Haravalle töitä!

 Vielä viikonloppuna puutarhassa näytti tältä:

 

Grande Finale!

 

Vaikka syksyn värikkäitä kasveja on jo kuvattu valtavasti, oli pakko tarttua kameraan, sillä suurimmat puutarhan kasveista olivat nyt päättäneet pitää vielä omat värikkäät juhlansa ennen kuin kylmyys, sade ja tuuli vievät lehdet lopullisesti maahan, ja haravan kanssa huitova puutarhuri pääsee tositoimiin. Yleensä lähes mustana komeileva, tummanvioletti purppuraheisiangervo Diabolo hehkui nyt oranssinpunaisena kuin olisi tulessa! Pensas on kasvanut suureksi ja vie ison osan pihan keskeltä. Mutta kesäkuinen kukkarunsaus ja tämä syksyn loistava väri ovat syitä, miksi kasvi saa olla tuossa näkyvällä paikalla. Olen joka vuosi leikannut Diaboloa reippaasti, osan oksista alas asti, toisia latvoen, jotta sen muoto pysyy hyvänä. Eikä pensas ole leikkaamisesta moksiskaan!

 

Purppuraheisiangervo `Diabolo´

 

Samaan aikaan perheomenapuu oli pukeutunut kirkkaan keltaiseen ja antoi hyvän taustavärin Diabololle sekä syyshortensia Lime Lightin komeille kukinnoille. Keltainen väri suorastaan valaisi pihaa! Kerran olen jo ruohonleikkurilla ajanut omenapuun alle pudonneet lehdet, nyt viikon puolivälissä tuo viikonlopun kauneus on valahtanut lähes kokonaan maahan.  

 

 

Päätypihan ja oleskelupihan välissä on korallikanukkapensas, jonka alta tullaan sisälle puutarhaan. Vielä edellisessä syysväri -postauksessa tämä pensas oli aivan vihreä. Vaan viikonloppuna sekin osallistui juhlintaan täysillä, nyt ovat lehdet maassa kaarikäytävän lattialla aivan kuin juhlien jälkeiset koristeet konsanaan :)

 

 

 

 

On vielä yksi, joka jatkaa juhlintaa aikomattakaan vielä lopettaa, se on Hevoskastanja! Jos olisin aikoinani uskonut, että onnistun pienestä taimesta kasvattamaan puun, niin en olisi istuttanut hevoskastanjaa tuohon paikkaan, lähelle naapurin rajaa. Sen lehdet nimittäin ovat viimeiset, jotka tuuli lennättää maailman teille, varmasti vasta sitten, kun naapuri on vienyt jo haravat varastoon! Onneksi lehdet ovat niin kookkaita, että ne useimmiten tipahtavat suoraan alaspäin, tavallinen tuuli ei niitä helposti kauemmas lennättele. Nyt puu alkaa vaan olla jo niin suuri, että latvus uhkaa nousta kuusiaitaa korkeammalle. Viime keväänä teimme varsin rajun leikkauksen latvukselle, eikä se tuntunut kastanjaa haittaavan - päinvastoin, siitä tuli varsin tuuhea puu! Joskus hevoskastanja on pukeutunut kuparinoranssiseen syysasuun, nyt väri on tavallisempi, iloisen keltainen.

 

 

Muutaman kanervan ja hopealangat ostin jo viikkoja sitten, nyt on siis syysistutusten tekokin päässyt alkuun. Lisää callunoita pitäisi hankkia, sammalten päälle laitetut kurpitsat eivät nimittäin pakkasia kestä, sisällä sen sijaan pysyvät varsin pitkään koristeina.

Kurtturuusut osallistuivat viikonlopun juhliin, ei riitä, että `Snow Pavement´ kukkii kauniisti  ja tuoksuu hyvältä, vielä syysvärikin on huippukaunis!

Viime syksynä  - taas kerran alennuksesta - ostetut lamoherukat ovat kasvattaneet kesän aikana runsaasti pitkiä lonkeroitaan ja kietoneet vanhan kuusenkannon oksiinsa. Nyt ympärillä on mustaa ja harmaata ja herukoiden kirjavasti värjäytyneet lehdet tuovat sitä kaivattua väriä pihan laidalle.

Puistoatsalea Tarleena erottuu hyvin mahonian ja adantumin joukosta. Vähän on lehtiin tullut ikäviä laikkuja, mutta värihän on muuten hieno!

Tarleenan ympärillä sen sijaan eivät syysvärit kiinnosta!  Tarha-adiantum vain kasvattaa sormimaisia lehdyköitään ja mahonia kiiltää komean vihreänä. Takana pilkottaa Korsikan jouluruusu, joka ei toistaiseksi ole ostohetkeä lukuunottamatta kukkinut puutarhassa.  Tarleenan takana kasvaa myös vuosi sitten ostettu metsäkatkero, joka kukki tänä vuonna, mutta en huomannut ottaa siitä lainkaan kuvia. Nyt kasvi on jo selvästi siirtynyt talvilepoon.

Vaikka otsikko maintsee haravan, en sitä näihin kuviin kuitenkaan ottanut. Eilisen illan touhusin etupihan syreenin- ja pihlajanlehtien seassa, tänään sataa kaatamalla, joten eivät ne juhlijoiden värikkäät "mekot" mihinkään lentele muutamaan päivään.  Muutama daalianjuurakkokin on vielä maasta nostamatta, on ollut niin lämmintä, ettei niilläkään ole ollut kiirettä. Toki varasto alkaa olla melkoisen täynnä juurakkoastioita,  joten muutama menetys ei edes haittaa.

Pimeys tulee jo kovin aikaisin ja ulkotöille jää arkena entistä vähemmän aikaa. Toisaalta kynttilät ja valosarjat antavat mukavaa tunnelmaa pimeneviin iltoihin. Mikäs sen mukavampaa, kun pujahtaa toisen kotimme ulkosaunaan villiviinin peittämän valoverhon alta!

Mukavaa viikon jatkoa!