Paras ruusuni ikinä -haaste

Sain aikaa sitten, viime vuoden puolella haasteen kertoa rakkaimmasta ruusustani. Haasteen antoi Tiiu Puutarhahetki -blogista ja sen on aikanaan laittanut liikkeelle Pauliina  Kukka ja Kaali -blogista. Nyt kun  ruusut uinuvat vielä ruususten unta voin minä muistella menneen kesän ruusunkukkia. Kahdella pihallamme on erinäisiä ruusuja, mutta mikä olisi se parhain? Voiko niitä edes laittaa paremmuusjärjestykseen?

Puistoruusu `Ilon´ hankin joitakin vuosia sitten, ihan nimen johdattamana. Ensimmäinen Ilo-ruusu pääsi upouuden puutarhahuoneen vierelle symboloimaan sitä iloa, mitä uusi kasvihuone-huvimajan valmistuminen sai aikaan. Koska ruusu kukki niin kauniisti, hankin sen myös toiselle pihalle. `Ilo´voikin helposti lunastaa itselleen paikan parhaimpien joukossa!

 

 Hansaruusujakin on kaksi, tuoksu on sen juttu! Jo yksi ainoa hansaruusun kukka riittää tuomaan ihanaa tuoksua huoneeseen, ja onhan tuoksu ruusulle hyvä syy kuulua ihanimpien joukkoon. Kuva on otettu illalla, joten hansaruusun kukinto on paljon punaisempi, kuin mitä kuva kertoo.

 

 

 Valamonruusu on peräisin lapsuuden kodin pihalta, sillä on muistot ja tunnearvo. Kukinta on kaunis ja kiulukat jäävät koristamaan pitkälle telveen. Mutta se leviäminen! Karkulaisia löytyy pitkin nurmikkoa ja norjanangervoaidannetta ja siitä en pidä!

Juhannusruusu on itseoikeutettu kukkija vanhassa pihapiirissä! Kaunis, tuoksuva ja siitä ei voi olla  pitämättä, vaikka onkin järkyttävän piikkinen ja altis nuppuja tuhoaville toukille ja kärsäkkäille.

Puutarhahuoneelle vievään pitkään penkkiin on istutettu ryhmäruusuja, mm. vanha lajike `Europeana´, jonka pitkään kestävä, runsas kukinta kesäkuulta syyskuulle antaa sille pisteitä. Pidän sen tummanvihreästä, kiiltävästä lehdistöstä. Kukkavarret vaan ovat melko hennot ja kukkaterttuja täytyy tukea, etteivät painu maata vasten.

 Upea on myös köynnöskaaren kupeessa nojaileva Austinruusu `Munstead Wood´. Kukkia ei ole kovin paljon, mutta ovat sitäkin muhkeampia! Sade vaan ikävästi painaa raskaat kukinnot ja mikäli sataa pidempään, eivät runsaat kerratut kukinnot ehdi kuivua, vaan helposti lähtevät pilaantumaan.

 

 Kaarta pitkin taas kiipeilee New Dawn, suloinen vaaleanpunainen köynnösruusu. Kukinta jatkuu pitkälle syksyyn. Kuitenkin epäilen vielä tämän kestävyyttä, ruusu ei taida olla omajuurinen ja siksi en sitä parhaimmaksi nimeä, vaikka erittäin kaunis onkin.

 

 Mustilan taimipäiviltä toissa kesänä hankittu yksinkertainen, mutta niin suloinen ruusu kadotti nimensä jo ensimmäisenä talvena (siis puutarhuri hukkasi!).Salaperäinen ruusukaunotar!

 Ihastukseni on myös kauan hankintalistalla ollut kirjoapteekkarin ruusu, `Rosa Mundi´. Jos tietäisin sen viihtyvän ja kasvavan, se olisi ehkä tuo ihanin. Mutta vielä on liian aikaista ladata sille tuollaista painetta. Kilpailua sen kanssa käy Tove Jansson, joka kukki niin nopeasti, että jäi kuvakin ottamatta. Myös se on vasta toista kesää puutarhassani.

Honeymilk

Olen välillä uhkarohkea ja ostelen loppukesän alemyynneistä ruusuja, joiden talvenkestävyydestä ei aina voi olla varma. Patioruusu `Honeymilk´ja Easy Elegance -ruusu `Champagne Wishes´ovat juuri tällaisia riskillä mennään -hankintoja. Toistaiseksi olen saanut nauttia niiden kauneudesta ja talvet ovat kohdelleet niitä lempeästi.

 

`Champagne Wishes´

Kun me suomalaiset olemme tunnetusti sitkeää kansaa, niin mahtaako tämä, jo nimeltään kovin kevytkenkäinen Easy Elegance, Champagne Wishes olla riittävän vahva Suomi100 -penkin asukkaaksi? Toki niin toivoisin, onhan se tavattoman kaunis ja kukkii varsin pitkään!

Monta muutakin kaunista, nimetöntä kasvaa penkeissä. Osa niistä rakkaita äitienpäiväruusuja. Yksi upeimmista on jo vanhaksi ehtinyt runkoruusu, joka talvehtii kellarissa ja jonka reilu leikkaaminen keväisin saa sen kukkimaan vallan vimmatusti. Tämä menee kärkikastiin, vaikka vaatiikin talvettamisen sisätiloissa. Toinenkin rungollinen äitienpäiväruusu viettää talvet sisällä, joten pidän näitä pienikukkaisia runkoruusuja helppoina kasvatettavina.

 

`Flammentanz´ kukassa kesällä 2019

 

`Flammentanzin´kukinta kesällä 2020

 Mutta olisiko se rakkain sittenkin ikivanha, kolmekymmentä vuotta kasvanut köynnösruusu Flammentanz. Siitä on ollut iloa kaikkina vuosina, joskus vähemmän kukkivana, mutta viime vuosina sen kukinta on kasvanut mahtimittoihin. Sitominen seinälle alkaa olla jopa haastavaa. Flammentanz kukkii toisen vuoden versoilla, joten versojen paleltuminen vie helposti kukinnan, mutta vain alkuaikoina oli muutama kesä, jolloin kukkia oli niukasti. Peittelin ruusun versoja ennen vain havuilla, mutta hankittuani kunnon pakkaspeitteen, eivät edes kukkineet versot ole kuivuneet, vaan niistäkin puskee keväisin uutta kasvua. Flammentanzin kukinta ei kestä kovin pitkään, ja keskellä heinäkuuta on usein kovin helteistä, joka vielä nopeuttaa kukkien avautumista. Silloin tekee mieli olla kotona ja viettää ruusujuhlaa! Valokuvani eivät todellakaan tee oikeutta tälle punaisena leiskuvalle ruususelle. Köynnös on jo niin suuri, että siitä voi surutta leikata oksia maljakkoon, jossa  myös pysyvät hyvinä pitkään. Viime kesänä ruusuköynnöksen uumeniin teki rastas pesänsä. Vaikken räkätin ideasta kovin ihastunut, ajattelin kuitenkin, että siinäpä kauneutta arvostava lintu, halusi poikastensa syntyvän keskelle ruusunkukkia! 

 

Pauliinan haasteessa oli myös ajatus, että voit ilmiantaa ruusun, jota et pihaasi enää haluaisi. No tähän on helppo vastata; vieraslajiset kurtturuusut, joiden kanssa olen tehnyt jo muutaman vuoden poisto-operaatiota. Sinällään kauniita ja huolettomia aidanteena, mutta vanha kurtturuusuaidanne sai lainsuojattomana lähtöpassit ja tilalle halusin uudet ruusut. Aidanteeseen olen viime syksynä hankkinut kestäviä pensasruusuja, mutta niiden parhaudesta en voi vielä kertoa, katsotaan nyt ensin, ovatko edes hengissä talven jälkeen. Siellä on kyllä kasvamassa monta sellaista, mitä on kehuttu kauniiksi ja kestäväksi.

 

Kiitokset Pauliinalle ja Tiiulle haasteesta! Koska haaste on kierrellyt blogeissa jo viime syksystä asti, en lähde arvailemaan, kuka siihen ei olisi vielä osallistunut. Joten tässä räntäkelien ja pakkasten vuorotellessa voit halutessasi ottaa haasteen tästä matkaasi.

Haasteen säännöt:

Kirjoita juttu luottoruusustasi. Jutun tyyli on vapaa. Se voi olla ylistyslaulu suosikkiruusullesi tai tiukkaa asiaa. Juttu voi olla yhden kuvan ja muutaman rivin mittainen tai pitkä esitys kaikista puutarhan parhaista ruusuista.

Jutun loppuun voit mainita myös, mitä ruusua et enää omaan pihaan hankkisi.

Ilmoita jutusta Kukka & Kaali -blogiin, jotta Pauliina voi linkittää jutun yhdeksi kokonaisuudeksi muiden kanssa.

Haasta mukaan 3–5 blogiystääväsi.

Voit ottaa kopin haasteesta, vaikka kukaan ei olisi haastanut sinua.

Hei, tammikuu on ihan just taputeltu, helmikuussa on jo monenmoista kylvettävää ja ulkoa kuuluu linnunlaulua!

 

Puutarhavuosi 2020 -haaste

Uuden vuoden alkajaisiksi sain haasteen miettiä mennyttä puutarhavuotta 2020 valmiiden kysymysvaihtoehtojen pohjalta. Minulle haaste tuli Navettapiian puuhamaa- blogista ja alunperin sen on matkaan laittanut Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Katsotaan, miten se viime kesä ja kasvukausi nyt sitten suurin piirtein menikään:) 

 

 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut? 

Taisi viime vuosi kulkea tutuissa uomissaan, mitään ennennäkemätöntä ei siihen mahtunut. Keväällä kokeilin ensimmäistä kertaa kasvattaa siemenistä petunioita ja hyvinhän se onnistui! Sain amppeleihin upeat kerratut petuniat, jotka kukkivatkin pitkään.

 

2. Pysyitkö puutarhasuunnitelmissasi?

Oli jotenkin suunnittelematon vuosi, olimme paljon mökillä ja kaksi pihapiiriä vie aikaa jo ihan perusjutuissa. Oma pihani on jo niin täynnä, että olen alkanut suunnittelemaan sieltä kasvien poistamista...

 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja? 

Joitakin autolastillisia saattoi tulla:) Kurtturuusuaidanteen poistaminen jatkui loppukesästä ja siihen hankin alennusmyynnistää lisää ruusuja tilalle. Mustilan taimipäiviltä tietenkin lähtee aina yksi kontillinen, turhahan sieltä on muutaman taimen kanssa kotiin tulla.

 

4. Menetitkö kasveja?

Aika hyvin selvittiin viime vuodesta, vaikka ei ollut lunta, niin talvi oli kaikkinensa sen verran leuto, ettei tuhoja päässyt tulemaan. Uudet edellisenä syksynä ostetut suojasin kyllä hyvin. Suurin tuho sattui heinäkuun alussa, kun juuri pionien ja ritarinkannusten parhaaseen kukinta-aikaan iski megasateet ja painavat kannukset katkesivat yksi toisensa jälkeen. Maljakkokimppujahan niistä tuli! 

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

 Noo, vaikka minulla on tuo ihana puutarhahuone, niin ikiomasta puutarhastani puuttuu sellainen paviljonki tai majanen, joka ryhdittäisi piha-aluetta ja jota voisi "pikkuisen" sisustaa. Jouluna muutin ajatuksissani sen paikkaakin, jotta saisin sen näkymään suoraan olohuoneen ikkunoista... Mutta nyt ei taida tämä haave ihan nurkan takana odottaa. Toisesta puutarhasta taas puuttuu vesiaihe. Mutta kasvihaaveista aivan akuuttia en osaa nimetä, vaikka onhan niitä paljonkin, koska kaikkea olisi kiva nähdä omassa pihassaan.

Päätypiha tulee kokemaan lopullisen muutoksen tulevana kesänä.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?

No jos ei oteta lukuun tuota koronaa, eikä mökin remonttia, eikä "uuden" mökkitontin hankintaa, niin puutarhasta saatiin suuri kuusi pois pihan päädystä! Siitä oli vain harmia, kun juurella ei mikään kasvanut ja se varjosti isoa osaa pihasta mahdottomasti. Samalla lähtivät kurtturuusut kuusen läheltä ja uusi aidanne on lähes tulkoon kasveja vaille valmis. 

Ruusut on istutettu kuohkeaan multapetiin odottelemaan oikeaa paikkaansa tulevana kesänä.

 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Kyllä se tuo ruusuaidanteen muutos varmasti on, sillä yli kolmekymmentä vuotta vanhat kurtturuusujuurakot ovat hiukan haastava muutoskohde, varsinkin, kun niitä on istutettu kokonaiseksi aidanteeksi ja levinneetkin ovat mukavasti toistensa lomaan. Vähän vielä keväällä jatketaan, mutta uskon, että ensi kesänä kukkivat uudet ruusut!

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Olisiko olleet uudet oksasakset, joita tarvittiin paljon loppukesästä, kun uutta mökkipalstaa alettiin raivaamaan. Samalla kun harvensin ja katkoin leppiä ja pihlajia, suunnittelin haaveissa olevaa metsäpuutarhaa. Kasveista ilahdutti ehkä eniten leiskuvanpunaiset lamoherukat, koska haluaisin lisää väriä syksyiseen pihaani. Toivon, että ne leiskuvat tulevina syksyinä yhtä upeasti myös pihallani kuin puutarhamyymälässä..

 9. Tuliko tehtyä virhehankintoja? 

Virheet saattavat näkyä muutaman kuukauden päästä, kun talvi on takana ja kasvun pitäisi alkaa. Uusista tulokkaista kun ei koskaan tiedä, miten sopeutuvat uuteen kotiinsa. Aika varman päälle yleensä teen hankintoja, kun eivät ihan ilmaisiakaan ole. Luulen, että tänä vuonna jätän kosmoskukat ja tsinniat kylvämättä, kun niin huonosti kukkivat, mutta eihän ne olleet kuin siemenhankintoja:)

 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Taimikasvatuksessa ilahduttivat jättiverbenat, joiden itäminen ja kasvu oli yllättävän nopeaa ja helppoa. Samoin ahkeraliisat kukkivat kauniisti ja tuoksuherneiden kasvulle ja kukinnalle ei meinannut tulla loppua. Samalla  olin iloinen, ettei juurikaan tarvinnut ostaa kesäkukkia, kun omat siemenkasvatukset onnistuivat niin hyvin. Vielä kun talvetetuista murateista ja lankaköynnöksestä sain kaiken vihreän istutuksiin, olin enemmän kuin tyytyväinen! Mutta luulen, että sinivaleunikkojen kukinta oli se, mitä jo useamman vuoden olin odottanut ja niiden muutaman avautuneen kukkasen ihailulla ei ollut määrää!!

 

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Taisipa olla kelloköynnös, taas kerran. Upeastihan tuo kasvoi, pitkin omenapuun latvuksiakin, mutta kukinta oli niin heikkoa, että saatan jättää myös niiden kylvöt tänä vuonna kokonaan väliin.

 

Austinruusu `Mustead Wood´

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Kyllä ne hankinnat menivät viime kesänä ruusuosastolle ja ylipäänsä kasveihin.

 13. Mitä opit?

Mahdoinko ottaa mistään opikseni!? Kun jänikset keväällä popsivat suuren osan krookuksistani, niin päätin, etten niitä enää hanki! Vaan mitäpä löysin syksyllä käsistäni, kun sipuleita istuttelin? No krookuksiapa hyvinkin! 

 

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Taidanpa odottaa into pinkeänä ja sormet syyhyten. Ei tunnu puutarhainnostus vielä olevan lopussaan. En ole kyllä siemenpusseja edes rapistellut vielä, mutta ajatukset ovat vahvasti keväässä...! 

 

Loppuun vielä haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.
4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

 

Kiitos Navettapiialle haasteesta ja kiitos Minnalle haasteen liikkeellepanosta! Taas olen niin huonosti seurannut muiden kirjoittelua, että olen epätietoinen, ken on jo haasteen saanut ja siihen vastannut. Mutta heitänpä silti haasteen blogeille 

Vaalean vihreää,

Kukkia ja koukeroita sekä 

Salainen puutarha.

Jos yksikin kohta mietityttää, että mitähän itse tuohon vastaisin, niin ota ihmeessä tästä koppi ja haaste vastaan!

 

 

Uusi vuosi, uudet haasteet

 

Pitkään on tämä puutarhablogin joululoma kestänyt, lieneekö talviunta, turnausväsymystä vaiko vain silkkaa laiskuutta! Talviunesta en usko sen johtuvan, sillä ilo ja pirteys kasvaa sitä mukaa kun lumen määräkin; Jos olen puutarhaihminen ja jouluihminen, olen myös talvi-ihminen, joka nauttii lumitöistä ja hiihtämisestä sekä talvisen luonnon ja puutarhan kauneudesta! Viime talvi oli tuskaa, kun ei lunta tullut, joten tästä aion ottaa ilon irti! 

Tältä näyttää puutarha 10.1.2021

 

Toki odotan kevättä, lämpöä ja sitä, kun piippoja alkaa ilmestyä puutarhamullasta, mutta sepä tuntuu sitä mukavammalta, mitä suuremman lumikasan alta se uusi kasvukausi saapuu. Koitan ajatella myös positiivisesti suurta lumimäärää, se kun samalla suojaa arkoja kasveja kovilta pakkasilta. Pahoja pakkasia toki en toivoisi lainkaan, kun olen sellainen vilukissa.

 

Postikorttimaisen kauniita kuvia talvisesta puutarhasta on saanut jo hyvän aikaa. Instagramiin olen näitä aiemmin jo laittanut, mutta pihalla on niin kaunista ja puutarhahuoneen jouluvalot vielä loistavat, joten lataanpa tännekin vielä kuvan jouluisesta pihapiiristämme. Joulun ihanuus loppui oikeastaan eilen, kun korjasimme kuusen ja loput joulukoristeet pois. Olisihan tuo kuusi pärjännyt vielä Nuutinpäiväänkin asti, mutta oli sopivasti aikaa siivoiluun, niin siinäpä se sitten lähti kuusikin. 

 

 

 

Sen verran sentään vielä joulukukista on mainittava, ihan vinkkinä muillekin: Ennen joulua ostin Citymarketista pitkäksi venähtäneitä nuppuisia amarylliksia, puoleen hintaaan, 3e/kpl, joista riittikin useampi kukkakimppu jouluksi kotiin ja mummoille. Loppiaiseksi avautui yksi kukkavana ja edelleen on kaksi nuppuista vartta on odottamassa tammikuun asetelmiin. Mieluummin katselen upeita amarylliksia kimpuissa kuin tuettavissa varsissaan. Vaikka kukat ovat joulunpunaisia, saa niistä talvisia kimppuja muiden kukkien värejä vaihtamalla. Eukalyptuksen oksia piti jouluksi tietenkin saada, mutta vielä niitäkin kestävämpiä - ehkä jopa kauniimpia, ovat mahonian kiiltävät lehdet, joita voin leikata kimppuihin omasta puutarhasta!

 

 

Laiskuus tai ajan puute lienevät siis suurin syy  postausten vähyyteen. Sukkia, lapsia, pipoja, niitä on kudottu ahkerasti, ulkoiluun on satsattu, liikuntaa on lisätty ja työtkin ovat taas alkaneet pienen joululoman jälkeen. Nyt arki alkaa asettua uomiinsa ja blogihaasteet odottavat. Niihin siis viittaan otsikossa, en mihinkään sen suurempaan. Vaikka mistäpä sitä tulevaisuuttaan tietää, voihan nurkan takana odottaa jokin suurempikin haaste...

 

Jos tulisi suojalunta, tekisin muhkean lumiukon. Kun on tiedossa kipakoita pakkasia, jäälyhdyt ja -koristeet saavat taas minut, kotiaskartelijan innostumaan. Kokeilin eilen jäädyttää muutamista lopuista joulukukista jäälautasia, mutta vähän sameaksi jäivät. Lumimyräkkää on luvassa, ei toivota vaurioita, mutta lumitöitä odotan hyvillä mielin:)

 

Näillä mennään ja heittäydyn uuden vuoden pieniin ja suuriin haasteisiin uteliaana ja innostuneena.  

 

Iloa tammikuuhun ja talven touhuihin!