maanantai 29. tammikuuta 2018

Huhtikuu - kevään ensimmäiset merkit -haaste









Sain haasteen "Huhtikuun viisi tärkeintä kevään merkkiä" sekä Tiiulta Puutarhahetki-blogista että Annikalta Puutarhan vuosi -blogista



 Säännöthän tähän haasteeseen kuuluvat seuraavasti:

1. Tee postaus ja kerro, keneltä sait haasteen.

2.Kerro huhtikuusi 5 tärkeintä kevään merkkiä, jotka sinua ilahduttavat eniten. Koska kevät etelä-rannikolla on usein jo maaliskuussa, ja pohjoisessa vasta toukokuussa, on huhtikuu tässä sellainen keskiverto. Muokkaa haasteen kuukausi sinun kevääksesi.

3. Laita haaste kiertämään haastamalla kolme blogia mukaan.



1. Minulle kevät alkaa silloin, kun aurinko näyttäytyy niin paljon, että sen lämmön aistii sekä ihollaan että luonnossa. Aurinkoa odotan ja sen lämpöä rakastan! Vaikka sadekin edesauttaa kevään tuloa, ei se jaksa ilahduttaa, koska vettä tässä maassa saadaan ihan tarpeeksi jokaisena vuodenaikana, ainakin näillä leveysasteilla:)






 2.Uuden kasvun edistyminen ilahduttaa suuresti! Pelargoniat odottavat jo malttamattomina ulkoilmaa ja pikkutaimet venyvät pituutta, kasvuvauhti on hyvää ja vihreys lisääntyy päivä päivältä.

 
3.Mökkimaisemissa kevään merkit aistii ehkä parhaiten. Tuota aikaa, kun jäät lähtevät ja vesilinnut palaavat rannoille odotan joka vuosi suurella ilolla. Yöllä on usein vielä pakkasta, mutta auringon noustua sää lämpenee ja ulkona ollaan kaiken päivää. Linnunlaulu alkaa aamuvarhaisesta, pesäpuita ja pönttöjä varaillaan vauhdilla!





Vaikka punatulkku ei olekaan keväinen muuttolintu, ilahdutti parvi punatulkkuja meitä viime huhtikuussa.




3.Kevääseen kuuluu lähes aina puiden kaadot ja halkojen teko. Edellisenä kesänä on tarkkailtu liian suuriksi ja varjostaviksi kasvaneita puita, joiden on aika väistyä ja antaa tilaa muille kasveille sekä auringolle. Kun keväällä tuntee tuoreen puun tuoksun, klapikone hyrisee ja aurinko lämmittää halkopinon tekijöitä, on ihana fiilis, aah!



4. Luonnon ihanat kukkijat ilahduttavat valtavasti. Mökkimetsässä viihtyvät sekä sinivuokot että näsiät. Ja jos sää on riittävän lämmin, saattaa ensimmäinen perhonenkin jo lennähtää näsiän kukkasta tervehtimään.



 5. Kotipihan ilahduttajat löytyvät kukkamaan pienimmistä, sinililjat ja krookukset nostavat päänsä ensimmäisinä ja mitä useampi lämmin kevätpäivä seuraa toistansa, leviää myös sininen matto kukkapenkkiin ja seinänvierustalle. Näitä katselen onnellisena siitä, että talvi on selätetty, aurinko, lämpö ja lupaus kesästä on annettu!



Haaste kevään merkeistä on kierrellyt jo monessa blogissa, mutta kukaan ei estä sinua, joka et vielä ole haastetta saanut, ottamasta tästä nyt koppia!





Mukavaa viikon alkua ja tervetuloa Satu, lukijaksi!



keskiviikko 24. tammikuuta 2018

Neljän kuvan haaste

Sain Pirkolta Vaarin Torpan puutarha -blogista haasteen, jossa olisi tarkoitus kuvata neljällä kuvalla neljä vuodenaikaa samasta kohdasta puutarhaa.


Haasteen säännöt siis kuuluvat seuraavasti: 4 kuvaa samoilta kohdin puutarhaa (voi olla eri kuvakulmista) eri vuodenaikoina ja toki useampiakin kuvia voit laittaa. Myös kissan -, koiran - tms. lemmikin vuosi kelpaa tähän haasteeseen. Kerro, keneltä haasteen sait ja haasta eteenpäin neljä blogiystävää.


Muistelen viime vuonna vastanneeni samaan haasteeseen ja silloin huomasin, etten ollut ottanut samoilta kulmilta kuvia joka vuodenaikaan. Katsotaanpa nyt, muistinko korjata viime vuonna tilannetta:)

Talvi 2017


Pihamme ei ole kovinkaan suuri. Sitä ympäröi kahdelta suunnalta pikkuruinen luonnon metsikkö ja yhdeltä sivulta kuusiaita. Koska rakastan kukkasia, alkaa pihamaa olla melkoisen täynnä erilaisia istutuksia. Korkeuseroja kukkapenkkeihin on rakennettu metallikaarilla, joita pitkin toivon kärhöjen ja köynnösruusujen kiipeilevän.Talviaikaan nuo köynnöskaaret ovat karun näköisiä.

Kevät 2017


Kohta, josta vuodenaikojen kuvat ovat lähtöisin, oli alunperin pieni kohopenkki. Vähitellen istutusalue on kasvanut joka suuntaan. Keväisin sen täyttävät siniset lemmikit.

Kesä 2017


Kesäisin lemmikit väistyvät pionien, liljojen, jaloangervojen ja äitienpäiväruusujen tieltä. Metallikaaret saavat ylleen kärhöjen vahvat varret ja upeat kukinnot - joskin viime kesä oli surkea kärhövuosi minun pihallani. Osa ei noussut lainkaan ja keväällä istutetuistakin joku menehtyi ennen syksyä.

Syksy 2017


Kun syksy koittaa, pääsee punalehtiruusu ihaninen kiulukoineen esiin ja kärhön viimeiset kukkaset roikkuvat jo ruusupensaassa kuin kertoen, "emme tahdo päästää irti kesästä!" Tälle istutusalueelle pääsi syksyllä väriminttuja ja sinivaleunikkoja, katsotaan, miten ovat pärjänneet yli talven. Toivon myös ehdottomasti parempaa kärhövuotta!

Koska haaste on kierrellyt jo pitkän tovin täällä blogimaailmassa ja koska olen vähän huononlaisesti ehtinyt lueskelmaan toisten blogeja, en tiedä, kenellä tämä on jo kiertänyt. Mutta haastan neljä nopeinta, jotka ette vielä ole haastetta saaneet!
 
 
Tervetuloa myös Navettapiika, lukijoiden joukkoon!
Mukavaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Barcelonan puistoja ja puutarhoja, osa 2





Lumipyryisten päivien keskellä on vielä kerran mukava palata Barcelonan retkeemme.  Matkan tarkoitus ei  ollut kierrellä pelkkiä puutarhoja, muista ihanista kohteista  pääset  katselemaan kuvia aiemista postauksista täältä ja täältä. Kuitenkin tuntui, että koko kaupunki suorastaan pursusi vehreyttä!

 



Yksi puistojen ja puutarhojen keskittymä löytyy Montjuicin kukkulan alueelta. Sen alaosan muodostaa upea Barcelonan taidemuseo upeine suihkulähteineen. Tässä järjestetään joka perjantai valoshow Magigal Fountains, josta voit käydä lukemassa aiemmasta postauksesta, tästä.


 Ympäri Montjuicin kukkulaa sijaitsee toinen toistaan vehreämpiä ja hoidettuja puistoalueita ja puutarhoja. Viimeistä edellisenä lomapäivänä ehdimme käydä kiertelemässä niistä muutamia. Matkasimme bussilla kohti kukkulaa, emme kuitenkaan aivan laelle, jossa sijaitsee Montjuicin linnake, vaan jäimme alemmas.

 

 Ensimmäinen kohde oli Jardi Botanic Barcelona, kasvitieteellinen puutarha, jonne on istutettu kasveja, jotka kasvavat välimerellisessä ilmastossa ympäri maailmaa.





Kuvia otin, mutta monen kasvin nimeä ei ollut näkyvissä, olivat ehkä hukkuneet valtavien kasvien uumeniin.


Puistosta saattoi löytää kasveja Chilestä, Etelä-Afrikasta, Kaliforniasta, Australiasta, paikoista, joissa ilmasto on samankaltainen kuin välimerellä.


Joukossa oli myös Kanarian saarilla tavattavia kasveja, mukana monia aloeita, Upeita!



Löysin ihanan "mansikkapuun", jossa samanaikaisesti oli kukkasia sekä erivärisiä, ehkä eri vaiheessa olevia hedelmiä.
Strawberrytree


Koska aikaa ei ollut tarpeeksi ja jalat eivät olisi jaksaneet, jatkoimme takaisin alaspäin puistokäytäviä pitkin halki Jardins de Laribal -nimisen puutarhan.







Siellä täällä saattoi nähdä pilkahduksen kaupungista, samoin upean taidemuseon kupolit!





Vehreyttä ja suihkulähteitä tuntui riittävän loputtomiin!

 




Bougainvilleain värikirjo Barcelonassa oli laaja, tässä puistossa se oli tumman lila.


 Voisivatko nämä upeat puut olla magnolioita vai sittenkin jotain muita, mutta uskoisin, että kukkivat upeasti, kun uusi kevät taas koittaa!



Pienen suihkualtaan keskeltä bongasin yhden asukkaankin:)




Enpä olisi uskonut, että matka tyttären opiskelukaupunkiin Barcelonaan olisi ollut näin täynnä vehreyttä ja kauneutta! 

Suosittelen lämpimästi!

sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Jään kaunista viikkoa!


 


Vihdoin pikkupakkasta! Lumisateet kiersivät meidän nurkat ja hiihtoladut ovat vielä vähissä. Mutta koska suojasäät ja vesisateet loppuivat, teki taas mieli askarrella jäälyhtyjä ja viimeiset jouluhyasinttien kukinnot pääsivät jäälautasiin.



Taiteen tekeminen oli hidasta, koska nollakeli läheni, ja kun vihdoin sain valmiit tekeleet pihapihlajaan roikkumaan, oli osa kukkasista jo haalistunut.





Jäälyhtyjä hidas jäätyminen ei haittaa! Kuinka kauniisti kynttilänvalo heijastuukaan kirkkaan jään lävitse.










Ihaillaan siis jään muovaamaa, hetken kestävää kauneutta, kunnes aurinko tai vesisade sen sulattaa.


 Mukavaa talvista viikkoa!