sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Piilosta pois!

Blogi on ollut hiljainen, blogin pitäjällä on ollut muita puuhia ja koneen ääressä istahdetaan vain päivän lehden lukemisen verran. Puutarhassa kasvit elävät omaa elämäänsä ja kuten jo aiemmin kerroin, osa kärhöistä leikki piilosta. No nyt ovat jo aikaa sitten paljastuneet ja tässä juttua näistä piilosilla olevista.



Rva (tai neiti) Margaret Hunt lymyili syreenipensaassa, vaan kukapa kaunokainen ei haluaisi  kurkottaa kohti valoa ja aurinkoa, niin myös Margaret!

 


Toisella puolen, jasmikepensaassa on piilossa nimilappunsa hukannut kärhö, vaatimattomasti vain muutamalla kukinnolla. Lienee jokin niistä euron kärhöistä, jotka aikoinaan loppukesästä piti istuttaa jonnekin ja niinpä tämäkin on lepäillyt muutaman vuoden vain juuristoaan kasvatellen.



Haastavimpaan paikkaan on piiloutunut saman sävyinen nimetön, Mantsurian kärhön helmuksiin. Vaan sieltäpä paljastuu heti, kun valkoista vasten loistaa tumma lila kukinto, aavistus raitaa kaskellä.Mantsuriankärhö sen sijaan ei kainostele, vaan suorastaan rehentelee olemassaolollaan. No, mikäs on rehvastellessa, onhan se upea näky!



Multi Blue ei halua leikkiä piilosta, vaan kiipeää kaikkien nähden - miksipä piilotella, kun on niin kaunis!






Luulin Nioben kiipeävän kohti Prinsessa Dianaa, vaan en muistanutkaan, että samassa kaaressahan kasvaa Loistokärhö Blue Angel, joka aukaisi kukintonsa myöhemmin - hämäsivät minua, nuo kaverukset!

 


Kaunis vaaleansininen kärhö on kasvanut  Blue Angel - nimilappu juurellaan jo useamman vuoden, mutta epäilys jostakin muusta on herännyt, kun katselen yhtäaikaa kukkivaa toista samannimistä, alemmassa kuvassa olevaa - ovatko sittenkään samaa lajia?

 

 

Tämä selvästi vaaleamman sininen Blue Angel ei yritäkään piiloutua, vaan onkin piilottanut kauniiden kukkiensa keskelle kokonaisen luumupuun! Puuhan kuoli jo muutama vuosi sitten, mutta juurelta on kasvanut uusia vesoja. En tiedä, ovatko samaa lajia, mutta kärhö ei anna tilaa,  vaan on päättänyt, että tämä puu on hänen tukensa!




 

Kärhön juurelle, sinivalkoiseen penkkiin oli salaa kasvanut syyskukkija, en edes tiedä nimeä.  Viime kesänä toisessa penkissä kukki samainen kasvi, aivan ihana, kestävä ja kauan kukkiva. Antaa tämän paljastuneen vierailijan siis jatkaa kukintaansa kärhön kainalossa.






Ville de Lyon on aina pitänyt piiloleikistä, ja hänen mielestään paras paikka on lintulauta ja sen vieressä kasvava Tuija. Nyt Villelle on kyllä käynyt vähän huonosti, sillä hän on piilottanut itse itsensä ja kukkii niin pimennossa katseilta, että jos ei tietäisi tämän runsaasti kukivan kärhön tuossa kasvavan, ei sitä olisi ehkä huomannutkaan.  Tämä kärhö tarvitsisi kunnon tuen.

 


 

Iloitsen pihani huikeasta vehreydestä! Yksi sadekuuro viikossa näyttää riittävän pitämään maan kosteana, vaikka muualla kuivuus jo ahdistaa! Toisella pihalla kastelukaan ei kaikkia kasveja auta ja pelasta, samoin marjasato tutuilla paikoillamme jää pieneksi. On siis vain iloittava siitä, mitä kuivuudelta pelastuu!


 


 


 

Hyvää heinäkuun viimeistä viikkoa! 

 

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Ketkä voittavat kiipeilykisan?

 Lämmin sää on vienyt minua yhä useammin mökkirannalle. Toki "työleirin" tuntuakin on ollut ilmassa, sillä rähjäinen viime vuonna hankittu tontti, Puuhamaaksi ristitty, vetää puoleensa; on rakennusten purkua ja kasvuston siistimistä. Myös ranta on umpeen kasvanutta kaislikkoa. Lisäksi keväällä pilkotut puut oli saatava puuliiteriin, kun olivat jo rutikuivia. Töiden lomassa on uitu ja nautittu lasten seurasta. Onneksi Puuhamaan naapurissa on varsinainen mökkipaikka, jossa voi nauttia kesäpäivistä!

 


 Samaan aikaan kotipuutarhassa jatkuvat jo viime postauksessa mainitut kukkailottelut! Viikko näissä helteissä suorastaan räjähdyttää kukkanuput toisensa jälkeen auki! Päätypiha ja sen istutukset ovat olleet keskeneräisiä vuosikausia. Kun vihdoin päätin alkaa rakentaa sinnekin kukkapenkkejä, tuli haasteeksi kuuma nurkkaus, jossa maa olikin pääosin hiekkaa ja vanhat kurtturuusut reunustivat pihan laitoja. Muu osa päädystä jäi suuren kuusen varjoon. Istuttelin ikään kuin kokeeksi erilaisia kasveja, kylvin siemenestä, ja hankin pensasruusuja, joiden uskoin viihtyvän ainakin lämmössä. Nyt ovat poissa sekä kurtturuusut että kuusi ja multaa on lisätty runsaasti hiekkaista maata kuohkeuttamaan. Muutama kesä meni kituutellessa ja nyt on kukkaa ja nurkkaus kuin tilkkutäkki!



Sormustinkukathan ne tälläkin pihalla pitävät karkeloitaan. Mutta mukana on myös vahvasti iloruusu, maariankellot ja ruskoliljat, joita en kyllä muista tähän istuttaneeni. Onkohan tullut virheostos liljapussissa tai sitten ovat kulkeutuneet toisten kasvien mukana ja vaivihkaa lisääntyneet. Muutenhan tämä istutusalue on kovin hempeän hillitty väritykseltään. Maariankelloja olen kylvänyt siemenestä ja nyt neljäntenä kesänä ovat päässeet loistoonsa.

 


Kukkapenkki on talon kadun puolimmaisessa nurkassa ja on vaikkea saada kuvattua sitä ilman, ettei ota kuviin mukaan naapuritaloja, postilaatikoita tai autoja. Joukossa on muitakin ruusuja kuin iloruusu; jo kukkinut Tove Jansson, kirjoapteekkarinruusu `Rosa Mundi´ , äitienpäiväruusuja ja muutama nimetön. Tämä voisi olla jatkossa pelkkä ruusutarha, jos istutetut tuosta nyt hyvin kasvavat.


Kirjoapteekkarinruusu


Tässä istutuksessa ovat myös keväällä asennetut uudet kärhötuet. Johan pysyy Arabella pystyssä! Samoin loistokärhö `Mrs Cholmondeley´ on kiivennyt aivan tukensa huipulle!

 

`Mrs Cholmondeley´

 


Arabellasta otetuilla kuvilla on viikon verran väliä! Taisi tulla virhemitta kärhötuelle :)

 


Kärhöt tosiaan venyvät pituutta ihan silmissä! Kärhökaarissa on molemmilla sivuilla 1-2 kärhöä, jotka kurkottelevat ylöspäin ja toisiaan kohti. Ketkähän voittavat kisan ja taputtavat ensimmäiseksi toistensa kärhönpäitä?  Multi Bluella on vielä matkaa ja tavoite voi jäädä saavuttamatta, sillä sen toisella puolen on Mantsurian kärhö, joka vaikuttaa enemmänkin pensaalta.


`Multi Blue´

 


 

´Viva Polonia´ kärhön rinnalla painelee jo korkeuksissa Hagley Hybrid, kukatkin katselevat vain yläilmoja! Vastapäätä on tulossa joku Ernest ( Markaham) tai Ville (de Lyon), treffit Hagleylla on kuitenkin!


` Viva Polonia´


`Hagley Hybrid´


Pitkä ei ole enää matka kohtaamiseen Prinsessa Dianalla ja Niobellakaan; voittokin on mahdollinen!

 


 

Lyhtykärhö Princess Diana


´ Niobe´

Kaikki pihan n. 20 kärhöä ovat selvinneet talvesta! Useimmat vasta aloittelevat kukintaansa,  ja osa leikkii kuurupiiloa. Piilopaikat selviävät, kun kukinnot aukeavat - siitä siis myöhemmin! Nyt jatketaan vielä tovi kukkakarkeloita: Vuosi sitten keväällä pihan vakiovieras jänis ehti syödä uuden puistoruusu `Ferdyn´ kaikki versot, joten yhtään kukkaa ei avautunut. Nyt olin kaukaa viisas, ja suojelin uuden ruusuni ja kuinka se palkitseekin minut kauniisti!

 

´Ferdy´

 

Runkoruusu on myös täydessä kukassa! 

 


 

Samoihin karkeloihin ehti vielä vanha kunnon Flammentanz, joskin hieman viime kesän kukkarunsaudesta rauhoittuneena! 

 




Loppuun vielä karkeloihin tuoksunsa antanut pikkujasmike!

 


 

Mukavaa viikkoa, helteistä huolimatta jaksaa, jaksaa!

 

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Haastavaa pysyä mukana!


 Juhannuksena jätin puutarhat omilleen ja nautin läheisten kanssa mökkeilystä. Vesi virkisti, muuten lämpöä riitti liikaakin. Muutama rankka sadekuuro toi huolen myös puutarhaa kohtaan. Arvasin pionien olevan menetettyjä, mutta entä muut pihan kasvit, miten ne mahtoivat pärjätä?!


 `Kellways Glorious´pionin viimeinen kukinto!


 Kotiin palatessa saattoi huomata, että menossa oli melkoiset kukkailottelut! Nyt pitää kiirettä sekä kasveilla että tarhurilla!  Helteet kukittavat pikanopeasti, joten jos ei ole tarkkana, saattaa jokin kasvi ehtiä kukkia ennen kuin olet huomannutkaan. Muutaman pikku ruusupensaan kanssa kävi jo niin; puutarhuri lillui järvessä ja sillä aikaa tapahtui monta kaunista kukkahetkeä. Iloruusu kukki upeasti, siis kukki, kuten valamonruusu, juhannusruusu, Williamin keltaruusu ja Tove Janssonkin. Kahdesta viimeisestä en nähnyt kuin kukkineet siemenkodat! Ovat vielä niin uusia tulokkaita, että kukkia ei ole kovin runsaasti, niinpä kukinta näillä helteillä ei voi myöskään kestää kauan.


Iloruusun kukinta oli upeaa!

 

  Upea Munstead Wood Austinruusu oli rankkasateiden voimasta jo tiputellut terälehtiään. Onneksi nuppuja on tulossa. Ruusu kukkii nyt toista kesää ja selvästi vankistunut. Vähän rentokasvuinenhan tuo on ja vahvasti kerratut kukkaset painavat entisestään vartta alaspäin. Mutta onneksi istutin sen kaaren juurelle, joten nojailkoon siihen tai jos kovasti versot kasvavat, saan ehkä sidottuakin sen. Ihana tuoksu siinä on! Munsteadin vieressä kasvaa Nietospensas, jonka kukintaan olen pettynyt!  Ostaessani kolme kesää sitten se oli täydessä kukassa, mutta nytkin siinä on vain yksi pieni kukkaterttu. Toki kasvi on elinvoimainen, mutta tuohon paikkaan en halua pelkkää viherkasvia. Ehkä olen vain malttamaton! Takana kasvavat komeamaksaruohot komeasti!


 

 

 

`Munstead Wood´

 

 Siihen kukkailotteluun sitten. Sormustinkukathan siellä olivat aloittaneet vallattoman tanssinsa - ihan joka paikassa! Kuinka salaa ne kohoavatkaan toisten kasvien joukossa ja kuin yhteisestä sopimuksesta poksuttavat kukintonsa yhtä aikaa auki!


 


 Kärhöt obeliskeineen uhkaavat jäädä muiden voimakkaampien kasvien varjoon. Toki kärhötkin ovat vahvasti päättäneet tänä kesänä tulla esiin, mutta nyt on sormustinkukkien aika! Rautatienomenapuun seasta pilkottaa vielä viimeiset `Nimbus Pink´lehtoängelmän töyhtöt. Siinä myös kasvi, joka joutaa pois! Rehvastelee upealla lehdistöllään ja täyttää muidenkin kasvupaikat, mutta kirvojen peittämät kukintovarret ja varsin mitättömän värinen ja -kokoinen kukinto suhteessa kasvin kokoon ei nyt enää miellytä silmää. En vielä tiedä, istutanko ne muualle vai hävitänkö kokonaan, mutta ainakin tuosta saavat lähtöpassit! Ensimmäiset jättiverbenan kukinnotkin ovat jo avautuneet. 

 


 

Eivätkä ritarinkannuksetkaan jääneet yhtään heikommiksi näissä juhannusjuhlissa! Tänä vuonna sinisten rinnalla ei enää nähdä punaista; palava rakkaus on sammunut - siirsin ne kokonaan pois, vaikka ovatkin vanhoja perinneperennoja. Oli liian värikäs pari!

 

 

Runkoruusukin oli yhtynyt kukkailoon ja avannut kukintonsa parhaimmilleen. Muissakin puutarhahuoneelle johtavan istutusalueen ruusuissa oli jo aukinaisia kukkia:




Mysteeriruusu, kasvanut kauniiksi pensaaksi.


`Honeymilk´patioruusu


`Morden Blush´


Taimipäiviltä ostettu, nimeä en tiedä


Viime syksynä istutetut `Claude Shride´ marhanliljat availevat kauniita kukintojaan.  Sormustinukan tötterö se siinäkin on kuvaan pyrkinyt -  ja ihana valkoinen sinikuunliljan kukinto.



Tuoksuherneetkin ovat jo ehtineet kukkaan! Viime kesänä sain tehtyä monta tuoksuvaa kimppua, toivottavasti nytkin kukkivat innokkaasti, kun kerran jo aloittelevat!


 

Eivätkä jääneet kärhötkään paitsi näitä juhannuskarkeloita! Uuden obeliskin sisällä, kuin piilossa katseilta, oli avautunt upean syvän punaisen sametin sävyinen kukinto. Se kuuluu loistokärhö Westweplattelle, jonka siirsin viime syksynä omenapuunjuurelta. Ei ainakaan vielä jaksa kovin korkealle kurkottaa.



Sadonkorjuu odotti mökiltä palaajia; retiisit eivät ole koskaan olleet näin suuria ja puhtaita! Kurkku ei montaa päivää tarvitse kasvamiseensa ja päärynäpuussa on selvästi laskettavissa kuusi päärynää! :D






Rohkenin olla poissa toiselta pihalta vielä yhden ylimääräisen päivän. Sielläkin olivat alkaneet  kukkailottelut, niistä seuraavassa postauksessa, ennen kuin nekin ovat historiaa!

Mukavaa kuun vaihdetta, menipäs se kesäkuukin nopeasti!