sunnuntai 17. tammikuuta 2021

Puutarhavuosi 2020 -haaste

Uuden vuoden alkajaisiksi sain haasteen miettiä mennyttä puutarhavuotta 2020 valmiiden kysymysvaihtoehtojen pohjalta. Minulle haaste tuli Navettapiian puuhamaa- blogista ja alunperin sen on matkaan laittanut Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista. Katsotaan, miten se viime kesä ja kasvukausi nyt sitten suurin piirtein menikään:) 

 

 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut? 

Taisi viime vuosi kulkea tutuissa uomissaan, mitään ennennäkemätöntä ei siihen mahtunut. Keväällä kokeilin ensimmäistä kertaa kasvattaa siemenistä petunioita ja hyvinhän se onnistui! Sain amppeleihin upeat kerratut petuniat, jotka kukkivatkin pitkään.

 


2. Pysyitkö puutarhasuunnitelmissasi?

Oli jotenkin suunnittelematon vuosi, olimme paljon mökillä ja kaksi pihapiiriä vie aikaa jo ihan perusjutuissa. Oma pihani on jo niin täynnä, että olen alkanut suunnittelemaan sieltä kasvien poistamista...

 




3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja? 

Joitakin autolastillisia saattoi tulla:) Kurtturuusuaidanteen poistaminen jatkui loppukesästä ja siihen hankin alennusmyynnistää lisää ruusuja tilalle. Mustilan taimipäiviltä tietenkin lähtee aina yksi kontillinen, turhahan sieltä on muutaman taimen kanssa kotiin tulla.

 


4. Menetitkö kasveja?

Aika hyvin selvittiin viime vuodesta, vaikka ei ollut lunta, niin talvi oli kaikkinensa sen verran leuto, ettei tuhoja päässyt tulemaan. Uudet edellisenä syksynä ostetut suojasin kyllä hyvin. Suurin tuho sattui heinäkuun alussa, kun juuri pionien ja ritarinkannusten parhaaseen kukinta-aikaan iski megasateet ja painavat kannukset katkesivat yksi toisensa jälkeen. Maljakkokimppujahan niistä tuli! 




5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

 Noo, vaikka minulla on tuo ihana puutarhahuone, niin ikiomasta puutarhastani puuttuu sellainen paviljonki tai majanen, joka ryhdittäisi piha-aluetta ja jota voisi "pikkuisen" sisustaa. Jouluna muutin ajatuksissani sen paikkaakin, jotta saisin sen näkymään suoraan olohuoneen ikkunoista... Mutta nyt ei taida tämä haave ihan nurkan takana odottaa. Toisesta puutarhasta taas puuttuu vesiaihe. Mutta kasvihaaveista aivan akuuttia en osaa nimetä, vaikka onhan niitä paljonkin, koska kaikkea olisi kiva nähdä omassa pihassaan.


Päätypiha tulee kokemaan lopullisen muutoksen tulevana kesänä.


6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2020?

No jos ei oteta lukuun tuota koronaa, eikä mökin remonttia, eikä "uuden" mökkitontin hankintaa, niin puutarhasta saatiin suuri kuusi pois pihan päädystä! Siitä oli vain harmia, kun juurella ei mikään kasvanut ja se varjosti isoa osaa pihasta mahdottomasti. Samalla lähtivät kurtturuusut kuusen läheltä ja uusi aidanne on lähes tulkoon kasveja vaille valmis. 


Ruusut on istutettu kuohkeaan multapetiin odottelemaan oikeaa paikkaansa tulevana kesänä.

 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Kyllä se tuo ruusuaidanteen muutos varmasti on, sillä yli kolmekymmentä vuotta vanhat kurtturuusujuurakot ovat hiukan haastava muutoskohde, varsinkin, kun niitä on istutettu kokonaiseksi aidanteeksi ja levinneetkin ovat mukavasti toistensa lomaan. Vähän vielä keväällä jatketaan, mutta uskon, että ensi kesänä kukkivat uudet ruusut!



8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Olisiko olleet uudet oksasakset, joita tarvittiin paljon loppukesästä, kun uutta mökkipalstaa alettiin raivaamaan. Samalla kun harvensin ja katkoin leppiä ja pihlajia, suunnittelin haaveissa olevaa metsäpuutarhaa. Kasveista ilahdutti ehkä eniten leiskuvanpunaiset lamoherukat, koska haluaisin lisää väriä syksyiseen pihaani. Toivon, että ne leiskuvat tulevina syksyinä yhtä upeasti myös pihallani kuin puutarhamyymälässä..



 9. Tuliko tehtyä virhehankintoja? 

Virheet saattavat näkyä muutaman kuukauden päästä, kun talvi on takana ja kasvun pitäisi alkaa. Uusista tulokkaista kun ei koskaan tiedä, miten sopeutuvat uuteen kotiinsa. Aika varman päälle yleensä teen hankintoja, kun eivät ihan ilmaisiakaan ole. Luulen, että tänä vuonna jätän kosmoskukat ja tsinniat kylvämättä, kun niin huonosti kukkivat, mutta eihän ne olleet kuin siemenhankintoja:)






 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Taimikasvatuksessa ilahduttivat jättiverbenat, joiden itäminen ja kasvu oli yllättävän nopeaa ja helppoa. Samoin ahkeraliisat kukkivat kauniisti ja tuoksuherneiden kasvulle ja kukinnalle ei meinannut tulla loppua. Samalla  olin iloinen, ettei juurikaan tarvinnut ostaa kesäkukkia, kun omat siemenkasvatukset onnistuivat niin hyvin. Vielä kun talvetetuista murateista ja lankaköynnöksestä sain kaiken vihreän istutuksiin, olin enemmän kuin tyytyväinen! Mutta luulen, että sinivaleunikkojen kukinta oli se, mitä jo useamman vuoden olin odottanut ja niiden muutaman avautuneen kukkasen ihailulla ei ollut määrää!!


 


11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Taisipa olla kelloköynnös, taas kerran. Upeastihan tuo kasvoi, pitkin omenapuun latvuksiakin, mutta kukinta oli niin heikkoa, että saatan jättää myös niiden kylvöt tänä vuonna kokonaan väliin.

 

Austinruusu `Mustead Wood´

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

Kyllä ne hankinnat menivät viime kesänä ruusuosastolle ja ylipäänsä kasveihin.



 13. Mitä opit?

Mahdoinko ottaa mistään opikseni!? Kun jänikset keväällä popsivat suuren osan krookuksistani, niin päätin, etten niitä enää hanki! Vaan mitäpä löysin syksyllä käsistäni, kun sipuleita istuttelin? No krookuksiapa hyvinkin! 

 

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...
a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Taidanpa odottaa into pinkeänä ja sormet syyhyten. Ei tunnu puutarhainnostus vielä olevan lopussaan. En ole kyllä siemenpusseja edes rapistellut vielä, mutta ajatukset ovat vahvasti keväässä...! 

 

Loppuun vielä haasteen säännöt:


1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).
3. Haasta muutama blogiystäväsi mukaan.

4. Käy laittamassa haasteen aloituspostaukseen kommentti, niin postauksesi lisätään haasteeseen osallistuneiden listalle.

 

Kiitos Navettapiialle haasteesta ja kiitos Minnalle haasteen liikkeellepanosta! Taas olen niin huonosti seurannut muiden kirjoittelua, että olen epätietoinen, ken on jo haasteen saanut ja siihen vastannut. Mutta heitänpä silti haasteen blogeille 

Vaalean vihreää,

Kukkia ja koukeroita sekä 

Salainen puutarha.

Jos yksikin kohta mietityttää, että mitähän itse tuohon vastaisin, niin ota ihmeessä tästä koppi ja haaste vastaan!

 

 


sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Uusi vuosi, uudet haasteet

 

Pitkään on tämä puutarhablogin joululoma kestänyt, lieneekö talviunta, turnausväsymystä vaiko vain silkkaa laiskuutta! Talviunesta en usko sen johtuvan, sillä ilo ja pirteys kasvaa sitä mukaa kun lumen määräkin; Jos olen puutarhaihminen ja jouluihminen, olen myös talvi-ihminen, joka nauttii lumitöistä ja hiihtämisestä sekä talvisen luonnon ja puutarhan kauneudesta! Viime talvi oli tuskaa, kun ei lunta tullut, joten tästä aion ottaa ilon irti! 


Tältä näyttää puutarha 10.1.2021

 

Toki odotan kevättä, lämpöä ja sitä, kun piippoja alkaa ilmestyä puutarhamullasta, mutta sepä tuntuu sitä mukavammalta, mitä suuremman lumikasan alta se uusi kasvukausi saapuu. Koitan ajatella myös positiivisesti suurta lumimäärää, se kun samalla suojaa arkoja kasveja kovilta pakkasilta. Pahoja pakkasia toki en toivoisi lainkaan, kun olen sellainen vilukissa.

 


Postikorttimaisen kauniita kuvia talvisesta puutarhasta on saanut jo hyvän aikaa. Instagramiin olen näitä aiemmin jo laittanut, mutta pihalla on niin kaunista ja puutarhahuoneen jouluvalot vielä loistavat, joten lataanpa tännekin vielä kuvan jouluisesta pihapiiristämme. Joulun ihanuus loppui oikeastaan eilen, kun korjasimme kuusen ja loput joulukoristeet pois. Olisihan tuo kuusi pärjännyt vielä Nuutinpäiväänkin asti, mutta oli sopivasti aikaa siivoiluun, niin siinäpä se sitten lähti kuusikin. 

 


 

 

Sen verran sentään vielä joulukukista on mainittava, ihan vinkkinä muillekin: Ennen joulua ostin Citymarketista pitkäksi venähtäneitä nuppuisia amarylliksia, puoleen hintaaan, 3e/kpl, joista riittikin useampi kukkakimppu jouluksi kotiin ja mummoille. Loppiaiseksi avautui yksi kukkavana ja edelleen on kaksi nuppuista vartta on odottamassa tammikuun asetelmiin. Mieluummin katselen upeita amarylliksia kimpuissa kuin tuettavissa varsissaan. Vaikka kukat ovat joulunpunaisia, saa niistä talvisia kimppuja muiden kukkien värejä vaihtamalla. Eukalyptuksen oksia piti jouluksi tietenkin saada, mutta vielä niitäkin kestävämpiä - ehkä jopa kauniimpia, ovat mahonian kiiltävät lehdet, joita voin leikata kimppuihin omasta puutarhasta!

 

 

Laiskuus tai ajan puute lienevät siis suurin syy  postausten vähyyteen. Sukkia, lapsia, pipoja, niitä on kudottu ahkerasti, ulkoiluun on satsattu, liikuntaa on lisätty ja työtkin ovat taas alkaneet pienen joululoman jälkeen. Nyt arki alkaa asettua uomiinsa ja blogihaasteet odottavat. Niihin siis viittaan otsikossa, en mihinkään sen suurempaan. Vaikka mistäpä sitä tulevaisuuttaan tietää, voihan nurkan takana odottaa jokin suurempikin haaste...



 

Jos tulisi suojalunta, tekisin muhkean lumiukon. Kun on tiedossa kipakoita pakkasia, jäälyhdyt ja -koristeet saavat taas minut, kotiaskartelijan innostumaan. Kokeilin eilen jäädyttää muutamista lopuista joulukukista jäälautasia, mutta vähän sameaksi jäivät. Lumimyräkkää on luvassa, ei toivota vaurioita, mutta lumitöitä odotan hyvillä mielin:)

 


Näillä mennään ja heittäydyn uuden vuoden pieniin ja suuriin haasteisiin uteliaana ja innostuneena.  


 

Iloa tammikuuhun ja talven touhuihin!



torstai 31. joulukuuta 2020

Kohti uutta vuotta!



 
Elellään vuoden 2020 viimeisiä tunteja!  Olipa erikoinen vuosi, erilainen. Oli siinä hyvääkin, mutta toivoisin paluuta entiseen normaaliin.

 

  
 Tässä kohden en muistele sen enempää vanhaa vuotta vaan suuntaan katseen tuleviin aikoihin, haaveita unohtamatta!


 

Nautitaan yhdessä talvesta, sillä sen jälkeen koittaa taas puutarhaihmisten ilon päivät ja uusi kasvukausi!



Toivotan kaikille Kukkia ja haaveita -blogin lukijoille hyvää alkavaa uutta vuotta 2021!


 

keskiviikko 23. joulukuuta 2020

Rauhallista joulua!



 

 Ennenkin on käynyt näin: Juuri ennen jouluaattoa on maa musta tai vihreä, ja olemme jo luopuneet toivosta saada valkea joulu. Kuin ihmeen kaupalla aatonaattoaamuna olikin valkea maa ja kaiken päivää sateli lisää lunta. Nollassahan tuo lämpötila keikkuu, mutta siis lunta! Jouluksi! Tai ainakin aatonaatoksi!




 

Joulukiireet katosivat, toki eipä niitä enää paljon ollutkaan, ja iltapäivällä suuntasimme tyttären kanssa lähitienoon luontopolulle. Oli ihanaa lenkkeillä lumen kuorruttamassa metsässä, hiljaista oli - kukapa sitä nyt aatonaattona joutaa metsässä lenkkeilemään! Teimme parituntisen retken, matkalla hörppäsimme glögit ja rakensimme lumilyhdyn. Joku oli jo aiemmin koristellut pienen kuusen ja sen juurelle pyörittelin lumilyhtymme. Matkaan ottamani kynttilä jäi palamaan lenkkeilijöiden tai vaikka vain omaksi iloksemme.

 

 

 


 


Joulun rauha on laskeutumassa ympärillemme. Olemme eläneet erikoisen vuoden, ja tulevaisuudessakin on vielä paljon epätietoisuutta. Mutta myös toivoa paremmasta, paluusta entisiin tapoihin ja mahdollisuus elää taas vapaammin. 

 



Toivotan hyvää ja rauhallista joulunaikaa, levätään, iloitaan ja nautitaan näissä olosuhteissa - tässäkin on paljon hyvää!

 

sunnuntai 20. joulukuuta 2020

Avaatko oven joulun tulla, joulu on jo täällä

 

 

Puutarhahuoneesta sen tietää, että joulu on jo lähellä. Se on paikka, jossa on mukava puuhastella eri  vuodenaikoina erilaisten asioiden parissa. Syksystä asti mukana on jo suunnitelmia tulevasta joulunajasta.


 

Pitkin syksyä olemme lenkkeilleet metsissä. Metsän merkittävyydestä ei nyt kuitenkaan ole tarkoitus puhua, vaan siitä, miten metsäteema alkoi pyöriä päässä jo viime jouluna. Mietin, miten puutarhahuoneen voisi ensi vuonna sisustaa. Niinpä kuluneen syksyn aikaan olen metsäretkiltämme ja mökkipihaltamme noukkinut sammalia matkaani. Koska sammalen keräämiseen on oltava metsänomistajan lupa, on minulla onni matkassani, kun metsät ovat tuttujen omistuksessa. Mitään suuria sammalalueita ei kuitenkaan ole soveliasta ottaa mistään, vaikka sammal peittääkin suhteellisen nopeasti poistetun alueen. Mökkipihalla kasvaa sammalta, samoin kotipihan varjoisilta alueilta olen joutunut sitä poistamaan. Viimeinen pisara oli tieto lähimetsän avohakkuusta; suurten metsäkoneiden alla eivät sammaletkaan tule säästymään, ja rohkenin hakea muutaman lämpäreen sieltäkin asetelmaani. Materiaalia siis on ollut helposti saatavilla.

 


 

Sammalet on aseteltu kasvilaatikoiden vanhan mullan päälle. Puutarhahuoneen viileydessä sammal pysyy hyvin vihreänä ja tarpeen mukaan voi vähän suihkutella. Kevään tullen sammalet pääsevät takaisin maahan joko happaman maan kasvien juurelle tai takaisin metsään. Muutama maatuva kantokin pääsi sisätiloihin. Minkälaisen pieneliöstön olen sitten tuonut mukanani puutarhahuoneeseen, sitä en nyt viitsi miettiä. Jos olisi tullut pakkaslunta, olisi ollut kiva ripotella sitä hitusen myös sammalen peitoksi. Vaan räntälunta on vähän vaikea saada kauniisti siirrettyä tähän metsään. Ja nythän täällä sataakin taas silkkaa vettä!


Joulun lähestyessä metsänpohjassa alkoi pilkahdella jotakin punaista...
 

 

 


 

 





 Illan hämärtyessä metsän pikku tuikut alkavat syttyä. Tunnelma muuttuu jouluisemmaksi.








Vielä hetki jouluun! Hyvää neljättä adventtia ja viikonloppua, muistathan ottaa jouluvalmistelut rennosti!