Juurakko kerrallaan!

Vilpoinen kevät ei ole kiva, kesäkuu jo häämöttää nurkilla ja taimet huutavat pääsyä maahan ja kasvihuoneeseen. Silti on vaan maltettava ja odotettava... Alkuviikolla yöpakkasia oli useampi aste ja taas iski pelko jo nousseiden kasvien puolesta. Taitavat tottua näihin keleihin, sillä edes palloesikot, pikkusydämet ja hyasintit eivät olleet moksiskaan, vaikka kuura painoi harteita joka aamu!

Kun ei taimien istutukset ole vielä ajankohtaisia, on puutarhassa muunlaistakin puuhaa ;(

Kun aikansa pähkäilee, ei auta muu kuin ottaa `härkää sarvista` ja aloittaa urakka lainsuojattomien poistamiseksi. Tässä tapauksessa kurtturuusuaidanteen hävittäminen. Jotta eivät vie vankilaan, on tässä kylmässä keväässä sopiva hetki iskeä lapio maahan ja ryhtyä hommiin. 

 

Viime kesänä pihapiirissäni vieraili Liikkuvien marttojen joukko mukanaan hortonomiopiskeija Jenni. Hän oli kertomassa vieraslajeista ja tuohon postaukseen pääset tästä. Viimeistään tuon käynnin jälkeen tuli päätös, että muutoin kaunis ja suojaava aidanne - joka on istutettu kolmekymmentä vuotta sitten, edellisen omistajan toimesta, on nyt pakko vaihtaa johonkin toiseen. Torstai-ilta meni, kun leikkasin piikkisiä oksia, kaivelin juurakoita ja esiin tulevia kiviä ja vanhoja maatuneita puiden kantoja. Kuitenkin kolmannes aidasta on nyt pois. Eiköhän tästä selvitä määräaikaan mennessä:)

 

Vielä en ole keksinyt, mitä tuohon laittaisin. Osan aitaa olen poistanut jo aiemmin ja siinä kasvaa nyt tuijia ja erilaisia angervoja. On kaunista, kun angervot kukkivat, mutta muuten en oikein pidä näkymästä. Etupihan aidanne on norjanangervoa, voisin istuttaa samanlaisen myös tähän. Mutta murheena on myös valtava kuusi, jonka niin mieluusti myös poistaisin. Se varjostaa ja juuret imevät voimaa muilta kasveilta. Urakka vaan on melkoinen, pitäisi ehkä ilmoittaa kunnalle ja siten vielä löytää kaataja. Ja kesällä olisi niin paljon muutakin puuhaa, kun siivota kuusen oksia ja neulasia. Mutta sittenkin haluaisin sen pois!

 

  Pihamaalla vihertää, mutta kukkia ei vielä kovin runsaasti ole. Hyasintit ovat yllättäneet iloisesti. Kukkivat pitkään ja pysyvät tanakasti pystyssä. Jouluksi ja pääsiäiseksi ostetut hyasintit kannattaa myös istuttaa kukinan jälkeen maahan. Vaikka eivät niin muhkeita olekaan kuin kevääksi tarkoitetut, niin onhan kukka kuitenkin kaunis.

 

`Delft Blue´

`Woodstockista´on vaikea saada kameraan sen oikeaa intensiivisen lilaa väriä.

 Kylmänkukatkin aloittelevat kukkimistaan, voi suloisuus, miten ovat pehmoisia ja kauniita! Vaihdoin viime syksynä osan paikkaa ja samalla jaoin kahtia. Aika nopeasti ovat juurakot kasvaneet kokoa, eivät ole olleet minulla montakaan vuotta ja jakaminen jo onnistuu.

 

 

 Myös pikarililjat leviävät mukavaa vauhtia. Niitäkin löytää jo useammasta paikasta. Kuviot ovat hätkähdyttäviä, mutta väri häviää helposti mullan harmauteen. Tarvitsisivat joukkoon valkoisia  tai sitten jotain muuta kasvia taustalle - mitä sinulla kasvaa pikarililjojen lähettyvillä tai mitä ehdottaisit?

 

 Lipstikka ei petä! Siitäkin voisi saada kohta aidanteen:) Siirsin lipstikan muutama vuosi sitten hieman toiseen kohtaan ja jaoin juurakkoa reilusti. Mutta enhän taas raaskinut mitään poiskaan heittää, joten istuttelin juurakot pihan rajalle, metsän laitaan. Eikö mitä, jokainen juurenpalanen jatkoi omaa kasvuaan. Loppukesällä kauneus ei ole enää samaa, mutta ei ne tuolla tontin laidalla leipääkään pyydä:)

Puutarhureilla on monia ihania esikoita puutarhoissaan. omasta puutarhastani löytyvät vain keltainen luonnostakin löytyvä, lila palloesikko ja tämä vanha punainen, mummolan puutarhasta aikoinaan siirretty. Sitä saa siirrellä ja jakaa ja aina se kestää ja kukkii. Eikä näy kelpaavan jänisten ruuaksikaan:)

 

 Tulppaniaika on edessäpäin, vain tämä aikainen lajke on nauttinut kylmistä päivistä ja öistä, saanut niskaansa lunta ja väistellyt jänisten hampaita. Nimilappua en löydä mistään, vaikka viime syksynä olen sipulit istuttanut.

 

Maljakosta puheen ollen on vielä laitettava tähän muutama kuva äitienpäiväyllätyksestä. Koronan vuoksi ei lasten tapaaminekaan nyt oikein onnistunut. Lapset olivat sitten ideoineet yhteisen kukkakimpun, jonka esikoinen, lähellä asuva toi perille. Niin ihana, ihana, kukkatalo Rosariumin kimppu! Mieheltä sain upean Four season -hortensian! Miten mahtaa sen väri kesän kuluessa vaihtua!

 

 

Uudet projektit pitävät mielen virkeänä, pitkät päivät tietokoneen ja puhelimen ääressä ovat jotakin aivan muuta, mitä työni normaalioloissa on. Siksi iltojen ja viikonloppujen ulkoilu, puutarhahommat ja luontoretket ovat loistavaa vastapainoa päivän staattiselle paikallaan ololle.

Mukavaa viikonloppua ja puuhakkaita puutarhapäiviä!