Nautitaan yhdessä talvesta, sillä sen jälkeen koittaa taas puutarhaihmisten ilon päivät ja uusi kasvukausi!
Toivotan kaikille Kukkia ja haaveita -blogin lukijoille hyvää alkavaa uutta vuotta 2021!
Ennenkin on käynyt näin: Juuri ennen jouluaattoa on maa musta tai vihreä, ja olemme jo luopuneet toivosta saada valkea joulu. Kuin ihmeen kaupalla aatonaattoaamuna olikin valkea maa ja kaiken päivää sateli lisää lunta. Nollassahan tuo lämpötila keikkuu, mutta siis lunta! Jouluksi! Tai ainakin aatonaatoksi!
Joulukiireet katosivat, toki eipä niitä enää paljon ollutkaan, ja iltapäivällä suuntasimme tyttären kanssa lähitienoon luontopolulle. Oli ihanaa lenkkeillä lumen kuorruttamassa metsässä, hiljaista oli - kukapa sitä nyt aatonaattona joutaa metsässä lenkkeilemään! Teimme parituntisen retken, matkalla hörppäsimme glögit ja rakensimme lumilyhdyn. Joku oli jo aiemmin koristellut pienen kuusen ja sen juurelle pyörittelin lumilyhtymme. Matkaan ottamani kynttilä jäi palamaan lenkkeilijöiden tai vaikka vain omaksi iloksemme.
Joulun rauha on laskeutumassa ympärillemme. Olemme eläneet erikoisen vuoden, ja tulevaisuudessakin on vielä paljon epätietoisuutta. Mutta myös toivoa paremmasta, paluusta entisiin tapoihin ja mahdollisuus elää taas vapaammin.
Toivotan hyvää ja rauhallista joulunaikaa, levätään, iloitaan ja nautitaan näissä olosuhteissa - tässäkin on paljon hyvää!
Puutarhahuoneesta sen tietää, että joulu on jo lähellä. Se on paikka, jossa on mukava puuhastella eri vuodenaikoina erilaisten asioiden parissa. Syksystä asti mukana on jo suunnitelmia tulevasta joulunajasta.
Pitkin syksyä olemme lenkkeilleet metsissä. Metsän merkittävyydestä ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus puhua, vaan siitä, miten metsäteema alkoi pyöriä päässä jo viime jouluna. Mietin, miten puutarhahuoneen voisi ensi vuonna sisustaa. Niinpä kuluneen syksyn aikaan olen metsäretkiltämme ja mökkipihaltamme noukkinut sammalia matkaani. Koska sammalen keräämiseen on oltava metsänomistajan lupa, on minulla onni matkassani, kun metsät ovat tuttujen omistuksessa. Mitään suuria sammalalueita ei kuitenkaan ole soveliasta ottaa mistään, vaikka sammal peittääkin suhteellisen nopeasti poistetun alueen. Mökkipihalla kasvaa sammalta, samoin kotipihan varjoisilta alueilta olen joutunut sitä poistamaan. Viimeinen pisara oli tieto lähimetsän avohakkuusta; suurten metsäkoneiden alla eivät sammaletkaan tule säästymään, ja rohkenin hakea muutaman lämpäreen sieltäkin asetelmaani. Materiaalia siis on ollut helposti saatavilla.
Joulun lähestyessä metsänpohjassa alkoi pilkahdella jotakin punaista...
Vielä hetki jouluun! Hyvää neljättä adventtia ja viikonloppua, muistathan ottaa jouluvalmistelut rennosti!
Meillä poltetaan paljon kynttilöitä. Kotona, mökillä, puutarhahuoneessa... aikaisesta syksystä läpi talven, aivan kevätiltoihin asti.
Kynttilöistä jää myös jäljelle paljon käyttökelpoista materiaalia, ja kierrättäjä kun olen, niin uudestihan nuo kynttilänjämät meillä usein valetaan. Nyt oli kertynyt muovikassillinen eri värisiä kynttilän pätkiä ja -kantoja, ystäväkin oli tuonut kynttilänjämänsä kekoon :) Olisi varmasti tärkeämpiäkin jouluhommia tiedossa, mutta tällainen askartelupäivä hoitaa myös mieltä ja tuo yllätyksen iloa, kun ei voi olla aivan varma lopputuloksesta. Edelliseen kynttilänvalu -postaukseen pääset halutessasi tästä.
Vanha kattila on säästetty aivan tätä tarkoitusta varten, mutta nyt sulatimme samaan aikaan sekä valkoisia että värillisiä, joten käytössä olevan kattilankin saa kyllä helposti puhtaaksi. Kynttilämassaa suositellaan sulatettavaksi vesihauteessa, jottei sula steariini vain pääse kuumenemaan liikaa ja syty palamaan. Kansi kannattaa pitää lähettyvillä ja ei saa jättää sulatettavaa massaa hetkeksikään vartioimatta. Ei meillä toki vahinkoa ole koskaan päässyt käymään, mutta silti kannattaa olla vaikka vähän liiankin varovainen.
Kun into kynttilöiden tekoon iskee, niin olisi hyvä olla varattuna myös sopivia muotteja, mihin sula steariini kaadetaan. Purkkeja oli meilläkin niukasti. Onneksi löytyi kertakäyttömukeja, joista syntyi kivoja pieniä kynttilöitä. Lasipurkkeihinkin valoimme ja niihin kiinnitimme sydänlangan kuumaliimalla pohjaan. Pahvi- ja muovipurkkeihin teimme reiät, alle solmu ja maalarinteipillä reikä piiloon, ettei sula massa valu pohjareiästä ulos. Kuten kuvasta näkyy, unohtui teippi muutamasta purkista ja eihän sula neste suurta reikää tarvitse, kun se leviää pitkin pöytää. Kattilan reunakin voi valuttaa ikävästi steariinit ohi pienen muotin, joten kannattaa suojata pöytä kaikelta varalta! Koska sydänlanka on askarteluliikkeestä valmiina ostettua, palavat kynttilät kauppojen kynttilöiden veroisesti.
Jostain syystä sydänlangan juureen syntyy massan jäähtyessä syvä kuoppa, joten massaa on hyvä jättää odottamaan. Osaan jouduin lisäämään parikin kertaa uutta steariinia keskelle kynttilää, siksi joissakin näkyy eri värinen keskusta. Jämistä kun ei voi tietää, minkä sävyisiä kynttilöitä saat. Kun annat hetken massan kovettua ja lisäät vasta sitten loput, saat kivoja raitoja ja sekoituksia.
Kun ulkona lyhdyissä palaa kynttilöitä ja jäälyhdyt valmistuvat pakkassäällä, voi näitä kierrätyskynttilöitä hyvin käyttää vaikka silloin, jos ei lopputulos ole aivan priimaa. Nyt sain verannan lasipurkkeihin uudet joulunpunaiset kynttilät!
Iloista joulunodotusta!
Välillä kirpputoreja kiertäessä tulee vastaan lähes ilmaiseksi myytäviä vanhoja pitsiliinoja. Joku on käyttänyt aikaa ja virkkaillut ilokseen, antanut lahjaksi, koristellut pikkupöytiä ja katelautasia toinen toistaan sievemmillä pikkuliinoilla. Mutta jotenkin ne ovat päätyneet jo vähän nuhruisina kirpputorille. En minäkään niillä aio pöytiäni koristella, mutta jos kirppiksellä pyytävät liinasta 50 senttiä, olen korjannut talteen.
Oli minulla suunnitelma liinojen kohtalosta jo ostohetkellä. Olen tehnyt joitakin pitsiliinakoreja suuremmiista liinoista, mutta näille pienille oli tulossa ihan erilainen käyttötarkoitus. Ensin pikkuliinat upotettiin betonivelliin. Myöhemmin, kun betoni oli jo kuivunut ne maalattiin valkoisella ja samalla, kun maali oli vielä märkää, ripottelin hopeahilettä liinojen pinnoille.
Kuivuneet pitsiliinat ripustin sitten puutarhahuoneen ikkunan eteen oksaan roikkumaan, Näyttävät vähän hassuilta vihreää nurmikkoa vasten, mutta tuovat omalla tavallaan talven tuntua jouluiseen huvimajaan. Ajatella, jos olisivat tuolta taivaalta leijaillessaan yhtä suuria, olisi pian maa valkoinen :)
Aiemmista betoniaskarteluistamme muuutaman vuoden takaa voit käydä kurkkaamassa täältä.
Eilen illalla lenkillä olessamme ei jokaiseen kohtaan reittiä sattunut katuvaloja. Olipa todella pimeää! Valkoinen lumi antaisi valoa maisemaan, joten toivotaan, että pian saamme myös oikeita lumihiutaleita. Lisäisihän se myös joulun tuntua.
Pian on viikonloppu, onko sinulla jo jouluvalmistelut hyvällä mallilla?
Mukavaa viikonloppua kaikille!
Minun kuvani ovat oman puutarhan kesätunnelmista. Parhaimmillaan sinivalkoinen maisema on lemmikkien aikaan. Silloin kaikki kasvit saavat taustavärikseen lemmikin sineä.
 |
| Morsiusleinikki |
Omenapuiden kukkiessa on usein taustana sinitaivas!
 |
| Helmipihlaja |
 |
| Tähtiputki ja Ritarinkannus |
 |
| Kiinanpioni `Duchesse de Nemours´ |
 | |
| Sinivaleunikko |
Tämä haaste houkuttaa laittamaan runsaasti kuvia, mutta nämä riittäköön tällä kertaa. Tässä vielä haasteen säännöt:
Haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #sinivalkoista_haaste ja @puutarhahetki
Nappasin tämän haasteen suoraan Tiiun blogista. Koska itsenäisyyspäivä on jo kovin lähellä, on ehkä vaikea ehtiä vastaamaan ennen sitä.
Mutta siltikin haastan Kruunuvuokon Puutarhan Lumo -blogista ja Pirjon Tuplasti Terapiaa -blogista. Aiheesta voi vastailla varmasti myöhemminkin.
Hyvää viikonloppua ja Itsenäisyyspäivää kaikille!
