Puutarhahuoneessa vietetään jo joulua

Jo kolmas adventti! Joulun tuntu on ihana, viime viikko on mennyt leipoen, joulukukkasten ja -kranssien parissa, toki myös siivoillen ja tekstiilejä tuuletellen, lahjatouhuissa ja työpäivät mukana lasten joulupuuhissa.

 

 Myös puutarhahuone -huvimajamme on saanut joulun kuosit ylleen jo kuun alkupäivinä. Hiukkasen koristeita on lisäilty, mitä lähemmäs joulua päästään.

 

 

Laitoin avonaiset hyasintit viime viikolla ulkoverannalle, jossa ne jäätyivät kauniisti. Nyt ne on siirretty kaunistamaan puutarhahuonetta. Ikkunalla ollut jouluruusu kun siirtyi lämpimiin tiloihin.

Syksyiset kranssit jatkavat elämäänsä puutarhahuoneen seinällä.

Illan hämärtyessä jouluinen huone näyttää aivan satumaisen kauniilta. Iltakuvat on otettu jo ensimmäisenä adventtina, kun saimme tänne Kymenlaaksoon ihanan lumipeitteen. Nytkin maa on valkoinen, mutta lisää lunta kaipaisin  jouluksi.

 

 

Tänä iltana on kauneimpien joululaulujen aika, se on jouluperinteeni niin kauan, kuin niitä on kirkoissa laulettu. Ensimmäiset vuodet kuorossa, sen jälkeen aivan omasta laulamisen ilosta. Onko sinulla jotakin perinnettä, mikä kuuluu jouluusi?

 

Hyvää joulunodotusta, ei stressata turhista!

Väriä pimeään Amos Rexistä ja Talvipuutarhasta

Sateinen viikonloppu takana, mutta eipä väriä puuttunut! Olin tyttäreni luona Helsingissä ja jouluista fiilistä oli tarkoitus hakea mm. Tuomaan joulumarkkinoilta. Lauantainen vesisadehan olikin sitten yksi vuoden reippaimmista, joten eipä sateenvarjon alta paljon kaupungin juhlavaloja katseltu. 

Onneksi Helsinki tarjoaa tänä syksynä upean valonäyttelyn Amos Rexissä. Kaiken syksyä tuohon TeamLab -ryhmän digitaaliseen ja interaktiiviseen näyttelyyn ovat ihmiset jonottaneet ja emme mekään siltä välttyneet. Mutta sisällä odottivat huikeat valokarnevaalit, joihin saatoi itsekin vaikuttaa.

Pimeisiin huoneisiin oli heijastettu värejä, jotka elivät, liikkuivat, kasvoivat kukkaniityiksi ja värimaailmoiksi. Musiikin soidessa seinillä ja lattioilla kulki liskoja, sammakoita, lintuja, perhosia, joita katsojat olivat itse värittäneet ja herättäneet liikkumaan. Oi näitä tekniikan ihmeitä!

 

Liikuttamalla kämmentä pitkin seinää sai kukkaset kasvamaan yhä suuremmiksi puutarhoiksi. Samoin jokaisella askeleella syntyi uusi värikäs, liikkuva jälki. Seinät ja lattia olivat kuin paperia, joka täyttyivät maalauksilla.

Joskus kulki ohitsemme lisko, joskus suuri valas tai pieni perhonen.

Muissa näyttelyn tiloissa olimme suuren mustan aukon alla, meren aalloissa tai ilmaan nousevien lintujen lennossa mukana. Huikeita elämyksiä sekä lapsille että aikuisille!

Näyttely on avoinna vielä loppiaiseen asti, joten jos sinulla on mahdollisuus käydä Helsingissä, käypä Lasipalatsissa Amos Rexissä:)

 Sunnuntaina ennätin vielä ennen kotiinlähtöä käydä Helsingin kaupungin Talvipuutarhassa. Siellä olivat joulukukkaset päässeet jo asetelmiin ja puutarhuritontut kömpineet koloistaan.

 

 Suurimmassa kasvihuoneessa tunnelma oli hieno: Magnolia kurkotteli korkeuksiin palmujen kanssa ja lähes yhtä suuri oli vaaleanpunakukkainen kamelia, joka oli täpötäynnä nuppuja!

 

 

Monet orkideat kukkivat parhaillaankin, toki varmasti vaatimattomammin kuin valoisampaan aikaan.

 

 

Kolibrinkukka

  Kaktuspuutarhassa olikin sitten toisenlainen meno, siellä nimittäin tontut viilettivät suksillaan pitkin aaloen lehtiä ja kurkkivat kaktusten piikkien lomasta.

Olisikohan tässä itse ylipuutarhuritonttu?!

 Oiva retkikohde mihin vuodenaikaan tahansa.

Esplanadin puistossa käyskentelee saksanhirviä

 Kauniisti oli pääkaupunkimme valaistu, harmi vaan, että lauantai-iltana sade oli niin rankkaa, ettei valojen ihailu oikein onnistunut. Päivällä taas hienot valot eivät pääse kuvissa oikeuksiinsa.

Viikonlopusta jäi hyvä mieli, ostokset olivat kovin vähäiset, mutta sepä ei ollutkaan pääasia tällä matkalla!

Hyvää joulukuun jatkoa!

Sinivalkoisia kesämuistoja Itsenäisyyspäivään

Vietämme taas maamme syntymäpäivää. Viime vuoden suuret juhlat ovat ohitse, mutta kyllä sinivalkoinen Suomemme ansaitsee silti oman postauksensa.

Puutarhassani on muutaman vuoden vanha sinivalkoinen Suomi100 -kukkapenkki. Vaikka pidän väreistä ja pihan istutusalueet eivät ole kovin tiukasti väreillä rakennettuja, niin tähän penkkiin en salli muita kuin sinisenä tai valkoisena kukkivia kasveja.

Perennoita ja sipulikukkia sulassa sovussa. Pyrin siihen, että istutusalueessa kukkisi koko ajan joitakin kasveja. Keväällä aloittavat lumikellot, narsissit, hyasintit, kevätkurjenmiekat ja tulppaanit.

 

Toivottavasti keväiset kurjenmiekat leviävät  vuosien varrella laajemmaksi kasvustoksi, mutta ei ehkä kannata ottaa mallia lemmikeistä, jotka tekevät alkukesällä koko pihan vaaleansiniseksi. Toki se aika on yksi pihamaani kauneimmista!

Kurjenmiekkojen ja päivänkakkaroiden yhteiselo on juhannuksen tienoilla kaunis näky!

Samoin lemmikkien ja itse siemenestä kasvattamieni tulikukkien harmonia. Tulikukat kukkivat ensimmäistä kesää, katsotaan, kylväytyvätkö itsestään. Olivat kyllä pitkäikäisiä ja loppukesästä tekivät vielä uuden kukinnon.

Siniset pikkuruiset laukat ilahduttivat Suomi100 -penkissä keskikesällä!

Köynnöskaaressa kasvaa Mantsuriankärhö, se on istettu siihen ennen kuin väriteema oli mielessäkään. Toiselta puolen kaarta kurkottelee parikin jalokärhöä, toistaiseksi vielä kovin pieniä. Mutta sävy on sininen.

 

Itseoikeutettuna tähän postaukseen ovat ritarinkannukset,  suurin osa itse siemenestä kasvatettuja. 

Ja valkoiset daaliat, jotka pettivät viime kesänä erittäin heikolla kukinnallaan, en tiedä syytä, ehkäpä helle.... Niille on kuitenkin aina paikkansa Suomi100-penkissä.

Kääpiöpeurankelloja kasvaa myös Suomi100 -penkin laidalla, pitkään ja kauniisti kukkiva kasvi.

Helmipihlajan juurella, morsiusleinikin seurassa on yksi penkin valkoisista ruusuista.

 Suomi100 -penkissä kasvaa myös akileijoja, vuokkoja, sinivaleunikoita, pikkusydän, salviat, päivänliljoja.... aivan liian paljon lajeja, mutta kun värit olivat oikeita:)

 

Pitkänmallista kukkapenkkiä on vaikea kuvata. Lajikirjosta jouhtuen osa penkistä näyttää vielä tyhjältä ja iso osa sekavaltakin. Mutta kunhan kasvit, jotka alkavat viihtyä ja levitä, pääsevät kasvamaan laajemmaksi kasvustoksi tai pääsen jakamaan niitä esimerkiksi penkin reunakasveiksi, niin ulkonäkö tulee muuttumaan. Mutta puutarhurilta vaaditaan toisinaan malttia, jotta tulos on toivotun näköinen.

Eivät sinivalkoiset kasvit kuitenkaan pelkkään Suomi100 -penkkiin rajoitu, löytyy niitä muualtakin puutarhasta.

Onnea Suomi, 101v.

Oikein hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!