Onni potkaisi!

 

Eilen tullessani töistä kotiin odotti ulkorappusella mukava yllätys! Olin aiemmin osallistunut Hahtuvan heijastus -blogissa olleeseen kirja-arvontaan ja voittanut siinä Linda Peltolan upouuden Viherpuutarha -kirjan. Kirja kauniin kortin kera odotti siis kotiovella, Hahtuvan heijastus -blogin Nina olikin sen tuonut perille asti. Harmi vaan, etten ollut itse kotona :( 

Kiitos sinulle, Nina, arvonnasta ja kirjan perille toimittamisesta!

Kiitos myös Linda Peltolalle hienosta puutarhakirjasta, jossa vihreys ja erilaiset lehtimuodot ovat pääosassa. Yleensä puutarhakirjat ovat ylistys kukkiville kasveille, mutta Linda on lähtenyt hakemaan sisältöä varjoisten puutarhojen ja metsäpuutarhan kaunislehtisten ja -muotoisten kasvien kautta. Kuvat ovat joko Lindan omasta puutarhasta tai muista kirjassa esitellyistä upeista puutarhoista. Mukana on myös Ninan kaunis puutarha!

 

Oma pihani näyttää tällä hetkellä kaikkea muuta kuin kuvaukselliselta! Koska metsä ympäröi pihaani, se on varsin suojainen, mutta edelleen varsin luminen ja ankean näköinen.. Kun monessa puutarhassa kuvataan jo ihania kevätkukkaryppäitä, oli minun eilinen kuvaussaaliini varsin vaatimaton. 

 

Sieberinsahrami `Tricolor´

 

Viime keväänä en ehtinyt lainkaan ihailemaan näitä ensimmäisiä pikkukrookuksia, jänis oli minua nopeampi ja pisteli poskeensa kaikki! Nyt ehdin laittaa verkon suojaamaan pieniä kukkijoita, jos vaikka saisivat avata kukkanuppunsa tänä vuonna rauhassa.
 

Lumikellot kukkivat vielä vaatimattomasti, niillä on meneillään vasta toinen kevät. Lupaavasti on silti alkuja näkyvissä syyshortensia Lime Lightin juurella. Kummarruin sen verran märkään maahan, että näin pikku lumikellon kerratut röyhelöhelmat, kyseessä on siis `Flore Pleno´. Saman hortensian juurelle olen istuttanut myös `Elwesii´ lajiketta, mutta jokaisen pikku kukkasen sisään en kurkistanut ja lisääkin näkyy maasta pilkottavan, odotellaan...

Lumikerroksen alta on paljastunut myös muhkea kevätkiurunkannusten joukko! Yritin poistaa suurta sormustinkukan lehteä, kun tajusin, että olivat puskeneet siitä suoraan läpi, niin on kova into päästä ylöspäin. Lehden alla olisi voinut olla vielä hetken suojassa, mutta mitä vielä!

 

Kylmää eivät kaihda muutkaan sipulikukat, tulppaanien lehdet jo pitkällä ja narsissit sekä kevätkurjenmiekat pilkottavat monessa kohdassa. Näkyvissä on myös monta pionin alkua, niilläkin on kiire kohti kesää. Huomasin myös pieniä alkuja muutaman kärhön lehtihangoissa! Peittelin osan kasveista havuilla, koska sää on todella kylmää ja metsäjäniskin viihtyy edelleen pihapiirissä. Se on syönyt jo helmililjojen lehtien päät ja siksi "piilotin" siltä osan maasta pilkottavista krookusten aluista. Eihän sitä voi yötä päivää vahtia, mutta jospa saisin sen verran viivytettyä, että luonnossa olisi jo muuallakin vihreää tarjolla. Tämäkin kasvisravintola on vielä kiinni!

Viikonlopuksi on luvassa huonoa säätä, nytkin sataa räntää melkein vaakatasossa! Harmi, kun ulkopuuhiakin olisi. Mutta kovin paljon ei haittaa, kun minulla on sisälläkin tekemistä, nimittäin luettavana uusi ihana puutarhakirja! 

 

Hyvää viikonloppua!

Kukkaisaa pääsiäistä!

 Hyvän pääsiäisen toivotukset!

Pääsiäistä on vietetty hyvässä säässä, kotioloissa hiljakseen. Aurinko on ilahduttanut läsnäolollaan ja puutarhahuoneessa on jo mukavan lämmin. 

 

 

 

 

 

 

 

 

Perunanarsissin ja hyasinttien huumaava tuoksu ei vielä ehtinyt pääsiäiseksi.

 

Pitihän pääsiäiseksi leipoa, onhan sentään monta päivää ja päiväkahvia. Ja synttärisankarikin, joka pitää pullasta ;) <3

 

 Kevätkurjenmiekat, tulppaanit ja krookukset ovat lumen alta paljastuneessa maassa jo aluillaan, vaikkei yhtään nuppuakaan vielä ole näkyvissä. Niiden kukkimista on siis odotettava vielä hetki! Sillä aikaa nautitaan tämän vuoden asetelmista. Pikkunarsissit ovat kiitollisia kukkijoita, pärjäävät paremmin viileässä ulkoilmassa kuin liian lämpimässä. Kasvihuoneessa on jo aurinkoisella säällä liiankin lämmin ja keltaiset kukkaset kuihtuvat nopeasti.

 

 Mökillä tuuli oli lennättänyt katkenneita lepän oksia ja ne ovatkin kauniita asetelmien koristeita. Tummanruskeat kävyt ja norkot sopivat ihanasti tete narsissien kaveriksi.

 

Peltisoikosta lähtivät callunat ja havut, tilalle pääsivät pajunkissat ja narsissit. Pyöreä hopealanka muuntui pääsiäismunien pesäksi. Jouluksi kerätyt sammalet sopivat myös pääsiäiskukkasten somisteeksi ja pitämään istutuksen sopivan kosteana. Muutenhan sipulikukat tarvitsevat niukasti kastelua. 

 

 

 

 

 
Voi, miten odotankaan, että näkisin ensimmäiset tete -narsissit puskemassa maasta kukkaan, niitä on sinne vuosien varrella istutettu monia ja sinne tulevat päätymään tämänkin vuoden pääsiäiskukkijat, kunhan ovat lopettaneet tämän kevään kukkailottelunsa. 

 

 

 

 Hyvää pääsiäisen jatkoa!

 

Talviunillta suoraan kesäaikaan!

 

 Enpä muista takkuisempaa talvesta heräämistä aikoihin eläneeni! Muutos viime talveen on valtava, ja syitä voisi listata vaikka kuinka monta, mutta lienevätkö sittenkin vain tekosyitä. Puutarhablogeja olen käynyt harvakseltaan lukemassa ja hakemassa inspiraatiota omaan virkistymiseeni, monella suunnalla onkin jo käynnissä kova kevätpörinä! 

 

Lumitilanne 21.3.2021

 

Jokohan voisi heittää lapaset pois? malli Novitan Hiihtoloma Kal 2021

 

Täällä ei tosiaan voi keväästäkään oikein puhua, kun pihan lumipinta ei ota laskeakseen, lumikelloja on aivan turha lähteä bongailemaan. Mutta haetaan sitten kevään merkkejä sisätiloista:)

 

 

Hain pelargoniat kellarista kolmisen viikkoa sitten, muutama kukkakin oli jo ehtinyt avautua, mutta poistin kukat ja pitkäksi ehtineet haaleat versot ja leikkasin reilusti! Nyt niissä on jo vahva elämän maku! Saavat vielä olla keittiön lämmössä, sillä lasiverannalla, pelakuiden kesäkodissa on toistaiseksi liian kylmä.

Samoin talvetetut jättiverbenat puskevat kivasti uutta versoa. Voi, niitä olisi ollut syksyllä penkissä vaikka kuinka paljon, mutta kellari ei yksinkertaisesti vedä enempää. Huomasin, että myös itsestään kylväytyneitä kukki viime vuonna penkissä useita, joten luotan nytkin siihen, että uusia taimia nousee myös tulevana kesänä. Mutta siemenestä asti ei niitä nyt tarvitse esikasvattaa.

Leijonankitasekoitus `Rainbow` iti parissa päivässä, kuva 20.3.-21.

Kylvöjä olen tehnyt melko niukasti. Kelloköynnöksiä ei meillä tulevana kesänä nähdä, kun aina niin huonosti kukkivat, niin en viitsinyt pelkkää vihreää köynnöstä laittaa viemään taimipöydän kasvutilaa. Sammarit ja leijonankidat ovat jo itäneet. Viimeksi mainittuja oli "vanha" pussillinen ja nakkasin niitä reilulla kädellä - tuntuu, että kaikki itivät! Koulimisessa tulee olemaan haastetta! Toki ovat vielä kovin pieniä, niin että joukkokuolemakin on ihan mahdollista. Tomaatit on myös pienellä taimella. Viime viikolla tuli postista nippu siemenpussukoita, niistä ei vielä ole kerrottavaa, odotellaan ensin itämistä:D

 

Olisiko lopullinen kipinä kevääseen heräämiselle ollut mustarastaan huilu, joka luritteli toissa iltana kuusen latvuksessa, niin varma kevään merkki, ihana sellainen! Koska ulkona ei piippoja vielä näy, niin onneksi on tuo puutarhahuone, johon voi näillä lämpötiloilla viritellä jotakin kukkivaa, onhan pääsiäinenkin tulossa! Pienet sipulikukat ilahduttakoon nyt ja niistä ilon saa jatkumaan ensi keväänäkin, kun istutan ne myöhemmin kukkapenkkiin.

 

Kevätpäiväntasauksen jälkeisenä sunnuntaina ei puutarhassa näyttänyt vielä kovin keväiseltä.

Ajatella, kesäaika alkaa, vaikka täällä vielä kahlataan kinoksissa! Atsaleat on varjostettu ja magnolia saa olla tovin hupussaan. Mutta pian auringon voima saa lumet katoamaan täältäkin. Talviunet ainakin on nyt karisteltu!

 

  

  Mukavaa viikonloppua, palmusunnuntaita ja alkavaa kesäaikaa!

Kevään kaipuu -haaste

 

 

Kylläpä tämä talvi on jaksanut pitää tiukasti otteessaan! Ensin pitkät paukkupakkaset ja nyt saatiin lisää lunta! Onneksi ensi viikolla jo pitäisi sää lämmetä ja aurinkokin pilkahdella, toivotaan niin! Alkoi olla jo iso huoli kasvienkin selviytymisestä, sillä ei tuota lunta täällä mitenkään metreittän ole kasvien suojana. Sitten ovat vielä lisänä nälkäiset jänikset, jotka helposti kaivavat kasvien tyven esiin pakkaslumen keskeltä. Kevään kaipuu siis suuri ja siihenhän sopii jo aikaa sitten saatu haaste, jonka Rikkaruohoelämää -blogin Between minulle laittoi. Kevättä alkaa tosiaan olla ikävä! Aikoinaan kyseisen Kevään kaipuu -haasteen on laittanut liikkeelle Puutarhahetki-blogin Tiiu ja haasteen tarkoituksena on kerätä postaukseen itselleen merkityksellisiä keväisiä kuvia. Kuvien ei ole pakko olla kukista ja puutarhasta, myös muut kevääseen liittyvät asiat ovat sallittuja.

Ensi töikseen kaipuuta pääsee lievittämän upottamalla sormet multaan ja ripottelemalla kesän haaveita kasvamaan. Joka päivä on käytävä kurkistelemassa, josko jo pieni itu mullasta pilkottaisi. Kylmät säätkö lienevät syynä, mutta jokin on hillinnyt minun taimikasvatuksiani, vaan maaliskuun lähestyessä on ollut aivan pakko kaivaa purnukat esiin, hakea täydennystä siemenvalikoimiin ja vallata keittiö multapusseilla! Ritarinkannusten taimet ovat viime keväältä, ei meillä vielä näin paljon viherrä:)

Ja kun kasvu pääsee alkuun, ei mikään pysäytä taimien ja puutarhurin hakeutumista kohti valoa ja auringon lämmittäviä säteitä! Tämän talven kovien pakkasten aikaan on ollut kovasti ikävä auringon lämpöä. Hetki aurinkoisella terassilla auringon lämmittäessä on tällaiselle vilukissalle odotettu, kaivattu olotila!

Kelloköynnökset  maaliskuussa -20.

Lievitystä kaipuuseen tuo aika, kun voi hakea pelargoniat kellarista, vaihtaa uudet mullat tai leikata kasvien varret lyhyeksi - molempia ei toki kannata tehdä samalla kertaa, siinä on liikaa kestettävää talvesta nuutuneelle pelaguulle. Mutta eipä mene kauaakaan, kun vihreä valtaa kasvin - ja keittiön!

Jättiverbenoita, heiniä, runkoruusuja, daalioita... kellari pullistelee muitakin talvetettavia kasveja kuin vain pelakuita. Niiden kasvuunlähtö aina vähän jännittää, mutta ilon määrä on suuri, kun pieni itu pilkistää jostakin kovin säälittävän näköisestä kuivasta juurakosta.

Talvetettu jättiverbena huhtikuussa 2020

Kevään odotus ei ole pelkästään kasvien kasvusta nauttimista. Omaan kevätkaipuuseeni kuuluu vahvasti paluu mökille, järven rannalle. Nytkin on kulunut muutama kuukausi, ettei siellä ole edes käyty, saatikka sitten yövytty. Jäiden lähtö tuo mukanaan vesilinnut ja kevään tuoksut. Siihen menee vielä kuukausi, parikin, mutta eipä ole koskaan jäät järviin kesäksi jääneet!

Kun mökkipihalla alkavat sinivuokot pilkottaa vielä muuten kovin värittömästä maasta, on hykerryttävän ihana tunne. Tulee aina mieleen ensimmäinen kerta, kun pääsin vanhempien kanssa Lappeenrannan Pappilanniemeen, Saimaanrannalle. Siellä metsässä luontopolun  varrella kasvoi sinisenään vuokkoja. Pienelle kukkia rakastavalle tytölle se oli sillä hetkellä unelmien täyttymys! Siksikin odotan ilolla mökkikevättä. Aikoinaan mökille istutetut sini- ja valkovuokot ovat vuosien saatossa levittäytyneet yhä laajemmalle alueelle.

 

Puutarhahuoneen kevät on odotettua aikaa; Siellä lämpö nousee mukavasti jo maaliskuun auringon paistaessa ja uuden kesän kasvukausi kutkuttelee mielessä. Keväällä on ihanaa koristella kesähuonetta ensin pääsiäisen kuosiin ja sen jälkeen voi alkaa viritellä multapetejä tomaateille. Päiväkahvit kasvarin lämmössä tuottavat hyvää mieltä, samalla voi seurailla viiniköynnöksen silmujen kasvua ja nopeasti pääsee näkemään, onko satoa syksyllä odotettavissa!

 

Kevätkukkijoiden ensimmäiset piipot eivät enää mitenkään pidättele puutarhuria pois puutarhasta! Sinne on päästävä monta kertaa päivässä...

Kevät on jo täällä, kaipuu voitettu!

 

 

Kiitos haasteesta Between ja Tiiu!

Tässä vielä haasten säännöt:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera

- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

- käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarhablogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.

Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvat silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki, jotta Tiiu ne löytää.

Oikein mukavia hiihtolomia ja aurinkoisia kevättalven päiviä!

Erilainen talvi

 

 

 

 Ollaan jo puolessa välin helmikuuta, tästäkin talvesta on pian vain rippeet jäljellä! Tapahtumat ovat olleet vähissä ja elämä pyörii aika pientä ympyrää. Ei teatteria, ei konsertteja, ei messuja eikä sukujuhlia. Kovien pakkasten aikaan ei edes hiihtoladulle tohtinut lähteä, ja puutarhassa liikuskelivat vain jänikset.

 

 

 

Nyt onneksi pakkaset vähän hellittivät ja hiihtoladut ovat taas alkaneet kutsua. Vapaa-ajasta on muodostunut eräänlainen "täytä itse aikasi" -tapa. Jääaskarteluille on ollut aikaa ja ne onnistuivat pakkasilla helposti! 

Jääkukkia puutarhahuoneen ikkunassa 13.2.2021

13.2.2021

 

Arkipäivät kiitävät työntäyteisinä, sisältäen runsaastikin kohtaamisia ja riskinottoa, mutta iltaisin ja viikonloppuisin on kotona hiljaista. Sukkia, lapasia, pipoja, niitä on tullut neulottua... kaikista ei ole kuvia, ovat lähteneet läheisiä lämmittämään, mutta kun lankoja riittää, niin harrastuskin jatkuu.

 

Novitan Angervo

Novitan Kässäkoulu sukat

 

Malli Amoroso (Merja Ojanperä), tässä kaytetty ohjeesta poiketen seiska veikkaa lankana ja kuviotakin hieman muutettu.

 Sukkien mallit Novitan sukkalehdestä 2020 ja Merja Ojanperän Näyttävimmät villasukat 2017 -kirjasta. lanka Novitan 7-veljestä. Osan malleista olen tietysti omapäisesti tehnyt eri langalla kuin ohjeessa, samoin kuvissa on käytetty neulojan vapautta, myös virheiden osalta:)

 

 Nyt jos koskaan ovat ystävät kultaakin kalliimpia! Yksinäisyys lisääntyy, kun kontaktit toisiin ovat radikaalisti vähentyneet. Suuri osa meistä ymmärtää, että sääntöjä on noudatettava, niinpä ystävienkin tapaaminen on jäänyt olemattomiin. 

 
Onneksi yhteydenpitovälineitä löytyy useimmilta, jos vaikka soittaisit ja kysyisit,"Mitä kuuluu?"

Onneksi sentään jollekin voi tarjoilla ystävänpäiväkakkua <3 

 Blogiystävyys on oma lukunsa, kirjoitellaan tuiki tuntemattomien kanssa, ihaillaan heidän puutarhojaan, kysellään vinkkejä ja heitellään haasteilla. Lääkettä monenlaiseen yksinäisyyteen ja kutistuneeseen aktiiviseen elämään.

 

 

Hyvää Ystävänpäivää ja tsemppiä kaikille tähän erikoiseen aikaan!