tiistai 12. lokakuuta 2021

Haravalle töitä!

 Vielä viikonloppuna puutarhassa näytti tältä:

 

Grande Finale!

 

Vaikka syksyn värikkäitä kasveja on jo kuvattu valtavasti, oli pakko tarttua kameraan, sillä suurimmat puutarhan kasveista olivat nyt päättäneet pitää vielä omat värikkäät juhlansa ennen kuin kylmyys, sade ja tuuli vievät lehdet lopullisesti maahan, ja haravan kanssa huitova puutarhuri pääsee tositoimiin. Yleensä lähes mustana komeileva, tummanvioletti purppuraheisiangervo Diabolo hehkui nyt oranssinpunaisena kuin olisi tulessa! Pensas on kasvanut suureksi ja vie ison osan pihan keskeltä. Mutta kesäkuinen kukkarunsaus ja tämä syksyn loistava väri ovat syitä, miksi kasvi saa olla tuossa näkyvällä paikalla. Olen joka vuosi leikannut Diaboloa reippaasti, osan oksista alas asti, toisia latvoen, jotta sen muoto pysyy hyvänä. Eikä pensas ole leikkaamisesta moksiskaan!

 

Purppuraheisiangervo `Diabolo´

 

Samaan aikaan perheomenapuu oli pukeutunut kirkkaan keltaiseen ja antoi hyvän taustavärin Diabololle sekä syyshortensia Lime Lightin komeille kukinnoille. Keltainen väri suorastaan valaisi pihaa! Kerran olen jo ruohonleikkurilla ajanut omenapuun alle pudonneet lehdet, nyt viikon puolivälissä tuo viikonlopun kauneus on valahtanut lähes kokonaan maahan.  

 




 

Päätypihan ja oleskelupihan välissä on korallikanukkapensas, jonka alta tullaan sisälle puutarhaan. Vielä edellisessä syysväri -postauksessa tämä pensas oli aivan vihreä. Vaan viikonloppuna sekin osallistui juhlintaan täysillä, nyt ovat lehdet maassa kaarikäytävän lattialla aivan kuin juhlien jälkeiset koristeet konsanaan :)

 



 


 

 


On vielä yksi, joka jatkaa juhlintaa aikomattakaan vielä lopettaa, se on Hevoskastanja! Jos olisin aikoinani uskonut, että onnistun pienestä taimesta kasvattamaan puun, niin en olisi istuttanut hevoskastanjaa tuohon paikkaan, lähelle naapurin rajaa. Sen lehdet nimittäin ovat viimeiset, jotka tuuli lennättää maailman teille, varmasti vasta sitten, kun naapuri on vienyt jo haravat varastoon! Onneksi lehdet ovat niin kookkaita, että ne useimmiten tipahtavat suoraan alaspäin, tavallinen tuuli ei niitä helposti kauemmas lennättele. Nyt puu alkaa vaan olla jo niin suuri, että latvus uhkaa nousta kuusiaitaa korkeammalle. Viime keväänä teimme varsin rajun leikkauksen latvukselle, eikä se tuntunut kastanjaa haittaavan - päinvastoin, siitä tuli varsin tuuhea puu! Joskus hevoskastanja on pukeutunut kuparinoranssiseen syysasuun, nyt väri on tavallisempi, iloisen keltainen.

 


 


Muutaman kanervan ja hopealangat ostin jo viikkoja sitten, nyt on siis syysistutusten tekokin päässyt alkuun. Lisää callunoita pitäisi hankkia, sammalten päälle laitetut kurpitsat eivät nimittäin pakkasia kestä, sisällä sen sijaan pysyvät varsin pitkään koristeina.





Kurtturuusut osallistuivat viikonlopun juhliin, ei riitä, että `Snow Pavement´ kukkii kauniisti  ja tuoksuu hyvältä, vielä syysvärikin on huippukaunis!



Viime syksynä  - taas kerran alennuksesta - ostetut lamoherukat ovat kasvattaneet kesän aikana runsaasti pitkiä lonkeroitaan ja kietoneet vanhan kuusenkannon oksiinsa. Nyt ympärillä on mustaa ja harmaata ja herukoiden kirjavasti värjäytyneet lehdet tuovat sitä kaivattua väriä pihan laidalle.



Puistoatsalea Tarleena erottuu hyvin mahonian ja adantumin joukosta. Vähän on lehtiin tullut ikäviä laikkuja, mutta värihän on muuten hieno!



Tarleenan ympärillä sen sijaan eivät syysvärit kiinnosta!  Tarha-adiantum vain kasvattaa sormimaisia lehdyköitään ja mahonia kiiltää komean vihreänä. Takana pilkottaa Korsikan jouluruusu, joka ei toistaiseksi ole ostohetkeä lukuunottamatta kukkinut puutarhassa.  Tarleenan takana kasvaa myös vuosi sitten ostettu metsäkatkero, joka kukki tänä vuonna, mutta en huomannut ottaa siitä lainkaan kuvia. Nyt kasvi on jo selvästi siirtynyt talvilepoon.



Vaikka otsikko maintsee haravan, en sitä näihin kuviin kuitenkaan ottanut. Eilisen illan touhusin etupihan syreenin- ja pihlajanlehtien seassa, tänään sataa kaatamalla, joten eivät ne juhlijoiden värikkäät "mekot" mihinkään lentele muutamaan päivään.  Muutama daalianjuurakkokin on vielä maasta nostamatta, on ollut niin lämmintä, ettei niilläkään ole ollut kiirettä. Toki varasto alkaa olla melkoisen täynnä juurakkoastioita,  joten muutama menetys ei edes haittaa.




Pimeys tulee jo kovin aikaisin ja ulkotöille jää arkena entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kynttilät ja valosarjat antavat mukavaa tunnelmaa pimeneviin iltoihin. Mikäs sen mukavampaa, kun pujahtaa toisen kotimme ulkosaunaan villiviinin peittämän valoverhon alta!

Mukavaa viikon jatkoa!

lauantai 9. lokakuuta 2021

Kransseja kotiin ja lahjaksi

 


Nyt eletään taas kranssiaikaa! Vielä ei puhuta jouluisista havukransseista, vaan kuivakukista ja syyskransseista. Keskimmäinen lapsista muutti uuteen kotiin ja pyysivät ovikranssia. Äitihän innostui tehtailemaan useammankin kranssin, mutta osa jäi illan pimetessä kunnolla kuvaamatta ja matkasi jo aamulla uuteen kotiin.  

 


 

 Koitin etsiskellä materiaaleja, jotka eivät karisisi ensimmäisen oven paukautuksen jälkeen siivojien harmiksi rappukäytävään. Kukkakaupoista haeskelin pientä lisäystä (unohdin jo kasvien nimet!), hopealankaruukkuja ostin saman tien useampia, osan syysistutuksia varten. Kotipihalta ja metsästä löytyi saniaisia, heiniä ja Wims Redin kukkaterttuja. 

 



Syyshortensian kellertävänruskeat kukkatertut taas houkuttivat tekemään aivan toisen sävyisen kranssin, kukkakaupasta löytyi oranssiksi värjättyä jänönheinää pehmentämään kokonaisuutta. Tämä kranssi meni toisen lapsen kotioveen, kuitenkin sisäpuolelle, koska vuokrayksiön oveen ei voinut lähteä naulaa iskemään. Nyt se roikkuu suloisesti ovisilmässä :D 



 

 

Niin kauan kuin matskua riittää, on mahdotonta lopettaa! Tosin hortensiaparat menettävät kovaa vauhtia kukintojaan. Tummanpunaiseksi värjätty eucalyptus ja etenkin sen marjaisat oksat tulivat kahteen seuraavaan kranssiin. Myös punapäivänhattujen mykeröt ovat hyviä kranssitarpeita. Hopealanka sopii niin hienosti kranssin pohjaksi! Toinen näistä jäi lapsen parvekkeelle ja toinen päätyi jo kotioveen.

 




Sisätiloihin tulevat kranssit suihkuttelin hiuslakalla ympäriinsä, jotta kesto olisi varmempaa. Mutta kuivumista ja käpristymistä sekään ei täysin kestä. Samoin ulkona linnut käyvät uteliaina etsiskelemässä ruokaa ja punahattujen mykeröt voivat olla jonakin päivänä silppuna maassa. Siksi tämä on syytä ottaa iloisena harrastuksena, ja kun edellinen koriste rupshtaa, onkin jo aika tehdä uusi!

Iloista viikonloppua!


tiistai 5. lokakuuta 2021

Väriä puutarhassa ja puistoissa!




 

Jos sitä keväällä odottelee ensimmäisiä sipulipiippoja ja silmuja, niin syksyllä odotus kohdistuu leiskuviin väreihin. Ja sitähän on viime päivät ollut tarjolla, niin luonnossa kuin puistoissa ja puutarhoissa! Muutama vuosi aiemmin kaipailin omaan puutarhaani lisää kasveja, joiden syysväri saa ihailua osakseen. Ja nyt muutosta on jo havaittavissa.

 



Komeakuunlilja vaihtamassa väriään!


Vanhoja tuttuja kasveja ovat seinän täyttävä köynnöshortensia ja komeakuunliljat, joiden kummankin kirkkaankeltainen syysväri kestää hetken, mutta on sitäkin näyttävämpi!



Uudet mustikkapensaat saavat anteeksi, jos ei sadon määrä tule olemaan suuri, kunhan jatkavat tuota syysilotteluaan näin syksyisin!


Päärynäpuullakin on kaunis syysväri, joka pääsee esiin tummaa kuusiaitaa vasten.



Pienet angervopensaat ovat syysvärien huippuja! Kaunis lehtimuoto, hillitty kasvutapa, keväinen kukinta, ihan jees, mutta ei kummemmin herätä huokauksia. Vaan kunhan syksy koittaa, niin nämä vaatimattomat peruspensaat aloittavatkin sellaiset sambakarnevaalit jotta oksat pois! Koivu- ja  ruusuangervoja olen istuttanut havukasvien kaveriksi, silloin hieno syysväri pääsee oikeuksiinsa.

 

 

 



Viikonloppuna käväisimme Helsingissä lasten luona, ja olipa väriä sielläkin. Juurikin nuo pensasangervojen loistavat värit tulivat kauniisti esiin! Mutta hienoja sävyjä oli pääkaupungin puistoissa muuallakin!



Syysistutukset ovat olleet keskusteluissa edullisten taimihankintojen yhteydessä. Muutama vuosi sitten ostin näihin samoihin aikoihin todella surkean näköisen Katsuran alesta. Nyt se on jo kaunis pikku pensas ja näkyy ihanasti syksyvärissään kauemmaksikin! 

 


Haltiankukkien lehtiväritys on pirteä kaiken kesää. Syksyllä niiden värisävyt tulevat paremmin esiin, kun ympäriltä alkavat muut kukkijat kadota. Olen istutellut näitä samaan penkkiin, niin saan yhtenäisemmän väriryhmittymän. Yksittäinen pienikokoinen kasvi jää helposti muiden kasvien varjoon. 

 

Vanilla Fraise päättikin tänä vuonna satsata lehtiin!


 

Syyshortensiat hurmaavat kukinnallaan, mutta eipä niiden lehtiväritkään hullumpia ole! Tänä vuonna jäi Vanilla Fraisen kukinta aivan olemattomaksi, mutta sillähän onkin tavattoman kauniin oranssit lehdet, joita en taida olla aiemmin huomannutkaan muhkeiden kukintojen alta. Wims Redkin muutti lehtiensä värisävyn iloisemmaksi!

 


 

 Sormivaleangervon massiivisen kokoiset lehdet ovat alkaneet muuttua tummemmiksi ja saanevat pian kauniin kuparisen sävyn.




Samalla kun ihailee syksyn värejä ja puuhastelee viime hetken töitä pihapiirissä, saa meidän seudulla konkreettisesti kuunnella syysmuuttajien kovaäänistä keskustelua. Valtavat kanadanhanhiparvet lentävät päivittäin eri kokoisina auroina ja jonoina edestakaisin Kymenlaakson yllä. Ihan kuin kävisivät keskustelua, "onko suunta oikea, eilenhän mentiin toiseen suuntaan, ovatko kaikki mukana, onko nyt tuulet suotuisia, onko tankattu, mikä fiilis?" Vahva syksyn merkki, mutta joka vuosi näitä isoja lintuja on aina vaan enemmän!!

 

Keltamarjainen Pylväspihlaja

 

 
 
Uudet vastaistutetut pihlajat ovat komeassa syysasussa, samoin Tuurenpihlaja, jonka lehdet joutuivat kesällä valtaisan kirvajoukkion hampaisiin. Nyt Tuure vasta virittelee syysasuaan, eilen keltaiset, tänään jo oranssit, ehkä huomenna kaikki lehdet loistavat punaisina! Tavispihlajat tiputtivat jo lehtensä, mutta marjat ovat toistaiseksi saaneet olla linnuilta rauhassa.
 
 



 
 

 

Vielä on osa kasveistakin kesäpuvussaan, vaan eihän meillä ole ollutkaan kuin yksi pakkasyö, joka vei kerralla daaliat ja muut aremmat kasvit. Niinpä nautitaan nyt tästä syyskauneudesta, joka pian katoaa sateen ja tuulen matkassa!

Mukavaa viikon jatkoa!

 

 

tiistai 28. syyskuuta 2021

Vihoviimeiset taimiostokset

 Kun lähituntumassa sijaitsee sellaisia puutarhamyymälöitä kuin Mustila Puutarha, Hankkija ja Viherpeukalot, on siellä piipahdettava ainakin kerran kasvukaudessa, mielellään useammin :) Nyt on taas alennusmyyntien aika, prosentit 40-70, aika houkuttelevaa!  Tarvitsinko jotakin, no en nyt välttämättä, mutta onhan valikoimat käytävä läpi. Ja hyviä perusteluita löytyy muitakin; onhan meillä kaksi pihapiiriä ja katse siintää myös tulevaisuuden metsäisessä puutarhassa mökillä,  josko sinne voisi vielä muutaman kasvin hankkia.... :)


 

Lähes kaikki kasvit olivat jonkinlaisessa alennuksessa, lähtöhinnat sen sijaan vaihtelivat suuresti. Ihan mahdottomia en taimistani lähde maksamaan, kun ei kuitenkaan ole takeita, selviävätkö kalliitkaan taimet talvista ja tulevissa kasvupaikoissaan. Onneksi myymälöitä on useita, joten jokaisessa oli hinnaltaankin mukavia yllätyksiä! Mukaan lähtivät puistoalppiruusu Èino´, japaninalppiruusu `Alli´ ja alppiruusu ´Roseaum Eleganse´ sekä revontuliatsalea `Tri-Lights´.  Uuden alppiruusulajike `Alli´n sanotaan olevan hyvin kylmänkestävä keltakukkainen lajike, jota suositellaan kokeiltavaksi jopa vyöhykkeille V-VII! Metsäpuutarhaan pääosin tulevat rhodot saavat lumisina talvina päälleen hyvän lumisuojan, riskinä jopa liikaa painoa ja oksien repeämistä. Mutta suotuisa kasvupaikka saattaa innostaa uudet tulokaat hyväänkin kasvuun ja kukintaan, niin ainakin toivon!



Austinruusu `Tranqillity´löytyi vitosella, samoin puistoruusu `Rhapsody in Blue´, niille on helppo löytää paikka muiden pihan ruusujen joukosta. Kärhöt `President´ ja `Miss Bateman´ eivät nekään paljon maksaneet ja ne istutan kotipihalle.Sinisen alppikärhön istutan joko kiven päälle tai jonkin haaraisen puunrungon oksille kasvamaan. Toki hulluna visiona olisi saada uudelle metsätontille kaariportti, jonka yllä alppikärhö rönsyilisi, mutta tämä kulkee vasta haaveena ja taimi odottaa jo istuttamistaan :)

 

Kukintansa jo lopettanut Princess Diana omassa kärhökaaressaan.

Pensashanhikit eivät ole olleet suuria suosikkejani. Lapsuuden kodin pihalla kasvoi perinteisiä keltakukkaisia hanhikkeja ja omalla pihallani olen jo vuosia käynyt itseni kanssa keskusteluja, hävitänkö valkoisen hanhikin. Keväällä karmea raasku, mutta kun alkaa kukkia, ei meinaa loppua tulla! Toisella pihalla kukkii parhaillaan vaaleanpunainen hanhikki niin, niin kauniisti! Nyt huomasin hankkineeni kaksi uutta, ´Limelight ja Hopeley´s Orange - ja nyt en todellakaan tiedä, mihin nämä istuttaisin! Ehkäpä sentään laitan ne pihan laidalle, melko lämpimään paikkaan, mihin olen kerännyt keltaisen ja oranssin sävyisiä syyskukkijoita.

 

  

 Samaisessa valoisassa ja lämpimässä paikassa kasvaa pensasmustikka Aino, sekin joskus alemyynnistä ostettu. Nyt hankin sille puolison, Alvarin -70%. Toivottavasti osoittautuu kuitenkin sadan prosentin mieheksi, jotta joskus tulee hyvä sato!

 

Alvarilla on upea syysväri!





Jos minun pitää nimetä suosikkipuuni, niin se lienee pihlaja. Mökkipihalla ja kotipihalla kasvaa runsaasti tavallisia luonnonpihlajoita, mutta on meillä Helmi- ja Tuurenpihlajakin kasvamassa. Nyt ostimme toiselle pihalle sekä valkomarjaisen Helmipihlajan että keltamarjaisen Pylväspihlajan, niille löytyi paikka helposti! Ja aina on tilaa vielä yhdelle syyshortensialle! Miltä kuullostaa `Diamand Rouge´, kermanvalkoisesta vaaleanpunaisen kautta roosanpunaiseksi väriään vaihtava tiiviskasvuinen pensas, aika ihana!

 


 Tokihan tarjolla oli mukava kattaus kukkasipuleita!! Viherpeukaloilta valkoisia liljoja, narsisseja ja Balkaninvuokkoja, Mustilasta aprikoosinsävyisiä `Fyr Elise´tulppaaneja ruukkuistutukseen ja Hankkijan puutarhamyymälästä vaaleanpunaisia `Pink Sunrise´ helmililjoja. (Sipuliostoksilla olen saattanut ehkä, mahdollisesti, kenties käydä jossain muussakin paikassa). Lisänä muutama jalokuunlilja reilulla eurolla metsäpuutarhaan. Läheisiä alkaa jo epäilyttää, onko metsästä pian mitään jäljellä, kun uudet perennat alkavat täyttää tonttia :D Ehkä joku taimiostos tässä jäi mainitsematta, mutta saattaa päästä myöhemmin mukaan kuviin, kunhan vähän kasvaa ja alkaa kukkia.



Onneksi puutarhamyymälät sulkevat pian ovensa, tämä puutarhuri ainakin on asettanut itselleen kiellon uusiin perennahankintoihin - ainakin ensi kevääseen asti! :)