torstai 14. helmikuuta 2019

Kukkia ystävälle

Vai olisiko sittenkin kimppuja ystävien kanssa. Viime perjantaina viikonloppu alkoi mukavissa merkeissä, kun joukko kukkasista pitäviä työtuttuja pääsi floristin opissa tekemään itselleen - tai ystävälleen muhkean tulppaanikimpun.

 

 Opettajaksi olimme saaneet puutarhuri -floristi Lea Stenholmin, joka on aikaisemmin työskennellyt mm. kukkakaupassa, mutta nykyään hänellä on oma viheralan yritys Puutarhaneito. Yritys tarjoaa viherrakentamista, pihanhoitotöitä ja pihasuunnittelua. Lea tekee myös tilakoristelua ja pitää siis kukkakursseja.

 
 



Kimppua alettiin työstää poistamalla ylimääräiset lehdet ja asettamalla kukkaset perinteiseen spiraalin muotoon. Ihanat erikoistulppaanit saivat seurakseen vahakukkaa, eukalyptusta ja pistaasin vihreitä oksia. Samoin paljailla  koivunoksilla tai tuuhean vihreillä sembramännyn huiskuilla sai täydentää halutessaan kimppuaan.


 

Valmiit kimput olivat joko lilan-punaisen  tai kelta-oranssin sävyisiä.






Kamera oikkuili tai enneminkin olin tehnyt säädöt huonosti. Niin monta kuvaa oli heilahtanut ja lisäksi kirkaat spottiledit loivat haasteellisen valon kuvaamiseen. Mutta tunnelma oli iloinen ja taitojaan epäilevät kurssilaiset saivat jokainen upean kimpun kotiin viemisiksi. 




 Jos paikkakunnallasi ei vielä ole järjestetty kukkakursseja, kannattaa kysellä paikallisista kukkakaupoista tai viheralanyrittäjiltä. Saattavat vaikka innostua. Heillä on ammattitaito ja tarjolla suuri määrä kukkasia. Voit saada ystäviesi kanssa mukavan illanvieton ja lisänä ihanat kimput.



Näiden kukkien kera toivotan teille 
Hyvää Ystävänpäivää!






torstai 7. helmikuuta 2019

Kevään kaipuu -haaste






Eilinen päivä  näytti tämän talven sääkirjon: Aamu alkoi lumitöissä, edellisenä iltana kolattu parkkipaikka oli taas lumessa ja kaiken lisäksi aura oli tehnyt mukavan vallin pihan laitaan. Aamupäivä satoi sakeanaan märkää räntälunta kunnes puolen päivän jälkeen taivas kirkastui ja upea auringonpaiste ilostutti talvesta väsynyttä kansaa.  Ilo loppui lyhyeen, kun töistä lähtiessä pakkanen olikin jo kiristynyt yli kymmeneen asteeseen ja auto oli umpijäässä! Tänä aamuna satoi, jos mahdollista, vieläkin sakeammin.



 Niinpä nyt on sopiva aika tarttua saamaani Kevään kaipuu -haasteeseen, jonka sain Multaa ja mukuloita -blogin Piparmintulta. Alunperinhän haasteen on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki - blogista. Tarkoituksena on postata itsellesi merkityksellisiä kuvia, joiden kautta kevään kaipuu helpottaa.


Jokunen hetkihän siinä vierähti kuvia katsellessa ja  muutamia valitessa. Krookukset ovat ensimmäisiä, jotka lääkitsevät kevätkaipuista ihmistä. Ne kukkivatkin viime keväänä ilahduttavan paljon.






 Sisätiloissa kevät alkaa jo paljon aiemmin, onneksi, vaikka tilanpuute ehtiikin käydä haasteelliseksi ennen kuin saan kaikki esikasvatukset ja talvehtimassa olleet pelargoniat, ruusut ja daaliat ulos tai verannalle. Viime kevään yksi odotetuimmista oli kelloköynnöksen kasvu. Kevään ikävää alan taltuttamaan ihan näinä päivinä kylvöillä ja pikkutaimien koulimisella.


 Luonnon heräämistä kevääseen odotan niin puutarhassa kuin mökilläkin. Lintujen pesänrakennus ja iloinen laulu siivittävät omaa iloa kevätpuuhiin.



 


 



 Puiden hiirenkorvat, sini- ja valkovuokkojen peittämä mökkipiha, ensimmäiset kuikan huudot, joutsenten joikumiset, kun saadaan vene ja verkot veteen... näiden tunnelmien äärellä unohtuvat pimeys, räntäsateet, raapattavat auton ikkunat.





 Puutarhahuoneeseenkin on kaipuu! Joulun jälkeen siellä on yhtä kylmää kuin ulkonakin, ihanuus nukkuu talviunta. Mutta auringon lämpö tekee nopeasti tehtävänsä valokatteiseen majaan ja mikään ei enää pidättele pois sieltä! Sinne pääsevät ensimmäiset orvokit, pikkunarsissit ja jo syksyllä ruukkuun istutetut sipulikukkaset.




Kevään kukkaloistoa joutuu vielä tovin odottelemaan, mutta onneksi on kuvat, kyllä näillä jaksaa vielä muutaman kuukauden:)




Palloesikoiden riemukas kukinta,


kevätkurjenmiekkojen nousu karusta maasta, 







sipulikukkien täyttämät kukkapenkit,



 pirteät esikot,


lemmikkimeri,


Uusien hankintojen ihailu,


hentoisten pikarililjojen leikki kevätauringossa
ja uuden kasvuvoiman lumoava ihmeellisyys, siinäpä syitä, miksi kaipuu on suuri!


Tässä  haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.




En ole lainkaan varma, kuka haasteen on jo saanut ja kuka ottanut vastaan. Mutta haastanpa silti seuraavat blogit:  

 Päivänpesän elämää,
 Tuplasti terapiaa ja 
Vaalean Vihreää.
 
 

Vaikka odotan niin kevättä, on myönnettävä, että silti nautin edelleen talvesta. Jos nämä lumisateet olisivat olleet vettä ja kuukausi oltaisiin nyt tallattu pimeää, märkää, kylmää tammikuuta, olisi kaipuu keväästä monikertaisesti suurempi.

Hyvää viikonloppua kaikille!

keskiviikko 30. tammikuuta 2019

Toivoa keväästä

Toistan itseäni päivästä toiseen, mutta täällä ei voi kuin huokailla tätä luonnon kauneutta. Tai ainakin viime päiviin asti. Nyt sää on jo kovasti lauhtunut ja viimeinen lumisade hellittänyt. Vaan uuttahan on luvassa, suojalunta vaihteeksi.




Tätä pariskuntaa ei taida palella, peitto senkun paksunee, ovat päättäneet istuskella vielä tovin ja odottaa rauhassa kevättä.



Puutarhahuonetta voi valokuvailla tältäkin suunnalta, nyt lumikasojen päältä. Kasvilavat ja pikkuruiset hedelmäpuut ovat lumen saartamia, kuvan oton jälkeen lapioitiin lunta pois puiden ympäriltä, etteivät jänikset pääse herkuttelemaan luumu-, päärynä- ja kirsikkapuiden oksilla.


 Kasvilavoista päästäänkin kylvöaiheeseen. Tilasin Impectalta muutaman pussin siemeniä. Ja K-raudan siemenständistä nappasin myös joitakin lajikkeita. Ennestään minulla oli viime syksynä ostettuja, vajaita pussukoita ja omista kukkasista talteen otettuja aikamoinen määrä.
 Samettiruusuja pitää tietenkin olla, täyttävät perennapenkkejä ja kukkivat pitkään, sietävät melkoista hellettäkin. Ja osa pääsee kasvihuoneeseen ötököiden torjuntahommiin.





Samettiruusujen rinnalle kehäkukkia ja punaisia auringonkukkia- no ehkä joutuvat erilleen toisistaan, paikat vielä hakusessa. Vaaleanpunaiset asterit ja kerratut kosmoskukat sekä törmäkukat aion istuttaa lähekkäin, värisävyt matsaavat niin hyvin toisiinsa.Tsinnia-, leijonankita- ja ahkeraliisasekoituksissa on lähellä toisiaan olevia sävyjä, joten niitä suunnittelen myös istuttavani ryhmäksi.




 Kelloköynnöskokeilu ei jää pelkkään viime kesään. Olisin toivonut runsaampaa kukintaa, koska kesäkin oli lämmin, joten nyt mietin kasvupaikat uudelleen. Keijunmekkoja en alunperin ajatellut kasvattaa, viime kesän siemenistä vain yksi iti, ja sekin loppukesästä.  Sitten sainkin ystävältä osan hänen tilaamistaan siemenistä, joten ilman muuta sittenkin yritän uudelleen. Haastavien kasvatus on mielenkiintoisempaa, eikö?

Yritän pitää tämän ainokaisen Keijunmekon  hengissä kesään asti.



Kesäkukkia toi minulle joulupukkikin, tai oikeastaan esikoinen, joka oli keksinyt äidille sopivan joululahjan. Katsotaan, mihin tuon neliömäärän siemeniä ripottelen:)


Mies taas oli sitä mieltä, että tomaatintaimet ostetaan valmiina, tuskastui kai rentoina huojuviin taimiin, joita olikin melkoisen runsaasti esikasvatuksessa. Turha luulo, siemenet on jo ostettu! Ja viime vuotisiakin on ihan mukavasti jäljellä;)



Viime viikonlopun huikean kaunis sää oli hyytävän kylmä, mutta aurinko toi taas toivon lähestyvästä keväästä. Kun tuo siemenkasvatus pääsee vauhtiin,  ei kevät ole enää kaukana.


Joko sinä olet upottanut sormesi multaan?

Mukavaa viikonloppua!

sunnuntai 20. tammikuuta 2019

Kylmää ja kaunista


Monet kerrat on ihmetelty runsaita sateita, pitkiä helteitä, kylmiä kesiä, tolkuttoman kuivia ajanjaksoja. Nyt ihmettelemme jatkuvaa lumen tuloa ja -määrää. Kouvolan seutu on ollut monesti ennätysten kärjessä, niinpä nytkin.  Viime yö nosti meidät lumisimpien paikkakuntien joukkoon.



 Luonto on hyvin kaunis! Puhtaan valkoista lunta, joka on kuorruttanut puut ja pensaat, pihakalusteet, mutta myös ajoväylät ja rakennusten katot. Alkaa olla aika tyhjentää kasvihuoneiden ja vajojen katot lumesta, ettei seuraa ikäviä.



Sunnuntaiaamuna odotti todellinen talven ihmemaa, mutta  myös lumityöt. Päivä kirkastui aurinkoiseksi, mukanaan kireä pakkanen. Hiihtoladut saavat odottaa, kunnes vähän pakkanen hellittää. Nyt on kuitenkin kasveilla hyvä lumisuoja, mitä vaille ne ovat jääneet useana vuotena.


Puutarhahuoneeseen kurkistin sen verran, että siellä on kaikki hyvin. Paras kasvukausi näyttää olevan jääkukkasilla, joita ikkunat olivat täynnään.






Auringon laskiessa näkyi taivalla hieno haloilmiö. Nyt siellä loistaa upea kuu, joka valaisee kylmän tammikuun illan ja yön. Minun kamerani objektiiveillä sitä on turha lähteä kuvaamaan, tyydyn ihailemaan ikkunan läpi.

 

Huomenna kaivan siemenlaatikon esiin, kartoitan, mitä on jäänyt viime vuodelta ja harkitsen tarkkaan tilattavat. Siemenluettelot on kyllä jo läpiselattu ja siellä on aika monta merkintää:)


Hyvää alkavaa viikkoa!