Kuukauden kimppu

 Ei liene epäselvää, että rakastan kukkasia! Haaveammattini lapsena oli kukkakauppias, siitä olen joskus blogini alkuaikoina kertonut tarkemminkin. Koska rakastan myös asetelmien, kimppujen ja kranssien tekoa, ihastuin ja innostuin Hiidenkivenpuutarhassa blogin Minnan joulukalenterista. Minna oli tehnyt ihania kimppuja puutarhansa kesäkukkasista ja postaili ne joulukalenterin muotoon jokaiselle joulukuun päivälle. Joulun alla minulla on monenlaista puuhaa, joten vastaavaan kalenteripäivitykseen en pysty. Mutta muokkasin ideaa itselleni sopivaksi ja päätin tehdä kimpun tämän vuoden jokaiselle kuukaudelle, kuhunkin kauteen sopivaksi.

Kotitarvefloristina, joksi itseäni leikillisesti kutsun, toimin amatöörin taidoilla ja teen varmasti virheitä, jotka ammattilainen helposti huomaa. Jos täällä siis jakelen neuvoja ja niksejä, ovat ne itse opittuja - toki osa kurssien kauttakin saatuja. Arvostan valtavasti puutarha-alan ammattilaisia ja floristien taitoja, olenhan itsekin alalle aikoinaan halunnut.

 Kuitenkin tammikuun kimpun niksit sotivat kukkakauppoja vastaan; Olen useana vuonna hankkinut osan joulukukista harkitusti marketeista, ja vieläpä alemyynnistä. Ostin ajoissa, jo marraskuun puolella nuppuisen punaisen amarylliksen, kun hinta oli vielä edullinen. Ajatuksena saada se kukkimaan jouluksi, mutta lisätä se leikkokukkakimppuun. Itsenäisyyspäivän jälkeen olivat pitkäksi venähtäneet valkoiset, mutta edelleen tiukasti nuppuiset amaryllikset 50% alennuksessa, niitä ostin kaksin kappalein. Kun pituutta oli jo leikkokukan verran, voi ensimmäisen varren katkaista kimppua varten. Toinen nuppuvana jäi  kasvamaan. 

"Tarjouskukkakimppu" jouluaatonaattona

Leikkovihreitä tarvitaan tekemään kimpusta runsaampi ja ilmavampi. Talvella havut ovat mitä parhaimpia (ilmaisia) kimpun vihreitä. Omasta puutarhasta löytyy kuusia, mäntyjä, marjakuusia ja tuijia. Myös mahoniaa olen napsinut esim. kransseihin.

Kävin kyllä kukkakaupassakin. Hain sieltä vähän blingblingiä juhlakimppuihin - ruusukultaiseksi värjättyä skimmiaa ja muutaman heinän ja vihreän oksan (nimi ei tiedossa).

Joulunpyhät kukkakimpussa oli mukana punainen amaryllis, mutta uudeksi vuodeksi purin sen ja rakensin valkoisten avautuneiden amaryllisten myötä tammikuun kimpun! Minulla on se onni, että muutamassa huoneessa on talvella vähän viileämpää ja ovi suljettuna. Kannan leikkokimput aina yöksi viileään huoneeseen, joten ne kestävät paljon kauemmin kuin huoneenlämmössä.

Samat kukkaset, uudenvuodenpäivänä.

Jouluksi on aina oltava muutama hyasintti. Ne viettivät joulun omassa asetelmassaan. Mutta loppiaiseen mennessä oli vartta tullut jo niin paljon, että kukkavanat kaatuilivat ja eivät enää näyttäneet asetelmassa kauniilta. Poikki vaan ja amaryllisten kanssa samaan kimppuun. Taas muuttui värisävy ja kimpun ulkomuotoon tuli iloista kepeyttä! Yhden hyasintin jäädytin aiemman postauksen jääkukkatauluun.

Sama kimppu loppiaisena

Sitä mukaan, kun yksittäinen kukka on nuupahtanut, olen vain leikannut sen pois. Pelkät vihreätkin ovat kauniita! Kullalla päällystetty skimmia ei myöskään tunnu nuupahtavan, toisin kuin jouluna saadussa kimpussa luonnolliset skimmian oksat. Nyt ollaan jo yli tammikuun puolenvälin ja eilen siistin amarylliskimppuni - jäljelle jäi viimeisen valkoisen kukkavanan viimeinen avautumassa oleva nuppu! Vielä siitä on iloa ainakin tulevan viikonlopun verran <3 Toisaalta kaikki muukin on vielä siinä kunnossa, että riittäisi muutama tulppaani tai neilikka, ja taas olisi uusi kimppu valmis.

Vaikka amaryllis mielletään joulukukaksi, on se näin alkutalven pakkasilla mitä ihanin kimppukukka! 

Minkälainen olisi sinun tammikuun kimppusi?

Ps. Kimpussa olleet loputkin hyasintit jatkavat elämäänsä uudessa jääkukkataulussa!

Pakastettuja joulukukkia

 

Olen monesti tehnyt puihin roikkumaan pieniä kukkatauluja, usein joulukukkien jämistä. Tänä vuonna näin instagramissa jonkun tehneen vähän suuremman kukkataulun uunipeltiä apuna käyttäen. Pitihän minunkin rakentaa oma jääkukkateokseni.

Asettelin pitkäksi venähtäneen hyasintin lehtineen pellille. Taustapuolella olevat kukat irrottelin kukkavanasta ja ripottelin ympäri peltiä. Lisäksi napsaisin muutaman joulutähden kukinnon mukaan asetelmaan. Vein pellin terassinpöydälle ja laiton sen verran vettä, että kukkaset jäätyvät paikoilleen. Myöhemmin lisäsin vielä kahteen kertaan vettä, kunnes pelti oli täynnä. 

Minulla oli aiemmin tehtyjä jäälyhtyjä, joihin oli helppo laittaa pelliltä irrotettu jääkukkataulu nojaamaan. Jäälyhtyihin sain illalla laitettua kynttilät palamaan ja läpivalaisemaan juuri syntynyttä kukkataulua.

Ihanaa, että pakkaset lauhtuivat ainakin hetkeksi. Voi olla, että teokseni jää lyhytaikaiseksi, mutta eipä haittaa, se on ikuistettu kameran linssille, ja uusia pakkaskelejä tulee varmasti vielä.

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Loppiaisena Flora Favola

Kouvolan Poikilo museossa on ollut syksyn ajan näyttely, jossa on esillä kukkataiteilija ja valokuvaaja Kreetta Järvenpään kukkakollaaseja sekä taidemaalari Heikki Marilan kukkamaalauksia. Molempien taiteilijoiden teoksissa näkyy sekä runsautta, vahvoja värejä että kukkien koko elämänkaari; jo kuihtuvat kukinnotkin ovat saaneet runsaasti näkyvyyttä taitelijoiden teoksissa.

Kreetta Järvenpään työskentelyä sain aikoinaan seurata Mustila puutarhan kevätkauden avajaisssa. Kreetta oli siellä tekemässä asetelmaa; jokaisen kukkasen sijoittelu oli tarkkaan harkittua ja lopputulos ihana! Tuohon asetelmaan ja Mustilan puutarhajuhlat -postaukseen voit kurkistaa tästä. Kun näin Flora Favola -näyttelyn tulleen kotikulmille, oli selvää, että se täytyy nähdä! Siirsin ajankohtaa kuitenkin myöhemmäksi, unohdin muutaman kerran töistä lähtiessäni, että piti mennä kotiin museon kautta. Jouluun mennessä päätin, että loppiaisena varaan aikaa näyttelylle ja sain kuin sainkin toteutettua suunnitelmani. 

Kreetan töissä on sekä valtaisaa kukkarunsautta että herkkiä yhden tai muutaman kukan asetelma. Käsillä tekeminen on molemmille taiteilijoille tärkeässä osassa. Kreetta rakentaa kukkansa ensin teokseksi jonka jälkeen valokuvaa sen. Heikki Marila työstää omat rehevät teoksensa maalaamalla ne käsillä. Molempien töissä näkyy arvostus jo elämänkaarensa lopussa olevien kasvien muotoihin; rehevästi avautunut kukinto sopii upeasti ikuistettavaksi tauluun, ja kuollut, rujo kukkanen on myös yhtä arvokas kuin nupullaan oleva.

 Flora Favola näyttely on Poikilo museossa loppumaisillaan, enkä tiedä, jatkuuko se jollakin toisella paikkakunnalla. Toivottavasti näiden taiteilijoiden töitä saadaan nähdä jatkossakin. Suosittelen!

Hyvää loppiaisen iltaa ja viikonloppua!

Uusi vuosi, peukkuja sille!

 

Taas yksi vuosi takana, ja ollaan uuden edessä. Paljon tuttua ja turvallista mahtui vuoteen 2023, sellaista kai sen arjen kuuluukin olla. Toiset pitävät yllätyksistä, minulle asioiden ennakoitavuus sopii paremmin.

Vuoden kierron suuret vaihtelut kuuluvat meidän leveysasteille. Siitäkin voi iloita tai kokea suurta harmitusta. Pitkä talvi ei ole kaikille mieleen. Itse en oikein osaa määritellä, olenko kesä- vai talvi-ihminen - ehkä kallistun kesään ja lämpöön. Ja tietenkin puutarhaelämään, joka toki on runsaasti monipuolisempi kuin sydäntalvella, pakkasten paukkuessa! :D Mutta talven jälkeen kauan odotettu kevät ja kesä tuntuvat vieläkin ihanammilta, näin uskon!

Suomi on kaunis maa! Oli sitten puutarha tai järvenranta, metsän siimes tai tunturin vaara - kaikissa on oma kauneutensa kaikkina aikoina! Iloitaan siis näistäkin etuoikeuksista!

Jatketaan blogielämääkin, se tuottaa iloa ja ideoita, mahdollistaa uusia tuttavuuksia, tarjoaa kuvien ihastelua, yhdessä pohtimista ja ongelmanratkaisuja. Viime vuosi minun osaltani takkuili pahasti blogipostauksien osalta. Katsotaan, miten tänä vuonna käy. Yskähtelevä blogi ei kuitenkaan ole vielä poistuvien listalla, aina sitä jotakin on kuvattavaa ja kerrottavaa.

Paukkupakkasten aloittama vuosi on vielä kaikille tuntematon, kuten jääkukkien läpi pilkottava maisema. Pidetään peukkuja, että saamme kaikki kokea hyvän alkaneen (puutarha)vuoden!

Oikein hyvää ja antoisaa vuotta 2024 teille kaikille blogini lukijoille!