Hetki vielä menneessä kesässä

Kesästä on enää ripaus jäljellä, muutama kesäkukka sinnittelee viileässä syyssäässä. Tässä onkin oiva hetki kerrata, miten kesäkukkien kasvatus  menneenä kesänä onnistui. Helteiden aikaan koko puutarha oli koetuksella: Kun puutarhuri itse nautti mökkirannan virvoittavasta tunnelmasta, niin etenkin ruukuissa ja amppeleissa olevat kukkijat joutuivat hetkittäin kärvistelemään kuivuudessa. 

Kesäleimu

 

Ensimmäistä kesää kokeilin kesäleimujen kasvatusta ihan siemenestä lähtien. Muutenkin nämä kesäleimut olivat uusi tuttavuus. Säänkestossa ei ainakaan ole valittamista, eikä myöskään kukinnan runsaudesta! Ja vieläkin kukkia on runsaasti! Ainut, mistä en pitänyt, olivat turhan pitkiksi venähtäneet kasvustot, jolloin kukinnot roikkuivat ikävän näköisesti laatikoiden ulkopuolella. Mutta pätkin kukkavarsia surutta maljakkoon ja siinäkin ne pysyivät todella pitkään kauniina! Värikimara oli valkoisesta vaaleanpunaisen, pinkin ja punaisen kautta siniseen ja lilaan.

Rikkaporkkana Dara

Esikasvattelin melkoisen joukon kesäkukkia ja istuttelin niitä sekä maahan että ruukkuihin. Joillekin riitti runsaasti aurinkoa, kuten esim. pikku taimista kasvatetut siniviuhkot! Luottokasveja, jotka sietävät hellettä ja jaksavat kukkia pitkälle pakkasiin asti! Kivasti onnistuivat myös rikkaporkkanat! Niistä on riittänyt kukintoja kimppuihin ja vaikka kasvit ovat venyneet kovastikin pituutta, ovat ne pysyneet hyvin pystyssä muiden kukkien joukossa. Nämä pääsevät ehdottomasti jatkoon!

 Sen sijaan muiden esikasvatuksessa olleiden kanssa on käytettävä vahvaa harkintaa; tsinniat itivät heikosti, kosmokset kukkivat nopeasti eivätkä viihdy kauaa maljakossa, leijonankitoja kylvin liikaa ja liian aikaisin... Samettiruusut ja ahkeraliisat taas eivät petä koskaan ja sopivat hyvin myös tällaiselle epäsäännölliselle hoitajalle. 

Onneksi maljakossa kestäviä kukkijoita löytyi puutarhasta runsaasti; daaliat ja punahatut ilahduttivat pitkään, samoin tsinniat, jos niitä raaskii maljakkoon leikellä. Syyshortensian kukintojen kanssa on välillä arpapeliä, kukinto voi nuupahtaa hyvinkin pian, tai sitten se jatkaa loputtomiin kauniina, kunnes suorastaan kuivuu jäädenkin kauniiksi.

Daalioista puheenollen, eipä ollut meillä daalioiden kesä! Vaikka toimin vanhojen juurakoiden kanssa samoin kuin aiempinakin kesinä, jäi osan kukinnot kokonaan avutumatta. Ruukuissa kasvattelin uusia lajikkeita ja niissäkin oli enemmän pettymyksiä kuin onnistumisia. Harvoin on daalioita tarvinnut näin runsaasti kastella ja siltikin helle koetteli vähän liikaa. Nyt ovat daaliat jo paleltuneet ja viimeisiä nostelin viikonloppuna ylös mullasta. Nyt saavat hetken kuivahtaa, ennen kuin vien kellariin talvetukseen.

Tarhaviinikärhö Prince Charles 

Vaan ei kesä sentään kovin helpolla luovuta syksylle valtikkaansa! Aina on joukossa jokin kärhö, joka ei petä ja päättää kukkia, vaikka onkin vähän myöhässä! Viime kesän mysteerikärhönä komeillut tarhaviinikärhö Prince Charles (kiitos blogiystävien, joiden kanssa ratkottiin arvoitusta), kukkii edelleen runsaasti eikä aio ihan heti luovuttaakaan! Sen vieressä pilkottaa katsura, joka on muutamassa vuodessa kasvanut hienoksi pikku pensaaksi. Siinä ei vielä ole ruskan tuomaa väritystä, eikä hienoa syksyistä hattaran tuoksua:)

Syyshortensiat tarjoavat edelleen kauneuttaan pihapiiriin. Lime light kasvaa ja komistuu vuosi vuodelta ja Vanille fraise innostui sekin viime kesän välivuoden jälkeen kukkimaan niin, että siitä olen saanut jo useamman kranssin ja maljakkokukan. Kuivakukkaviljelmä epäonnistui rankasti, en juurikaan niitä esikasvattanut ja alkukesän helle ja epätasainen kastelu koitui niiden kohtaloksi. Vaan eipä haittaa, mennään niillä, mitä puutarhasta löytyy!

Blogipäivitykset tulevat nyt niin harvoin, että siinä välissä ehtii puutarha muuttaa jo ulkonäköään. Nyt alkavat ruskan kauniit syysvärit vallata pihapiiriä ja mikäs sen mukavampaa, kun saadaan taas nauttia väriterapiaa luonnossa!

Mukavaa syyskuun jatkoa!