tiistai 19. marraskuuta 2019

Sinivalkoista -Haaste


Kukkia ja haaveita oli vaipumaisillaan talviunille, niin on ollut tukalaa tämä bloggaaminen. Aika on mennyt muissa merkeissä ja päivänvalossa en ole omaa puutarhaani nähnyt päiväkausiin.

Olen kyllä käynyt lueskelemassa  muiden postauksia, jotta en aivan kadottaisi yhteyttä tähän mukavaan blogimaailmaan, mutta omat päivitykset ovat jääneet kovin, kovin vähiin. Olikin kiva, kun sain jo tutuksi tulleen haasteen Navettapiian Puuhamaa -blogista. Tarkoituksena juhlistaa lähestyvää itsenäisyyspäiväämme sinivalkoisin kuvin. Aikoinaan haasteen on laittanut alulle Tiiu Puutarhahetki-blogista.






Talvi oli ihana - ainakin minusta! Oli reilusti lunta, joka sai maailman näyttämään kauniilta ja samalla suojasi puutarhan kasveja.















Kevään ja alkukesän kukkijat ilahduttivat runsaalla sinivalkoisella kukinnallaan. Kun lemmikit valtasivat pihamaan, sai jokainen kasvi rinnalleen lemmikin sineä.






Keskikesällä loistivat ritarinkannukset ja lumikärhö  Suomi 100-penkissä.






Loppukesällä oli valkoisten daalioiden ja sinisävyisten kärhöjen vuoro.


Mökillä sinivalkoisesta saakin nauttia ympäri vuoden!


Haasteen säännöthän olivat:

- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu/Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus, jossa sininen ja valkoinen ovat pääroolissa
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Sinivalkoista-haaste -postauksen kommenttikenttään.
Sen verran oikaisen säännöistä, että en tällä kertaa erikseen haasta ketään. Olen ollut niin paljon poissa täältä blogimaailmasta viime viikkoina, etten ole perillä, kuka on jo mahtanut haasteen saada tai siihen vastata. Mutta poimi toki se tästä itsellesi, itsenäisyyspäiväänkin on vielä reilusti aikaa. Kiitos vielä Tiiulle mukavasta haasteideasta, ja kiitos Navettapiialle haasteesta!



Mukavaa viikon jatkoa kaikille!

lauantai 2. marraskuuta 2019

Arkisia syyspuuhia ja -koristeluja









Viime viikolla vietin muutaman vapaapäivän, tarkoituksena hoidella mökki- ja kotipuutarhat talvikuntoon. Kotona viimeisistä syysväreistä olin jo aiemmin tehnyt asetelman pihapöydälle. Syyskoristelua oli myös tarkoitus jatkaa vapailla. Vaan kuinkas kävikään.



Alkuun suunnistimme mökille. Rantamaisema oli kaunis, mutta jo melko väritön ja kovin, kovin syksyinen. Rantakoivuista olivat kaikki lehdet jo pudonneet ja suurin osa löytyi vedestä! Ne oli parempi poistaa, etteivät jää kevääseen asti sotkemaan pohjaa. Päivä kului mukavasti poutasäässä, nyt on vene käännetty, katot ja rännit putsattu ja piha haravoitu. 

Hommien jälkeen kuljeskelin vielä hetken kameran kanssa rannalla ja lähimetsässä.

 








Tammi ei vielä luovu lehdistään, haluaa olla aina viimeinen!


Koiranheisi hätkähdyttää hehkuvanpunaisilla marjoillaan metsän keskellä.


 

Hiirenportaan  lehtiruodit avautuvat keväällä rullalta suoriksi, samalla lailla ne syksyn tullen kuoltuaan kierivät kippuraan. Kuin mustekalan lonkeroita!



 Siirsimme puutarhakalusteet katoksen suojiin ja kas, erään penkin takana olikin pikkuruinen lepakko torkkumassa. Siinä se seinällä roikkui pää alaspäin. Sää oli jo melkoisen kylmä, joten enpä tiedä, lähtikö se vielä illan tullen liikkeelle ja etsi itselleen lämpimämmän lepopaikan.



Kotipihan puuhat sen sijaan jäivätkin varsin vähiin, sillä isäni sai sairaskohtauksen ja loppuviikko menikin vallan muissa merkeissä; sairaalassa ja äidin luona. Asiat tärkeysjärjestykseen, kasvit joutivat odottamaan!  Nyt on kaikki hyvin ja isä jo kotona toipumassa <3




 
 
Asetelmia olisi kiva puuhailla enemmänkin, ehkäpä nyt marraskuussa on niille aikaa. Ulko-oveen sentään sain tehtyä syksyisemmän kranssin.
 
 





Ensilumikin satoi muutenkin kesken jääneiden pihapuuhien päälle. Teki kyllä maiseman kauniiksi, mutta  mm. jänisverkot olivat vielä varastossa ja heti kevyen hangen päällä näkyivät jäniksen jäljet... Nyt on suojat paikoillaan, sadevesisaavit tyhjennetty ja pihakalustot  korjattu varastoon. Osan perennanvarsista jätin suosiolla leikkaamatta, voivat ollakin enemmin hyödyksi kasvien suojana lumen alla.

Eilen vietimme ystävien kanssa iltaa ja pöytäkoristeet rakentelin pikaisesti ajankohtaan sopiviksi.

 






Tervetuloa uudet lukijat ja hyvää pyhäinpäivän viikonloppua kaikille!





tiistai 22. lokakuuta 2019

Riskillä mennään kun halvalla saa




Yritän olla maltillinen ostaja - myös puutarhahankinnoissa. Joskus lähtee lapasesta, varsikin jos on tekeillä uusi istutustalue johon mahtuu runsaasti uusia kasveja. 

 

 Samoin saattaa nuukankin ihmisen ajatus katketa, jos prosentit alkavat -50 % tai jopa -70%! Vaikka mielessä häivähtää, onko ostaminen enää järkevää, kun talvi vaanii kulman takana.


 


 

Ensin Viherpeukaloiden syyshulinat reilu kuukausi sitten, sinne piti vain mennä katselemaan, mitäpä siellä olisi, jos vaikka yhden syyshortensian ostaisi...

 








No niitähän tarttuikin sitten neljä kappaletta! Rungollinen syyshortensia `Grandiflora´, pienikokoinen Japanin hortensia `Little Praice´, `Vanilla Fraise´ (joka minulla jo toisella pihalla on ennestään) sekä ihanainen Safiirihortensia! Rungollista hortensiaa olimme varsinaisesti ajatelleet puutarhahuoneelle johtavalle kujalle. Se toisi mukavasti korkeuseroa pitkään penkkiin. Mutta nuo muut, mistä ne tulivat käryyni?!



Alejoukoissa seisoi myös yksinäinen pikku Katsura, alelappu ruukussaan. Syysvärejä kun olen pihaani kaivannut, päätin ottaa tuon riskin, vaikka suuresti epäilen sen talvenkestävyyttä omalla pihallani. Ja kuvassa vielä Katsurankin takana piilottelee muutamalla eurolla ostettu Tuuren pihlaja, myös pitkään toiveissa ollut syysväritykseltään hieno puu!


Safiirihortensia pääsi tietenkin Suomi 100 -penkkiin, joka kasvaa pituutta kaiken aikaa:) Toisaalta mietin, olisiko kasvi parempi talvettaa kellarissa, arka jalohortensia kun on? Mitä mieltä olette?


Tuurenpihlajalle oli  paikka odottamassa talon päädyssä, kotkansiipisaniaisten edessä. Siinä sillä on tilaa kasvaa ja se näkyy hyvin kauemmaskin. Olen kaivannut tuolle paikalle korkeampaa kasvia jo kauan. Ennen siin kasvoi Mongolian vaahtera, mutta yksi luminen talvi repi puun niin rumaksi, ettei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin kaataa koko puu. Nyt sain taas ryhtiä tuohon paikkaan.


Katsuralle etsin pitkään paikkaa, jotta se näkyisi ja tuoksuisi ja sitä pääsisi riitävän läheltä ihailemaan. Tällä hetkellä se näyttää kovin onnettomalta, usko sen talven yli selviytymiseen ei ole kovin korkealla. Minkähänlaisessa maassa ja paikassa se teillä muilla kasvaa?


Eivätkä ostokset vieläkään loppuneet! Olen vuosia toivonut omaa peikonpähkinää, josta voisin silloin tällöin napsaista kiemuraisen oksan asetelmiin. Kovin on ollut kallis ja jäänyt myymälöihin. Nyt se odotti minua muutamalla eurolla! Surullisen näköinen eilen otetussa kuvassa, mutta kun tarkkaan katsoo, niin kuukaudessa on uusia elonmerkkejä jo ilmantunut! En kyllä tiedä, kuuluisiko norkot kasvaa juuri ennen talvea, luulen, että kasvi on yhtä sekaisin kuin oksansakin:D



Saattoi Viherpeukaloilta lähteä vielä muutakin matkaan, mutta ehkäpä niistä sitten ensi kesänä, kunhan ensin katsotaan, onko mitään hengissä! No sipulikukkaset varmasti nousevat keväällä!


Kuten sanoin, Suomi 100 - penkki venyy pituutta aina, kun löytyy uusi sopiva sininen tai valkoinen kasvi. Istutin muutama vuosi sitten penkin toiseen päähän haaveilemani Helmipihlajan. Se ei ole voinut oikein hyvin ja vaikkei kukaan ole päässyt sitä nakertamaan, on kuorikin haljennut ikävästi. Päätin siirtää sen pois paraatipaikalta, penkin toiseen päähän.  Sinne  jouduin tekemään taas lisää tilaa. 


Kuinka ollakaan, erehdyin menemään Hankkijalle etsimään luonnonturvetta. Siellä oli kyltti: Kaikki puut, pensaat ja perennat -70%!



 Ja niinpä meille muutti lajinsa viimeinen (siis Hankkijalla olleista) Höyhenpensas. Lisää syysväriä ja valkoisia kukkia.


 

 Ruusuja olen hankkinut tänä kesänä / syksynä useampia. Osan niistä olen suunnitellut sijoittavani aidanteeseen, josta joudun pian poistamaan kurttulehtiruusut. Nyt kaikille on kuitenkin mietitty kasvupaikka, eikä mitään valeistutusta. Hankkijalta mukaan lähti Neilikkaruusu `Pink Grootendorst´ sekä puistoruusu `Ferdy´. Koska ruusut eivät nyt enää kuki, jätän ne odottelemaan talvea ja lumipeitettä, joka toivon mukaan suojaa niitä ensi kesään. Sitten voin kuvien kera esitellä edulliset ostokseni!

 

 Sanonta "hyvää ei saa halvalla", voi tässäkin pitää paikkansa useammankin kasvin kohdalla. Osalla  taimista oli ruukku kovin täynnä juurta ja kuiva syksy takana. Mutta suurempi huoli lienee se, kuinka pian maa jäätyy ja minkälaiset kasvuolosuhteet olen onnistunut näille   vaateliaammille kasveille järjestämään. Oma moka, jos kuolevat, mutta jos onnistun, voin olla onnellinen, koska halvalla sain!


 

  Puolustukseksi voin sanoa, että sipuliostokseni ovat olleet kovin maltilliset ja Lidlin kasvimarkkinoilta olen myöhästynyt kokonaan! ;D


 Mukavaa syyslomaviikkoa tai sitten vain syysviikkoa!