Korsikan jouluruusu ja sen tutummat kaverit

Pihamaalla sinertää taas, ihan kuin viime vuonnakin lemmikkien aikaan! Kun kasvit ovat vielä ryhdissään ja suurin osa aloittaa kukkimisensa myöhemmin, on puutarhassa seesteinen tunnelma. Ei riehakkaan ilakoiva, vaikka kyllähän lemmikkimeri pisaroi iloakin ympärilleen. Siltikin pihaa katsellessa sillä on enemmin rauhoittava vaikutus.

Pikkupihani rajautuu kolmelta sivulta metsään ja yhdeltä sivulta kuusiaitaan. Kun hyvässä maassa kasvavat havu- ja lehtipuut muuttuvat nopeasti kookkaiksi ja varjostaviksi, muuttuvat myös pihan valo-olosuhteet; kesäaikaan aurinko paistaa onneksi korkealta, mutta myöhemmin aurinko jää aina enemmin puuston varjoon. Toisaalta suojaisen pihan pienilmasto on hyvä ja maan kosteus sopiva monelle perennalle. 

Kun tulppaanit lopettelevat kukkimistaan, pikkuruiset lemmikit ovat lähes ainoita tämän hetken kukkijoita - puutarha vetää henkeä ennen suurta värien juhlaa! Sinivalkoisessa Suomi100 - penkissä on sentään muitakin kukkijoita, mm. morsiusleinikki paranee vuosi vuodelta! 

Nyt ovat arovuokotkin alkaneet lisääntyä ja tuoda väriä sinivalkoiseen istutukseen. Varoitettu on, lisääntyvät kovasti, mutta riskeeraan vielä vähän ja koitan muistaa katkoa kukkineet kukat ennen kuin alkavat siementää. Arovuokkojen keskellä kohoaa Mantsuriankärhö, mutta sen kukinta-aika on vielä kaukana edessäpäin.

Korsikan jouuruusu

 Jätetään lemmikit nyt sivurooliin ja kävellään puutarhassa tutkimassa muita esiin nousseita, kasvuun lähteneitä ja hyvin uudessa paikassaan viihtyviä kasveja. Yksi niistä on Korsikan jouluruusu. Kun oikein haluaa jotakin, kuten tämä jouluruusuboomi osoittaa, niin me tilaamme, etsimme, vaihdamme siemeniä, kunhan vaan saisimme harvinaisuuksia ja trendikasveja omaankin pihapiiriimme. Muutama vuosi sitten Mustilan taimipäiviltä en löytänyt  jouluruusuja -paitsi yksi pieni purnukka, jonka kyljessä luki `Korsikan jouluruusu´. Vau, siis jouluruusu, tuon ostan, vaikka onkin vähän tönkön näköinen taimi! Kasvi jurotti syksyn, mutta kas, nousi esiin seuraavana keväänä. Ei kukkinut, mutta eipä juuri kasvanutkaan. 

Jurottamista on jatkunut jo jonkin aikaa, mutta nyt, tänä keväänä tapahtui ihme; varresta alkoi työntyä nuppu, toinenkin...aukeni vihertävä jouluruusun kukka ja nyt niitä on jo useampia. Myös uutta kasvua alkoi työntyä lehden juurelta, joten olisiko Korsikalainen päättänyt jäädä kylmään pohjolaan. Ei tuo nyt kauneuskilpailuja voita, mutta ehkäpä on lajissaan harvinainen. Etsin googlen kautta tietoa kyseisestä lajikkeesta ja löysin seuraavan tekstin:

Helleborus lividus spp. corsicus -laji (syn. H. corsicus ja H. arguntifolius) kasvaa luonnonvaraisena Korsikan ja Sardinian kuivilla metsäaukioilla ja pensaikoissa. Kolmiliuskaisten ja piikkihampaisten lehtien seasta työntyvät 75 sentin korkuiset varret, joiden päässä nuokkuvat vaaleanvihreät, 2,5–5-senttiset maljamaiset kukat. Välimeren ilmastossa tämä komea perenna kukkii joulu–tammikuussa hieman keväästä riippuen, Pohjoismaissa sen voi nähdä kukkivana kasvitieteellisissä puutarhoissa huhti- toukokuussa. ("Jumalaiset jouluruusut" artikkelin sisältö on koottu Kotipuutarhalehden ja Puutarhaliiton yhteistyönä, löytyi Suomela.fi sivustolta). 

Voisiko olla edes mahdollista, että tällainen kasvi, joka viihtyy lämpimässä, selviytyy meidän leveysasteilla? Mutta lehdet ovat kovin piikkiset ja samasta varresta tulevat kaikki kukat. Ehkäpä joku teistä osaisi kertoa, Saaripalstan Saila, kenties? En nimittäin halua elvistellä väärällä kasvilla :D

Jouluruusun toisella puolen on tarha adiantum kiihdyttänyt kasvuaan, meinaa tehdä tänä vuonna jonkinlaisen korkeusennätyksen. Vieressä kasvava Tarleena atsalea joutui talvella jänisten hampaisiin ja siinä ei montaa kukkaa ole tulossa. Sen sijaan Tarleenan toisella puolen kukkii Mahonia kauniisti ja nyt ei tullut kevättalvista kuivumistakaan, joten siitä olen iloinen!

Mahonia on yksi lempikasveistani kiiltävien ikivihreiden lehtiensä ansiosta. Kukinta on bonusta, samoin syksyllä tummanpunertavaksi muuttuvat lehdet, joista saa loistavaa kranssi- ja asetelmamateriaalia.

Rotkolemmikki Jack Frost asustaa vasta toista vuotta puutarhassa, muuta selvästi viihtyy ja kukkii lemmikin kaltaisilla kukillaan. Hassua muuten, että kaihonkukat, rotkolemmikki ja tavallinen lemmikki ovat kukinnoltaan likimain saman värisiä ja -näköisiä, myös kukinta-aika mätsää samaan aikaan. Ei haittaa, kauniita ovat kaikki!

Tiarella  Pink Skyrocket

Rotkolemmikin edessä tanssahtelee hentoinen tiarella, tähtikukintoineen. Otin toissa syksynä jakopalan tiarellasta ja vein mökille metsäpuutarhaan. Se kukki siellä viime viikolla vallan vimmatusti - kuvaaminen vaan unohtui. Mutta on hyvä tietää, että tätä kasvia voi jakaa ja todellakin se viihtyy happamassa maaperässä.

Näitä lemmikkejä ei oikein voi välttää missään kuvassa! Vanhan kannon ympärille hankin muutama vuosi sitten kaksi lamoherukan taimea. Oli syksy, ja ne loistivat puutarhamyymälän perukoilla punaisena ja se oli siinä, heti syntyi kaupat! Nyt kuusen kantoa ei enää näy missään, on jäänyt herukoiden - ja lemmikkien uumeniin. Toivottavasti tämä paikka on myös syksyllä kuvaamisen arvoinen. 

Jos on pienemmät kasvit intoutuneet kasvamaan, niin riehakkaasti tuuheentuu myös hevoskastanja! Sitä on leikattu varsin reippaasti, sillä tyhmyyksissäni istutin sen aikoinaan, parikymmentä vuotta sitten, liian lähelle rajaa. Nyt se yltää jo kuusiaidan yli ja saan varmasti pian haravoida naapurinkin pihan :D Eihän hevoskastanja ole pienen pihan puu, mutta kun lasten vaari sen aikoinaan pihastaan pienenä purkkitaimena antoi, niin en ole vielä tohtinut sitä kaataakaan. Jätän homman seuraaville omistajille tai sitten naapuri tekee joku yö sahan kanssa retken pihallemme.

Päätypihalla seesteinen tunnelma tuntuu erityisesti. Oikeassa yläkulmassa näkyy lamoherukoiden valtaama kannon kohta. Puun kaatamisen jälkeen on tämä osa pihaa uudistunut paljon, sillä suuri kuusi varjosti ja vei voimaa kaikilta kasveilta. Lainsuojattomat kurtturuusut saivat lähteä ja tilalle syntyi uusi istutusalue. Keskellä peittokurjenpolvet viihtyvät syyshortensia Vims Redin ympärillä ja vasemmalla suorivat kotkansiipisaniaiset komeita siipiään. Kanukkakaaren alta päästään takaisin piha-alueelle.

Kuvaamispäivä oli pilvinen, mutta aurinkoisella eivät valkoiset ja hennon siniset erotu sitä vertaa. Tämän hetken kukkijoiden onneksi viileät säät pidentävät niiden kukintaa, mutta ei kukaan näin kylmää kesäkuun alkuun halua! Piti kannella istuttamattomia taimia sisälle yöksi.  Toisaalta aika hyvät työkelit, niin puutarhassa kuin lomaa odotellessa... :D

Onnea kaikille koulunsa päättäneille ja ammattiin valmistuneille, ihanaa alkavaa kesäkuuta!

Kukintaennätyksiä!

 

Nyt ovat perennat riehaantuneet vallan kukkimaan ja kasvamaan korkeutta - ja leveyttä. Taas voi pohtia, missä syy moiseen? Ihan tavis talvi takana, lannoituskaan ei anna selitystä,  mutta olisiko alkukesän lämpö yhdistettynä runsaaseen sateeseen voinut olla vaikuttamassa. Joka tapauksessa monen kasvin kukinta on lyönyt ennätyksiä näillä pihoilla, joista nyt kuvia jakelen. Lemmikit ovat saaneet lähteä ja työn touhussa ei malta kuvailla. Niinpä kuvaaminen onkin jäänyt myöhempään iltaan ja kuvista tuli vähän liian hämäriä. Ikiomassa puutarhassani on etenkin siperiankurjenmiekkojen kesä. Sinivalkoisessa Suomi100 - penkissä ei ole koskaan nähty tällaista sinistä iirispeltoa huojuskelemassa.

 

 Pitkänomaisesta penkistä on vaikea saada näyttäviä kuvia, mutta tässä vähän erottuu useampia rykelmiä kurjenmiekkojen kukinnasta. Aivan etualalla on valkoinen pioni,  `Duchesse de Nemours´ tekemässä omaa ennätystään, laskeskelin siinä olevan nelisenkymmentä nuppua, kun viime vuonna niitä oli varmasti alle kymmenen. Korkeus on vaan sellainen, että jos pionien kukinnan aikaan tulee sateet, on leikkokukkia taatusti tiedossa! Istutusalueen toinen pää päättyy helmipihlajaan, mikä kukkii myös parhaillaan. Sen juurella kukkivat valkoiset ranskantulikukat, ja  kuunliljakasvustot ovat tekemässä omaa ennätystään.

 

 

Toisessa päässä Suomi100 -penkkiä on ehkä tämän hetken kaunein (?) kukkija, ainakin intensiiviseltä väriltään, Corydalis flexuosa, kiurunkannusten sukuun kuuluva lajike. Siinä se toista kesää kohoaa japaninmagnolian juurella ja on kovasti runsastunut. Väri on jo sillä rajoilla, että onko se kaunis, menee jotenkin eksoottisten kasvien osastolle.

 

Eksoottisellta näyttää myös metsäpuutarhanurkkauksessakin, sillä siellä hentoinen Tarha Adiantum -saniainen on ottanut kasvuspurtin ja kietoo Tarleena atsalean syleilyynsä. Olen miettinyt atsalean väritystä, voisiko vaalea väri johtua melko varjoisasta paikasta? Ostolapussa kun Tarleena kukkii kovin paljon punaisemmin kukin. Eipä silti, kaunis väri siinä nytkin on. Varjoryhmässä valtaa pitävät edelleen pitkään paketissa ollut mahonia, voimakkaasti leviävä kotkansiipi ja taimipäiviltä hankittu jättikarhunputki, jonka koko alkaa jo minuakin pelottaa! Toinen pitsilehtinen saniainen uhkaa jäädä pahasti isompien alle ja täytyy alkaa miettiä siirtoja...

Matkataanpa sitten toiselle pihalle, jota hallinnoi kultainen mies. (paitsi kukkapenkkejä hallinnoi naisihminen :D) Siellä poksahtelevat ukkolaukat ja ovat näköjään tihentäneet kasvustoaan viime vuodelta. Huomasin keväällä runsaasti pieniä heinän näköisiä alkuja, joiden päässä keikkui musta pippuri. No lienevät laukkojen siementaimia, mutta enpä tiedä, voisiko niistä koskaan tulla isoina laukkapalloja, onko kokemusta? Mutta tuosta kasvista pidän, sillä se pysyy tanakasti pystyssä loppusyksyyn asti, toki kukinta on harmaantunut siemenpalloksi, mutta kuivakukkina mitä upeimpia!

Karhunvadelma on asettunut kovaan maahan varastorakennuksen kylkeen ja tuntuu viihtyvän, ainakin kukinnasta päätellen. Nyt alkaa vaan marjojen poimiminen olla jo hankalaa, sen verran ennätyskorkeuksiin ovat oksat kohonneet. Voi miten kauniit kukkaset karhunvatukalla onkaan, sopisi ihan köynnökseksi johonkin kaareen - paitsi että on pirun piikikäs!!

Ihan pakko on vielä viedä teidät piipahtamaan kolmannessa puutarhassa, siis mökillä, metsän siimeksessä, järven rannalla. Siellä tekevät kukinta- ja korkeusennätystään vanhat alppiruusut, jotka vanhempani ovat sinne aikoinaan istuttaneet. Luulenpa, että tuonne on hyvä hankkia rodoja myös lisää,  jos saan joskus suunnitteilla olevan metsäpuutarhan toteutettua. Tässä on sille hyvä alku!

 

Pitkä retki tuli tehtyä, vähän kuin tulevan viikonlopun avoimet puutarhat, kiertelyä toinen toistaan kauniimmissa pihoissa. Itse en harmillisesti tänä vuonna pääse lainkaan osallistumaan tuohon puutarhatapahtumaan, sunnuntaille on aivan toisenlaista ohjelmaa. Mutta toivotan kaikille sekä puutarhansa ovet avaaville että niissä vieraileville oikein antoisaa ja ihanaa päivää! Ja kaikille kesäistä viikonloppua, älkää polttako itseänne!