maanantai 7. kesäkuuta 2021

Herkkiä kukkijoita ja lapiohommia.




 

 Herkkien hetkien alkukesää! Puutarhassa ilakoivat kesäkukkijat, vihreys lisääntyy, värit ja tuoksut valtaavat puutarhan ja kietovat sen ihanaan kesätunnelmaan! Ennen vahvojen perennojen avautumista ehtivät monet pienemmät päästä esille ihailtaviksi. Yksi herkimmistä on tiarella `Pink Skyrocket´ .



 

Tiarella `Pink Skyrocket´

 

Tiarellan rinnalla kukkivat espanjansinililjat valkoisin ja vaaleanliloin kukinnoin - ihania!

 





Pihalla eletään taas lemmikkien aikaa! Oikeastaan paras aika alkaa olla ohi, mutta edelleen siniset, pikkuruiset lemmikinkukat ovat runsaudellaan värjänneet koko puutarhan! Ei haittaa, vaikka viikon päästä on taas aloitettava kukkineiden lemmikkien leikkaaminen ja  repiminen, nyt iloitsen sinisestä merestä! 

 

'


 

Nappisilmä morsiusleinikki on  kasvanut viime kesästä ja sen rinnalle on noussut lilasävyinen purppuratulikukka. Tulikukat ovat siemenestä kasvatettuja ja valkoisia sekä lilan sävyisiä kukkavarsia nousee puutarhassa useammasta istutuksesta.

 



 

Kellukkakin on aloittanut runsaan kukintansa, siinäpä helppo perenna, kukkii aikansa ja jättää jäljelle kauniin lehtimättään.

 

Kellukka `Mai Tai´


Vaikka puutarha kukkii herkin kukinnoin, on puutarhuri raatanut uuden aidanteen kimpussa! Olen kääntänyt kadun reunan istutusalueen kolmeen kertaan ja poistanut kaikki eteen tulleet kurtturuusun juurenpätkät sekä  - toivon mukaan- suurimman osan vuohenputkesta! Uutta multaa on kärrätty paikalle ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyin istuttamaan kulmatontin toiseen laitaan tuijia ja kulman toiseen laitaan vuorimäntyjä. 


 

Aidanteen ja kukkapenkin välissä oli aiemmin kapea nurmikaistale, se myös sai nyt lähtöpassit, oli aivan turha rikkaruohon kerääjä ja hankala leikata.

 


Alunperin olin suunnitellut istuttavani ruusujen tilalle uudet ruusut, joita hankin jo viime syksynä. Nyt ruusut kasvavat aidanteen toisessa päässä, vuosi sitten kaadetun suuren kuusen paikkeilla. Koska tuo kadun laita ja nurkkaus on pihan pohjoisin kulma, ajattelin havukasvien tuovan sekä tuulen- että näkösuojaa. Mutta vuorimännyt ovat vielä kovin pieniä ja kestää monta vuotta, ennen kuin niiden suoja on konkreettinen. Saattaa siis olla, että joku ruusuista vielä päätyy havujen seuraksi. Ulkopuolelle, loivaan rinteeseen kohti kadun laitaa, suunnittelin laittavani jotakin maanpeitekasvia. kaikki vuodet olen pari kertaa kesällä kitkenyt alueen paljaaksi, mutta nyt voisi kokeilla peittokasveilla siistimistä. Puutarhasta voisi siirtää rentoakankaalia, kevätkaihonkukkaa tai hopeatäpläpeippiä. Loiva rinne on pohjoiseen päin, ei suoraa auringonpaahdetta, joten mitä sinä ehdottaisit katekasviksi tuijien ja vuorimäntyjen juurelle?

 


Etualalla hopeakirjopeippiä, joka leviää jo nurmikolle.


Rentoakankaalin kukintaa,  sen kasvua joutuu pian rajoittamaan.


Taas on vierähtänyt muutama viikko pois blogien ääreltä. Viikonloput ovat menneet mökillä, sielläkin riittää puuhaa, mutta myös linnunlaulua, virkistävää uintilämpöistä vettä, kalastusta ja luonnonrauhaa. Viikolla töistä tullessa suoraan puutarhan kimppuun ja siellä kuluukin koko ilta! Mutta niin sen täytyy ollakin - nautitaan puutarhasta, tekemisestä, kesästä ja kasveista, jotka ovat taas tulleet meitä ilahduttamaan!  Yhtä en kyllä odottanut, ja se on ennätysmäärä hyttysiä!!



Mukavaa viikon jatkoa!



keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Kastuneet rimpsuhameet ja muita kukkijoita!

 Ei tämän päivän keliä kurjempaa voisi toukokuulle toivoa (no ehkä takatalvi olisi vielä kurjempi)!  Mennään kuin vuoristorataa, aurinko paistaa ja kesäiseltä tuntuu, kunnes koittaa aamu ja kartat näyttävät kolmea pisaraa. On siis rytmiteltävä myös puutarhatöiden kanssa sade- ja poutapäivien välissä. Eilinen olikin hyvä, työntäyteinen pihatyöpäivä - tai ilta, koska päivällä tehdään muita hommia.

 


 Kamera on kulkenut mukana poutapäivissä, mutta eihän kuvissa näy mitään töitä, pelkkiä kukkia vaan! Tähän kurjan sään tuomaan apatiaan ei tepsikään nyt mikään muu kuin kukkailottelu:

 

 

 

 



 

 


 

Kerratuille rimpsuhelmatulppaaneille nämä pari viikkoa ovat olleet kärsimystä, helmat ovat kastuneet ja kuraantuneet, komea kukka on taipunut mullan tahrimaksi ja osalta varret katkeilleet sateen ja tuulen voimasta. Samoin on käynyt kerrattujen narsissien kanssa.  Ovat sitten jatkaneet eloaan maljakossa (pesun jälkeen:D)



´Golden Ducat´ narsissien takana pilkottaa viime viikkojen työmaa.


´Orca´



´Spring Green´


Vaan mikä pilkottaakaan useimpien kukkasten rinnalla? No lemmikithän ne ovat aloittaneet esiinmarssinsa - joka ikisessä penkissä ja vähän penkin vieressäkin! Ei tämä kaatosade niitäkään hyvällä kohtele.




 

Entäpä pölyttäjät - onko niitä näkynyt? Varmasti osa kasveista joutuu tarjoamaan syksyllä niukkuutta, ei tule hedelmiä joka oksalle. Kirsikkapuut ovat täydessä kukassa, mutta onneksi omenapuista suurin osa ainakin tällä korkeudella on vielä nupuillaan.


Kirsikka ´Arttula´




Kesäpäärynä ´Kafedralnajan´ suloinen kukkaterttu

 

Mahonia pääsi vasta muutama tovi sitten talvisuojistaan ja palkitsi upealla kukinnallaan. Valitettavasti kaksi oksaa on taas talven aikaan revennyt, joten tarvitaan paikkaus- ja leikkaustoimia.



Viileät säät ovat pitäneet puutarhurin ripeässä työssä, ettei tule vilu; Nyt on kurtturuusut hävitetty viimeistä juurentynkää myöten! Varmasti kesällä jostakin nousee lainsuojattoman terhakka taimi, mutta käytännössä homma on selvä! Juuristohan oli katettu vuohenputkella, joten siitä tuskin olen vielä kuivilla vesillä, ja odottelenkin väijymässä, kunhan sateet heltiävät, että mistä ne alkavat puskea varsiaan. Uusien kasvien istutus on vielä kesken. Nyt ei voi muuta kuin odottaa, että tuo sade joskus loppuu ja piha hieman kuivahtaa, sitten taas jatketaan ja nautitaan puutarhahommista!





Iloa loppuviikkoon!


lauantai 22. toukokuuta 2021

Parturissa


 

Muutamaan vuoteen en ole ostanut uusia muraatteja ja lankaköynnöksiä, ne kun talvehtivat helposti varastossa. Lankaköynnös toki kuivuu kärjistään ja vaikuttaa hyvin kuolleelta, mutta piristyy mukavasti, kun saa juurilleen ja oksilleen vettä. Lyhensin melko rankasti lankaköynnöksen kuivia versoja, samoin tein viime keväänä.



 
Toinen lankaköynnöksistä kasvoi kaiken kesää hortensian juurella ja molemmat jaksoivat sinnitellä varastossa läpi talven. Hortensiassa ei näy kuin yksi pieni kukkaterttu, mutta muuten on komean vihreä. Oletko sinä saanut koskaan jalohortensiaa talvetuksen jälkeen kukkimaan? Miten sen teit? Muratti sai myös parturoinnin, siitä lähti noin puolet viime vuoden kasvusta pois. Muratin takana on talvehtinut hurmesilkkiheinä `Red Baron´, jonka kuivat huiskut pistin saksilla matalaksi.

 




Viime kesänä ahkeraliisat  kukkivat upeasti ja sekä niitä että kesäköynnöksiä oli monessa paikassa. Yllä kuva muutamasta hyvin kasvaneesta joukosta.


Red Baron Hurmesilkkiheinä viikko parturoinnin jälkeen.


 

Lankaköynnös näyttää hyvin elinvoimaiselta viikon jälkeen parturipäivästä. Lankaköynnös myös juurtuu nopeasti, jos laitat pitkiä versoja mullan alle tai vesiastiaan. Kookas köynnös kestää myös jakamista.


Jalohortensia ei oikein jaksa uudestaan kukkia.



Yksi viime kesän pistokkaista kasvatetuista murateista kokeili talvea ihan ulkosalla. Syksyllä, kun ensimmäiset hallat veivät siltä ruukusta kaverit, ahkeraliisat, istutin muratin maahan vesiaiheen reunalle, kiven koloon. Oli niin kookas, että ajattelin kokeilla, josko joku juuren palanen säilyisi hengissä yli talven. Vaan sehän säilyikin vallan kokonaan. Siihen ei ole edes puutarhaparturin saksia tarvittu.

 


 
Nyt toinen saksittu lankaköynnös kasvaa uuden äitienpäiväksi saadun hortensian juurella.  Laitoin hortensian vähän kiireellä isompaan astiaan, kun pelkäsin sen helteiden aikaan kuivuvan. Mutta lankaköynnös jäi kukkijan varjoon. Täytyy istuttaa molemmat suurempaan ruukkuun tai siirtää lankaköynnös kaikkiaan muualle, kesäkukkien kaveriksi.
  
 
 
 
 
Mukavaa viikonloppua, toivottavasti sade ei kokonaan estä puutarhapuuhia!  


tiistai 18. toukokuuta 2021

"Hengissä!", sanoi Katsura

 

Kolmesta keltakoiranhampaasta nousi kaksi, ihan kiva!


Kun lähtee riskinoton tielle, saa joka kevät ilon seasta poimia harmin kyyneleitä, jos jokin kasvi ei enää osoitakaan elon merkkejä. Toissa syksynä tein ostosretken kasvukauden loppumetreillä, ja aika monta kasvia istuttelin penkkeihin pelonsekaisin tuntein, että miten niille mahtaa käydä. No viime keväänä niistä jo kirjoittelinkin ja nyt oli monelle menossa toinen talvi. Varsin erilainen kuin edellinen; pakkasta oli reilusti ja pitkään, lunta niskassa runsaasti ja keväällä äkillinen lämmin kesäkeli, kunnes taas vaivuttiin arktiseen kevääseen. On siinä kasveilla kestämistä!

 

Peikonpähkinä

 Nenä kiinni maassa ja silmuissa sitä on siis kuljettu viimeiset viikot, todeten ilolla, että aika moni sieltä taas vilkuttaa; "täältä tullaan, hengissä ollaan!" Peikonpähkinä ja höyhenpensas, syksyllä ostetut uudet ruusut, kuten myös edellisvuotiset, kaikissa näkyy alkuja! Magnolia ei kovin reippaalta näytä (ei se ollut sitä alun alkuunkaan), mutta elonmerkkejä silti!

 

"Hengissä!" sanoi Katsura, kun talvesta selvisi!

Katsura on ollut toivehankinta ja sitten kun sen ostin, se oli puutarhamyymälän nurkkaan pistetty, pieni ja reppana taimi. Mutta niin vaan maasta pieni ponnistaa ja uudet punaiset hiirenkorvat pilkistävät joka oksasta!  

 

Sinivaleunikon karvaiset korvat

 

`Victoriana Gold Lace Black´

 

Sinivaleunikko, tuo monien toiveiden kohde, satumaisen sinisenä kukkiva kaunotar, nousee kolmesta paikkaa puutarhaa ja niin, niin terhakkaasti kohottelee karvaisia korviaan. Siitä iloitsen! Samoin olen mielissäni, että viime syksynä Mustilan taimipäiviltä ostamani kevätesikko `Victoriana Gold Lace Black´ on noussut uuteen kevääseen ja aloittelee kukintaansa. Pirteä, sellainen retrotyyppi!

 

Jättikarhunputki `Angelica Gigas´


Koiranhampaat kukkivat, Himalajan jalkalehti nousee, samoin Isokarhunputki ja marhanliljat. Muutama yllärikin näyttää mullasta kapuavan, kiva nähdä, mitä sieltä nousee, kun en yhtään muista, mitä olen istuttanut! :D 

 

Sinivalkoiseen Suomi100 -penkkiin on ilmestynyt vieraita :)

No onko niitä menetyksiä, joista jo edellinen postauskin kertoi. Että aina joku kuolee, katoaa, tulee kitketyksi, niinkuin muutama vuosi sitten hankittu syyskatkero. En sellaista muistanut hankkineeni ja innoissani keväällä siivosin penkkiä, kitkin leinikkejä ja nokkosia, voikukkia ja heiniä, jotka olivat asettumassa kukkapenkkiin. Eiköhän siinä samassa siivouksessa mennyt uusin tulokaskin! Huomasin vasta myöhemmin, ettei katkeroa missään ollekaan. Nytkin pitäisi jostakin ilmestyä uusi katkero, vaan kun en muista, mihin sen istutin :D

 

Päärynäpuu aloittelee ensimmäistä kukintaansa!

On sitten yksi ison huolen paikka: Viiniköynnös! Lupaavasti kasvanut ja viime kesänä hyvän sadon antanut ` Somerset Seedles´ oli nytkin selvinnyt talvesta. Mutta eipä selvinnytkään enää niistä huhtikuun alun hellepäivistä, kun puutarhuri lähti mökille ja unohti jättää ikkunan raolleen. Kolme päivää lämpötila kipusi hellelukemiin, ja kuivatti silmut! Ja NIIN OMA MOKA!  Odottelimme, onko kasvi lainkaan hengissä, vai onko kaivettava köynnös ylös ja hankittava tilalle uusi!? Sato nyt ainakin on menetetty, niin arvelin! Amatööripuutarhurin on vain otettava puutarhalapio kauniiseen käteen, myönnettävä virheensä ja otettava niistä opikseen. Nyt on kasvia kasteltu ja ilmanvaihto kohdillaan, niin elonmerkkejäkin on havaittavissa - onneksi! Viime vuonna herkuteltiin siis viinirypäleillä, ehkä tänä kesänä päärynäpuun ensimmäisellä sadolla, ainakin nuppujen määrä lupailee hyvää!

 








Aikaiset  tulppaanit ovat jo täydessä vauhdissa, samoin narsissit avautuivat juuri pahimmoilleen kovien sateiden alle! Osa kerratuista on jo katkennut ja täytyy poimia maljakkoon. Kirjopikarililjat ovat levinneet kiitettävästi ja niitä löytyy jo useammasta paikasta puutarhaa. Sade niitäkin kohtelee kovakouraisesti :(

 

Pikkusydämet, palloesikot ja  Blue Jacket -hyasintit  nauttivat toistensa seurasta!

 

Kiirettä on pitänyt, kaikenlaista! Mökkeilykin vienyt muutaman vapaahetken, mutta se ei lainkaan ole ikävä asia, muutoin kuin, että puutarhoille ei meinaa jäädä aikaa. Kun päivät on muualla hommissa, on illoista otettava kaikki irti. Nyt on jo nurmikon leikkaukseenkin päästy! Mutta sitten ei blogiaikaa enää ole ollut lainkaan. Vaikka olisi paljon kuvattavaa, ei staattinen koneen ääressä oleminen enää työpäivän jälkeen maistu. Vaan nyt, kun on alkanut sadeviikko, yritän ehtiä lukemaan myös muiden blogeja, koska kaikkien puutarhoissa tapahtuu nyt paljon ja vauhdilla ja se tietää ihanaa katseltavaa!



 Mukavaa viikon jatkoa!