Maininnan arvoista puutarhasta

Tervehdys pitkästä aikaa! Tänä kesänä olen ollut laiska puutarhuri ja laiska bloggari! Puutarha on saanut olla omillaan, kerran viikossa on käyty leikkaamassa nurmikot ja kastelemassa muutama amppeli-/ruukkukukka. Kesämökki on minun mielenmaisemani, sielläkin riittää puuhaa, mutta se on toisenlaista kuin kotona ja parasta työn vastapainoa. Viime viikot olivat metsämarjojen poiminnan aikaa ja silloin aina jäävät kotipihan puuhat entistä vähemmälle. Luulin, että lomalla olisi aikaa päivitellä blogia, mutta tänään onkin jo pitkän loman viimeinen päivä ja näköjään blogikin oli lomalla! Instagramista löytyy kyllä päivitettyjä puutarha- ja mökkikuvia, mutta vähemmän tarinaa.

 Oma puutarha on vuosien saatossa kehittynyt sellaiseksi, että siellä ei tarvita pikahuoltoa, jos ei satu tulemaan pitkäaikaista kuivuutta. Siitäkään ei tänä kesänä ole tarvinnut huolestua  - vettä on saatu kesäkuun jälkeen lähes jokainen päivä! Puutarha kukoistaa pääosin samaan malliin kuin aiemminkin. Ja puutarhahuoneen tomaateille on saatu kasteluapua, jos ovat mökkeilyviikot venyneet liikaa. Toisaalta viileys, sateet ja edelleen rehevöityvä pihapiiri ovat saaneet osan kasveista tuottamaan enemmän vihreyttä kuin kukkia. Esim. jaloangervot kukkivat niukemmin kuin muina vuosina. Tai olisiko aika vähän jakaa juuripaakkuja!

Tämän vuoden kasvien joukossa on joitakin yllättäjiä, jotka saavat nyt erityismaininnan. Kärhöistä sellaisen annan `Multi Blue´- kärhölle, joka ilahdutti ensimmäisenä kukkijana ja selvästi runsastuneella kukinnallaan! Vaikka useimmat kärhöt vievät voiton kukkien määrällä, on  Multi Blue ja sen suuret kukinnot sen verran näyttäviä, että ansaitsee se voiton kärhöjen sarjassa. Vaikka terälehdet ovat nyt jo pudonneet, on pörröinen keskusta edelleen koristeena.

Multi Blue

Pelargoniat ovat kuuman paikan luottokasveja.  Tyytyvät vähään kasteluun, mikä on hyvä asia, kun  joutuvat toisinaan olemaan useamman päivän ilman vettä. Siksi minulla onkin pelargoneja sekä toisen talon lasiverannalla että mökillä. Pelakuiden sarjan voitto menee tänä vuonna ehdottomasti oman terassin pelargoneille! Ostin toissa talvena pienet esikasvatetut taimet puutarhamyymälästä. Nimeä en tiedä, joten jos jollakulla pelargoniharrastajalla on aavistus nimestä, niin voi vinkata. Joka tapauksessa sain pelakuut hyvin kasvamaan jo viime kesänä, säilytin viileässä sisätilassa talven ja keväällä leikkasin uutta kasvukautta varten. Nyt ovat saaneet joka kastelun yhteydessä kesäkukkalannoitetta, ja kylläpä ne ovatkin kukkineet hienosti!

 Ruukussa on kaksi samanväristä taimea ja keväällä kun kaikki olivat vielä pieniä, niin istutin samaan ruukkuun siniviuhkon (on kuvissa ruukun takana piilossa) ja itse kasvatetut samettiruusun taimet. Jos olisin arvannut, että pelargonit kukkivat noin runsaasti, olisin jättänyt keltaisen sammarin kokonaan pois. Myöhemmin laitoin pienen pelakuun pistokkaankin samaan ruukkuun. Se osoittautui pinkiksi, mutta kukkiikin vielä niukasti. Joten kaksivuotiaat pelakuukaksoset ovat vallanneet suuren ruukun ja kukkivat iloissaan pihan kuumimmalla terassilla.

Perennoista hauskimman sarjan maininnan saa Keltakaunokki! Saaripalsta -blogista olen kyseisen kasvin bongannut ja löysinkin ilokseni sen muutama vuosi sitten Mustilan taimipäiviltä. Kasvi on viihtynyt hyvin lämpimällä seinustalla ja tänä vuonna kukkia on kymmenkunta. Ainut iso miinus on kasvia jo alkukesästä vaivaavat toukat, jotka syövät lehdet ikävän näköisiksi. Kasvi tulee saamaan siirron mökkipuutarhaan, luonnon keskelle. Katsotaan, miten se siellä pärjäilee. Mutta jo nuppuvaiheessa kukinto on kaunis ja avautuessaan hauska kultainen pallero.

Kesäkukkien ehdoton ykkönen on leijonankita `Twinny Appleblossom´. Esikasvatin keväällä kesäkukkia ja monet ovat luottokasveja, joita tulee kasvatettua joka vuosi. Leijonankidat ovat helppoja esikasvatettavia, ja aina löytyy uusia erilaisia kukkijoita. Imbectan valikoimista löytyivät nämä hurmaavan väriset, kerratut kukkijat. Parhaiten tuntuvat kukkivan ruukussa, johon taas epäilevänä istutin joukkoon värinokkosia. Kun taimet ovat pieniä, tuntuu, että astia ei täyty, jos ei siinä ole tarpeeksi taimia. Eipä olisi tarvinnut lisäillä, mutta toisaalta nokkoset antavat kontrastia vaaleille leijonankidoille.

Pensaista ehdottoman huomion ansaitsee vaaleanpunainen Nietospensas `Strawberry Fields´.  Kukinnoissa on sievä valkoinen reunus ja heteet tekevät kukkasesta ihanan siron vaikutelman.

Olen ostanut pensaan neljä vuotta sitten ja koko ajan se on kukkinut hyvin niukasti. Olin jo kaivamassa koko pensaan pois, kun se tänä kesänä alkoi työntää nuppuja joka oksasta ja kukintahan oli mitä hurmaavin! Uusia vahvoja versoja on myös kasvanut koko kesän, joten kasvi saa jatkaa eloaan nykyisessä paikassaan. Lehdistöltään se muistuttaa jasmiketta, joten nyt epäilyttää, että mahtuuko pensas tulevaisuudessa lainkaan olemaan nykyisessä kohdassa, puutarhahuoneeseen menevän käytävän varrella. Tämän kesän jälkeen sitä kovasti toivoisin, sillä niin kauniisti kukkivan pensaan haluaa pitää näköpiirissä.

Ruusuista kauneinta on mahdoton valita! Monet kukkivat tänä vuonna runsaasti, toisia taas ovat kurittaneet sateet. Tähän laitan kuitenkin väriltään erikoisimman `Rahpsody in Blue´n. Sen lilan väriset kukinnot todella erottuvat massasta. Olin nähnyt kuvia kyseisestä ruususta ja sen osuessa kohdalleen olihan se hankittava. Ruusu kukkii nyt toista kertaa, on siis pysynyt hengissä muutaman talven. En kyllä ole varma, onko tämä väri ruusussa sittenkään se paras mahdollinen, mutta jotakin hyvin hienoa siinä on!

Mahdotonta on laittaa kasveja paremmuusjärjestykseen, monilla on hienoja ominaisuuksia ja komeinkin kasvi voi väärässä paikassa näyttää heikoimmat puolensa. On kiva huomata, että vanhoista ostoksista joku innostuu vasta aikojen päästä kukkimaan ja kohoamaan loistoonsa. Voi vaihtaa paikkaa ja miettiä ympäröiviä olosuhteita. Täytyy siis antaa aikaa ja olla kärsivällinen uusien hankintojen kanssa. 

Toinen puutarha pursuaa kärhöjä, toisessa taas avautuu toinen toistaan kauniimpia liljoja. Toivottavasti alkuviikoksi ennustettu myrsky hiipuu ennen meille tuloaan. Eipä olisi mukavaa siivoilla myrskyn riepottelemia kukkasia! 

 Ehkäpä nyt syksyn tullen palailen tänne taas useammin. Hyvää elokuun jatkoa sinullekin!

Metsäpuutarhan valtaajat

 Muutama vuosi sitten perustettu metsäpuutarha ei nyt näytä lainkaan siltä, mitä suunnittelin. Toisaalta ei se näytä huonoltakaan, mutta erikoiselta se näyttää! Kun raivasin aluetta tuleville kasveille ja siivosin metsää aiemman omistajan jäljiltä (mm. useamman kilon lasia ja kaikenlaista ruostunutta metalliromua), silmissäni siinteli alppiruusujen täyttämä metsikkö. Kyllä siellä nyt kasvaa myös alppiruusuja, mutta taimet ovat pieniä ja kukintaa saadaan vielä odottaa. 

Toukokuun loppu 2023

Kun kasvit ovat vielä pieniä, on kaikilla myös runsaasti tilaa levitä, jos vain halua riittää. Eniten tuntuu viihtyneen tuoksumatara! Se on levinnyt jo isolle alueelle, kukki alkukesästä kauniisti  ja pitkään. Samaan aikaan kukassa oli myös kellukka Mai Tai. Tuolloin valoakin oli enemmän. Nyt puut ovat jo vahvasti lehdessä ja varjoa on tullut lisää.

Kesäkuu 2023

Suuren kiven suojissa kasvavat varjohiippa ja tiarella. Etenkin tiarellan kukinta oli vahvaa ja valloittavaa. Oliisiko merkki siitä, että paikka on sille sopiva?!

Mutta mikä onkaan tuo valtaus, ketkä ovat omineet metsän itselleen? Alue oli kovin tyhjän oloinen vielä toissa vuonna. Niinpä kokeilin, saisiko sormustinkukilla väriä ja korkeuseroja edistämään alueen näköä sillä aikaa, kun varsinaiset perennat aloittelevat kasvuaan. Kylvin valkoisen sormustinkukan siemeniä kuin maamies konsanaan, heittelin sinne tänne uskoen, että ehkä joku itää. Jos yhtään tunnet sormustinkukkaa, niin jo yhdestä kukkavarresta saat tuhansia siemeniä levitettäväksi. Olisipa kaunista, jos alueella kasvaisi joitakin valkoisia kookkaita kasveja, mutta usein sormustinkukkien värit eivät ole sitä mitä haetaan. Koska digitalikset ovat kaksivuotisia, joutuu kukintaa odottelemaan vähän pidempään. Viime kesänä alkoikin näkyä vahvoja lehtiruusukkeita ja uskoin sormustinkukkien lehtien myös samalla suojaavan vielä pieniä taimia talvelta - ehkä myös myyriltä, koska tuskinpa myrkylliset sormustinkukat myyrillekään maistuvat.  

Kun tänä keväänä lumet sulivat, olivat sormustimet viimein valmiina lähtemään uuteen kukkaisaan kesäkauteen. Ja tässäpä tulos:

Keskellä rantametsikköä, pihlajien, leppien ja kuusentaimien seassa kasvaa nyt siis sormustinkukkamaa - ylväänä uskoen vallanneensa koko metsikön! Ja niiden juurella sinnittelevät varsinaiset puutarhan asukkaat. En raaskinut repiä komeita kukkavarsia ennen aikojaan, mutta siementämään en niitä päästä, en ainakaan kaikkia. :D Jatkossakin saavat luvan tulla suojelukasveiksi, koska metsäpuutarhanihan laajenee pikkuhiljaa... Miten tällaiseen puutarhaan aikoinaan on päädytty, siitä voit lukea aiemmista postauksista täältä ja täältä.

Heinäkuun alku 2023

Siirsin kotipihalta myös tuoksukurjenpolvea. Se kukkii siellä valtavasti ja siitä riitti mättäitä myös metsään. Toistaiseksi näyttää viihtyvän, mutta sormustinkukkien juurella on pelottavat oltavat - ovathan ne ihan jättiläisiä pieneen kurjenpolveen verraten.

Mökkitontilta toisaalta siirretyt sinivuokot myös tykästyivät paikkaan, samoin taponlehti, kuunliljat ja vähän kosteampaan paikkaan siirretty kullero New Moon. Se kukkikin todella komeasti tänä kesänä. Oikeasti tämä on sen neljäs paikka, ja nyt vasta taisi löytyä se oikea!

No, tuliko valkoisia sormustimia? Eipä juurikaan. Lila on niin dominoiva väri. Alla olevassa kuvassa näkyy muutama valkoinen, loput ovatkin sitten enemmän ja vähemmän sinililan sävyjä.

Lähellä puutarha-aluetta on kovin kostea paikka. Mietimme, olisiko siinä lähde, kun kaiken aikaa keväällä paikka oli hyvin märkä. Kaivoin jo pienen lammikon, toiveena tehdä metsän keskelle pikkuruinen lampi. Vettä kertyi koko ajan lisää ja vähitellen alue alkoi ollaa laajemminkin haastava liikkua. Palautin kaivamani montun takaisin alkuperäiseen muotoon ja ohjasin veden kulkua puron kautta alemmas tontille. Istutin märimpään kohtaan rannalta siirtämiäni rentukoita ja keltakurjenmiekkoja. Ainakin rentukoille paikka on mieleinen, aurinkoakin riittää ja pohjakosteutta pitkälle kesään. Paikka ehti jo kuivahtaa, joten voi olla, että kevään nopeasti syntyneet hellepäivät vain nopeuttivat maan sulamista ja vesisuonien kohdalle syntyi pieni "tulva", niin kuin kävi pohjoisen joille. Lähipäivien vesisateet ovat nyt kyllä kostuttaneet maan uudestaan. Lähellä tuota paikkaa tuntuu viihtyvän jo aiemmin mainitsemani tarhakullero New Moon. Sen viereen istutin omalle pihalleni aikoinaan eksyneen luonnonkulleron, joka tosin ei nyt kukkinut lainkaan. New Moon on kuin pionin kukka pienoiskoossa!

Joutomaata siis riittää, joten kokeilut jatkuvat. Luonto tekee kaikkensa, että en pääse helpolla! Maa täyttyy nopeasti koivujen, leppien ja pihlajien siementaimista, vadelma valtaa herkästi puuttomia alueita ja kosteikoissa viihtyvä leinikki nauttii olostaan. Sen rönsyt ehtivät nopeasti myös raivattuun kukkamaahan. Tämä on vapaaehtoista harrastusta, vaatii välillä hikeä ja hyttysmyrkkyjä, mutta joka ikinen kerta, kun tulen mökille, kuuluu metsäkävely ensimmäisiin puuhiini. Sanotaan, että metsän ja puutarhan terapeuttiset vaikutukset näkyvät jo muutamien minuuttien jälkeen. Totta joka sana! Linnunlaulun säestyksellä kiertelen metsäistä tonttiamme, huomaan pienet yksityiskohdat ja ihmettelen, miten nopeasti kasvit voivat kasvaakaan, kun niillä on suotuisat olosuhteet. Istahdan hetkeksi ja vain kuuntelen, katselen ja nautin. Eikä tietenkään voi väheksyä järven tuomaa raikkautta ja tuoksuja, sen asukkaita ja elämää eri vuodenaikoina.

 Sormustinkukkien tuoma hupsuttelu ei vähennä mielihyvän tunnetta, nämä vieraat eivät ole uhka.

Hyvää viikon jatkoa!

Muuttovalmis kukkamaa

 

Olen jo aiemmin kertonut muuttoaikeistani ja omasta pihasta luopumisestani. Vielä ei olla lähelläkään sitä ajankohtaa, mutta kasvien muuttoa toteutetaan varsin pitkällä aikajänteellä. Jaan ja siirtelen niitä toisaalle pikkuhiljaa. Ei penkkejä voi tyhjäksi jättää, mutta muutamia harvinaisempia ja merkityksellisiä kasveja aion ottaa mukaani ja niinpä varsinkin kevät ja syksy pitää käyttää huolellisesti muuttopuuhiin. 

Dancing Butterfly -pionit kuvattu juuri ennen juhannusta, nyt alkavat olla jo kukkineet.

Pioneja minulla on ollut aina, vanhimmat mummolan peruja. Viime vuosina olen ostanut uusia harkiten, joten harkiten aion myös jakaa tai viedä muutamia kokonaan pois. Choral Charm -lajikkeet lähtevät varmasti matkaani, samoin syvänpunainen Red Charm. Valkoiset  pionit ovat jo melko kookkaita, joten sieltä riittänee juurenpalat jokaisesta.

Choral Charm

Kun lähden toiseen kotiimme tai mökille, on autossa aina joku /joitakin kasveja matkassa. Onneksi moni kasvi tarvitseekin ajoittaista jakamista. Samalla saan väljyyttä penkkeihin ja toivoakseni istutusalueet muuttuvat entistä harmonisemmiksi, kun samaa lajiketta onkin laajemmalti. Mm. erilaiset kuunliljat viihtyvät puolivarjoisalla ja pohjakosteutta pidättävällä pihallani upeasti. Niistä syntyy myös hienoja ja helppohoitoisia kasviryhmiä. Samoin  kurjenmiekat viihtyvät hyvin. Siinä vaiheessa, kun myyntiesittelyt alkavat (ei kuitenkaan vielä tänä vuonna), ovat kasvit myös osa asuntoa ja poiskuljettaminen ei ole enää soveliasta.

Murheissani tulevaisuudesta pyysin viime syksynä mieheltäni multakasaa, johon päätin hädissäni tuoda kaiken, mitä puutarhasta irtoaa. Sain multaa 14 kuutiota! Rakkauttahan tuossa on! Mutta en sentään lähtenyt siihen kasveja istuttamaan, vaan mies järjesti pihan joutomaalle kaivurin ja kerros raskasta savea  kuorittiin pois. Jos olisin itse ollut paikalla, olisi alueen muotoilu ollut hieman toisenlainen :-D Käsipelillä vaan tuon savimaan kaivaminen on äärimmäisen hidasta, joten päätin antaa olla ja nauttia kuopasta, joka aikanaan täyttyy kasveista! Korjaillaan muotoja sitten myöhemmin!

Mullat lähes valmiina!

Aiemmin samaiselle alueelle on istutettu helmi- ja pylväspihlajat sekä toiselta pihalta siirretty purppuraheisiangervo Diabolo. Niiden takana on tyhjä tila autokatoksen lumien pudotusta varten.

Parikymmentä daaliaa, kaksi syyshortensiaa, muutama perenna ja kesäkukkia

Eräs kesäkuinen viikonloppu menikin sitten mullan kärräämisessä! Osaan aluetta tein happamamman kasvualustan rodomullasta ja havukarikkeesta, siihen siirtyy ainakin atsalea ja muutama syyshortensia. Toistaiseksi olen istuttanut suuren osan daalian juurakoista tuohon penkkiin - saan lisää harkinta-aikaa muiden kasvien siirtoihin. Penkin päähän saattaa tulla kauan haaveilemani purppuraomenapuu. Siinä se olisi näkösuojana naapuritontille eikä estäisi auringonvaloa muilta kasveilta. Päätyyn kaivoimme jo valmiiksi syvemmän alueen, jotta mahdollinen puu saisi hyvät lähtökohdat kasvulleen. Palataan alueelle loppukesästä, kun alkaa olla daalioiden kukinnan aika.

Riskinsähän tuollaisessa uudessa alueessa on; kaupoista kun saa ihan uusia taimia, joita voisi kokeilla omalla pihallaan.. :-D Ja syksyn alet ovat heikko kohtani!  Aika nopeasti sitä ihminen tekee valintoja, kun on istutusaluetta, mihin laittaa uusia tulokkaita. Toisaalta daaliat tarvitsevat jonkun penkin ensi kesänäkin - mihin minä ne sitten istutan?! Multakasaa sentään on vielä jäljellä tämänkin kukkapenkin jälkeen... ;-D

Jan van Leeuwen

Sarahin kukinnot ovat kärsineet kuumuudesta

Kesäkuu on ollut kiireinen ja taas olen tinkinyt blogin päivittämisestä ja toisten blogien seuraamisesta, vaikka molemmat ovat mieluisia. Nyt on loma alkanut, se tuo mukanaan toisenlaista puuhaa, mutta eiköhän blogeihinkin riitä aikaa - jos vaikka sadepäivinä! Sadetta todella jo odotellaan, yksittäiset kuurot eivät vielä riitä maan syvään kasteluun. Äsken oli tulossa ukkonen ja uhkaavasti näytti siltä, että  pionien rimpsuhelmat kastuvat ja repeilevät. Tein pikaisen suojan Sarah Bernhardteille ja Duchesse de Nemourseille. Ovat juuri nyt parhaimmillaan, joten jatketaan vähän niiden juhlapäiviä! Ukkonen kuitenkin kiersi meidät ja pilvi ripautti vain hiukkasen vettä. Suojelen, jos olen kotona, mökille lähtiessäni napsin pionikimpun mukaani :)

Itoh pionin persoonallinen kukinto! Tämä  tulee kuulumaan myös muuttokuormaan!

 Meillä on ollut rippijuhlaa, valmistujaisia ja syntymäpäiviä, (sankareina mm. 55v, 83v, 89v ja 90v!) Kaikki tapahtumat ovat tehneet tästä kesäkuusta iloisen juhlakuun, johon vielä juhannus järven rannalla toi oman lisänsä! Tästä on hyvä jatkaa kesää ja lomaa! Iloista kesää teillekin!

Korsikan jouluruusu ja sen tutummat kaverit

Pihamaalla sinertää taas, ihan kuin viime vuonnakin lemmikkien aikaan! Kun kasvit ovat vielä ryhdissään ja suurin osa aloittaa kukkimisensa myöhemmin, on puutarhassa seesteinen tunnelma. Ei riehakkaan ilakoiva, vaikka kyllähän lemmikkimeri pisaroi iloakin ympärilleen. Siltikin pihaa katsellessa sillä on enemmin rauhoittava vaikutus.

Pikkupihani rajautuu kolmelta sivulta metsään ja yhdeltä sivulta kuusiaitaan. Kun hyvässä maassa kasvavat havu- ja lehtipuut muuttuvat nopeasti kookkaiksi ja varjostaviksi, muuttuvat myös pihan valo-olosuhteet; kesäaikaan aurinko paistaa onneksi korkealta, mutta myöhemmin aurinko jää aina enemmin puuston varjoon. Toisaalta suojaisen pihan pienilmasto on hyvä ja maan kosteus sopiva monelle perennalle. 

Kun tulppaanit lopettelevat kukkimistaan, pikkuruiset lemmikit ovat lähes ainoita tämän hetken kukkijoita - puutarha vetää henkeä ennen suurta värien juhlaa! Sinivalkoisessa Suomi100 - penkissä on sentään muitakin kukkijoita, mm. morsiusleinikki paranee vuosi vuodelta! 

Nyt ovat arovuokotkin alkaneet lisääntyä ja tuoda väriä sinivalkoiseen istutukseen. Varoitettu on, lisääntyvät kovasti, mutta riskeeraan vielä vähän ja koitan muistaa katkoa kukkineet kukat ennen kuin alkavat siementää. Arovuokkojen keskellä kohoaa Mantsuriankärhö, mutta sen kukinta-aika on vielä kaukana edessäpäin.

Korsikan jouuruusu

 Jätetään lemmikit nyt sivurooliin ja kävellään puutarhassa tutkimassa muita esiin nousseita, kasvuun lähteneitä ja hyvin uudessa paikassaan viihtyviä kasveja. Yksi niistä on Korsikan jouluruusu. Kun oikein haluaa jotakin, kuten tämä jouluruusuboomi osoittaa, niin me tilaamme, etsimme, vaihdamme siemeniä, kunhan vaan saisimme harvinaisuuksia ja trendikasveja omaankin pihapiiriimme. Muutama vuosi sitten Mustilan taimipäiviltä en löytänyt  jouluruusuja -paitsi yksi pieni purnukka, jonka kyljessä luki `Korsikan jouluruusu´. Vau, siis jouluruusu, tuon ostan, vaikka onkin vähän tönkön näköinen taimi! Kasvi jurotti syksyn, mutta kas, nousi esiin seuraavana keväänä. Ei kukkinut, mutta eipä juuri kasvanutkaan. 

Jurottamista on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta nyt, tänä keväänä tapahtui ihme; varresta alkoi työntyä nuppu, toinenkin...aukeni vihertävä jouluruusun kukka ja nyt niitä on jo useampia. Myös uutta kasvua alkoi työntyä lehden juurelta, joten olisiko Korsikalainen päättänyt jäädä kylmään pohjolaan. Ei tuo nyt kauneuskilpailuja voita, mutta ehkäpä on lajissaan harvinainen. Etsin googlen kautta tietoa kyseisestä lajikkeesta ja löysin seuraavan tekstin:

Helleborus lividus spp. corsicus -laji (syn. H. corsicus ja H. arguntifolius) kasvaa luonnonvaraisena Korsikan ja Sardinian kuivilla metsäaukioilla ja pensaikoissa. Kolmiliuskaisten ja piikkihampaisten lehtien seasta työntyvät 75 sentin korkuiset varret, joiden päässä nuokkuvat vaaleanvihreät, 2,5–5-senttiset maljamaiset kukat. Välimeren ilmastossa tämä komea perenna kukkii joulu–tammikuussa hieman keväästä riippuen, Pohjoismaissa sen voi nähdä kukkivana kasvitieteellisissä puutarhoissa huhti- toukokuussa. ("Jumalaiset jouluruusut" artikkelin sisältö on koottu Kotipuutarhalehden ja Puutarhaliiton yhteistyönä, löytyi Suomela.fi sivustolta). 

Voisiko olla edes mahdollista, että tällainen kasvi, joka viihtyy lämpimässä, selviytyy meidän leveysasteilla? Mutta lehdet ovat kovin piikkiset ja samasta varresta tulevat kaikki kukat. Ehkäpä joku teistä osaisi kertoa, Saaripalstan Saila, kenties? En nimittäin halua elvistellä väärällä kasvilla :D

Jouluruusun toisella puolen on tarha adiantum kiihdyttänyt kasvuaan, meinaa tehdä tänä vuonna jonkinlaisen korkeusennätyksen. Vieressä kasvava Tarleena atsalea joutui talvella jänisten hampaisiin ja siinä ei montaa kukkaa ole tulossa. Sen sijaan Tarleenan toisella puolen kukkii Mahonia kauniisti ja nyt ei tullut kevättalvista kuivumistakaan, joten siitä olen iloinen!

Mahonia on yksi lempikasveistani kiiltävien ikivihreiden lehtiensä ansiosta. Kukinta on bonusta, samoin syksyllä tummanpunertavaksi muuttuvat lehdet, joista saa loistavaa kranssi- ja asetelmamateriaalia.

Rotkolemmikki Jack Frost asustaa vasta toista vuotta puutarhassa, muuta selvästi viihtyy ja kukkii lemmikin kaltaisilla kukillaan. Hassua muuten, että kaihonkukat, rotkolemmikki ja tavallinen lemmikki ovat kukinnoltaan likimain saman värisiä ja -näköisiä, myös kukinta-aika mätsää samaan aikaan. Ei haittaa, kauniita ovat kaikki!

Tiarella  Pink Skyrocket

Rotkolemmikin edessä tanssahtelee hentoinen tiarella, tähtikukintoineen. Otin toissa syksynä jakopalan tiarellasta ja vein mökille metsäpuutarhaan. Se kukki siellä viime viikolla vallan vimmatusti - kuvaaminen vaan unohtui. Mutta on hyvä tietää, että tätä kasvia voi jakaa ja todellakin se viihtyy happamassa maaperässä.

Näitä lemmikkejä ei oikein voi välttää missään kuvassa! Vanhan kannon ympärille hankin muutama vuosi sitten kaksi lamoherukan taimea. Oli syksy, ja ne loistivat puutarhamyymälän perukoilla punaisena ja se oli siinä, heti syntyi kaupat! Nyt kuusen kantoa ei enää näy missään, on jäänyt herukoiden - ja lemmikkien uumeniin. Toivottavasti tämä paikka on myös syksyllä kuvaamisen arvoinen. 

Jos on pienemmät kasvit intoutuneet kasvamaan, niin riehakkaasti tuuheentuu myös hevoskastanja! Sitä on leikattu varsin reippaasti, sillä tyhmyyksissäni istutin sen aikoinaan, parikymmentä vuotta sitten, liian lähelle rajaa. Nyt se yltää jo kuusiaidan yli ja saan varmasti pian haravoida naapurinkin pihan :D Eihän hevoskastanja ole pienen pihan puu, mutta kun lasten vaari sen aikoinaan pihastaan pienenä purkkitaimena antoi, niin en ole vielä tohtinut sitä kaataakaan. Jätän homman seuraaville omistajille tai sitten naapuri tekee joku yö sahan kanssa retken pihallemme.

Päätypihalla seesteinen tunnelma tuntuu erityisesti. Oikeassa yläkulmassa näkyy lamoherukoiden valtaama kannon kohta. Puun kaatamisen jälkeen on tämä osa pihaa uudistunut paljon, sillä suuri kuusi varjosti ja vei voimaa kaikilta kasveilta. Lainsuojattomat kurtturuusut saivat lähteä ja tilalle syntyi uusi istutusalue. Keskellä peittokurjenpolvet viihtyvät syyshortensia Vims Redin ympärillä ja vasemmalla suorivat kotkansiipisaniaiset komeita siipiään. Kanukkakaaren alta päästään takaisin piha-alueelle.

Kuvaamispäivä oli pilvinen, mutta aurinkoisella eivät valkoiset ja hennon siniset erotu sitä vertaa. Tämän hetken kukkijoiden onneksi viileät säät pidentävät niiden kukintaa, mutta ei kukaan näin kylmää kesäkuun alkuun halua! Piti kannella istuttamattomia taimia sisälle yöksi.  Toisaalta aika hyvät työkelit, niin puutarhassa kuin lomaa odotellessa... :D

Onnea kaikille koulunsa päättäneille ja ammattiin valmistuneille, ihanaa alkavaa kesäkuuta!