keskiviikko 11. toukokuuta 2022

Puutarha kutsuu!


Kestipä kauan, ennen kuin pihapuuhat pääsivät kunnolla vauhtiin! Viime aikoina alkoi olla jo kovin turhautunut olo, kun maa oli märkää ja kukkapenkeissä ei näkynyt juuri mitään. Edelleen pihan varjopaikoissa on lunta, mutta käytävät ja istutusalueet sentään ovat jo sulana.  Ensimmäiset kevätkukkijat toki ovat jo lopetelleet, mutta nyt löytyy päivittäin uusia kasveja ja nuppuja pilkistämästä kohti aurinkoa.Ja nurmikko on sen verran kuivaa, että on päässyt kunnolla haravointi- ja siistimishommiin!

 

Mökillä eivät kukkinet vielä muut kuin näsiä ja sinivuokot.

 Kaksi viikonloppua on toki mennyt mökillä kevättä vastaanottamassa, joten kodin pihapiiri on saanut rauhassa sulaa. Jännittyneenä olen odottanut jänistuhoja, toistaiseksi niitäkään ei ole näkynyt. Joten kaikki kevätkukkijat ovat päässeet ihailtaviksi kukin vuorollaan.

 




Posliinihyasintit ovat vallanneet pihan aurinkoisimman kolkan!


`Beth Evans´ pystykiurunkannus



Pääsiäiseksi hankitut tetenarsissit pääsevät aina samoille paikoille puutarhassa jatkamaan kasvuaan sitten seuraavana keväänä. Aina kannattaa kuivatkin sipulit laittaa maahan, sillä muutaman vuoden jälkeen voi edessä olla iloinen jälleennäkeminen! Eilen kuvatut tetet vasta aloittelevat kukkimistaan, joten jos säät pysyvät viileinä, on näistä iloa vielä pitkään! Tuohon mahtuu vielä mukavasti tämän vuotiset pikkunarsissit, joista osa kukkii vieläkin asetelmissa kauniisti.


Runkoruusu ennen leikkausta

 

Samalla kun nauttii kevätkukkijoiden katselusta, voi seurailla mahdollisia talvituhoja. Yllättävän vähän - toistaiseksi. Huolissani olen ruusuista, monet niistä ovat kovin mustuneita ja kuolleen näköisiä. Täytyy vain odotella, ovathan kaikki muutkin myöhässä normaalista ajankohdasta. Eilen leikkasin toisen varastossa olleista runkoruusuista, aikoinaan äitienpäiväksi saaduista. Toinen on vielä kellarissa ja leikkaamatta. Se pääsee pian käsittelyyn ja saa siirtyä puutarhahuoneen lämpöön. Niistä ei tarvitse olla huolissaan, molemmat ovat hyvässä kasvussa.

 

Vanhan kärhöpenkin asukkaita saa odotella vielä tovin.

 Samoin kärhöjen alkuja odottelen kiivaasti. Ehkä viime kevään varaslähtö kesään oli poikkeus, mutta silloin tuntui jokainen kärhö ponnistavan pikavauhtia liikkeelle. Nyt ainoa, jolla tuntuu olevan kiire, on viime syksyn alekärhö `Samarita Jo´, joka on täynnä nuppuja! Eilen vaihdoin sen suurempaan ruukkuun, en aio laittaa sitä maahan vielä tänä vuonna, sillä sille ei ole oikein sopivaa paikkaa. Siis tulipa ostettua kärhö, vaikkei sille ole paikkaa! Eihän meille puutarhaihmisille koskaan käy noin!

 

Kevätesikon oikealta puolelta nousee metsäkatkero - vasemmalla taas kurja vuohenputki!

 

Sinivaleunikko

 Ilon aiheita löytyy päivittäin,  jälleennäkemisiä ja yllätyksiä, joita ei muista edes istuttaneensa. Koiranhampaat ovat nupuillaan, metsäkatkeroa en edes muistanut. Molemmat sinivaleunikot ovat työntäneet karvaiset korvansa mullan pinnalle...! 

 

Vaalea jouluruusu sinivalkoisessa Suomi100 -penkissä

 

Jouluruusuja olen hankkinut useamman kerran ja moni niistä on kadonnut heti ensimmäisenä vuonna. Vanha vaaleajouluruusu sen sijaan vahvistuu ja komistuu vuosi vuodelta. Se pääsi pari vuotta sitten parempaan paikkaan ja kiittää nyt kovasti! Ilon aiheita tuon runsaan jouluruusukukinnan lisäksi tuovat hengissä säilynyt punajouluruusu, korsikan jouluruusu ja jo muutaman vuoden kadoksissa ollut toinen punajouluruusu, joka yllättävästi päättikin jatkaa kasvuaan maan pinnalla. En olisi sitä huomannut vielä aikoihin, jollei merkkilappunen olisi edelleen kolmen vuoden jälkeen ollut paikoillaan. Ihan kuin olisin sitä odottanut tulevaksi takaisin. Oi ilon päivät!

 


 
Vaikka ulkona on monenlaista puuhaa, siirsin myös istutushommat pihalle. Toissa päivänä aurinko lämmitti mukavasti ja jo aikaa sitten keväällä ostamani uudet daaliat pääsivät aloittamaan kasvunsa. Kaikista löytyi pieniä kasvusilmuja ja laitoinkin vain niukasti multaa ja kastelin juurakot, jotta saavat vähän kasvua nopeutettua. Edelleen osa vanhoista on kellarissa, sillä tilaa ei yksinkertaisesti enempää ole esikasvatuksille. Pikku taimet ovat vallanneet muutaman asuinhuoneen ja niitä onkin nyt jo ahkerasti karaistu ulkoilmaan. Yöt ovat vielä kylmiä, joten kaikkia en uskalla viedä lämmittämättömään kasvihuoneeseen.

 

 

Yleiskuva pihapiiristä on vielä varsin karu ja väritön, mutta nyt ollaankin nöyriä ja kumarrutaan lähietäisyydelle. Siellä ne ilon ja onnen pipanat ovat!
 

Loppuun vielä  arvausten tulokset Koska kukkii haasteeseen: Tricolor kevätsahramit aloittivat jo ennen vappua, 27.4. - veikkasin  30.4

 Katharine Hodgkin kevätkurjenmiekat aloittivat kukintansa jo 24.4. Veikkaukseni oli  3.5.

Beth Evans kirunkannukset avasivat kukkansa 6.5., nuppuja oli jo jonkin verran aiemmin.  Veikkaus oli 8.5.

 Joten iloisesti yllättivät kaikki arvaukseen osallistuneet. Vaikka viime vuodesta oltiinkin myöhässä, olivat kasvit valmistelleet itsensä kukintakuntoon jo lumen alla.


 

Mukavaa toukokuun jatkoa!

 

torstai 28. huhtikuuta 2022

Vappua odotellessa

 


Eivät ehtineet vanhat lumet vielä pihapiiristä sulaa, kun päästiin tähän vappun aatonaaton fiilikseen! Alkuviikosta otin ensimmäisen kerran haravan esille, mikä ilon päivä! Kolme tuntia työpäivän jälkeen hurahti ihan siivillä, kun leikkelin vanhoja perennojen varsia, korjailin pois suojana olleita havuja ja pieni osa pihasta oli jo niin kuivaa, että sai haravoitua talven jäljiltä  nurmikon pintaa siistimmäksi.  

 


Muutama piippo jo ilahdutti kukkivana: Koska kukkii -haasteeseen osallistuneet kevätkurjenmiekat olivat ehtineet jo avautua, ensimmäiset siis 24.4., mutta iloitsin, että edes jotakin minunkin penkissäni kukkii, vaikka veikkasin `Katharine Hodgkinsien´ avautuvan vasta vappuna.

 


Siniset `Iris Harmony´ kevätkurjenmiekatkin ovat jo kurkistelemassa, mutta pääosa on vielä suppuisena odottamassa seuraavaa lämpimämpää jaksoa.

 


Sinivuokkoryppäitä on esillä useampia, mutta suurin osa vielä nuppuisena. Tiedän, että mökkipihalla sinivuokkoja on jo runsaasti, mutta en ole niitä päässyt ihailemaan. Nyt muutamakin sininen pilkahdus vielä kovin värittömässä maassa antaa ison ilon! Vaan eipä tällä hetkellä näy pikkuisia vuokkoja lainkaan ja syy selviää seuraavasta kuvasta:

 

28.4.2022

Jos maanantaina sai heilutella haravaa, ovat työkalut torstaina jotain aivan muuta! En sentään aio lumikolaa hakea takaisin, se on viety varastoon ja saa odotella ensi talvea! Keskellä kuvaa kukkimaan kiiruhtaneet kevätkurjenmiekat - olisiko kannattanut vielä malttaa hetki?! Metallikaaren juurella on aiemmassa kuvassa ollut sinivuokkomätäs.


`Romance´


Etupihan pikkuruiset kevätsaharamit ovat saaneet olla jo viikon jäniksiltä rauhassa. Nyt taitavat olla kokonaan lumen peitossa! Onneksi nämä kevään esnsimmäiset airuet kestävät pienen lumitaakan ja pakkasenkin, mutta olisihan niitä mukavampi ihailla auringonpaisteessa.
 
 Kaikesta huolimatta: Hauskaa vappua ja pian alkavaa toukokuuta!
 



sunnuntai 24. huhtikuuta 2022

Kellarista valoon


 

 

 Ahtaus ja tilan puute ovat päivän sanat! Ikkunalaudat pullistelevat. Pelargonioiden joukossa on jo ärtymisen merkkejä; Jokainen haluaisi omaa tilaa ja mahdollisuuden levittäytyä ojentelemaan jo tulossa olevia kukkavarsiaan. Ehkä vieläkin myöhemmin kannattaisi pelakuut ottaa ylös kellarista, koska hyvin ehtivät kevätkuntoon. Lasiveranta on vain pikkuisen lämpimämpi kuin ulkoilma, joten yöpakkaset ovat vielä rajoittaneet pelargonioiden lopullista siirtoa omille paikoilleen. Nyt kuitenkin viettävät siellä jo ainakin päiväajat.

 


 

Pelakuiden multaa ei tarvitse vaihtaa kokonaan kuin noin kolmen vuoden välein. Riittää, kun pintamultaan tuo uutta voimaa. Nyt olisi kolmas vuosi menossa, eikä mitään taantumisen merkkejä ole havittavissa. Pintamullan vaihdolla siis mentiin tämäkin vuosi. Maaliskuun alussa toin pelargoniat keitiön ikkunalle ja leikkasin tapeille. Viime viikolla, huhtikuun puolivälissä vaihdoin uudet mullat ja lisäsin lannoitusta. Pelakuiden kesäelämä on siis alkanut!






Oman ikkunapaikan ovat saaneet myös kellarissa talvehtineet jättiverbenat. Tänä vuonna olin rohkeampi ja leikkasin verbenoiden varret melkoisen matalaksi. Hyvä niin, sillä nyt uusia alkuja on huomattavasti enemmän ja kasvu on tasaisempaa. Pitkiksi venähtäneistä varsista olen ottanut pistokkaita, ja muutama hyväjuurinen on jo päässyt multaan. Uskon, että siementaimia tulee nousemaan pitkin kesää kukkapenkistä, joten ilman jättiverbenoita ei ainakaan ala tämä kesä! 

 



Valkoisissa daalioissa ainakin  on elämää!

 

Kellarissa ovat viettäneet talven lukemattomat daalioiden juurakot. Huh, että niitä on paljon, ja miten kurjilta ne näyttävätkään! Syksyllä, kun nostelen juurakot maasta, annan muutaman viikon mullan kuivahtaa ja rapistelen suurimmat paakut pois. Sitten vaan kasvit ruukkuihin, laatikoihin, kestokasseihin... mitä vaan löytyy. Osa juurakoista on varsin kookkaita ja vasta näin keväällä niiden jakaminen on helpompaa, kun ovat kuivia ja kutistuneita. Nyt olen vähän kostuttanuut kuivuneita juurakoita. Lähiaikoina jaan ja istutan niukkaan multakerrokseen, jotta juuret alkavat virkoamaan. Liian aikaiseen en aloita esikasvatusta, sillä daalioitahan ei todellakaan voi istuttaa ulos ennen kuin hallat ovat varmasti ohi. Itse luotan vanhan kansan neuvoon, eli ei ennen kesäkuun 10. päivää - siis meidän leveysasteilla! Vähän tällä esikasvatuksella voi edistää kukinnan alkua, mutta sisätiloissa kasvit venähtävät nopeasti pituutta ja tulevat kovin honteloiksi. Toisaalta voihan pitkän varren katkaistakin ja saada sen enemmin haaroittumaan. Monet istuttavat daalianjuurakot suoraan maahan ilman esikasvatusta, sekin on ihan ok.

 

Jalohortensia ja lankaköynnös ovat selvinneet talvetuksesta.

Varastossakin on kasvielämää. Siellä eivät pärjää daaliat ja pelargoniat, mennään talvella sen verran pakkasen puolelle. Vahvasti suojattuina siellä talvehtivat runkoruusu, lankaköynnökset, muratti, jalohortensia ja muutamat heinät.  Muutamia kertoja talvessa kastelen näitä, mutta muuten en juuri peitteitä poistele. Nyt kun säät kivasti lämpenivät, sain jo siirreltyä kasvit harjoittelemaan ulkoilmaa. Ei sentään vielä koko päiväksi, etenkin hortensia on arka kylmälle. 

 


 

Syksyn alesta ostettu kärhö `Samaritan Jo´ kasvattelee upeasti uusia alkuja, samoin viime äitienpäiväksi saatu jalohortensia on hengissä! Lankaköynnöksistä toinen on aika kuivassa kunnossa, mutta toisessa on hyvin virtaa. Se riittää, sillä siitä saan pistokkaita tämän kesän ruukkuistutuksiin! 

 

`Pickwick´

 

Lumikasoja on edelleen pihamaalla ja osa istutusalueista lumen alla. Mutta onhan sentään joku, joka on välittömästi avannut kukkansa, kun on päässyt lumipeiton alta!

 

 

Lime light syyshortensian juurella asustelee joukko lumikelloja. Toistaiseksi näkyvillä on muutama yksittäinen kukkija, mutta se jo ilahduttaa suunnattomasti puutarhuria! Edelleen puuttuu se lumikellomätäs, joita blogien ja instagaramin kuvista on voinut ihailla. Voi, kun muistaisin syksyllä istuttaa lisää näitä pikkuruisia sellaisiin paikkoihin mistä lumet ensimmäisinä sulavat! Muistilappu kalenteriin ja valokuvat tämän hetken pälvipaikoista - siinäpä itselleni tehtävä!



Pääsiäiseksi hankitut hyasintit ja tete-narsissit kukkivat kuitenkin iloisesti terassilla. Ja pian kukkia saa ihailla ympäri puutarhaa, niin paljon piippoja on jo näkyvissä! Ihanaa! 

 

 

tiistai 19. huhtikuuta 2022

Koska kukkii? -haaste

Sain haasteen arvailla ensimmäisiä puutarhaani ilmestyviä kevätkukkijoita. Haasteita tuli useammastakin blogista, mm. Vaalean vihreää - , Rikkaruohoelämää -  sekä Lappalainen etelässä -blogista. Onhan tähän siis ehdottomasti vastattava! Tarkoituksena on arvata mahdollisimman lähelle muutaman kevätkukkijan kukinnan aloittaminen. Haasteen laittoi alulle Minna Hiidenkiven puutarha -blogista. Luntahan pihalla on edelleen runsaasti, joten arvaus on varsin paljon siitä riippuvainen, milloin lumipeite päältä kuoriutuu. Vaikea on myös muistaa, mitä tuolla lumen alla edes on nousemassa, on siis katseltava vanhoja kuvia ja päivämääriä.

 


Pikkuruiset Tricolor -kevätsahramit avasivat viime keväänä nuppunsa jo huhtikuun alussa, 8.4. Näiden kukinta on siis alkamassa ensimmäisten joukossa. Nyt lunta penkin päällä on vielä niin paljon, että arvelen niiden ehtivän kukkaan vapun tienoilla, 30.4.

 


Iloiset kevätkurjenmiekat olivat kukassa 15.4.-21 ja aika runsaastikin jo silloin kukkivat. Nyt tuossa penkissä on lunta päällä 40 cm. Mutta jos aurinko paistaa ja lämpö ensi viikolla tosiaan kohoaa 12 asteeseen, voivat Katharine Hodgkinsit nousta esille piankin. Silti veikkaan, että ensimmäiset kukkavarret on nähtävissä vasta 3.5.


Pystykiurunkannus `Evans´

 

25.4.-21 olivat ensimmäiset kiurunkannukset aloittelemassa pitkää kaunista kukintaansa.  Tänä vuonna kukkavarsia on odotettavissa  8.5. -22.

Omat veikkaukseni ovat siis: 

Tricolor krookukset 30.4.

Katherine Hodgin kevätkurjenmiekat 3.5.

Kevätkiurunkannukset 8.5.


Haasteen säännöt ovat seuraavat: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

 

 


Aika monessa blogissa haasteeseen on  jo vastattu, joten varmaa ei ole, oletko jo saanut haasteen joltakin. Samoin taitaa monessa puutarhassa olla jo lumet sulaneet ja ensimmäiset kisailijat kukassa. Joten haasteen saa se, kenen pihamaalla on vielä tunsaasti lunta ja ei ole vielä haaste osunut kohdalleen :)

 

Hyvää, aurinkoista huhtikuuta kaikille! 

lauantai 16. huhtikuuta 2022

Hyvää Pääsiäistä!

 

Niin saapui taas pääsiäinen, ja säiden puoleen saakin olla iloinen ja toiveikas, että tästäpä alkaakin oikea kevän riemuvoitto! Pääsiäistä meillä vietetään rauhallisissa merkeissä, viime vuosina siihen on jo totuttu.

 



Viikko sitten tein pääsiäisasetelmia, ja säästä kun ei voi olla varma, minkälaisena se etenee, niin kasvit ovat saaneet elellä puutarhahuoneen lasien suojissa, auringonpaisteen tai sateen tarjoaman valon ja lämmön armoilla. Siniset helmihyasintit ja keltaiset pääsiäishyasintit ovat  värittyneet, samoin narsissit ovat jo avanneet upeat kukkansa. Perunanarsissit olivat ostohetkellä kovin, kovin pieniä ja eivät edelleen ole avanneet nuppujaan. Hyvä niin, sillä ovat samassa asetelmassa narsissin kanssa ja siten tuo asetelma saa jatkaa hyvänä pidempään. Orvokkien kasvukausi voi jatkua hyvänä vielä useamman kuukauden, joten ne siirrän myöhemmin omaan ruukkuunsa ja ulkoilmaan.

 


 

 

Tetenarsissit eivät kauaa pysy lämpimässä, vaan venyvät nopeasti pituutta ja kukkivat yhtä kovalla vauhdilla. Siksi nyt säiden lämmetessä ei puutarhahuone ole niille sopiva paikka. Lasiveranta pysyy pidempään viileänä ja ulkoasetelmissakin ne pysyvät hyvänä joitakin viikkoja. Laitan kaikki vanhat tetet kukkapenkkiin ja vaikka ne ovat kooltaan pieniä, niin loppukeväästä niitä nousee sieltä runsaasti tuomaan iloa uudelleen.

 


 

Tokihan pääsiäisenä pitää leikkokukkiakin olla! Pitkästä aikaa kävin kukkakaupassa ja olin kuin irtokarkkihyllyn ääressä; valinnan varaa ihan mielettömästi, toinen toistaan ihanampia kukkia ja värejä! Valikoin mieleiseni ja sidoin kotona kimpuksi. Kun kesken pääsiäisen vaihdan maisemaa, kietaisen kimpun mukaani. Yöksi kiikutan viileään ja laadukkaat kerratut pääsiäiskukkaset tuovat iloa vielä pitkään! 

 

 

Jos ei pääsiäistä voi olla ilman kukkia, ei myöskään ilman rahkapullia :)


 

Kuten ikkunan takaa voi todeta, on puutarha edelleen paksun lumipeitteen vallassa! Vähän näkyy piippoja puutarhahuoneelle vievän polin varrella, mutta yhtään avonaista kevätkukkijaa ei ulkoa löydy. Niinpä nautitaan nyt näistä kaupan ihanuuksista, joista tulee puutarhan asukkeja, kunhan ovat ensin  ilahduttaneet kukinnallaan koko huhtikuun!

 



Hyvää pääsiäisen jatkoa!

lauantai 9. huhtikuuta 2022

Puoli kuuta peipposesta

 Siitä on nyt pari viikkoa, kun kuulin peipposen laulavan! Ei näkynyt peippoa, mutta laulu raikasi! Siis maaliskuun lopulla, kun vielä aurinko paistoi lämpimästi! Sitten alkoi kevään alasajo, joka sai aina vaan hurjempia mittasuhteita; pakkasta -15, lumipyryä, joka sakeni ja jätti maahan yli 10 sentin uuden kerroksen... ja peipponen senkun on jatkanut lauluaan, mitäpä se muutakaan voi!

 

4.4.2022


Kattolumet painavat entistä tiiviimmäksi ikkunan alla olevan istutusalueen ja Flammentanz on joutunut litistymään seinälle!

 

Linnuilla lienee sisäinen kello, joka viime vuonna toimi hyvin; tulivat sulaan ja lämpimään Suomeen. Nyt ei käynyt ihan yhtä onnekkaasti. Mustarastas on saanut laulella talvilauluja jo reilun kuukauden.




Sokkelin juuresta työntyy sinne levinneitä scilloja, vierellään puolitoista metriä lunta.

 

Juttelen pikkuruisille taimilleni (höperö puutarhuri!), vähän niitä hoputtelen, että olette kovin pieniä, koittakaahan nyt kasvattaa vartta ja lehtiä, joillakin puutarhuureilla on jo kukkia tomaateissa ja ahkeraliisoissa! Mutta samaan hengenvetoon lohduttelen, ettei tuonne ulkoilmaan ole vielä kiirettä, ei siellä näy vielä piippoja pihallakaan!


Siinäkin kukkiva kansa on täysin talviunillaan, 5.4.2022


5.4.2022

Korona pysäytti hetkeksi omatkin kiireeni. Työ on sen luontoista, että väistelty on, koko kaksi vuotta! Siihenkin väsyy ja ehkä en enää ollutkaan joka hetki riittävän varovainen. Tai ehkä ei ollut enää muuta mahdollisuutta, kuin törmätä suoraan koronaan. Onneksi tauti - mahdollisesti kolmen rokotteen myötä -  osoittautui varsin lieväksi, mutta pakollinen karanteeni koetteli jaksamista. Töistä poissaolo ei koskaan ole hyvästä, mutta vapaa-ajalla tämä ajankohta oli sopiva, kun ei puutarhassa todellakaan ollut mitään tekemistä, paitsi lumitöitä, mutta ne saivat nyt jäädä muiden hommaksi.

 

 

 

Ulko-ovessa karisee joulukranssi. Se jouti jo pois ja sai tilalle vähän pääsiäistä!

 



Lukiessani muiden puutarhaihmisten blogeja, näkee jutuista, että tämä vahva, runsasluminen talvi on haastanut meitä kaikkia ja koetellut kärsivällisyyttämme. Säästä puhuminen on yleensä helppoa, mutta nyt se on saanut jo ahdistavia sävyjä, kun alkaa olla kurkkuaan myöten täynnä talven ilmiöitä! Niinpä itse painelin puutarhamyymälään ja hain sieltä kaiken kukkivan, joka pärjäilee kasvihuoneen lämmössä ja pienessä pakkasessa! Aion askarrella niiden kanssa viikonlopun, tehdä asetelmia ja nauttia! Ehkäpä ovat sitten pääsiäisenä parhaassa kukassaan!

 




 Maailmantilanne jatkuu haastavana, sille ei pieni ihminen paljoakaan voi. Mutta toivon, että omat, meidän puutarhureiden ja peipposten koettelemukset alkavat olla nyt jo takanapäin. Talvi loppuu, kevätsateet hävittävät lumikasat ja linnut pääsevät iloisena tekemään pesäpuuhiaan. Ja tarhureiden selät saavat liikettä, kun kumartelemme maasta pilkistävien piippojen puoleen ja toivotamme ne tervetulleiksi uuteen kasvukauteen!

 



Hyvää viikonloppua ja huomista palmusunnuntaita!