tiistai 27. syyskuuta 2022

Metsäpuutarhassa kaikki hyvin

 Viikonloppuna piipahdimme mökillä, syyspuuhissa ja kauniista säästä nauttien. Kuten aina, tein nytkin heti pienen metsäkierroksen ja kävin tervehtimässä metsäpuutarhan kasveja. Nyt minua tervehtivätkin ensimmäisinä talitiaiset, kuin odottaen mökkiväen paluuta. Iloinen mielihän siitä syntyi, kun oksistossa alkoi kuulua tuttu piipitys ja mökkilinnut lentelivät lähipuissa. Ilo syntyi myös metsäpuutarhaa katsellessa, sillä kuin ihmeen kaupalla kaikki viime syksynä istutetut kasvit ovat edelleenkin hengissä ja useimmat suorastaan kukoistavat!



Vehreät lehdet kuuluvat sormustinkukkien ruusukkeille, joita kylvin viime syksynä siltä varalta, että muista istutetuista ei enää keväällä olisi mitään jäljellä. Mitä vielä, myyrät, jänikset ja peurat ovat antaneet kasvien olla rauhassa. Tai ainakin melkein, sillä oli joku käynyt ihan lähiaikoina napsaisemassa jouluruusujen lehtiä poikki, syömättä niitä kuitenkaan. Olen vienyt mökkipuutarhaan pieniä jouluruusujen siementaimia useampaan kohtaan ja nyt näitä katkottuja löytyi kolmesta eri paikasta. Mutta siis sormustinkukkia on tulossa ensi vuonna reilusti! Eivät ne nyt juuri metsäkasveja ole, mutta tällä hetkellä ne suojaavat mukavasti mm. pieniä alppiruusuja. Ehkäpä niitä keväällä on vähennettävä, jotta varsinaiset metsäpuutarhan kasvit pääsevät paremmin jatkamaan kasvuaan.



Joka kerran mökille mennessämme olen vienyt kotipuutarhasta joitakin jakotaimia kokeiltavaksi, mahtaisivatko ne menestyä myös metsämaassa. Uusia kasveja olen hankkinut tänä vuonna vain yhden, puutarhamyymälän -30% alesta vihreä-valkoisen suikerosorvarinpensaan. Täysin heräteostos! Ei aavistustakaan, pärjääkö se tuolla metsän keskellä, mutta väritys sopi niin hyvin varjoisaan ympäristöön, niin olihan se kokeiltava. Suikerosorvarinpensaan takana näkyy mökillä jo vuosia kasvaneen Catawbiense Grandiflorum -alppiruusun juurtunut sivuverso. Sen luulisi ainakin pärjäävän, kun emokasvikin on selvinnyt jo parikymmentä vuotta. Alppiruusuakin kauempana pilkottavat kotipuutarhasta siirretyt verikurjenpolvi ja suloinen Dennstaedia willfordii - saniainen.  




Sormustinkukkapehkojen takana on toisaalta metsästä siirretty revontuliatsalea, joka ei ole juurikaan entisellä paikallaan kukkinut. Siihen osuvat kylmät kevättuulet, ja nuput tuntuvat kuivuvan joka kesä ennen kuin ne avautuvat. Nyt pensaalle tuli muutenkin hankala tilanne pihan terassirakennuksen vuoksi ja päätin siirtää koko kasvin toisaalle. Kasvi hajosikin kahdeksi omaksi taimekseen, joten sain samalla kahteen paikkaan uuden kasvin!. Kolmas samanlainen loistava oranssi revontuliatsalea kasvaa ja kukki kesällä hienosti toisaalla mökkipuutarhassa.




Tuoksumatara on ottanut paikkansa, samoin tuoksuorvokki. Takana pilkottaa sekä taponlehti että yksi monista kuunliljoista. Erilaisia kurjenpolvia siirtelin loppukesästä, jää nähtäväksi, kuinka moni niistä jatkaa ensi vuonna kasvuaan. Helposti tuntuvat ainakin kotipihalla kasvavan. Sinivuokkoja metsäpuutarhassa on myös useammassa kohdassa, sillä viitisenkymmentä vuotta sitten mökille tuotu sinivuokon taimi on levinnyt laajasti ja on mielestäni yksi ihanimmista luonnonvaraisista kasveista. Saavat vapaasti levitä myös tälle alueelle. Sen sijaan valkovuokkoja ja kieloja rajoitan, koska niiden maanalaiset versot levittäytyvät salakavalasti ja vievät varmasti elintilaa muilta kasveilta. Toisissa kohdissa tonttia niillä on aivan riittävästi tilaa levitä!



Hyvin ovat viihtyneet myös kotoa siirretyt rönsytiarella  (kuvassa), varjohiippa ja tarhakellukka.





Mustikkamaan ruskaa




Syksy inspiroi nauttimaan upeista väreistä ja samalla pääsin hyödyntämään tontilta löytyneitä ruosteisia purkkeja; niin sopivan värisiä syysasetelmiin!




Komea oli myös lauantaiaamun sää; aurinko kultasi vastarannan puut upeasti, kuva ei sitä yhtä hienosti kykene toistamaan. Sää oli tyyni ja kaiken päivää kuului hanhien kaakatus, kun niitä lensi suurina auroina etelää kohti. Joukkoon mahtui myös kurkiaura, joka keskusteli kovin äänekkäästi matkatessaan järven poikki. Välillä on mukava leikitellä ajatuksilla, mitähän  mahtavat jutella :)




Jos olet uusi lukija, ja kertauksena muillekin, niin kerronpa lyhyesti, että metsäpuutarha sai alkunsa, kun hankimme mökin viereisen hylätyn mökkitontin itsellemme. Ajatuksena oli, että oma rauha on varmempi, kun pienehkön mökkitontin naapuriin ei kukaan muuttaisi. Rakennukset olivat purkukuntoisia, eikä meillä nyt ollut edes aikeita alkaa uutta mökkiä rakentamaan, mutta minähän näin mahdollisuuden tontin raivaamisesta ja samalla voisi jotakin istuttaakin tuolle metsäiselle tontille! Aluksi siivosin suuren kiven ympäristön, johon olikin uponnut edellisen omistajan hautaamat jätteet, siis aivan kaikenlaiset! Siitä sai alkunsa metsäpuutarha. Tontilla on runsaasti suuria kiviä ja vanhoja maatuvia kantoja, joten nyt loppukesästä siistin toisen suuren kiven ympäristön. Tämä paikka on keväällä hyvin märkä, joten siihen pääsivät sekä kullero New Moon että ihan tavallinen keltakullero. Kotipuutarhasta toin preeriamesiangervoa, kun siellä viihtyivät vähän huonosti. Laiton kyseiseen penkkiin myös kotipihalta valkoalpia, kun kuvittelin sen olevan ranta-alpin sukulainen. En kyllä yhtään tiedä, mahtaako viihtyä noin kosteassa paikassa :)  Kiven takaosaan toin myös kotipuutarhasta muutaman varjoliljan sipulin ja kalliokielon juurakon. Kaikkea pitää kokeilla, kun on valmista materiaalia! Ihan kaikki eivät olleet vielä kuvanottohetkellä päässeet paikoilleen.




Tein mökin seinälle kranssin ja siihenkin toin kotoa tarvikkeita. Syyshortensiat edelleen tuottavat huippukaunista kranssimatskua ja pihlajanmarjojen puuttuessa punalehtiruusun kiulukat sopivat hyvin syyskranssiin. 




Mukavaa viikon jatkoa!


tiistai 20. syyskuuta 2022

Hetki vielä menneessä kesässä


Kesästä on enää ripaus jäljellä, muutama kesäkukka sinnittelee viileässä syyssäässä. Tässä onkin oiva hetki kerrata, miten kesäkukkien kasvatus  menneenä kesänä onnistui. Helteiden aikaan koko puutarha oli koetuksella: Kun puutarhuri itse nautti mökkirannan virvoittavasta tunnelmasta, niin etenkin ruukuissa ja amppeleissa olevat kukkijat joutuivat hetkittäin kärvistelemään kuivuudessa. 



Kesäleimu

 

Ensimmäistä kesää kokeilin kesäleimujen kasvatusta ihan siemenestä lähtien. Muutenkin nämä kesäleimut olivat uusi tuttavuus. Säänkestossa ei ainakaan ole valittamista, eikä myöskään kukinnan runsaudesta! Ja vieläkin kukkia on runsaasti! Ainut, mistä en pitänyt, olivat turhan pitkiksi venähtäneet kasvustot, jolloin kukinnot roikkuivat ikävän näköisesti laatikoiden ulkopuolella. Mutta pätkin kukkavarsia surutta maljakkoon ja siinäkin ne pysyivät todella pitkään kauniina! Värikimara oli valkoisesta vaaleanpunaisen, pinkin ja punaisen kautta siniseen ja lilaan.

Rikkaporkkana Dara





Esikasvattelin melkoisen joukon kesäkukkia ja istuttelin niitä sekä maahan että ruukkuihin. Joillekin riitti runsaasti aurinkoa, kuten esim. pikku taimista kasvatetut siniviuhkot! Luottokasveja, jotka sietävät hellettä ja jaksavat kukkia pitkälle pakkasiin asti! Kivasti onnistuivat myös rikkaporkkanat! Niistä on riittänyt kukintoja kimppuihin ja vaikka kasvit ovat venyneet kovastikin pituutta, ovat ne pysyneet hyvin pystyssä muiden kukkien joukossa. Nämä pääsevät ehdottomasti jatkoon!







 Sen sijaan muiden esikasvatuksessa olleiden kanssa on käytettävä vahvaa harkintaa; tsinniat itivät heikosti, kosmokset kukkivat nopeasti eivätkä viihdy kauaa maljakossa, leijonankitoja kylvin liikaa ja liian aikaisin... Samettiruusut ja ahkeraliisat taas eivät petä koskaan ja sopivat hyvin myös tällaiselle epäsäännölliselle hoitajalle. 






Onneksi maljakossa kestäviä kukkijoita löytyi puutarhasta runsaasti; daaliat ja punahatut ilahduttivat pitkään, samoin tsinniat, jos niitä raaskii maljakkoon leikellä. Syyshortensian kukintojen kanssa on välillä arpapeliä, kukinto voi nuupahtaa hyvinkin pian, tai sitten se jatkaa loputtomiin kauniina, kunnes suorastaan kuivuu jäädenkin kauniiksi.




Daalioista puheenollen, eipä ollut meillä daalioiden kesä! Vaikka toimin vanhojen juurakoiden kanssa samoin kuin aiempinakin kesinä, jäi osan kukinnot kokonaan avutumatta. Ruukuissa kasvattelin uusia lajikkeita ja niissäkin oli enemmän pettymyksiä kuin onnistumisia. Harvoin on daalioita tarvinnut näin runsaasti kastella ja siltikin helle koetteli vähän liikaa. Nyt ovat daaliat jo paleltuneet ja viimeisiä nostelin viikonloppuna ylös mullasta. Nyt saavat hetken kuivahtaa, ennen kuin vien kellariin talvetukseen.


Tarhaviinikärhö Prince Charles 






Vaan ei kesä sentään kovin helpolla luovuta syksylle valtikkaansa! Aina on joukossa jokin kärhö, joka ei petä ja päättää kukkia, vaikka onkin vähän myöhässä! Viime kesän mysteerikärhönä komeillut tarhaviinikärhö Prince Charles (kiitos blogiystävien, joiden kanssa ratkottiin arvoitusta), kukkii edelleen runsaasti eikä aio ihan heti luovuttaakaan! Sen vieressä pilkottaa katsura, joka on muutamassa vuodessa kasvanut hienoksi pikku pensaaksi. Siinä ei vielä ole ruskan tuomaa väritystä, eikä hienoa syksyistä hattaran tuoksua:)





Syyshortensiat tarjoavat edelleen kauneuttaan pihapiiriin. Lime light kasvaa ja komistuu vuosi vuodelta ja Vanille fraise innostui sekin viime kesän välivuoden jälkeen kukkimaan niin, että siitä olen saanut jo useamman kranssin ja maljakkokukan. Kuivakukkaviljelmä epäonnistui rankasti, en juurikaan niitä esikasvattanut ja alkukesän helle ja epätasainen kastelu koitui niiden kohtaloksi. Vaan eipä haittaa, mennään niillä, mitä puutarhasta löytyy!










Blogipäivitykset tulevat nyt niin harvoin, että siinä välissä ehtii puutarha muuttaa jo ulkonäköään. Nyt alkavat ruskan kauniit syysvärit vallata pihapiiriä ja mikäs sen mukavampaa, kun saadaan taas nauttia väriterapiaa luonnossa!





Mukavaa syyskuun jatkoa!

maanantai 22. elokuuta 2022

Pitkästä aikaa puutarhassa!

 


Piti oikein miettiä, koska viimeksi olen blogipostausta tehnyt, aika on mennyt muissa puuhissa ja ei ole ollut virtaa kirjata puutarhakuulumisia. Kesä ja loma on tuonut loman myös kirjoittelulta, vaikka en sitä niin ajatellut. Jotenkin ei vaan ole löytynyt inspiraatiota. Kasvit ovat pitkälti samoja, mitä edellisenäkin vuonna, uusia ovat vain muutama sipulikukka, kesäkukkia ruukuissa ja daaliat vähän eri paikoissa, eri värisävyissä. Voisi melkein laittaa viime vuoden postauksia, ainakin kuvat kertovat samoista kasveista.

 

aamuvarhaisella heinäkuussa

 

Sitten tulivat helteet! Mökille syntyi uusi terassi ja kuumat säät vetivät muutenkin veden äärelle. Pikaisesti käväistiin kotona kastelemassa tärkeimmät kasvit ja keräämässä kypsät kurkut ja tomaatit. Reilusti leikkelin aina matkaan kukkakimpun, ei niitä siellä kotona kukaan ollut katselemassa - ja kastelemassa! 



Menneisiin viikoihin mahtui myös syntymäpäiviä ja auringon täyttämiä marjastusretkiä. Metsämarjat löytyivät nekin mökin nurkilta. Mustikat ja metsävadelmat on nyt poimittu pakkaseen. Pohdintaa tulevista vuosista on pitänyt tehdä vakavasti ja sekin on tuonut tauon blogille; Elämässä tapahtuu lähivuosina niin paljon muutoksia, että yhden pihan "alasajoa" on pakko vähitellen alkaa toteuttamaan! Moni lukija tietää, että ollaan kolmen pihan hoitajia ja tällainen hellekesä ja tulevat hintojen nousut saavat ihmisen miettimään sekä omaa jaksamistaan että talouttaan. Jos helteet vetävät rannalle ja yhtäällä pitäsi kastella tomaatteja ja toisaalla leikata nurmikkoa, niin eihän siinä juuri järkeä ole! Luopumisen tuska on suuri ja niinpä on otettava aikalisää myös uusien kasvien hankintaan ja uusien istutusalueiden rakentamiseen.




Loistokärhö `Blue Angel´ viihtyy uudessa kärhötuessaan


Japaninmagnolia liljojen keskellä.


Puutarhailoa ovat tuoneet runsas liljojen joukko ja loppujen lopuksi hyvin kukkivat kärhöt! Jälkimmäisten joukossa on vasta kukinnan aloittavia, joten pihapiiri tulee olemaan kaunis ja kukkiva vielä useita viikkoja. Työpäivän jälkeen on ihana käyskennellä puutarhassa, kun sieltä tulvii kauneutta ja vahvaa liljojen tuoksua! 

 

Lautasdaalia `Fleurel´
 

Daaliat ovat hitaasti aloittaneet kukkimisensa ja osa ollut suorastaan pettymys! Ostin keväällä joukon uusia juurakoita ja kaikki eivät todellakaan ole olleet sitä, mitä odotin. Mutta iso syy lienee oikullinen kesäsää; alkukesällä oli jo kova hellejakso ja nyt tämä sääilmiö vaan jatkuu. Heikkoa kasvua on sekä ruukuissa että maahan istutettujen joukossa, niin vanhoissa kuin uusissakin juurakoissa. Keväällä sekoitin taas perinteisesti daalianjuurakot ja nimikyltit. Niinpä upeimmat valkoiset ovat nyt vanhassa retropenkissä leimujen keskellä ja sinivalkoisessa Suomi100 - penkissä kukkii 2-värinen pinkki-valkoinen! Voi apua mun kanssa :D


`Lime Light´ kukkii Suomi 100 -penkin päässä


Syyshortensiat ovat nekin jo täydessä kukassa. Viime vuonna Vanilla Fraise piti välivuoden, nyt on kukkaa todella runsaasti, joskin kukkatertut ovat varsin pieniä. Wims Red ja Lime Light tunnetusti kauniita, mutta  vielä löytyy niitä, joiden kauneutta ja kasvua vain ihmettelen:

 


Kolme vuotta sitten löysin Viherpeukaloiden alekorista surkean Safiirihortensian. Siinä oli pieni yksinäinen kukkaterttu ja oksat vinksottivat lähes lehdettöminä. Mutta kasvi ei maksanut paljoa ja sen väri näytti ihanalta! Onnistuisinkohan kasvattamaan tuosta sinivalkoiseen penkkiini monivuotisen pikkupensaan? Vyöhykesuositus kuitenkin oli I (II)! Epäilin, ettei se selviä maassa talven yli, mutta niinpä vain selvisi! Kaksi kesää se kasvoi pelkkänä viherkasvina, mutta tänä kesänä huomasin kolme pientä kukkatertun alkua ja voi, miten olenkaan odottanut niiden aukenemista. Nyt ovat olleet jo muutaman viikon kauniin sinisiä. Kaupasta saa komeita terassihortensioita, mutta jotenkin tämän pikkuyksilön kasvattaminen ja kukkimaan saaminen on paljon merkittävämpää. Mutta voi jalohortensiakin yllättää:



Sain vuosi sitten äitienpäivälahjaksi hortensian. Se kukki samoilla kukinnoillaan syksyyn asti ja teki vielä loppukesästä kaksi uutta kukkaterttuakin. Sitten kylmän tullen vein hortensian varastoon, jossa kovimpien pakkasten aikaan käydään miinuksenkin puolella. Suojasin hortensian styrokslevyillä ja hallaharsoilla ja kevättalvella kastelin niukasti. Kun huomasin pullottavia silmuja hortensian oksissa, annoin sille rodolannoitetta. Nyt tämä äitienpäiväkukkanen on tehnyt 20 kukkaterttua! Muutaman olen napsaissut kukkakimppuihin. Hengissä on pysynyt vaikka välillä ovat oksat ehtineet lurpalleen, kun kastelu on ollut vähän heikkoa.

 


Tänä kesänä olen siis ollut erittäin heikosti ihailemassa muiden blogeja. Välliin jäivät niin Avoimet puutarhat kuin Mustilan taimipäiväkin. Yhtään retkeä en ole tehnyt puutarhamyymälöihin. Välillä on osattava vetää henkeä ja "istuttava alas", mietittävä ja harkittava asioita. Nyt, kun kesälomat on vietetty, on taas aikaa enemmän puutarhalle ja sen hoitamiselle. Ja toisten blogien lukeminen saa oman inspiraation toivon mukaan uudelleen käyntiin :)

 

Metsäkatkero


Mukavaa alkanutta viikkoa, nautitaan loppukesän kauneudesta!
 

 

keskiviikko 27. heinäkuuta 2022

Ailahtelevat kärhöt

 




  Kärhöihin mieltyneenä alkaa meillä pihassa olla melkoinen kärhöjoukko! Alkukesästä sitä katselee maanrajaan odottaen ensimmäisiä kärhöjen alkuja ja tässä vaiheessa kesää alkaakin katse kääntyä kohti taivasta, missä vahvimmat kärhöt aloittelevat kukintaansa. Joillakin kasvu on niin nopeaa, että ei meinaa tuki riittää ja kukkaset katselevat avautuneina niin korkealla, että pitäisi kiivetä korokkeelle, jotta näkisi paremmin avautuneet kukinnot! Tällaisen tempun ensimmäiseksi teki tänä vuonna vasta toista kesää uudessa kärhöjä varten rakennetussa obeliskissa kiipeilevä `Comtesse de Bouchard´. Kukat ovat suuret ja hempeän vaaleanpunaiset. Sen kaverina kohoilee vielä selkeästi varovaisempi `Justa`. Tuosta samaisesta kärhötornista löysin pihan ainokaiset kotilot, jotka olivat nekin päättäneet ottaa kisan "Nopein tornin huipulla!". Muutama oli jo pääsemäisillään voittoon, kun puutarhuri marssi paikalle. "Kuulin"  alhaalta tornin juurelta "odottakaa minua!", kun viimeinen oli vasta aloittelemassa urakkaansa :D Autoin kaikki kerralla tuoksuvaan kylpyyn ja perään huutelin hyvää matkaa! 

 

`Comtesse de Bouchardt´ja `Justa´, värililja ´Foxtrot´



Kärhö `Multi Blue´vahvistuu ja komistuu vuosi vuodelta. Siltä en osaa edes odottaa tuhatpäistä kukintaa, kun jo yksikin kukka on niin kaunis ja kestävä! Kärhökaaressa sitä vastapäätä aloittelee kukintaansa Mantsuriankärhö. Se ei jaksa itse kiipeillä, vaan tarvitsee tuen. Viime vuonna löin vetoa itseni kanssa, mikä kärhöpareista nopeimmin tavoittaa vastaan tulevan kärhön. Olin aivan varma, että kaaret täyttyvät upeasti kesän aikana. Vielä mitä! Jokainen kyllä kasvoi ja kukki hienosti, mutta ei enää halunnut kurkoitella kaverin luokse. Tänä vuonna ei ole aikomustakaan kuvitella, että kärhöt tapaisivat toisensa kaaren päällä. Yllättävän hitaasti on niiden kasvu lähtenyt käyntiin. 

 

`Viva Polonia´

 

`Viva Polonia´

 

 Loistokärhö `Viva Polonia´aloittelee kukintaansa ja sen ympäristö on kyllä vehreä. Kaverina sillä on vierellään  toinen loistokärhö, `Hagley Hybrid´, jonka kukinta on vasta alkamassa. 

 

`Rouge Gardinal´


`Niobe´


 `Rouge Gardinalen´ paras kukinta alkaa olla jo ohi!! Tumman lilan samettiset lehdet ovat upeat auringon paisteessa! Muistin toisellakin pihalla olevan samaisen kärhön, vaan avattuaan kukintonsa ei se näyttänytkään samalta. Juurelta lehtien lomasta löysin nimikyltin `Niobe´. Tuo kärhöjen ailahtelevuus näkyy tuossa paikassa, sillä sieltä pitäisi nousta myös vaaleansinikukkainen kärhö - nimi hukassa, mutta eipä näy! Kun en aiemmin tiennyt kärhöjen tavasta häipyä välillä vuosiksi keräämään voimiaan, tulin istuttaneeksi samojen tukien juureen useampia kärhöjä. Nyt sieltä siis putkahtelee niitäkin, joiden nimilaput on heitetty roskiin jo aikaa sitten.


Tiukukärhö `Arabella´


Loistokärhö ´Mrs Cholmondeley´

Kaksi hyvin samansävyistä sinistä kärhöä kukkii yhtäaikaa rinnakkain päätypihan penkissä. Niille mies teki vuosi sitten uudet harjaterästuet ja ne ovat osoittautuneet oikein toimiviksi.Tiukukärhö `Arabella´ ja loistokärhö `Mrs Cholmondeley´ viihtyvät selvästi rinnakkain ja ovat hienosti vahvistuneet! 

 

Kiinankeltakärhö

Olen nyt jo oppinut sietämään kärhöjen oikkuja ja odottamaan kärsivällisesti, että kyllä sieltä vielä kasvuun lähdetään. Jos ei tänä vuonna, niin sitten ensi- tai seuraavana. Näin kävi kellokärhö `Princess Dianalle´, joka uinahti peräti kahdeksi vuodeksi ja kukoisti viime vuonna ihanasti. Nyt odottelen madmoisellen kasvua, joka on tällä hetkellä niin hidasta, että tuskin ehtii montakaan kukkaa kasvattaa :( Vieressä lyhtykärhö kukkii jo täyttä päätä, vaikka toukat iskivätkin siihen kasvukauden alussa. 


`Margaret Hunt´


`Julka´

 

Kun on liikaa kärhöjä... -tai ei niitä ole liikaa, on vain liian vähän sopivia kasvupaikkoja, niin on tullut istutettua osa hyvin huonoon paikkaan. Nyt joutuu mm. `Margaret Hunt´ raivaamaan tiensä läpi syreenin, `Julka´ läpi jasmikkeen ja toinen Julka läpi Mantsurian kärhön.  Niille pitäisi löytää parempi paikka, kärsivät selvästi vahvojen pensaiden rinnalla; Ei riitä vesi ja ravinteet kärhöparoille. Ja valoa saadakseen pitäisi jaksaa kiivetä yli korkean pensaan. Olen laittanut ne mahdottoman tehtäävän eteen! Ville de Lyonin luulin jo kokonaan kadonneen, kun sen kasvupaikka tuijan vieressä on ollut haastava. Nyt näkyy siinäkin elonmerkkejä - onneksi!



`Blue Angel´sai kuolleen luumupuun tilalle vahvemman tuen tänä keväänä ja nyt sillä onkin ilon päivät; Mikään ei varjosta, ahdista ja ole epäluotettavan heikko tuki. Enkeli paistattelee päivää ja avaa pian hienon, herkän kukkapukunsa!



Säät viilenevät ja epävakaisuus vaan jatkuu. Nyt on alkanut marjastus, joten toivoisin poutaisia, mutta tuulenvireisiä päiviä, helteestä ei olisikaan niin väliä! Mustikat ja metsävadelmat odottelevat! Mukavaa alkavaa viikkoa!