Voiko puutarhaihminen olla myös talvi-ihminen? Voiko elokuussa syntynyt nauttia helmikuusta? Näitä taas pohdiskelin, kun alkoi tuo viime viikkoinen lumimyräkkä. Se ilon määrä, mikä sisällä kupli, kun lunta tuli taivaan täydeltä! Toki tiesin, mitä se lähitulevaisuudessa merkitsee; lumitöitä etupihalla, lumitöitä takapihalla, lumitöitä toisella pihalla... ja aika paljon joka tapauksessa. Mutta kun lumitöistäkin tämä outo ihminen pitää vallan mahdottomasti.
Mitä muuta talvi-ilottelu sisältää; joku tekee minulle (toki muillekin) hiihtolatuja, joilla pääsen metsiin, pelloille, luonnon rauhaan hiihtelemään. Tai lunta riittää järvenjäällä keväämmälle, jolloin jo aurinko lämmittää hiihtäjän poskea.
Lapsenmielinen olen, myönnettäköön, mutta lapset osaavat ottaa tällaisista lumisista päivistä ilon irti. Miksei aikuinenkin voisi tehdä lumikukon tai enkelinkuvan hankeen!
Lumi antaa vielä suojaa kasveille, koska ei se lämmin kevät kuitenkaan vielä tule. Siellä pehmoisen lumivaipan alla on hyvä valmistautua tulevaan kasvukauteen.
Uusi lumi tekee kaiken niin puhtaan ja kauniin näköiseksi, lumi pehmentää muodot ja maiseman, ja valkoinen hanki yhdessä sinisen taivaan ja auringon kanssa on jotain niin kaunista ja niin suomalaista..!
Uskoisin, että kun löytää talvesta ne positiiviset puolet, sen jaksaa paremmin ja ykskaks huomaakin, että on tullut kevät, enkä ehtinyt murehtia pitkää talvea ollenkaan.
Mitä mieltä sinä olet talvesta, voiko siitä pitää?
