Puutarhuri aikaa etsimässä

 

Joku varastaa aikaani! Vai olisiko syy sittenkin minussa?! Lapset näyttävät jonkun muun tekemiä videoita ja meemejä, joissa "äiti" on koko ajan liikkeessä ja tekee jotakin... Nauramme niille yhdessä ja tunnistan itseni, mutta jostain syystä puutarhani huutavat poissaoloani!! 

Olen ennenkin sanonut, että rehevä puutarha hoitaa pitkälti itse itseään ja se on nähty tänäkin kesänä. Kastelun tarve on ollut vähäinen, rikkaruohoja ei penkkeihin mahdu ja kasvit tukevat toinen toistaan, kun puutarhuri kulkee muualla.

Toisen puutarhamme kohtalo on ollut surkeampi; Maa kuivuu helposti, sadetta ei ole sinne kulmille riittänyt ennen näitä heinäkuun sadeviikkoja. Vanha ihanasti varjostava valkeakuulas- omenapuu kaatui tuulessa ja muutti isosti pihan valo-olosuhteita. Myöskään puutarhahuoneen tomaatit ja kurkut eivät voi oikein hyvin. Johtunee pelkästään epätasaisesta kastelusta ja lämmön vaihteluista, kun puutarhuri kulkee muualla.

Metsäpuutarhassa on rehevää; rönsyillään leviävä leinikki, paikastaan kiinni pitävät saniaiset ja muut alati siementävät luonnonkasvit tekevät keskelle metsää perustettavasta puutarhasta haastavan. Lisänä tässä miljöössä on kiinteästi joukkoon kuuluvat ötökät; keltaiset vihulaismuurahaiset ja valtava hyttysarmeija, jotka puolustavat metsän omia joukkoja, puhumattakaan myyrien kuohkeuttamasta verkostosta istuttamieni kasvien juuristossa. Eikä asiaa tee helpommaksi se, että puutarhuri kulkee muualla.

Kullerot sopivat kosteaan metsä- /niittypuutarhaan. Vaalea New Moon ja iloisen oranssi kesäkullero Golden Queen ovat ottaneet paikkansa ja tuntuvat viihtyvän. Kotipuutarhassa siirtoa odottaa luonnonkullero. Paras laittaa se vähän kauemmaksi, ettei vie elintilaa näiltä jalostetuimmilta.

 Mustilan taimipäiviltä aikanaan hankittu ja kotipuutarhasta metsään siirretty saniaisen jakotaimi kasvaa nyt rehevänä kotoisessa metsässä. Ympärillä hiirenporras saniaiset ihmettelevät tulokasta ja lähestyvät sitä hanakasti. Joulu- ja alppiruusut pitävät toistaiseksi pintansa, mutta mikäli kasvit jäävät pidemmäksi aikaa omiin oloihinsa, on maa pian metsäkasvien peittämä!

Yksi vahvimmin tilaa hakeva metsäkasvi on vadelma, jonka pikkutaimia kitken pois jatkuvasti. Vadelmille on oma paikkansa hakkuuaukealla, mistä kipaisen hakemassa useamman kopallisen herkkuja. Nyt kyllä sade taisi jo tuon herkkumarjan sadon lopettaa. Siellä siis puutarhuri on viettänyt tunnin jos toisenkin! :D

Tällä hetkellä kotipuutarhassa ilahduttavat taas kärhöt! Kaikki sieltä nousevat rehevänä kohti korkeuksia, kukkaset suuria ja upeita. Toisen pihan kärhöt ovat myös hengissä, mutta kuivuus on selvästi verottanut kukkien kokoa ja määrää. Laskeskelin kärhöjä olevan omalla pihallani liki 20 ja toisella pihalla kymmenkunta. Rönsyilevää kauneutta on siis tarjolla! Ylemmässä kuvassa Hagley Hybrid, Viva Polonia ja Ville de Lyon samaa kaarta täyttämässä.

Arabella

Margaret Hunt tukeutui niin vahvasti syreenipensaaseen, että pensas ei kestänyt sen rakkautta, vaan otti ja kuoli! No syreenin piti olla Moskovan kaunotar, jota se ei todellakaan ollut,(ja nyt en sen nimistä kasvia pihaani haluaisikaan). Vähän huonovointinen se oli jo ensimmäisen talven jälkeen, joten ei Margaret sitä hengiltä ottanut, olisi ehkä kuollut muutenkin. (Olipas synkkä tarina kauniin kärhön ympärillä).

Värikkäitä liljoja aukeaa sieltä täältä, on ihanaa, että niistä monet jaksavat kukkia vuodesta toiseen, osa jopa runsastuneina. 

Tuoksuherneiden kukinta alkoi hyvissä ajoin ja niille on kannettu vettä, koska ovat kuivemmalla pihalla. Koska saavat tuolla myös paljon valoa, on kukinta niin runsasta, että näistä riittää moneen kukkakimppuun. 

Kukkakimput ovat kesätekemistä parhaimmillaan! Kun on välillä lähes viikon poissa kotipihalta, voi surutta ottaa kukkaset mukaansa, eli moni pioni, lilja, ruusu ja kesäkukkanen pääsee kimpussa mukaan mökille - siinä myös yksi hyvä syy jättää puutarha omilleen. Sillä aikaa syntyy uusia kukkia.

DoubleShot Appleblossom

Muutkin siemenistä kasvatetut kesäkukkaset kuin tuoksuherneet ovat kukassa. Leijonankidoista ´DoubleShot Appleblossom´ja `Madame Butterfly´ ovat kauneudessaan upeita!  eikä valittamista ole amppelissa kukkivista petunioistakaan! Talvinen taimihässäkkä alkaa tuottaa iloa!

Iloa tuottaa myös onnistunut jalohortensian talvetus! Tämä on toinen kerta, kun edellisvuotinen ruukkuhortensia innostuu talven jälkeen kukkimaan ja vielä uskomattoman runsaasti! Tämä kokeilu ei jää nytkään viimeiseksi.

Nyt koko päivän jatkuneiden sateiden jälkeen paistaa taas aurinko, puutarhurin on aika lähteä liikkeelle!

Mukavaa viikonloppua muille ajan kulkua ihmetteleville!

Juhannusjuhlaa pionien kanssa

 

Ihana, ihana pionien aika on taas parhaimmillaan! Nyt seuraa arvoitus: Mitä yhteistä on sateella ja pioneilla? No molemmat ilmestyvät yhtä aikaa! Ihan mystistä, kun kuitenkin kevät- ja kesäkaudelle mahtuu pitkiäkin poutajaksoja! No niin tai näin, on elettävä hetkessä ja kamera valmiudessa, sillä sadekuuron jälkeen kaikki voi olla jo liian myöhäistä!

Yllä olevan pionin nimeä arvuuttelimme viime kesänä ja päädyimme Jan van Leeuweniin. Nyt huomasin instagramista, että siellä oli viime vuotisen valkoisen pionin värisävy muuttunut hennon vaaleanpunaiseksi. Samoin kävi minun van Leeuweniksi arvatulle. Vanhetessaan toki muuttuu valkoiseksi, mutta nupuissa vaaleanpunainen näkyy varsin selvästi. Mielenkiintoista, mistä tällainen muutos mahtaa johtua?

Coral Charmin värimuutos taas on joka vuotinen ihmetys! Kukkia ei ole montaa, mutta ah, sitäkin kauniimpia!

 Itoh pioni poikkeaa selvästi kiinanpioneista lehdistöltään ja kukinnoltaan. Tämä ainokainen, jonka nimi edelleen on hukassa, on selvästi alkanut viihtyä kasvupaikallaan ja kukki tänä vuonna ennätysmäisesti liki kymmenellä kukinnollaan!

Tumma heisiangervo Diabolo oli viime viikolla parhaimmillaan ja kukki yhdessä kaikkien valkokukkaisten pionien kanssa. Sitten tuli sade ja osa uhkeista pionin kukinnoista syleili nurmea! Ja diabolonkin kukinnot ovat jo parhaat päivänsä nähneet.

Dancing Butterfly

Vaaleanpunainen unelma, yksinkertainen kiinanpioni on kerta kaikkiaan ihana väripilkku! Rinnallaan överirunsas Sarah! Välillä tuntuu, että kasvattelen pioneja leikkokukiksi. Toisaalta mikä sen ihanampi kimppukukka kuin pioni. Tässä siis kesäkuun kukkakimppu:

Ja juhannuksen kunniaksi vielä muutama muukin, jonka otin mukaani juhannuksen viettoon:

Oikein ihanaa juhannusta kaikille!

Sadetta kuin saavista kaatamalla!

 

Hei, meillä saatiin tänään sadetta! Mutta ukkoskuuro näytti myös voimansa, ja sade tuli tietenkin kovana kaatosateena! Onneksi muutaman tunnin sateesta osa tuli rauhallisemmin ja saatiin kukkapenkit kasteltua  sekä vesipöntöt täyteen.

Kattokin tuli kunnolla huuhdeltua ja siitepölyt katosivat vähäksi aikaa! Olin myräkän alkumetreillä töistä lähdössä ja ajattelin kipaista uuden remontoidun Prismakeskuksen kautta. Kun kaatosade alkoi, pääsin parkkihalliin ennen raekuuroa. Mutta ostosretki päättyi siihen, että kauppakeskuksen sadevesiviemärit eivät jaksaneet vetää moista kaatosadetta, vaan vedet tulvivat sisään ja pois kaupasta ei päässyt enää kuivin jaloin. Oli surulista katsoa, kun työntekijät imuroivat ja kaapivat lastoilla monen sentin vesikerrosta uuden kauppakeskuksen käytäviltä! 

Laukkapallerot pysyivät pystyssä!

Kotipihalla oli onneksi kaikki hyvin - paitsi juuri eilen avautunut revontuliatsalea sai sen verran kovan sateen niskaansa, että osa kukkasista oli pudonnut! Huono tuuri! Yksi pioneista makasi pitkin pituuttaan, vaikka on vielä ihan nuppuinen, mutta sille ei ollut riittänyt tukea. Ehkä pahin kaatosade ei osunut ihan meidän kulmille!

Onneksi ehdin eilisiltana ottaa muutaman kuvan upeasta atsaleasta priimakunnossaan!

Kuvaillessani muita kasveja, huomasin nuoren Tuurenpihlajani tehneen yhden kukinnon. Ja minkä kokoisen!  Ihan huikean kaunis! Voi, kun jaksaisi tehdä tuohon syksyllä marjat!

Suuria ovat myös komeakuunliljan lehdet sateenraikkaina! Ukkoskuurot ovat niin paikallisia, toinen pihapiirimme ei ole saanut viikkoihin vettä, kun toista on sade kastellut jo kahdesti. Nyt näyttäisivät sateet lisääntyvän, mutta samalla sääkin viilenee. Kasvien kannalta kuulostaa hyvältä, mutta ei liian pitkäksi aikaa.

Onnea kaikille valmistuneille ja opintonsa päättäville!

Toukokuun kimppu

 

Toukokuu loppumetreillä; Kaksi viikkoa sairastelua, järjetön helle ilman sadetta, mielettömän runsas omenapuiden kukinta ja tietenkin aina yhtä uskolliset lemmikit - ne pienet siniset kukkijat, jotka valtaavat puutarhan ja jotka itseoikeutetusti pääsevät toukokuun kimppuun!

Toukokuu on tosiaan järjestänyt ristiriitaisia tunnelmia. Osan kuukaudesta olin sen verran huonossa kunnossa, etteivät edes kauniit säät saaneet innostumaan puutarhanhoidosta. Äitienpäiväkin meni sairastellessa. Yhden hyvän pihatyöviikonlopun sitten vietin mökillä kevätsiivouksia tehdessä, joten puutarhat kotona saivat edelleen odotella. Vihdoin kuukauden viimeisen viikonlopun uhmasin hellettä ja hääräsin kahdessakin pihapiirissä aamusta iltaan. Paljon olikin siistimistä, voikukka oli valloittamassa kukkapenkkejä, muutama hortensia kovasti kuivaa oksaa täynnä ja kevätkukkijoiden nuutuneet varret odottelivat jo poiskorjaamista.

Välillä piti pysähtyä ihailemaan mielettömän kaunista ja runsasta omenapuiden kukintaa. Ihana pörinä kuului yläpuolelta, joten taitaa tulla hyvä omenavuosi!

Tässä osa, loput jo istutettuina

Olen aina istuttanut daalioiden juurakot vasta kesäkuussa, ja lähellä kymmenettä päivää. Nyt tuntuvat hallat ja yöpakkaset kovin epätodennäköisiltä, joten viikonloppuna koetin löytää noin 30 daalialle omat paikkansa, toki kahdelle pihalle! - tietenkään yhtään ei voi heittää pois, jos vähänkin elonmerkkejä on havaittavissa. :D Pienet kesäkukkien taimet ovat vielä suurelta osin istuttamatta, joten ahdasta tulee, sen voin sanoa!

Nyt on siis lemmikkien aika, ja niistähän riittää kimpuiksi asti. Laitoin vähän valkoista joukkoon, mm. morsiusleinikin nappimaiset kukinnot sopivat kooltaan lemmikkikimppuun.. Arovuokon kukkaset eivät osoittautuneetkaan kestäviksi. Lemmikitkään eivät maljakossa kauaa kestä kauniina, mutta ei haittaa, niistä riittää vaikka toiseenkin kimppuun!

26.5.-24 

Viimeiset tulppaanit kukassa, nopeasti meni niidenkin aika tässä helteessä. Toisaalta osa kukkijoista on nyt etuajassa, juhannusruusuissa paljon nuppuja, atsaleat ja alppiruusut aloittelevat pian kukintaansa, ja mikä parasta, kärhöt ovat vahvassa kasvussa kohti korkeuksia!

Ihan kohta avautuvat Revontuliatsalean nuput!

Atsaleojen sanotaan olevan helppoja kasvatettavia; saavat olla pihan aurinkoisessa paikassa, eikä tarvitse suojata...mutta minulle ne ovat tuottaneet haastetta ja harmia! Nuput kuivuvat herkästi ja vaativat kuitenkin varjostusta tai talvisuojaa. Yllä oleva revontuliatsalea on lähes kymmenen vuotta vanha. Vain kerran aikaisemmin olen saanut sen hyvin kukkimaan. Kaivelin vanhoja postauksiani, ja vuonna 2019 se kukki hienosti. Silloin, sekä nyt laitoin jo syksyllä hallaharson, joka painuikin lumien voimasta atsalean kanssa talveksi lumen alle. Onneksi, sillä ne oksat, jotka jäivät lumen päälle, joutuivat pihalle eksyneiden kauriiden syötäviksi.  En kiirehtinyt harsoa pois vaikka lumet jo sulivat. Aloitin myös kastelun ja lannoituksen heti huhtikuussa. Nyt on alkamassa upea kukinta!

Talvi on ollut haastava monelle kasville ja osa kokonaan menehtynyt. Useamman vuoden jaksoi katsura ilahduttaa ja kasvaa hyvään mittaansa. Viime syksynä se oli vielä täydessä lehdessä, kun syyskylmät alkoivat ja eipä se enää keväällä osoittanutkaan elonmerkkejä. Talveen varautuminen jäi ehkä muillakin kesken ja nyt mm. osa syyshortensioista joutuu aloittamaan kasvunsa alusta. Mutta pihallani kasvava hevoskastanja ei ollut moksiskaan menneestä talvesta, vaikka siinäkin lehdet roikkuivat niin pitkään, että lumien sekaan putosivat ja  vasta keväällä niitä haravoin lumien sulettua. Tämä komeaksi varttunut puu on aikoinaan mummolan pihan emokasvin siemenestä kasvatettu ja koitettu pitää leikkaamalla myös kasvua kurissa. Nyt se kukkii ensimmäisen kerran runsaasti ja kasvuvauhti senkun kiihtyy! Harmittelen taas, kuten joskus aiemminkin, että olen istuttanut sen kovin lähelle naapurin rajaa!

Tunnelmiltaan kahtiajakoinen toukokuu on loppumaisillaan. Kesä helteineen alkoi suoraan talvipakkasista. Nyt täällä odotellaan jo kiivaasti sadetta ja kesälomaa. Ihanaa loppukuuta, joillakin mahdollisesti juhlien merkeissä!