Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuoksuherne. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tuoksuherne. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 25. elokuuta 2024

Värikästä elokuuta!

 Hupsis, elokuun viimeinen viikko alkamassa! Ja mukavahan tämä kuukausi onkin ollut. On palattu arkeen ja tuttuihin rutiineihin, jotka kuitenkin hyvällä tavalla rytmittävät elämää.  Puutarhakin on saanut enemmän huomiota, kun mökkielämä on jäänyt vähemmälle. Olen kuitenkin tyytyväinen kasvivalintoihini, ne ovat pärjänneet hyvin, vakka kastelu ja hoito on ollut satunnaista. Siemenistä esikasvatetut ahkeraliisat ovat varjoisan etupihan luottokesäkukkia, olleet sitä jo useana vuotena. Värit ovat aina vähän yllätys, mutta näistä pastellisävyistä pidän kovasti!




Vielä kukkii joku kärhökin. Yksi vanhimmista, jolle olen vuosia etsinyt nimeä, pääsi kukinnan vauhtiin vasta, kun sen edestä kaatui kesällä iäkäs omenapuu, ja rinnalta kaivettiin pois ruma, kuiva tuija. Tästä kohdasta puutarhaa voisin kertoa toisella kertaa vähän enemmänkin.




Tämän vuoden omenasato yllätti monet puutarhurit - niin meidätkin! Vaikka toiselta pihalta vanha valkeakuulas kaatuikin, niin toisessa puutarhassa se onkin antanut ennätyssadon ja herkästi vaurioituva pehmeä omena on nopeasti kompostitavaraa. Toisessa puutarhassa taas ikivanha valtava kaneliomenapuu tekee vimmatusti satoa ja viikonloppu onkin uurastettu omenasoseiden ja -piirakoiden äärellä. 




Ikäväkseni huomasin aamulla, että myös Rautatienomenapuu on niin täynnä kauniita hedelmiä, että puu on ehtinyt revetä! Oli pakko vähentää sen taakkaa ja pudotella koristeomenoita rankalla kädellä maahan. Kun nyt selviäisi latvuksen repeämästä!



Kukkamaalla korkeuskilpailut on käynnissä; tuoksuherneet johtavat, en enää yletä leikkaamaan kaikkein korkeimmalla olevia kukintoja, vaikka uusia tulee jatkuvasti. Tämä on ollut tuoksuherneiden kesä! Surutta olen voinut poimia suuria kimppuja viikoittain ja aina riittää ihailtavaa ja tuoksuteltavaa!



Daaliat tulevat kiipeilykisan toisena, ja etenekin vanha maatiaslajike, jonka sain muutama vuosi sitten mökkinaapurilta. Kukinto on painava ja hennon varren päässä, mutta komeasti kukkivat ja jaksavat pysyä pystyssä. Daaliat on kyllä varmuuden vuoksi tuettu, sillä moni vahva oksa onkin heikoin juuren tyvestä ja kaatuu tuulessa tai sateessa maahan, mikäli sillä ei ole tukea, mihin nojata.





Eipä paljon matalammaksi jää oma vanha punainen kaktusdaaliani  `Big Wow´ , ja sen rinnalla kurkottelevat siemenestä kasvatetut jättiverbenat. Punaisen daalian väri ei ehkä ole suosikkini, mutta onhan se näyttävä! Ja siksi se pääsikin elokuun kimppuun - tai paremminkin asetelmaan.




Tein asetelman lasipurkkiin, jonka upotin jalalliseen metalliastiaan. Näin sain suuret daaliankukinnot aseteltua eri korkeuksille ja sekaanhan löytyi puutarhasta kaikenlaista väreihin sopivaa, tuoksuherneistä rikkaporkkanaan ja tummista diabolo purppuraheisiangervon oksista karhunvadelmiin. Kesäleimujen kaksiväriset kukinnot sopivat myös tähän värimaailmaan.








Puutarhassa - tai siis näissä kahdessa rakkaassa pihapiirissä on tällä hetkellä vehreää ja paljon kauneutta. Kuvia on koneella paljon, joten ehkäpä pitkin syksyä ja talvea palaamme kukkakuviin ja kesämuisteloihin. Eilen oli Mustilan Taimipäivät, sielläkin tuli piipahdettua. Maltilliset ostokset kotiin tuomisina, niistä enemmän, kun ovat päässeet oikeille paikoilleen.




Daalioiden ohella myös hortensiahuuma jatkuu puutarhassa! Olen vahvasti sitä mieltä, että satsaan jatkossakin helppohoitoisiin syyshortensioihin, koska niitä ehdin ihailemaan ja ovathan ne kauneudessa ja kestävyydessä vertaansa vailla! Jos on toisessa kukkapenkissä vahvoja värejä, on tämä kotipihan kulma hempeydessään ihana! Cafe Au Lait rinnallaan uusi tulokas jostain marketin laarista! Osa tilatuista, kalliilla hankituista ei tullutkaan tai kuoli jo taimivaiheessa. Yhtä hyvää voi siis saada halpahalleista, jos kasvupaikka menee nappiin! Hortensiakransseille kuitenkin riittää tarpeita edelleen.



Nautitaan siis näistä värikylläisistä kesäpäivistä!




lauantai 20. heinäkuuta 2024

Puutarhuri aikaa etsimässä

 


Joku varastaa aikaani! Vai olisiko syy sittenkin minussa?! Lapset näyttävät jonkun muun tekemiä videoita ja meemejä, joissa "äiti" on koko ajan liikkeessä ja tekee jotakin... Nauramme niille yhdessä ja tunnistan itseni, mutta jostain syystä puutarhani huutavat poissaoloani!! 




Olen ennenkin sanonut, että rehevä puutarha hoitaa pitkälti itse itseään ja se on nähty tänäkin kesänä. Kastelun tarve on ollut vähäinen, rikkaruohoja ei penkkeihin mahdu ja kasvit tukevat toinen toistaan, kun puutarhuri kulkee muualla.



Toisen puutarhamme kohtalo on ollut surkeampi; Maa kuivuu helposti, sadetta ei ole sinne kulmille riittänyt ennen näitä heinäkuun sadeviikkoja. Vanha ihanasti varjostava valkeakuulas- omenapuu kaatui tuulessa ja muutti isosti pihan valo-olosuhteita. Myöskään puutarhahuoneen tomaatit ja kurkut eivät voi oikein hyvin. Johtunee pelkästään epätasaisesta kastelusta ja lämmön vaihteluista, kun puutarhuri kulkee muualla.



Metsäpuutarhassa on rehevää; rönsyillään leviävä leinikki, paikastaan kiinni pitävät saniaiset ja muut alati siementävät luonnonkasvit tekevät keskelle metsää perustettavasta puutarhasta haastavan. Lisänä tässä miljöössä on kiinteästi joukkoon kuuluvat ötökät; keltaiset vihulaismuurahaiset ja valtava hyttysarmeija, jotka puolustavat metsän omia joukkoja, puhumattakaan myyrien kuohkeuttamasta verkostosta istuttamieni kasvien juuristossa. Eikä asiaa tee helpommaksi se, että puutarhuri kulkee muualla.




Kullerot sopivat kosteaan metsä- /niittypuutarhaan. Vaalea New Moon ja iloisen oranssi kesäkullero Golden Queen ovat ottaneet paikkansa ja tuntuvat viihtyvän. Kotipuutarhassa siirtoa odottaa luonnonkullero. Paras laittaa se vähän kauemmaksi, ettei vie elintilaa näiltä jalostetuimmilta.


 Mustilan taimipäiviltä aikanaan hankittu ja kotipuutarhasta metsään siirretty saniaisen jakotaimi kasvaa nyt rehevänä kotoisessa metsässä. Ympärillä hiirenporras saniaiset ihmettelevät tulokasta ja lähestyvät sitä hanakasti. Joulu- ja alppiruusut pitävät toistaiseksi pintansa, mutta mikäli kasvit jäävät pidemmäksi aikaa omiin oloihinsa, on maa pian metsäkasvien peittämä!



Yksi vahvimmin tilaa hakeva metsäkasvi on vadelma, jonka pikkutaimia kitken pois jatkuvasti. Vadelmille on oma paikkansa hakkuuaukealla, mistä kipaisen hakemassa useamman kopallisen herkkuja. Nyt kyllä sade taisi jo tuon herkkumarjan sadon lopettaa. Siellä siis puutarhuri on viettänyt tunnin jos toisenkin! :D



Tällä hetkellä kotipuutarhassa ilahduttavat taas kärhöt! Kaikki sieltä nousevat rehevänä kohti korkeuksia, kukkaset suuria ja upeita. Toisen pihan kärhöt ovat myös hengissä, mutta kuivuus on selvästi verottanut kukkien kokoa ja määrää. Laskeskelin kärhöjä olevan omalla pihallani liki 20 ja toisella pihalla kymmenkunta. Rönsyilevää kauneutta on siis tarjolla! Ylemmässä kuvassa Hagley Hybrid, Viva Polonia ja Ville de Lyon samaa kaarta täyttämässä.


Arabella






Margaret Hunt tukeutui niin vahvasti syreenipensaaseen, että pensas ei kestänyt sen rakkautta, vaan otti ja kuoli! No syreenin piti olla Moskovan kaunotar, jota se ei todellakaan ollut,(ja nyt en sen nimistä kasvia pihaani haluaisikaan). Vähän huonovointinen se oli jo ensimmäisen talven jälkeen, joten ei Margaret sitä hengiltä ottanut, olisi ehkä kuollut muutenkin. (Olipas synkkä tarina kauniin kärhön ympärillä).





Värikkäitä liljoja aukeaa sieltä täältä, on ihanaa, että niistä monet jaksavat kukkia vuodesta toiseen, osa jopa runsastuneina. 





Tuoksuherneiden kukinta alkoi hyvissä ajoin ja niille on kannettu vettä, koska ovat kuivemmalla pihalla. Koska saavat tuolla myös paljon valoa, on kukinta niin runsasta, että näistä riittää moneen kukkakimppuun. 




Kukkakimput ovat kesätekemistä parhaimmillaan! Kun on välillä lähes viikon poissa kotipihalta, voi surutta ottaa kukkaset mukaansa, eli moni pioni, lilja, ruusu ja kesäkukkanen pääsee kimpussa mukaan mökille - siinä myös yksi hyvä syy jättää puutarha omilleen. Sillä aikaa syntyy uusia kukkia.


DoubleShot Appleblossom




Muutkin siemenistä kasvatetut kesäkukkaset kuin tuoksuherneet ovat kukassa. Leijonankidoista ´DoubleShot Appleblossom´ja `Madame Butterfly´ ovat kauneudessaan upeita!  eikä valittamista ole amppelissa kukkivista petunioistakaan! Talvinen taimihässäkkä alkaa tuottaa iloa!





Iloa tuottaa myös onnistunut jalohortensian talvetus! Tämä on toinen kerta, kun edellisvuotinen ruukkuhortensia innostuu talven jälkeen kukkimaan ja vielä uskomattoman runsaasti! Tämä kokeilu ei jää nytkään viimeiseksi.




Nyt koko päivän jatkuneiden sateiden jälkeen paistaa taas aurinko, puutarhurin on aika lähteä liikkeelle!

Mukavaa viikonloppua muille ajan kulkua ihmetteleville!

maanantai 21. helmikuuta 2022

Prinsessan sänky

  

Meidän puutarhassamme taitaa asua prinsessa! Tai ainakin niin luulen, koska hän on tuonut vuoteensa sinne. Miksikö epäilen hänen olevan prinsessa? Kuka muu nukkuisi sellaisen kauneuden ja kukkameren keskellä, sängynpäätykin täynnä ihanaa tuoksuhernettä!

 




 

 

Olin taas joskus avannut suuni ja kertonut haluavani vanhan sängyn puutarhaamme, jos siis sellaisen vain löytäisimme. No, mies teki työtä käskettyä ja sellainen sänky löytyikin ihan läheltä! Oli ollut jo melkoisen kauan ulkosalla, joten vahva ruoste kattoi koko komeuden! Ei siis haittaa, vaikka edelleen on taivasalla.



Sängyn paikkaa on jo vaihdettu muutaman kerran, enkä vieläkään ole varma, jääkö se nykyiseen kohtaan pidemmäksi ajaksi. Pulmana on sängyn vieressä oleva (kamalan värinen) telttatalli, jonka poistamiseen en ole tahdonvoimastani huolimatta pystynyt vaikuttamaan - vielä! Olen toivonut tuohon näkösuojaksi seinää, johon prinsessa AnelmaUnelma voisi ripustaa peilin ja jotakin muuta mukavaa.... Seinäke tekisi tästä puutarhaan huonemaisen tilan, jonka ympärille voisi tehdä muutakin kasveihin liittyvää koristetta.

 

 

  Sänky on päästä jatkettava, joten siihen saisi jonkin verran suuremmankin kasvi- tai kukkamaan ja ruudutus helpottaisi taimien kylvöä. Toistaiseksi on ollut vain tyyny ja peitto! Alkukesällä kukkivat lemmikit ja odottelenkin, jospa olisivat kylväytyneet niin runsaasti, että saisin tulevana kesänä kauniin sinisen päiväpeiton <3

 

Toissa kesän vuodevaatteet

 

 

 

 Prinsessan sängyllä kasvaa siis tuoksuherneitä. Toissa kesänä herneet kasvoivat niin valtavasti, että kaatuivat kukikkaan sängynpeiton päälle kokonaan! Myös samettikukkien kasvu oli niin mahdotonta, että tyynynpäälliseksi tarkoitetut siniviuhkot katosivat tyystin. Toisessa päädyssä kasvoi kelloköynnöstä, joka kuitenkaan ei jaksanut kukkia. Tuoksuva hansaruusu valloitti toisen laidan ja ahtaaksi kävi sängyn paikka.

 





 Viime kesänä sänky siirrettiin lavakasvimaan viereen. Mietinkin, että laittaisin siihen erilaisia hyötykasveja, mutta toistaiseksi kukikas peitto näyttää kivemmallta ja niinpä viime kesän peitto syntyi siemenistä kasvatetuista leijonankidoista ja pikkusamettikukista.

 

Ei tillipäätykään voisi olla hassumpi - sekin tuoksuu ihanalle!

 


 

Ilkikurisuus iski aikoinaan, kun teimme betonitöitä puutarhaan. Erään vanhan tädin jäämistöstä oli kulkeutunut säkillinen räteiksi tarkoitettuja vanhoja vaatteita, joukossa lahkeelliset pöksyt. Nepä ikuistettiin betonivelliin ja siinäpä prinsessalle oivat pöksyt!  Vallan usein ovat kuivumassa sängynpäädyssä!  

 

 

 


 
 
 

Syyskuussa toinen sängynpääty katosi mahtavasti kasvaneiden isosamettikukkien taakse. Leikkokukkakimppujen materiaalia prinsessan sängyn koristukset tarjosivat runsaasti! Nyt pitäisi alkaa suunnittelemaan uutta peittoa ensi kesäksi. Tekisikö iloisen kirjavan, vaiko enempi yksivärisen? Ruudullisen vaiko raidallisen? Sadetta pitää sietää ja liian korkeat kaatuilevat ikävästi. Olisiko ehdotuksia?

 



 
 
 
 

Tuoksuherneiden siemeniä otin pitkin kesää talteen, mutta täytyy hankkia joukkoon jotakin uutta väriä. Selvästikin prinsessalla on samankaltainen maku kuin minulla :-D Täytyy vaan toivoa, ettei mene herne nenään tai patjan alle - siitä kun ei hyvä seuraa !

 




Mukavaa viikkoa kaikille!