Kesän alkutahdit!

Kesä on täällä! Ja samoin lämpö! Tätä ihanuutta olen odottanut; lämmin ilma ja auringonpaiste saa aikaan hyvän mielen. Kun sisällä vieteyn työpäivän jälkeen pääsee puutarhaan, ei sieltä malta lähteä pois ennen nukkumaanmenoa. Ja eipä myöskään tarvitse tuutulauluja laulella, uni tulee hetkessä. Blogin ääreen ei ole ollut voimia, vaikka ihanaa olisi katsella, mitä muiden pihoilla puuhataan...

 

Tulppaanit aukenevat joukoittain nopeaan tahtiin. Rautatienomenapuun juurelle istutetut `Mount Tacoma´tulput ovat vaan lisääntyneet, kun monessa kohtaa vanhemmat sipulit näyttävät taantuneen.

`Estella Rijnveld´

`Orca´

 Kerratut tulppaanikaunottaret eivät jää huomiotta! Värit vaihtuvat yksilöstä toiseen. Monen mieleen liiankin räikeitä, mutta minä kyllä pidän näistä röyhelöistä!

 

 Muistelen viime vuonna yhden punaisena leimuavan tulppaanin menneen vahingossa sinivalkoiseen Suomi100 -penkkiin. Nyt niitä onkin ilmestynyt snne peräti 3! No saahan Suomessa vierailijoitakin joskus olla:)

On kyllä pakko laittaa kuva puutarhahuoneen laattapolun vieressä kasvavasta kevätöveristä! Kun polun varren istutuksia oli vielä kovin vähän, siirsin muualta vuohenjuurta täytteeksi ja sekaan perinteisiä punaisia tulppaaneja. Nyt näyttää jo minunkin makuuni liian värikkäältä, mutta toisaalta tuo toinen piha on vanha, sinne sopii perinteet:)

Siellä täällä nousee tulppaaneja, mutta hyvin nopeasti niiden kukinta taantuu ja seuraavana vuonna voi kymmenen istutetun joukosta nousta enää vain yksi.

Entäpä sitten narsissit! Suomi 100 -penkin valkoiset`Ice King´ kaunottaret ovat niin painavia. että tuuli ja sade katkaisevat hennon varren helposti. Onneksi on ollut näitä poutapäiviä, niin ihailun kohteet ovat pysyneet pystyssä.

`Delnashaugh´

`Golden Ducat´

Päätypihan penkissä kukkivat varsin harvalukuisina narsissikaunottaret `Delnashaugh´ja `Golden Dugat´. Ihania!

Kukkapenkeissä alkaa nyt olla enemmin väriä ja vihreää kuin pelkkää multaa. Mutta nurmikko sen sijaan kasvaa vauhdilla ja kun toissailtana kuvailin, oli nurmikko vielä ajamatta. Pihan puolella siis näyttää tältä...

...mutta päädyssä onkin eri näköistä. Viime postauksessa kerroin poistettavista kurtturuusuista ja pihalla harmia tuottavasta kuusenrotjakkeesta. Siinä se nyt on, klapeina pinossa! Miehellä on vanha tuttu, joka nyt eläkkeellä ollessaan tekee puiden kaatoja toiminimellä. Kokeiltiin, jospa hän joutaisi paikalle. Maanantaina oli iltaan mennessä puu pölleinä ja havut kaatopaikalla. Tiistai-iltana oli halkopino pystyssä. Uskotteko, että olen onnellinen! Vaikka päädyssä näyttääkin nyt ankealta, tuossahan ei siis nurmikko ole iässään kasvanut, niin nyt siihen voi istuttaa aidanteen ja valoa tuli hetkessä lisää.

Ja sitten, odottamani aika, lemmikkien kukinta, sekin on nyt parhaimmillaan! Parasta on, kun ensimmäiset kukat ovat avautuneet, mutta osa on vielä nupuissaan. Varret ovat lyhyet ja kasvu tiivistä. Nyt nautitaan tästä sinisestä hetkestä, näiden lämpötilojen myötä se on pian ohi!

 

Onnea kaikille koulunsa päättäville ja valmistuville, nyt koittaa kesä ja on juhlan paikka!

Juurakko kerrallaan!

Vilpoinen kevät ei ole kiva, kesäkuu jo häämöttää nurkilla ja taimet huutavat pääsyä maahan ja kasvihuoneeseen. Silti on vaan maltettava ja odotettava... Alkuviikolla yöpakkasia oli useampi aste ja taas iski pelko jo nousseiden kasvien puolesta. Taitavat tottua näihin keleihin, sillä edes palloesikot, pikkusydämet ja hyasintit eivät olleet moksiskaan, vaikka kuura painoi harteita joka aamu!

Kun ei taimien istutukset ole vielä ajankohtaisia, on puutarhassa muunlaistakin puuhaa ;(

Kun aikansa pähkäilee, ei auta muu kuin ottaa `härkää sarvista` ja aloittaa urakka lainsuojattomien poistamiseksi. Tässä tapauksessa kurtturuusuaidanteen hävittäminen. Jotta eivät vie vankilaan, on tässä kylmässä keväässä sopiva hetki iskeä lapio maahan ja ryhtyä hommiin. 

 

Viime kesänä pihapiirissäni vieraili Liikkuvien marttojen joukko mukanaan hortonomiopiskeija Jenni. Hän oli kertomassa vieraslajeista ja tuohon postaukseen pääset tästä. Viimeistään tuon käynnin jälkeen tuli päätös, että muutoin kaunis ja suojaava aidanne - joka on istutettu kolmekymmentä vuotta sitten, edellisen omistajan toimesta, on nyt pakko vaihtaa johonkin toiseen. Torstai-ilta meni, kun leikkasin piikkisiä oksia, kaivelin juurakoita ja esiin tulevia kiviä ja vanhoja maatuneita puiden kantoja. Kuitenkin kolmannes aidasta on nyt pois. Eiköhän tästä selvitä määräaikaan mennessä:)

 

Vielä en ole keksinyt, mitä tuohon laittaisin. Osan aitaa olen poistanut jo aiemmin ja siinä kasvaa nyt tuijia ja erilaisia angervoja. On kaunista, kun angervot kukkivat, mutta muuten en oikein pidä näkymästä. Etupihan aidanne on norjanangervoa, voisin istuttaa samanlaisen myös tähän. Mutta murheena on myös valtava kuusi, jonka niin mieluusti myös poistaisin. Se varjostaa ja juuret imevät voimaa muilta kasveilta. Urakka vaan on melkoinen, pitäisi ehkä ilmoittaa kunnalle ja siten vielä löytää kaataja. Ja kesällä olisi niin paljon muutakin puuhaa, kun siivota kuusen oksia ja neulasia. Mutta sittenkin haluaisin sen pois!

 

  Pihamaalla vihertää, mutta kukkia ei vielä kovin runsaasti ole. Hyasintit ovat yllättäneet iloisesti. Kukkivat pitkään ja pysyvät tanakasti pystyssä. Jouluksi ja pääsiäiseksi ostetut hyasintit kannattaa myös istuttaa kukinan jälkeen maahan. Vaikka eivät niin muhkeita olekaan kuin kevääksi tarkoitetut, niin onhan kukka kuitenkin kaunis.

 

`Delft Blue´

`Woodstockista´on vaikea saada kameraan sen oikeaa intensiivisen lilaa väriä.

 Kylmänkukatkin aloittelevat kukkimistaan, voi suloisuus, miten ovat pehmoisia ja kauniita! Vaihdoin viime syksynä osan paikkaa ja samalla jaoin kahtia. Aika nopeasti ovat juurakot kasvaneet kokoa, eivät ole olleet minulla montakaan vuotta ja jakaminen jo onnistuu.

 

 

 Myös pikarililjat leviävät mukavaa vauhtia. Niitäkin löytää jo useammasta paikasta. Kuviot ovat hätkähdyttäviä, mutta väri häviää helposti mullan harmauteen. Tarvitsisivat joukkoon valkoisia  tai sitten jotain muuta kasvia taustalle - mitä sinulla kasvaa pikarililjojen lähettyvillä tai mitä ehdottaisit?

 

 Lipstikka ei petä! Siitäkin voisi saada kohta aidanteen:) Siirsin lipstikan muutama vuosi sitten hieman toiseen kohtaan ja jaoin juurakkoa reilusti. Mutta enhän taas raaskinut mitään poiskaan heittää, joten istuttelin juurakot pihan rajalle, metsän laitaan. Eikö mitä, jokainen juurenpalanen jatkoi omaa kasvuaan. Loppukesällä kauneus ei ole enää samaa, mutta ei ne tuolla tontin laidalla leipääkään pyydä:)

Puutarhureilla on monia ihania esikoita puutarhoissaan. omasta puutarhastani löytyvät vain keltainen luonnostakin löytyvä, lila palloesikko ja tämä vanha punainen, mummolan puutarhasta aikoinaan siirretty. Sitä saa siirrellä ja jakaa ja aina se kestää ja kukkii. Eikä näy kelpaavan jänisten ruuaksikaan:)

 

 Tulppaniaika on edessäpäin, vain tämä aikainen lajke on nauttinut kylmistä päivistä ja öistä, saanut niskaansa lunta ja väistellyt jänisten hampaita. Nimilappua en löydä mistään, vaikka viime syksynä olen sipulit istuttanut.

 

Maljakosta puheen ollen on vielä laitettava tähän muutama kuva äitienpäiväyllätyksestä. Koronan vuoksi ei lasten tapaaminekaan nyt oikein onnistunut. Lapset olivat sitten ideoineet yhteisen kukkakimpun, jonka esikoinen, lähellä asuva toi perille. Niin ihana, ihana, kukkatalo Rosariumin kimppu! Mieheltä sain upean Four season -hortensian! Miten mahtaa sen väri kesän kuluessa vaihtua!

 

 

Uudet projektit pitävät mielen virkeänä, pitkät päivät tietokoneen ja puhelimen ääressä ovat jotakin aivan muuta, mitä työni normaalioloissa on. Siksi iltojen ja viikonloppujen ulkoilu, puutarhahommat ja luontoretket ovat loistavaa vastapainoa päivän staattiselle paikallaan ololle.

Mukavaa viikonloppua ja puuhakkaita puutarhapäiviä!

Posiitiivista tungosta

Nyt alkaa tunnelmat olla tukalat. Kelloköynnökset ovat valloittaneet keittiönpöydän, pelakuut olohuoneen pöydän ja loput taimet koko tyttären huoneen. Korona on pitänyt lapset pääkaupunkiseudulla, joten taimihuone on saanut olla vapaassa käytössä. Mutta kun vielä osa taimista on koulimattakin, alkaa sekä päivänvalon että kasvilamppujen alue olla varattuna.

Olen kuitenkin kovin iloinen hyväkuntoisista taimista!

Jättiverbenoista kerroinkin jo aiemmin, latvotut taimet ovat vielä pieniä, mutta jos eivät tulevana kesänä kovin suuriksi ehdi, niin aion talvettaa niistä parhaimmat ja ehkä ensi kesänä on luvassa runsaampi perhosbaari.

Kääpiösamettikukka

Strawberry blond -samettiruusuista joku saattaisi jo kukkia, mutta ohjeiden mukaan olen suurimmasta osasta napsaissut ensimmäisen nupun pois. Kun ovat arkoja kylmälle, ei niitä vielä kuitenkaan voi ulos viedä, niin joutavat tuuheentumaan. Samoin hyvällä alulla ovat pikkuruiset kääpiösamettikukat  sekä kookkaat isosamettikukat. Tänä vuonna Vanillat jäivät hankkimatta, mutta onhan noita muita...

`Silvery Rose´asterit

Asterit ovat upeassa kasvussa! Vaaleanpunaiset `Silvery Rose´:t näyttävät kasvattavan lehdistöään vauhdilla ja viikkoja myöhemmin kylvetyt `Chamoins Turm´- kiinanasterit ovat jokainen koulimisen jälkeen hengissä. Olin jo päättänyt jättää leijonankitojen esikasvatuksen väliin, mutta olin ottanut syksyllä siemeniä talteen, joten tummanpunainen`Red Rocket´ kukkii siis tänäkin kesänä jossain päin pihaa.

Tsinniat ja kosmoskukat ovat taimikasvatuksen inhokkejani, mutta aina niitä etukäteen kylvän - miksiköhän!? Taimet venyvät ikävästi pituutta ja koulittaessa katkeilevat, jos edes sinne asti pääsevät. Mutta ovathan ne kauniita, kun kukkivat.

Eniten ylpeä olen ahkeraliisoistani. Yleensä saan vain muutaman itämään ja nekin ovat onnettomia rääpäleitä kun ulos pääsevät. Nyt ne yllättivät minut täysin; kolme ensimmäistä on jo kukassa! Ihanaa!

Kelloköynnökset itivät hyvin ja näyttävät myös kasvavan hyvin. Viime kesänäkin kasvoivat komeasti, mutta kukkaset jäivät lähes tyystin uupumaan. Olin jo lopettaa niiden kasvattamisen, mutta lankesin tuohon vahvaan kasvun ihmeeseen. Kelloköynnös on kiva kylvää, suuri siemen, ja jos se lähtee itämään, on taimen vauhdikasta kasvua kiva seurata. Mutta kunpa sen saisi runsaammin kukkimaan - kuka osaisi kertoa, minkälaisessa paikassa se parhaiten kukkisi?

Monivuotisista hankin vaalean lilan sävyisiä ritarinkannuksen siemeniä, niistä iti vain muutama, mutta se riittää! Valkoisista otin viime syksynä siemeniä talteen, ne itivät paremmin. Myös omasta penkistä kerätyt piikiputken siemenet itivät hyvin. Eli yksi taimi kaupasta riittää, kun saat siitä siemeniä talteen, voi seuraavana vuonna ollakin jo kokonainen istutusalue täynnään jotakin lajia. Näin olen lisännyt sekä ritarinkannukset että valkoiset ja violetit tulikukat ja eri väriset akileijat.

Tulppaanipelargonia `Emma´

Pelargoniat ovat nupuillaan ja pääsevät pian lasiverannalle.  

  Tomaatintaimilla ei oikein voi kehuskella. Yleensä kylvän siemenet liian aikaisin ja sitten ne venähtävät honteloiksi, katkeilevat ja kaatuvat. Nyt ovat vielä kovin pieniä. Toki kasvihuoneeseen päästessään alkavat nopeasti kuroa aikaa kiinni ja väri muuttuu tummanvihreäksi muutamassa päivässä. Joten on vielä aikaa niilläkin. Kukintaa tosin saa odotella jonkun tovin:)  

 

Kasvihuonetta emme ole toistaiseksi lämmittäneet, joten sinne ei hentoja taimia vielä uskalla lähteä kiikuttamaan. Kun yölämpötila varmasti pysyttelee plussalla, vien sinne myös n. 30 daalian juurakkoa, jotka nyt ovat jo saaneet pinnalle hitusen uutta multaa ja kastelua. Aika monessa on jo kasvuakin näkyvissä.

 

 Jottei ihan kevätpiha unohtuisi, niin ensimmäiset avautuneet tulppaanit pääsivät heti kuviin.  Ja puutarhahuone odottaa kesäasukkaita:)

Viikonloppuna juhlitaan äitejä, niinpä toivottelen kaikille oikein ihanaa äitienpäivää ja keväistä viikonloppua!