sunnuntai 25. huhtikuuta 2021

Uusia kärhötukia

 

 

 

 Olen hullaantunut kärhöihin! Aiemmin ajattelin, ettei niitä kannata hankkia, kun eivät kuitenkaan meillä menesty. Blogien kautta tämäkin harha on kumottu, sillä kokeilun myötä olen saanut iloita monesta kauniista kärhöstä. Toki kaikki eivät ole menestyneet ja jonkin kasvu on jäänyt yhteen kesään, mutta useamman kanssa olemme saaneet viettää jo monta kasvukautta. Myöskään minulla ei ollut ymmärrystä, että kaikki eivät tartukaan hanakasti tukikeppeihin ja kiipeä kohti taivaita. Jotkut tarvitsevat ohjailua ja sitomista, tai muuten retkottavat rumasti toisten kasvien seassa. Nyt ennen alkavaa kasvukautta on muutaman kärhön tuen tarve vihdoin hoidettu kuntoon..



  Päätypihan penkissä kasvaa tarhaviinikärhö Justa. Pitkään luulin sen olevan Arabella tiukukärhö, mutta löysinkin vanhan lapun ja samalla yhdennäköisyyden toisessa paikassa olevan Justan kanssa. Suloinen sininen kärhö, jolla ei ole aikomustakaan kiivetä itsenäisesti ylöspäin! Viritykset sen ympärillä ovat olleet karmeat, on ollut narua heinäseipäissä, on pajurengasta, metallilankaa... kunnes tajusin, että tanakan verkonhan se tuossa kasvupaikassa ympärilleen tarvitsee.

(korjasin postausta, koska sekä oma arvioni että kommentit vahvistivat, että yllä mainittu kärhö todellakin on Arabella - ei Justa).

 

Muutama viikko sitten, kun pihan reunassa oli vielä mukavan kokoinen lumikasa, laitettiin kärhölle uusi tuki. Pyysin miestäni tekemään mahdollisimman kapean kehikon, josta kärhöä voi pujotella sitä mukaa kun sen kasvu etenee. Betoniverkko on käännetty lieriöksi ja maahan on työnnetty harjateräspuikkoja pitämään koko rakennelma pystyssä ja (toivottavasti myös) suorana. Sitä pitkin ohjaillen saa Arabellakin nähdä maailmaa hieman korkeammalta. 




 

Vieressä kasvaa toinen sininen kärhö, `Mrs Cholmondeley´. Se kyllä osaa tarttua ympäristöönsä napakasti, mutta silläpä ei ollutkaan muita tukirakennelmia kuin toiset kasvit. Oikeastaan kärhön ei  edes kuulunut olla tuossa paikassa, enkä muista, miksi sen siihen olen istuttanut - ehkäpä juuri suunnitellen myöhemmin laittavani sille jonkinlaiset tukikepit. 

 

`Mrs Cholmondeley´

 

 

Nyt on kärhörouvallakin oma terästorninsa. Nuo kaksi muodostavat ihan kivan kokonaisuuden, vaikka ympäröivä paljas maa ei tee niillekään oikeutta. Kuvissa kaikki näyttää vielä kovin karulta. Toivoa sopii, että molemmat kärhöt tänäkin kesänä maasta nousevat! Koko päätyhän on muutenkin mylläyksen kohteena, aidanne uusiutuu ja varmasti myös tuo kärhöjen istutusalue tulee kokemaan jonkin verran kasvimuutoksia.

 

 

`Comtesse de Bouchaud´



`Justa´


Toisella pihallamme käytävä johtaa puutarhahuoneelle. Käytävän molemmin puolin on uusi istutusalue, joka muuntuu moneen kertaan, koska siihen istutetut kasvit vielä hakevat paikkaansa. Korkeuserot, värit, kasvutapa, kukinta-aika..., tyhjiä kohtiakin on vielä jonkin verran. Viime kesänä istutin siihen ensimmäiset kärhöt ja samalla mies teki obeliskin kärhöjen  tueksi. Obeliskissa kiipeilivät ja kukkivatkin jalokärhöt `Comtesse de Bouchaud´  ja `Justa´.


 

Vanhan omenapuun juurelle olin istuttanut jo muutama vuosi aiemin upean kärhön - jonka nimi olikin kadonnut! Se ei ollut hienolle kärhölle lainkaan oikea paikka, varjoisa kuin mikä ja omenapuun juurella oli vaikea saada juuristoakaan riittävän syvälle. Niinpä siirsin sen syksyllä uuteen penkkiin ja tänä keväänä siihen laitettiin tuo toinen obeliski, samanlainen kuin aiempikin, mutta hieman korkeampi. Jotta rakennelmat pysyvät pystyssä, on jokaisen jalan alle kiinnitetty harjateräspuikko, jotka on työnnetty syvälle maahan.

 


Nyt, kun penkki on vielä paljas, näyttävät rakennelmat kovin massiivisillta, mutta eipä mene kauaakaan, kun kasvit lähes peittävät nuo korkeat pylväät. Enpä  tiedä, mitä kärhö tykkäsi siirrosta, mutta tuohon rakennelmaan mahtuu toinenkin kärhö kasvamaan. Jos ei ala maasta mitään pilkottamaan, niin kaupasta saa uusia kärhöjä!


 
 Kärhötuet tuli kuvattua heti pystytyksen jälkeen ja silloin ei istutuksessa vielä värejä näkynyt. Nyt juurella kasvaneet krookukset ovat jo lopettaneet kukintansa ja eilen huomasin ensimmäisten tulppaanien aloittelevan! Nopeasti loppujen lopuksi kevät tässä etenee, vaikka nyt kylmää säätä onkin luvassa vähän pitempi jakso. Eilen meillä oli poutapäivä ja voi, miten hyvä työkeli ulkona olikaan! Levitin kalkkia ja muutenkin lannoitin istutuksia, muutama puu kaadettiin, samoin leikkasin norjanangervoaidanteen ja loput poistettavista kurtturuusuista. Kun vielä korjasin kasvien suojana olleet havut, olikin kolme peräkärryllistä tavaraa siirretty jäteasemalle ja piha siistitty! Tänään onkin hyvillä mielin voinut pitää sisäpäivää, kun ulkona sataa.
 
Mukavaa alkavaa viikkoa!
 


keskiviikko 21. huhtikuuta 2021

Keväistä silmänruokaa

 


 

Viime viikolla se alkoi, kukkasten esiinmarssi! Sitä mukaa, kun lämpimät päivät lisääntyivät, lisääntyi myös kukkien määrä.

 



 

Ensimmäisenä nousivat kevätsahramit, iloinen `Tricolor` -joukko. Verkotin pikkuruiset heti peläten jänisten tulevan herkuttelemaan. Viime vuonna jäi kuvaaminenkin vähiin, kun niin nopeasti katosivat herkuttelijoiden suihin. Nyt on ollut hiljaista, mutta verkkojen alla ovat saaneet myös pikkukrookukset kukkia rauhassa.






 

Vauhdilla nousivat kevätkurjenmiekat, Iris Harmony ja Katharine Hodgkin. Viikonlopun lämpimät säät nopeuttivat niiden kukinnan jo loppusuoralle. Toisessa penkissä Harmonyt joutuivat puskemaan tiensä sormustinkukkien lehtien lävitse. Syksyllä jätin digitalisten lehtiruusukkeet rauhaan, koska toivon niiden kukkivan tänä kesänä juuri tuossa puutarhaan johtavan kaaren juurella. Mutta enpä tuolloin muistanut, että sieltä raivaa keväällä toiset tietään kohti aurinkoa!


`Cream Beauty´ ja `Blue Pearl´



`Romance´

Nöyrähän täytyy vielä olla, kumartua kunnolla alaspäin, jotta näkee kaikkein pienimmätkin. Ja siirtyä lähemmäs, kaukaa ei kaikkia edes erota. `Romance´ krookukset ovat kukkineet jo viime keväänä ja selvästi hiukan levinneet. Samaa toivoisin syksyllä istuttamilleni`Cream Beauty´ja `Blue Pearl´ krokuksille, ovat kerrassaan kauniin värisiä! Muutamassa  päivässä on mustanharmaa väritön multalaikku muuttunut krookusten valtaamaksi kukkapenkiksi!

 

 

Krookusten kuvaaminen on joskus hankalaa, pilvisellä säällä menevät nopeasti suppuun ja auringonpaisteessa kuvaaminen menee helposti liian kirkkaaksi. Etenkin näiden keltaisten kanssa, kun kukkivat pihan aurinkoisimmassa paikassa ja itsekin ovat kuin pieniä aurinkoja! 

 



Pyöreässä jaloangervojen ja kärhöjen täyttämässä penkissä olisi vielä pitkään karu ja kuiva näkymä. Mutta raidalliset `Pickwick´ kevätsahramit kavereineen täyttävät sen heti keväällä ja vihreät lehdet viipyilevät niin pitkään, että saadaan angervojen pitsilehdet kasvamaan. Tästä kompaktista kukkapenkistä pidän läpi kesän! Reunoilla pilkottaa vielä havuja ja kuvan ulkopuolella on katkottuja pihlajanoksia "pelottelemassa" jäniksiä. Olen kuullut, että pihlajan tuoksua jänikkset karttaisivat. Mutta toisaalta Tuurenpihlaja on vielä visusti verkon sisällä, koska viime keväänä nälkäinen jänis siitä jo ehti alimman oksan syömään. Joten kuvitelmaa tai ei, niin olen risukasallani suojannut kukkivia krookuksiani ja toistaiseksi onnistunut!



Siirsin viime syksynä jo muutaman vuoden kasvaneen jouluruusun aukeammalle paikalle. Olin ollut varovainen ja laittanut sen tuijan juurelle, ettei vaan ole liian aurinkoisessa paikassa. No eipä ollut, kukaan ei sitä enää voinut katsella, kun niin pimentoon jäi. Nyt jouluruusu kukoistaa ja availee kaiken aikaa lisää nuppujaan Suomi 100- penkissä, sinisten kevätkurjenmiekkojen kaverina.

 


 


Luonnonkasvitkin ovat heränneet! Pihalla kukkii sinivuokkoja siellä täällä. Viikonloppu meni mökillä ja sielläkin kukkivat ihanasti sinivuokot ja näsiä, molemmat varmoja kevään merkkejä. Muutenkin linnunlaulun täyttämä metsä ja jäiden sulaminen auringonpaisteessa saivat ilon pintaan: tässä taas olemme, kesän kynnyksellä! 

 

Pystykiurunkannus `Beth Evans´


 

Aivan pian aukeavat `Beth Evans´ kevätkiurunkannukset. Samoin vivahtaa vaaleanpunaista  pienten kevättähtien nupuissa. Posliinihyasintit ovat jo kukassa ja scillat seinänvierellä kasvattavat sinistä kukkamerta päivä päivältä suuremmaksi. Vapuksi taitavat ehtiä kukkaan myös palloesikot. Nyt on jo vaikea pysyä kartalla, niin monta kevään merkkiä penkeistä jo löytyy! Vesisadetta kaipaa jo moni puutarhuri, niin myös täällä!  Pieni sade pistäisi vauhtia ja raikastaisi vielä vähän nuhruisen näköistä puutarhaa. Samalla saisivat puut ja pensaatkin silmuilleen kasvuvauhtia! No, sadetta on luvassa viikonloppuna ja pitkin ensi viikkoakin, joten nyt vielä ehtii puuhailla puutarhassa kastumatta. Pitäkää kuitenkin vielä pipot ja villahousut lähellä ja lämmittimet kasvareissa, lupailee niin kylmää säätä! Toivotaan, että puutarhaväki selviää tästä lähestyvästä "takatalvesta"!


perjantai 9. huhtikuuta 2021

Onni potkaisi!

 

Eilen tullessani töistä kotiin odotti ulkorappusella mukava yllätys! Olin aiemmin osallistunut Hahtuvan heijastus -blogissa olleeseen kirja-arvontaan ja voittanut siinä Linda Peltolan upouuden Viherpuutarha -kirjan. Kirja kauniin kortin kera odotti siis kotiovella, Hahtuvan heijastus -blogin Nina olikin sen tuonut perille asti. Harmi vaan, etten ollut itse kotona :( 

Kiitos sinulle, Nina, arvonnasta ja kirjan perille toimittamisesta!

Kiitos myös Linda Peltolalle hienosta puutarhakirjasta, jossa vihreys ja erilaiset lehtimuodot ovat pääosassa. Yleensä puutarhakirjat ovat ylistys kukkiville kasveille, mutta Linda on lähtenyt hakemaan sisältöä varjoisten puutarhojen ja metsäpuutarhan kaunislehtisten ja -muotoisten kasvien kautta. Kuvat ovat joko Lindan omasta puutarhasta tai muista kirjassa esitellyistä upeista puutarhoista. Mukana on myös Ninan kaunis puutarha!

 


Oma pihani näyttää tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kuvaukselliselta! Koska metsä ympäröi pihaani, se on varsin suojainen, mutta edelleen varsin luminen ja ankean näköinen.. Kun monessa puutarhassa kuvataan jo ihania kevätkukkaryppäitä, oli minun eilinen kuvaussaaliini varsin vaatimaton. 

 

Sieberinsahrami `Tricolor´

 

Viime keväänä en ehtinyt lainkaan ihailemaan näitä ensimmäisiä pikkukrookuksia, jänis oli minua nopeampi ja pisteli poskeensa kaikki! Nyt ehdin laittaa verkon suojaamaan pieniä kukkijoita, jos vaikka saisivat avata kukkanuppunsa tänä vuonna rauhassa.
 



Lumikellot kukkivat vielä vaatimattomasti, niillä on meneillään vasta toinen kevät. Lupaavasti on silti alkuja näkyvissä syyshortensia Lime Lightin juurella. Kummarruin sen verran märkään maahan, että näin pikku lumikellon kerratut röyhelöhelmat, kyseessä on siis `Flore Pleno´. Saman hortensian juurelle olen istuttanut myös `Elwesii´ lajiketta, mutta jokaisen pikku kukkasen sisään en kurkistanut ja lisääkin näkyy maasta pilkottavan, odotellaan...



Lumikerroksen alta on paljastunut myös muhkea kevätkiurunkannusten joukko! Yritin poistaa suurta sormustinkukan lehteä, kun tajusin, että olivat puskeneet siitä suoraan läpi, niin on kova into päästä ylöspäin. Lehden alla olisi voinut olla vielä hetken suojassa, mutta mitä vielä!

 


Kylmää eivät kaihda muutkaan sipulikukat, tulppaanien lehdet jo pitkällä ja narsissit sekä kevätkurjenmiekat pilkottavat monessa kohdassa. Näkyvissä on myös monta pionin alkua, niilläkin on kiire kohti kesää. Huomasin myös pieniä alkuja muutaman kärhön lehtihangoissa! Peittelin osan kasveista havuilla, koska sää on todella kylmää ja metsäjäniskin viihtyy edelleen pihapiirissä. Se on syönyt jo helmililjojen lehtien päät ja siksi "piilotin" siltä osan maasta pilkottavista krookusten aluista. Eihän sitä voi yötä päivää vahtia, mutta jospa saisin sen verran viivytettyä, että luonnossa olisi jo muuallakin vihreää tarjolla. Tämäkin kasvisravintola on vielä kiinni!



Viikonlopuksi on luvassa huonoa säätä, nytkin sataa räntää melkein vaakatasossa! Harmi, kun ulkopuuhiakin olisi. Mutta kovin paljon ei haittaa, kun minulla on sisälläkin tekemistä, nimittäin luettavana uusi ihana puutarhakirja! 

 

Hyvää viikonloppua!

sunnuntai 4. huhtikuuta 2021

Kukkaisaa pääsiäistä!

 Hyvän pääsiäisen toivotukset!






Pääsiäistä on vietetty hyvässä säässä, kotioloissa hiljakseen. Aurinko on ilahduttanut läsnäolollaan ja puutarhahuoneessa on jo mukavan lämmin. 
 
 

 
 
 

 
 
 
Perunanarsissin ja hyasinttien huumaava tuoksu ei vielä ehtinyt pääsiäiseksi.


 

Pitihän pääsiäiseksi leipoa, onhan sentään monta päivää ja päiväkahvia. Ja synttärisankarikin, joka pitää pullasta ;) <3


 

 Kevätkurjenmiekat, tulppaanit ja krookukset ovat lumen alta paljastuneessa maassa jo aluillaan, vaikkei yhtään nuppuakaan vielä ole näkyvissä. Niiden kukkimista on siis odotettava vielä hetki! Sillä aikaa nautitaan tämän vuoden asetelmista. Pikkunarsissit ovat kiitollisia kukkijoita, pärjäävät paremmin viileässä ulkoilmassa kuin liian lämpimässä. Kasvihuoneessa on jo aurinkoisella säällä liiankin lämmin ja keltaiset kukkaset kuihtuvat nopeasti.


 


 Mökillä tuuli oli lennättänyt katkenneita lepän oksia ja ne ovatkin kauniita asetelmien koristeita. Tummanruskeat kävyt ja norkot sopivat ihanasti tete narsissien kaveriksi.


 
Peltisoikosta lähtivät callunat ja havut, tilalle pääsivät pajunkissat ja narsissit. Pyöreä hopealanka muuntui pääsiäismunien pesäksi. Jouluksi kerätyt sammalet sopivat myös pääsiäiskukkasten somisteeksi ja pitämään istutuksen sopivan kosteana. Muutenhan sipulikukat tarvitsevat niukasti kastelua. 
 
 
 
 
 
Voi, miten odotankaan, että näkisin ensimmäiset tete -narsissit puskemassa maasta kukkaan, niitä on sinne vuosien varrella istutettu monia ja sinne tulevat päätymään tämänkin vuoden pääsiäiskukkijat, kunhan ovat lopettaneet tämän kevään kukkailottelunsa. 
 

 

 

 Hyvää pääsiäisen jatkoa!