Monenlaista syytä juhlaan!

    

Lauantai oli ihanan kiireinen! Valtakunnallisia teemapäiviä vietettiin monessa paikassa ja monella tavalla. Jonkinlaista osallistumista näkyi myös tällä suunnalla.

 Mustilan Arboretumin Taimipäivä osui lauantaille, joten siellä piipahdimme ystävän kanssa... Mustilasta lisää myöhemmin.

Pidempäänkin olisin viipynyt, mutta oma kiva ilta vaati valmisteluja.

 

Keväällä valmistunut puutarhahuoneemme on jaksanut ilahduttaa meitä kauneudellaan ja komistuvilla tomaattikasvustoillaan. Nyt oli aika jo ilahduttaa ystäviäkin.

Tomaatit täyttävät jo puutarhahuoneen toisen seinän.

Lauantaina vietettiin myös "Sata päivää sataan" -juhlia, sekä Illallisia tähtitaivaan alla. Lisäksi oli Suomen Luonnon päivä, joka ei ole vähäisin, onpa jopa liputtamisen arvoiseksi katsottu!

Teemapäiväjuhlat sattuivat sopivasti oman puutarhahuoneemme syyskauden avajaisiin. Kutsuimme ystävät syömään taivaskattoiseen puutarhahuoneeseen, keskelle omaa puutarhaa, puhtaaseen Suomalaiseen luontoon. No, mökillä luonto olisi ollut "luonnollisemmassa" muodossa, mutta tämä syyskesän vihreys, tuoksut ja illan pimeneminen, välillä sateen ropina.. siinä kotomaamme luontoa kylliksi.

Kukkakimppuja omasta pihasta, ihania juhlavalmisteluja!

Kynttiläkruunu sai villiviinikranssin...

Juhlathan alkoivat alkumaljoilla, ja sen jälkeen nautiskelimme jokaisen tuomia teemaan sopivia herkkuja. Bataatti-porkkanakeiton jälkeen uuniperunat, kanttarellit, lihat ja savukalat sekä vihersalaatti ja yrttipesto veivät kielen mennessään. Ilta päättyi makeaan herkkupöytään porkkanakakkuineen, mustikkapiiraineen, omenapaistoksineen ja herukkajuustokakkuineen. Tämä joukko osaa ruuanlaiton sekä herkuttelun!

Illan pimetessä oli aika sytyttää kynttilät ja nauttia  syysillasta puutarhahuoneen lämmössä.

Puutarha oli muutenkin koristeltu valoketjuin ja kynttilälyhdyin.

 Puutarhahuone on tuonut uudenlaista iloa... suunnittelemme jo seuraavia juhlia:)

 

Mukavaa viikon alkua kaikille, tulkoon syksy, juhlitaan sitäkin!

Loppukesän tavikset

Syysleimut ovat ensimmäisiä perennoja puutarhassamme, äidiltä ja anopilta tuotuja taimia, jotka ovat viihtyneet alkuperäisillä sijoillaan jo vuosikymmeniä. Välillä niitä on nostettu ylös, kasvualustaa muokattu ja samalla jaettu juurakoita.

Jäykässä savimaassa kasvu meinaa ajoittain hiipua, ja varsinkin hellekesinä leimut lurpattavat veden puutteesta. Leimukukat olisikin syytä jakaa ajoittain, jotta kukinta pysyy runsaana.

 

Kosteimpina aikoina ja viileämmässä säässä syysleimut nauttivat olostaan.

Valkoiset ovat suorastaan riehaantuneet kukkimaan ja kasvattamaan varttaan tänä kesänä.

Syysleimuihin iskee helposti härmä, joka tekee lehtien pinnoille valkoisen homekerroksen. Mutta tällä pihalla siitäkään ei ole ollut haittaa. Ainoastaan kova tai jatkuva sade saa leimukukat helposti menettämään kauneutensa.

 En ole alkuvuosien jälkeen hankkinut uusia syysleimuja, vaan jakamalla niitä lisännyt, mutta viime kesänä ostin uuden sähäkän värisen taimen, jonka istutin vasta perustettuun päätypenkkiin muiden uutuuksien joukkoon. Sieltä se nousi, kukki pikkuisen kuin kertoakseen "Odotapas, kunhan vahvistun, niin kohoan yhtä suureksi kuin sisarenikin!"

Tätä perusporukkaakin tarvitaan tuomaan kukkarunsautta loppukesään. Löytyykö sinun pihaltasi  näitä taviksia?

Parfyymitaivas puutarhassa!

 Kuljeskelen edestakaisin pihalla, ihailen, nuuhkin ja nautin!

 Keväällä hankitut Oriental liljat levittävät tuoksuaan lähitienoolle. Jo ovesta ulos astuessaan tietää, että siellä kukkii jotakin ihanaa.

Osan sipuleista olen hankkinut Viherpeukaloilta, osa lähti matkaan Helsingin puutarhamessuilta.

Pitkät varret ja valtavankokoiset kukkaset kestivät Kiira-myrskynkin vaurioitumatta.

Jos joku istuisi viereeni tällainen parfyymipilvi mukanaan, voisi hengittäminen ahdistaa, mutta ulkoilmassa tuoksut leviävät ihanasti puutarhaan, ja illan hämyssä vain vahvistuvat.

 

Oi, voisinpa jakaa kanssanne tämän tuoksun!

Rehevyyden huipulla

Kiira pyyhkäisi eilen kotikulmien ylitse! Kun ihailimme myrskyä mökkiterassilla Etelä-Karjalassa,  oli useita puita kaatunut muutaman sadan metrin päästä kodistamme Kymenlaaksossa. Mutta kuin ihmeen kaupalla eivät puutarhan kukkaset saaneet juurikaan siipeensä, jopa hennot unikot kukkivat sunnuntaina täysillä.

Täysillä mennään koko puutarhassa, kylmä kesä antoi odottaa itseään, eivät auttaneet anelut, kun olisin heinäkuulla halunnut rehevyyttä pihalleni. Vasta nyt on vehreyttä, joka sekään ei yltänyt aiempien kesien mittoihin!

Nauhukset jaksavat kurkotella korkeuksiin, ja kukinta on jatkunut nyt kolmatta viikkoa. Viileydestä on se ilo, että yksittäisten kukkien loisto kestää selvästi kauemmin kuin hellekesinä.

Värililjat kukkivat myös kauniisti ja pitkään, monet eivät ole vielä edes aloittaneet kukintaansa, mikä on poikkeuksellista tälle kesälle näillä leveysasteilla. Mutta sehän on vaan mukavaa, että iloa riittää pidemmälle...

Etualalla oleva penkki, jonka olen nimennyt sekä Kymijoeksi että Suomi 100 -penkiksi, kukkii edelleen ritarinkannusten ja valkoisten dahlioiden voimalla. Kärhökaarta pitäisi peittää Mantsuriankärhö toiselta puolen ja Clematis `Multi Blue´toisella laidalla. Mutta:

Kärhöt pettivät pahasti! Vanhoista osa ei ilmestynyt lainkaan, mutta nekin vanhat ja uudet, jotka jaksoivat nousta kylmästä maasta, kituuttavat,  toki kukkivat kauniisti! Nimet ovat menneet jo autuaasti sekaisin. Toivotaan, että syksy on lämmin, niin saattavat vielä vähän venyä...

Ernest Markham, ehkä..

Jacmannii

Daalia `The Big Wow´

Vaikkei rehevyys enää tänä kesänä lisääntyisi, on kukkijoita silti vielä tulossa, daaliat ja punahatut vasta aloittelevat ja komeamaksaruoho ei vielä edes punastele!

Ja keittiön ikkunastahan ei tarvitsekaan nähdä muuta kuin kukkia:)