Kuusi- ja kynttiläjuttuja

 Joulukuu se lähestyy, ja sen mukana vanhat traditiot! Kenellä jouluun valmistautuminen ja joulufiilikseen pääseminen alkaa pikkujouluista, jollakin taas jouluradion avaamisesta. Toisen perinteeseen kuulu ekat glögit ja toiselle piparien ja joulutorttujen tuoksut. Joku (minä) sytyttelee kynttilöitä ja virittelee kaamosvalot jouluvalojen nimellä jo hyvissä ajoin syksyllä ja samoin alkaa myös pakottava tarve keräillä havuja ympärilleen :-D. Se on nääs kranssiaika ja kuusien etsimisen aika!

Olinpa tyytyväinen, kun viime lauantaina suuntasimme kuusimetsälle. Tyytyväinen siksi, että viikonlopun lumisade ei vielä ollut saavuttanut meidän kulmiamme ja pakkanenkin oli vain sopivasti kovettanut polut ja metsän, joten oli helppo kävellä ja katsastella metsikköä. Avohakkuiden reunamilla kasvaa komeaa kuusikkoa ja aukosta kaadetut puut ovat aiemmin siementäneet, joten nyt aukealla kasvaakin jo upean kokoisia kuusia. Mitään istutettujahan tuon metsikön kuuset eivät ole, vain maan kosteus ja auringonpaiste ovat saaneet puut kasvamaan kauniiksi ja vahvaoksaisiksi.

 Kuusi pihalle, kuusi sisälle ja kuusi puutarhahuoneeseen. Tai viimeiseen ehkä pikkukuusia tänä vuonna, saapas nähdä!

Auringon paisteessa kuusten kanssa kotiin, oli vielä aikaa toiseenkin jo perinteeksi muodostuneeseen joulupuuhaan, kynttilöiden valamiseen! Sitä tehdään inspiraatiopohjalta ja silloin, kun on riittävästi valamiseen sopivia muotteja ja riittävästi kynttilänjämiä! Ulkona hämärsi ja ensimmäiset lumihiutaleet ilmestyivät ikkunan taa - näin jouluihminen herää taas loppuvuoteen!

Ei meillä sipsejä syödä kuin kynttilän valamista varten :) Ja tässäkin taitaa olla kahden vuoden sipsit! Mutta ovat paksuudeltaan sopivia ja tukevia valumuotteja. Lasipurkin pohjaan liimattiin kuumaliimalla sydänlanka, muissa se on solmussa purkin alla. Aiempiin kynttilänvalupuuhiin pääset kurkistamaan tästä ja tästä.

Värisävyt valmiista kynttilöistä ovat aina pieni yllätys. Tänä vuonna joukossa oli paljon harmaata väriä, ja sen väri ei ole itsevaletuissa välttämättä kovin kaunis. Sekoittelin joukkoon vähän oranssia, ja murrettu vihreä vivahtaakin joissakin. Punaisten kynttilöiden väri näkyy lasipurkkikynttilöissä ja valkoisiakin tuli muutama.

Heikoimman lopputuloksen saaneet pääsevät jää- ja muiden pihalyhtyjen sisälle, ulkona pimeässä loistaa vain lämmin kynttilän valo! Ensin pitäisi tänne tulla kyllä hieman enemmän pakkasta, että jäälyhdyt onnistuvat. Toisaalta kukaan ei taida nyt tänä talvena liiemmin pakkasia odottaa! Saattaa olla niinkin, että kynttilän värillä ei ole väliä, kunhan se vaan lämmittää :)

Mukavaa viikon jatkoa!

Kesähuone vaihtoi ilmettä

 Pyhäinpäivän jälkeinen sunnuntai oli niin harmaa ja tihkusateinen, että ei inspiroinut kävelylenkki eikä pihapuuhat. Onneksi on puutarhassa huone, missä lämmittimen puhaltaessa voi vaikka pistää kranssipajan käyntiin! Oli jo haettu mökiltä havuja ja ajattelin tehdä pikkukranssit puutarhahuoneen ovelle, pian se joulu tännekin on tulossa.

Palataanpa kuitenkin ajassa taaksepäin. Muistelin edellisiä hetkiä puutarhahuoneella ja tasan kuukausi sitten pelargoniat kukoistivat ja täyttivät huoneen!. Vielä muutama viikkokin sitten osa jatkoi kukintaansa pihahuoneessa, komeimmat olin jo vienyt lasiverannalle. Syysloman aikaan sää tilapäisesti kylmeni ja oli pakko siirtää loputkin kasvit sisätiloihin ja osa sitten saman tien kellarin hyllyille, daalian juurakoiden seuraan. 

9.10.-22

9.10.-22

Tuolloin poimittiin rypäleitä ja askartelin hortensiakransseja. Olipa aurinkoisia päiviä! Vaikea uskoa, että tuosta ei ole kuin kuukausi!

Somerset Seedles -lajike

Viimeiset viinirypäleet poimin puolivälissä lokakuuta ja olipa maku muuttunut entistä makeammaksi. Tämä oli kyllä pisin ja satoisin rypälevuosi.

Sunnuntaina tosiaan viriteltiin lämmitin puutarhahuoneeseen ja vaikka välillä sade ropisi roimastikin kattoon, oli kivan lämmin ja tuulelta suojainen askartelutila valmiina käyttöön! Muutama calluna sai ympärilleen asetelman ja vähän valaistusta. Kaamosvalojen aikahan se on meneillään. Vielä ei tohdi puhua jouluvaloista :)

 

Edelleen jalohortensian kahdestakymmenestä kukinnosta on muutama jäljellä. Kasvi on päässyt muutaman yönä sisälle lämmittelemään, mutta nyt taas viettää aikaansa terassilla. Kukinnot olen napsinut pitkin syksyä maljakkoon tai asetelmiin ja nyt yksi pääsi taas kynttiläkranssiin. Pian on aika siirtää lahjahortensia varastoon odottamaan uutta kesää. Toivottavasti se päättää ensi vuonnakin puskea muutaman kukinnon - olisin tyytynyt paljon vähempäänkin kuin tuohon mahtipontiseen kahteenkymmeneen!

Olin päättänyt aiemmin, etten osta syksyllä yhtään sipuleita ja aletaimia. No, epäonnistuin päätöksessäni, mutta muutama pussillinen on aika vähän ja Hankkijan syysalessa säästin liki satasen, kun taimet maksoivat 2 e / kpl! Matkaan lähti muutama pallotuija, syyshortensia, kärhö ja kokeilumielessä arka tähtimagnolia! Ajatella, 2e kappale! Vaikka vain yksi hankinnoista selviäisi yli talven, jäisin voitolle! :D Katsotaan sitten keväällä, miten kävi ja mihin kasvit pääsevät. Nyt ne ovat valeistutuksessa uuden istutusalueen mullassa. Kävin tänään vielä katsastamassa, onko taimia edelleen jäljellä. No eipä ollut, mutta kaksi tulppaanin sipulipussia -70% oli pakko vielä napata matkaan. Kun mittari näyttää +10 astetta, ehtii hyvin upottaa tulput maahan.

Nämä on jo aikaa sitten istutettu!

Pimeähän siinä ehti tulla, ennen kuin sain kranssit puutarhahuoneen oveen. Ei ollut kiirettä, oli vaan mukava nauttia ja tunnelmoida! Seuraava huoneen muutos taitaa tuoda jo joulun puutarhahuoneeseen!

Hyvää viikon jatkoa!

Kuusi kuvaa kesästä

 No huh, onpa ollut pitkä tauko blogimaailmasta! Kävi jo mielessä, että tähänkö tämä nyt päättyi, kun ei tuntunut riittävän aikaa eikä oikein ollut mitään kirjoiteltavaakaan.  Kävi kuitenkin niin telepaattisesti, että päätin vilkaista muiden syyskuulumisia ja kas, siellähän oli juuri tullut haaste Kuusi kuvaa kesästä! Haasteen laittoi tällä kertaa vaalean vihreää -blogi , ja tuttuhan tämä haaste on jo monelta vuodelta, idean alkuunpanija on Tuplasti terapiaa - blogin Pirjo. Kiitos siis molemmille haasteesta, joka sai minutkin taas hereille ja kaivelemaan kesämuistoja.

Touko-kesäkuun vaihteessa oli jo mukavan lämmintä, ja puutarha heräili alkavaan kesään. Alkukesästä voi pihapiiri näyttää paljaaltakin, mutta toisaalta se valo ja avaruus ja uudet, raikkaat värit saavat olon tuntumaan erityisen onnelliselta! Koko ajan vehreys lisääntyy ja musta maa peittyy vihreään ja kukkivaan. Ihan parasta, kun kesä on vasta alussa!

Pionien aikaa kannattaa odottaa, upeaa kukkaloistoa ja ryöppyävän runsasta hempeyttä - mikäli ei vaan sada! Ja nyt ei satanut. Kun pioninkukkia on paljon, niitä raaskii poimiakin. Vietimme keskikesällä paljon aikaa mökillä ja kotoa lähtiessäni nappasin aina kimpun matkaani, kukaan ei ollut pihalla kauneutta katselemassa. 

Jaloangervojen vaaleanpunaiset hattarat ilahduttivat heinäkuussa. Suosikkikukkiani; helppohoitoisia, kestäviä maljakossa, pysyvät kauniisti pystyssä ja upea lehdistö! Lisäksi vielä oivaa syyskranssimateriaalia!

Ohittamaton kohde! Flammentanz viettää pian 30-vuotisjuhlaansa, tätä voinee jo kehua kestäväksi köynnösruusuksi:) Heinäkuun ilostuttaja tämäkin.

Ei kesää ilman kärhöjä! Kukinta olisi voinut olla runsaampaakin ja alkaa aikaisemmin, mutta koska kaikki olivat edelleen hengissä, voi kai olla tyytyväinen. Ville de Lyon aloitti todella myöhään, samaan aikaan kukkivat jo taustalla häämöttävät syysleimut.

Punahattujen elokuu - ja vielä syyskuukin. Niille kesä -22 oli hyvä!

Jos et ole vielä Kuusi kuvaa kesästä - haasteeseen vastannut, niin tästä voit napata se itsellesi. Marraskuun harmauden keskellä on kiva selailla kuvamuistoja kesästä ja kiva niitä on katsellakin!

Tsemppiä kaikille marraskuun harmauteen ja pimeyteen!

 

Metsäpuutarhassa kaikki hyvin

 Viikonloppuna piipahdimme mökillä, syyspuuhissa ja kauniista säästä nauttien. Kuten aina, tein nytkin heti pienen metsäkierroksen ja kävin tervehtimässä metsäpuutarhan kasveja. Nyt minua tervehtivätkin ensimmäisinä talitiaiset, kuin odottaen mökkiväen paluuta. Iloinen mielihän siitä syntyi, kun oksistossa alkoi kuulua tuttu piipitys ja mökkilinnut lentelivät lähipuissa. Ilo syntyi myös metsäpuutarhaa katsellessa, sillä kuin ihmeen kaupalla kaikki viime syksynä istutetut kasvit ovat edelleenkin hengissä ja useimmat suorastaan kukoistavat!

Vehreät lehdet kuuluvat sormustinkukkien ruusukkeille, joita kylvin viime syksynä siltä varalta, että muista istutetuista ei enää keväällä olisi mitään jäljellä. Mitä vielä, myyrät, jänikset ja peurat ovat antaneet kasvien olla rauhassa. Tai ainakin melkein, sillä oli joku käynyt ihan lähiaikoina napsaisemassa jouluruusujen lehtiä poikki, syömättä niitä kuitenkaan. Olen vienyt mökkipuutarhaan pieniä jouluruusujen siementaimia useampaan kohtaan ja nyt näitä katkottuja löytyi kolmesta eri paikasta. Mutta siis sormustinkukkia on tulossa ensi vuonna reilusti! Eivät ne nyt juuri metsäkasveja ole, mutta tällä hetkellä ne suojaavat mukavasti mm. pieniä alppiruusuja. Ehkäpä niitä keväällä on vähennettävä, jotta varsinaiset metsäpuutarhan kasvit pääsevät paremmin jatkamaan kasvuaan.

Joka kerran mökille mennessämme olen vienyt kotipuutarhasta joitakin jakotaimia kokeiltavaksi, mahtaisivatko ne menestyä myös metsämaassa. Uusia kasveja olen hankkinut tänä vuonna vain yhden, puutarhamyymälän -30% alesta vihreä-valkoisen suikerosorvarinpensaan. Täysin heräteostos! Ei aavistustakaan, pärjääkö se tuolla metsän keskellä, mutta väritys sopi niin hyvin varjoisaan ympäristöön, niin olihan se kokeiltava. Suikerosorvarinpensaan takana näkyy mökillä jo vuosia kasvaneen Catawbiense Grandiflorum -alppiruusun juurtunut sivuverso. Sen luulisi ainakin pärjäävän, kun emokasvikin on selvinnyt jo parikymmentä vuotta. Alppiruusuakin kauempana pilkottavat kotipuutarhasta siirretyt verikurjenpolvi ja suloinen Dennstaedia willfordii - saniainen.  

Sormustinkukkapehkojen takana on toisaalta metsästä siirretty revontuliatsalea, joka ei ole juurikaan entisellä paikallaan kukkinut. Siihen osuvat kylmät kevättuulet, ja nuput tuntuvat kuivuvan joka kesä ennen kuin ne avautuvat. Nyt pensaalle tuli muutenkin hankala tilanne pihan terassirakennuksen vuoksi ja päätin siirtää koko kasvin toisaalle. Kasvi hajosikin kahdeksi omaksi taimekseen, joten sain samalla kahteen paikkaan uuden kasvin!. Kolmas samanlainen loistava oranssi revontuliatsalea kasvaa ja kukki kesällä hienosti toisaalla mökkipuutarhassa.

Tuoksumatara on ottanut paikkansa, samoin tuoksuorvokki. Takana pilkottaa sekä taponlehti että yksi monista kuunliljoista. Erilaisia kurjenpolvia siirtelin loppukesästä, jää nähtäväksi, kuinka moni niistä jatkaa ensi vuonna kasvuaan. Helposti tuntuvat ainakin kotipihalla kasvavan. Sinivuokkoja metsäpuutarhassa on myös useammassa kohdassa, sillä viitisenkymmentä vuotta sitten mökille tuotu sinivuokon taimi on levinnyt laajasti ja on mielestäni yksi ihanimmista luonnonvaraisista kasveista. Saavat vapaasti levitä myös tälle alueelle. Sen sijaan valkovuokkoja ja kieloja rajoitan, koska niiden maanalaiset versot levittäytyvät salakavalasti ja vievät varmasti elintilaa muilta kasveilta. Toisissa kohdissa tonttia niillä on aivan riittävästi tilaa levitä!

Hyvin ovat viihtyneet myös kotoa siirretyt rönsytiarella  (kuvassa), varjohiippa ja tarhakellukka.

Mustikkamaan ruskaa

Syksy inspiroi nauttimaan upeista väreistä ja samalla pääsin hyödyntämään tontilta löytyneitä ruosteisia purkkeja; niin sopivan värisiä syysasetelmiin!

Komea oli myös lauantaiaamun sää; aurinko kultasi vastarannan puut upeasti, kuva ei sitä yhtä hienosti kykene toistamaan. Sää oli tyyni ja kaiken päivää kuului hanhien kaakatus, kun niitä lensi suurina auroina etelää kohti. Joukkoon mahtui myös kurkiaura, joka keskusteli kovin äänekkäästi matkatessaan järven poikki. Välillä on mukava leikitellä ajatuksilla, mitähän  mahtavat jutella :)

Jos olet uusi lukija, ja kertauksena muillekin, niin kerronpa lyhyesti, että metsäpuutarha sai alkunsa, kun hankimme mökin viereisen hylätyn mökkitontin itsellemme. Ajatuksena oli, että oma rauha on varmempi, kun pienehkön mökkitontin naapuriin ei kukaan muuttaisi. Rakennukset olivat purkukuntoisia, eikä meillä nyt ollut edes aikeita alkaa uutta mökkiä rakentamaan, mutta minähän näin mahdollisuuden tontin raivaamisesta ja samalla voisi jotakin istuttaakin tuolle metsäiselle tontille! Aluksi siivosin suuren kiven ympäristön, johon olikin uponnut edellisen omistajan hautaamat jätteet, siis aivan kaikenlaiset! Siitä sai alkunsa metsäpuutarha. Tontilla on runsaasti suuria kiviä ja vanhoja maatuvia kantoja, joten nyt loppukesästä siistin toisen suuren kiven ympäristön. Tämä paikka on keväällä hyvin märkä, joten siihen pääsivät sekä kullero New Moon että ihan tavallinen keltakullero. Kotipuutarhasta toin preeriamesiangervoa, kun siellä viihtyivät vähän huonosti. Laiton kyseiseen penkkiin myös kotipihalta valkoalpia, kun kuvittelin sen olevan ranta-alpin sukulainen. En kyllä yhtään tiedä, mahtaako viihtyä noin kosteassa paikassa :)  Kiven takaosaan toin myös kotipuutarhasta muutaman varjoliljan sipulin ja kalliokielon juurakon. Kaikkea pitää kokeilla, kun on valmista materiaalia! Ihan kaikki eivät olleet vielä kuvanottohetkellä päässeet paikoilleen.

Tein mökin seinälle kranssin ja siihenkin toin kotoa tarvikkeita. Syyshortensiat edelleen tuottavat huippukaunista kranssimatskua ja pihlajanmarjojen puuttuessa punalehtiruusun kiulukat sopivat hyvin syyskranssiin. 

Mukavaa viikon jatkoa!

Hetki vielä menneessä kesässä

Kesästä on enää ripaus jäljellä, muutama kesäkukka sinnittelee viileässä syyssäässä. Tässä onkin oiva hetki kerrata, miten kesäkukkien kasvatus  menneenä kesänä onnistui. Helteiden aikaan koko puutarha oli koetuksella: Kun puutarhuri itse nautti mökkirannan virvoittavasta tunnelmasta, niin etenkin ruukuissa ja amppeleissa olevat kukkijat joutuivat hetkittäin kärvistelemään kuivuudessa. 

Kesäleimu

 

Ensimmäistä kesää kokeilin kesäleimujen kasvatusta ihan siemenestä lähtien. Muutenkin nämä kesäleimut olivat uusi tuttavuus. Säänkestossa ei ainakaan ole valittamista, eikä myöskään kukinnan runsaudesta! Ja vieläkin kukkia on runsaasti! Ainut, mistä en pitänyt, olivat turhan pitkiksi venähtäneet kasvustot, jolloin kukinnot roikkuivat ikävän näköisesti laatikoiden ulkopuolella. Mutta pätkin kukkavarsia surutta maljakkoon ja siinäkin ne pysyivät todella pitkään kauniina! Värikimara oli valkoisesta vaaleanpunaisen, pinkin ja punaisen kautta siniseen ja lilaan.

Rikkaporkkana Dara

Esikasvattelin melkoisen joukon kesäkukkia ja istuttelin niitä sekä maahan että ruukkuihin. Joillekin riitti runsaasti aurinkoa, kuten esim. pikku taimista kasvatetut siniviuhkot! Luottokasveja, jotka sietävät hellettä ja jaksavat kukkia pitkälle pakkasiin asti! Kivasti onnistuivat myös rikkaporkkanat! Niistä on riittänyt kukintoja kimppuihin ja vaikka kasvit ovat venyneet kovastikin pituutta, ovat ne pysyneet hyvin pystyssä muiden kukkien joukossa. Nämä pääsevät ehdottomasti jatkoon!

 Sen sijaan muiden esikasvatuksessa olleiden kanssa on käytettävä vahvaa harkintaa; tsinniat itivät heikosti, kosmokset kukkivat nopeasti eivätkä viihdy kauaa maljakossa, leijonankitoja kylvin liikaa ja liian aikaisin... Samettiruusut ja ahkeraliisat taas eivät petä koskaan ja sopivat hyvin myös tällaiselle epäsäännölliselle hoitajalle. 

Onneksi maljakossa kestäviä kukkijoita löytyi puutarhasta runsaasti; daaliat ja punahatut ilahduttivat pitkään, samoin tsinniat, jos niitä raaskii maljakkoon leikellä. Syyshortensian kukintojen kanssa on välillä arpapeliä, kukinto voi nuupahtaa hyvinkin pian, tai sitten se jatkaa loputtomiin kauniina, kunnes suorastaan kuivuu jäädenkin kauniiksi.

Daalioista puheenollen, eipä ollut meillä daalioiden kesä! Vaikka toimin vanhojen juurakoiden kanssa samoin kuin aiempinakin kesinä, jäi osan kukinnot kokonaan avutumatta. Ruukuissa kasvattelin uusia lajikkeita ja niissäkin oli enemmän pettymyksiä kuin onnistumisia. Harvoin on daalioita tarvinnut näin runsaasti kastella ja siltikin helle koetteli vähän liikaa. Nyt ovat daaliat jo paleltuneet ja viimeisiä nostelin viikonloppuna ylös mullasta. Nyt saavat hetken kuivahtaa, ennen kuin vien kellariin talvetukseen.

Tarhaviinikärhö Prince Charles 

Vaan ei kesä sentään kovin helpolla luovuta syksylle valtikkaansa! Aina on joukossa jokin kärhö, joka ei petä ja päättää kukkia, vaikka onkin vähän myöhässä! Viime kesän mysteerikärhönä komeillut tarhaviinikärhö Prince Charles (kiitos blogiystävien, joiden kanssa ratkottiin arvoitusta), kukkii edelleen runsaasti eikä aio ihan heti luovuttaakaan! Sen vieressä pilkottaa katsura, joka on muutamassa vuodessa kasvanut hienoksi pikku pensaaksi. Siinä ei vielä ole ruskan tuomaa väritystä, eikä hienoa syksyistä hattaran tuoksua:)

Syyshortensiat tarjoavat edelleen kauneuttaan pihapiiriin. Lime light kasvaa ja komistuu vuosi vuodelta ja Vanille fraise innostui sekin viime kesän välivuoden jälkeen kukkimaan niin, että siitä olen saanut jo useamman kranssin ja maljakkokukan. Kuivakukkaviljelmä epäonnistui rankasti, en juurikaan niitä esikasvattanut ja alkukesän helle ja epätasainen kastelu koitui niiden kohtaloksi. Vaan eipä haittaa, mennään niillä, mitä puutarhasta löytyy!

Blogipäivitykset tulevat nyt niin harvoin, että siinä välissä ehtii puutarha muuttaa jo ulkonäköään. Nyt alkavat ruskan kauniit syysvärit vallata pihapiiriä ja mikäs sen mukavampaa, kun saadaan taas nauttia väriterapiaa luonnossa!

Mukavaa syyskuun jatkoa!