimme peiton pois ja nyt emoraukat vuorotellen lämmittävät poikasia ja vievät heille ruokaa. Jos olisin arvannut, että näin kylmäksi vetää, olisi suojapeitto saanut olla vielä paikoillaan. Edellisen kerran kun pesä oli rakennettu, oli ruusussa jo lehdet! 

Amalia Armaan vuodepeitto saa uusia sävyjä täksi kesäksi. Syyspuuhissa nousi ilmoille muutama vanha tulppaaninsipuli, jotka työnsin sen kummempia miettimättä sängyn pohjalle. Lemmikit ovat melko hyvin vallanneet alustan ja akileijojen ruusukkeita on ilmaantunut vähän kutsumatta. Leijonankitoja on esikasvatuksessa runsaasti, joten ehkäpä taas niillä täytän aukkopaikat. Leikkokukkia tästä sängynpeitosta on voinut poimia kivasti loppukesällä. Lavakaulusten ympäristö vaatisi siistimistä, mutta odottelen seuraavaa lämpöaaltoa. Täytyy varautua toimimaan nopeasti, kun ei voi tietää, voittaako kevät vielä tätäkään erää talven kanssa taistellessaan.

Kylmästä huolimatta hyvää viikon jatkoa!