Vihreää etsimässä

 

Kun puutarhahommat jäävät vähemmälle, ehtii harrastaa vaikka kutomista. Kokosin yhteen joitakin tämän talvikauden tuotoksia: 

 

Syksyllä yritin päästä eroon lankakerän lopuista ja neuloin pelkkiä raitasukkia. 

Syyslomaviikolla oli tulossa koululaisia mökille ja päätettiin pistää illan pimetessä valopiiloleikit pystyyn. 

Saunan jälkeen olikin sitten kiva vetäistä uudet villasukat jalkaan :)

Joululahjasukatkin ovat ehtineet olla jo kauan käytössä. Marimekon Räsymattokuosia meni joulupaketteihin ja yhdet jätin itsellenikin.

Kun kaikki vihreä tuntui katoavan sekä maisemista että mielestä, läksin Novitan myymälästä etsimään kadonnutta väriä! Syntyi ensin vihreät lapset ja sitten vihreät sukat, ja puikoilla on edelleen vihreää...

Pitsikuvioista tekee mieli ottaa välillä haasteita ja nyt löysin varsin mieluisan nimenkin; Novitan sukkalehden Dahlia - mallin, jonka on suunnitellut Sari Nordlund. Ohje oli tehty Novitan Venlalle, mutta minulla oli vihreää Nalle-lankaa jo hankittuna, niin sovelsin mallia siihen sopivaksi. 

Täällä talvi jatkuu, samoin mökillä nukkuu metsäpuutarha onnellisena kinosten alla - tai mistäpä sen tietäisin, vaikka siellä olisi myyrien pidot! Mutta ei ainakaan viime viikonloppuna päälle päin näkynyt häirinnän merkkejä :)

Palmuvehka jaettu ja vaihdettu uuteen multaan

sormi- eli siroliuska-aralia on helppohoitoinen ja sietää leikkausta.

Taimikasvatukset ovat edelleen alkamatta,  mutta muutama viherkasvi on saanut uutta multaa ympärilleen. Viherkasvien hoito on lähes pakkopullaa, joutuvat odottelemaan mullan vaihtoja useita vuosia. Nyt jaoin palmuvehkan, leikkasin sormiaralian matalammaksi ja vielä pitäisi posliinikukalle saada ravinteikas multa ja suurempi ruukku juurilleen.

Nautiskelen amarylliksen kauneudesta - lahjaksi saatu jouluamaryllis availi upean kukintonsa muutama viikko sitten. Leikkasin pitkäksi venähtäneen varren poikki ja laitoin maljakkoon. Pidän amarylliksestä enemmän leikko- kuin ruukkukukkana. Kun olen vienyt sen aina yöksi viileään, jatkaa se yhä komeaa kukkimistaan!

Mukavaa helmikuun jatkoa!

Puutarhavuosi 2022

Oikein hyvää alkanutta vuotta! 

Tuntuu, että elämässä moni asia menee blogin pitämisen edelle, vaikka samoja asioita tänne blogiinkin postailen. Koneen ääressä istuminen taitaa olla se haastavin osa. Joulunaikaan toki on paljon muutakin puuhaa ja kotona enemmän ihmisiä, eikä puutarhakaan jaksa aina kiinnostaa. 

Kevättä kohti!

Sain kuitenkin loppuvuodesta, marraskuun pimeiden viikkojen aikana useammankin haasteen ja arvasinkin, että vastaaminen niihin venyisi. Joulu on nyt vietetty ja perusarki alkanut. On taas aikaa miettiä tulevaa kasvukautta. Mikäs sen parempaa, kuin aloittaa muistelemalla mennyttä puutarhavuotta. Sain haasteen Betweeniltä Rikkaruohoelämää -blogista, kiitos siitä. Kiitos myös Minnalle Hiidenkiven puutarhassa -blogista, joka aikoinaan on haasteen alkuun laittanut.

Vähän kyllä mietin, että vastaanko haasteeseen lainkaan, sillä viime vuosi ei ollut ihan parhaimpia. Tulossa ei siis ole mikään ilopäivitys!  Kunhan kesä taas koittaa, jatkunee samat haasteet ja mieliharmit.. Mutta ylä- ja alamäkeähän tämä lienee koko elämä. Nyt siis peruutetaan puutarhavuoteen 2022 ja haastevastauksiin:

Kärhökaarien väki hoiti melko hyvin itse itsensä, ei rasittanut puutarhuria.

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä

b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia

c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja

d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Tähän ikään ja näihin puutarhavuosiin on tullut kokeiltua kaikenlaista, mutta ehkäpä laiskuus oli enemmin läsnä. Omaan puutarhaani en hankkinut ainuttakaan uutta kasvia ja metsäpuutarhaan siirtelin sinne sopivia omasta puutarhastani. Samalla opettelin luopumista, joka on väistämättä edessä. Yhdestä puutarhasta on luovuttava ja sehän on tuo kauimmin minulla ollut omin käsin rakennettu. Maailmantilanne, sähkötilanne, ajan rajallisuus ja ikäkin vaativat ratkaisuja, joista en pidä, mutta vaihtoehtoja on kovin vähän.

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti

b. Ai missä?

c. Suunnilleen kyllä

d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Talvella jo päätin, että nyt rakentelen metsäpuutarhaa matalalla budjetilla ja pihapiirit saavat odotella...

Syksyllä 2021 ostettu alekärhö Samarita Joe aloitti upean kukintansa varhain. 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei

b. Yksi

c. Muutamia

d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Ennemminkin sieltä lähti kasveja :D. Koko kesänä en käynyt puutarhamyymälöissä, muutamat kesäkukatkin ostin pikku taimina, suurimman osan kasvatin siemenestä tai talvetin.  Metsäpuutarhan uudet kasvit siirsin siis omilta pihoiltani ja osa niistäkin on jakotaimia. Täytyy ensin varmistella, onko paikka ylipäänsä sellainen, että siellä puutarhakasvit viihtyvät. Syksyllä kävin Hankkijan loppualessa ja sieltä ostin muutaman perennan, jotka odottavat lopullista istuttamista valepenkissä. Joukossa mm. tähtimagnolia, jonka kestävyys on arvoitus, mutta eipä hintakaan päätä huimannut :)

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.

b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.

c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.

d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Metsäpuutarhan uusista alppiruusun taimista muutama voi huonosti, mutta kokonaan en niitäkään vielä menettänyt. katsotaan sitten tänä keväänä, ovatko edelleen hengissä. Kesäkukkien kasvattajana olen surkea; ei tullut leikkokukkamassoja, joista olisi voinut kimppuja rakentaa, ei myöskään kuivakukkia kranssiaskarteluihin. Onneksi on niitä toisten puutarhoja, joissa kasvatetaan minulta puuttuvia.

Raivasin syksyllä tilaa, jotta sain siirrettyä jouluruusun, pensasmustikat ja muutaman angervon toiselle  pihalle.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Nyt haluaisin vain pitää puutarhani! Ja pikkuhiljaa siirtelen säilyttämisen arvoisia toisiin paikkoihin, moneen kasviin sisältyy kuitenkin paljon tunteita ja ei niistä voi vaan luopua. Tulevaisuudessa on taas uusia haaveita, niillä mennään eteenpäin.

Tätä rehevyyttä tulee vielä ikävä!

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2019?

a. Sää

b. Kukkaloisto

c. Joku muu. Mikä?

Kyllä se on tuo luopumisen päätös ja sen mukana kulkevat tunteet. Sään vaihtelut olen jo unohtanut, mökillä rakennettiin kyllä helteessä uutta katettua terassia, joka sinällään on ihana ja muistamisen arvoinen. Keskellä kesää teki tietokone tiltin ja se saatiin toimimaan vain palaamalla tehdasasetuksiin. Osa kuvista oli varmuuskopioimatta, joten mm. pioniaika on ikuistettu vain puhelimeen. Sekös myös lisäsi kesän harmia!

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Nyt ei tosiaan ollut suuria saavutuksia, mutta puuhasin etenkin loppukesästä metsäpuutarhan kimpussa. Sinne on kätketty kotipihalta tuotuja perennoja, joiden kasvuun lähtöä saan jännittää tulevana kasvukautena.

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Niitä ei vaan ollut, jos ei oteta lukuun isoilla aleprosenteilla tehtyjä syksyn ostoksia. Mutta parhaus selvinnee vasta tulevaisuudessa, kun nähdään, lähtevätkö kasvit kasvuun. Vanhoilla puutarhakoneilla ja kalusteilla mentiin viime kausi.

Safiirihortensian kokeilu tuotti tulosta 3. vuoden jälkeen; palkitsi muutamalla kukinnolla!

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!

b. Ehkä...

c. Aivan liian monta!

d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Loppukesän alehankinnat ovat aina riskejä ja kokeiluja, virheet paljastuvat ehkä seuraavana vuonna. Edellisenä syksynä tein samalla tavalla alelöytöjä lähinnä metsäpuutarhaan. Niiden kasvien vointi oli pääosin hyvä ja osa suorastaan kukoisti!

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Edellisenä vuonna hankitut pensasmustikat jaksoivat heti tehdä muutaman herkkumarjan, vaikka alun perin hankin kasvit niiden hienon syysvärin vuoksi. Nyt mustikkapensaat on jo siirretty toiseen puutarhaan, joten niiden voinnista ja sadosta ei enää voi olla varma, viihtyvätkö uudessa kodissaan yhtä hyvin. Toivottavasti!

Vaikka sanoin, ettei siemenkylvöt oikein onnistuneet, niin toki joukossa oli ilonaihettakin. Vanhojen luottokasvien lisäksi koristeporkkana Dara kasvatti vahvat kukinnot, joista riitti useampaan kimppuun. Kesäleimu kukki iloisesti kaiken kesää, samoin kerratut petuniat.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Kuivakukkien kanssa kävi tosi heikosti, osa oli esikasvatettuja, osan kylvin suoraan kasvilavaan. Mutta ehkäpä kastelu oli epätasaista tai ei vaan aika riittänyt. Daaliatkin olivat pienoinen pettymys, ostin kevättalvella muutaman uuden juurakonkin, mutta kaikkiaan kukinta oli normaalia heikompaa. Aiemmin olisin harmitellut kovasti, nyt en tuota jaksanut kummemmin murehtia.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin

b. Kiviin / Kiveyksiin

c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...

d. Puutarhamatkailuun

Multakuormaan, jotta sain siirrettäville kasveille kasvualustaa. 14 kuutiota on valmiina ensi kevääksi, ainoastaan istutusalueet puuttuvat - siis ihan pieni, mitätön pulma! :-D

Hyvästelenkö jo ensi kesänä Flammentanzin?

13. Mitä opit?

Ehkä sietämään muutosta, opettelen edelleen luopumista... Kysehän ei ole pelkästään puutarhasta.

Uusi puutarhavuosi siintää jo mielessä!

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?

b. Kunnianhimoisin odotuksin?

c. Kauhunsekaisin tuntein? 

d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Jossain määrin kauhua ja kysymysmerkkejä, epätietoisuutta ja ärtyisyyttä, jos muutto on piankin edessä. Mutta onhan minulla niitä muita pihoja ja puutarhoja, joissa sitten ollaan enemmän into pinkeänä ja suurin suunnitelmin - toivottavasti!

Rhapsody in Blue

Mietin tässä vastauksia kerrattuani, että julkaisenko sittenkään tätä, koska ei ole minun tapaistani kirjoittaa ja kertoa murheistani. Edelleen saan kaivaa ja kuopsuttaa, kitkeä ja kastella ja nauttia puutarhassa puhailuista, miksi edes murehdin!?  Meillä kaikilla on omat taakkamme, mutta on mukavampi lueskella iloisia tapahtumia ja onnistumisia. Toisaalta ei aina vaan voi onnistua, senkin kertominen voi auttaa, kun jakaa harmituksensa muiden kanssa. Niinpä tässä tämä "Haaveet kaatuu - puutarhavuosikatsaus". 

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).

3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

Tämä haaste on kierrellyt koko loppuvuoden ja itse kun olen ollut poissa, niin uskon, että kaikki halukkaat ovat jo haasteeseen vastanneet. Mutta tässähän tämä on edelleen otettavissa, jos et vielä ole omaa puutarhavuotta 2022 käynyt läpi.

Dara

Oikein hyvää Loppiaista ja tammikuun jatkoa! Osa teistä jo rapistelee multa- ja siemenpussukoita, peukut onnistumisille!

Rauhallista joulua!

 

Valkea joulu mökkipuutarhassa...

Valkea joulu kotipuutarhassa...

Valkoinen on joulu myös puutarhahuoneen puutarhassa...

Illan tullen syttyvät kynttilät ja joulurauha laskeutuu...

Kurkistetaan sisälle...

Tänä vuonna puutarhahuone saikin yhden kuusen sijasta kolme!

Oikein ihanaa ja rauhallista joulunaikaa kaikille lukijoilleni! <3

Joulunodotusta

 

Puutarha  on vaipunut talviuneen. Luntakin on saatu hitunen kasvien suojaksi, mutta jänisten juoksuja se ei estä. Monessa kohtaa näkyykin, kun pupujussi on pysähtynyt ja kuopaissut lumet pois kasvien tieltä. Onneksi kaikki eivät niillekään maistu, eikä kaikkea voi ja jaksa peitellä. Tutkitaan tuhot sitten keväällä! Nyt nautin joulukuusta ja puuhastelen ennemmin sisätiloissa!

Kranssitouhut alkoivat jo hyvissä aikaa ennen kuun vaihdetta, ja vaikka ensimmäiset ehtivät oville joulunaikaa viestimään, niin en malttanut lopettaa ihan siihen. Onhan meillä ovia ja verantoja ja sisareni matkaan lähti yksi kransseista. Marraskuulla joku oli heittänyt metsän reunaan, tien laitaan kauniin hopeakuusen!?  Huomasin sen, kun ajelen paikan ohi joka päivä. Kotitarvefloristi oivalsi heti sopivan kranssimateriaalin ja kävin hakemassa hylätyn kuusenlatvuksen talteen. Vaikka onkin maatuvaa materiaalia, ei sen paikka ole kaupungin puistoalueella. Toisen roskasta tuli toisen aarre!

Toinen tämän vuoden materiaalihittini on mahonian lehdet! Oma mahoniapensaani on kasvanut mukavasti kokoa, ihania, kiiltäviä, hyvin säilyviä lehtiä, jotka säiden kylmettyä ovat osin muuttuneet punertaviksi. Riittää hyvin joulukranssin koristeeksi!

Mahonian oksia hyödynsin tänä vuonna myös itsenäisyyspäivän kimpuissa. Kokosin kimput muutenkin edullisesti ostamalla marketista vain valkoisen leikko amarylliskimpun ja harsokukat. Aiemmin mieheltä saamastani kukkakimpusta oli hyvänä säilyneitä inkaliljoja ja lisäsin joukkoon kesällä ostamani koristehirssit ja oman puutarhan sinipiikkipallot sekä muutaman mustikanvarvun.

Männyn- ja tuijanoksat, varvut, callunat ja hopealanka ovat oivallista kranssimateriaalia! Ostin syksyllä jo aiemmin muutaman hopealankaruukun ihan kranssien ja kukka-asetelmien tekoa ajatellen.

Perhoangervon keveyttä lumen keskellä

Olen iloinen, että maa on joulun alla valkoinen! Lumityöt ovat alkaneet, minulle ne ovat ennemmin hyötyliikuntaa kuin ahdistuksen paikka! Mutta omien vanhempieni ja muiden vanhusten ja liikuntarajoitteisten kohdalla ymmärrän talven tuovan haasteita. Pakkasten toivon itsekin pysyvän maltillisina.

Kranssien tekeminen on kivaa ja helppoa, mutta niiden kuvaaminen haastavampaa, kun ei ole liikoja päivänvaloa tarjolla ja arkena ei ole edes päivällä kotona. Kuvauspaikkojen etsimisessäkin pitää ottaa koko puutarha käyttöön!

Viimeisin kranssi sai valoköynnöksen ympärilleen ja pääsi verannalle joulun ajaksi! Tähän kranssiin käytin perinteistä kuusenoksaa, hopeakuusta, tuijaa ja marjakuusen oksia. Vähän jänönhäntää pehmentämään ja muutama lehtikuusen oksa koristeeksi.

Lunta on luvassa kaakon kulmille lisää. Jouluvalmistelut etenevät maltilla, vain sen verran, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ei juurikaan stressiä siivouksesta ja leipomisista, joululaulut saavat soida, kynttilänvalo riittää. Joulukonsertit ja -esitykset ovat ihania; toiset ovat valmistelleet elämyksiä, joista voi hakea joulumieltä itsellekin. Kouvolan teatterin väki tarjoaa joka vuosi Joulushown, josta löytää paljon paikallista itseironiaa, mutta myös taidokasta laulua ja hauskuutta. Paikallinen viihdekuoro Vitriini oli rakentanut huippuhienon joulukonsertin! Ryhmän laulajat ovat kokeneita musiikin harrastajia ja ammattilaisia ja tulos on sen mukainen. Vielä ensi viikolla odottaa Kymi Sinfonietan ja Rajattomien yhteinen joulukonsertti kirkossa. Näillä elämyksillä rakennan omaa jouluani.

Yksi jouluasetelma löytyy jo kotoa :)

Mukavia joulunalustunnelmia kaikille!