Elonmerkkejä

Mitenkäs tässä näin on päässyt käymään: blogini on viettänyt hiljaiseloa liki kolme viikkoa! Oma elämä on ollut poikkeuksellisen uuvuttavaa, vaikkakin mielenkiintoista ja antoisaa.

Syksyllä ruukkuihin istutetuissa sipuleissa on näkyvissä vahvaa heräämistä!

Selitys löytyy osittain arkisesta päivätyöstäni. Olen elänyt vuoden kiireisimpiä aikoja ja kaikki paukut olen käyttänyt tärkeisiin palavereihin ja paperitöihin. 

Isokirjopeipit kylvin ensimmäisten joukossa, itivät nopeasti, mutta kasvavat vielä hitaasti.

Olen yrittänyt kuitenkin pitää huolta itsestäni harrastamalla liikuntaa hiihdosta lihaskuntotunteihin sekä kulttuuria  kansallisbaletista konsertteihin. Valokuvauskurssi on myös jatkunut edelleen. 

Kouvolan kävelykatua kuvattuna sateisessa illassa.

Viikonloppuina on ollut sosiaalista elämää, itselle tärkeiden ihmisten tapaamisia. 

Kelloköynnökset 27.2.,kylvetty 2vkoa sitten.

  Mutta kasvimaailmassa on hiljaista; kylvöjä olen toistaiseksi tehnyt niukasti. Kelloköynnöksistä siniset taisivat itää jok´ikinen, valkoisista ei yksikään. Miksiköhän nuo valkoiset ovat niin haasteellisia?

Olin varma, ettei miljoonakellosta viime syksynä otetut siemenet idä, ja ripottelin reilusti niitä astiaan. Erehdyin ja nyt minulla on tulossa miljoona miljoonakelloa! Pieniä ovat, joten odotellaan, alkavatko kasvaa vai kuolla kupsahdella.

Ahkeraliisat pettivät täysin, kolme surkean pientä alkua! Ehkäpä laitan vielä uuden kylvöksen. Nyt lattialämmityksen päällä ovat itämässä violetit tulikukat, muutama tomaatti, astereita ja samettiruusuja. En enää malttanut odottaa:)

 

 

Pelargonioita olen alkanut siirtää kellarista valoon. Muutaman leikkasin jo pari viikkoa sitten ja niissä on runsaasti uutta vihreää. Osan leikkaan vasta myöhemmin, kunhan ensin vaihdan mullat ja annan niiden hetken toipua.

 Varastossa talvehtivat muraatit upeasti! Viime syksynä laitoin ruukuissa talvehtimaan myös useita kärhöjä. Myivät niitä loppukesällä jopa euron kappale, joten aina kannattaa kokeilla. Muutamassa näkyy jo elonmerkkejä, ihanaa!

Se, mistä olen aikaa karsinut, on blogi. Kun ei ole ollut erityistä kerrottavaa, ei myöskään ole ollut voimia alkaa keksimällä keksiä aiheita.

Olen missannut myös monta hyvää postausta teiltä muilta puutarhabloggareilta, en ole näiden viikkojen aikana moniin päiviin käynyt lukemassa mitään. Jospa nyt ehtisin paremmin, kun työkiireet hieman hellittivät ja on muutama vapaapäiväkin. Voi alkaa nauttia heräävästä keväästä, paitsi omalla pihalla, jossa on edelleen metreittäin lunta. Mutta aina ne ovat kesäksi sulaneet:)

Meillä vietetään viikonloppuna esikoisen kolmekymppisiä ja viedään mummoväkeä musikaaliin:) 

Mukavaa loppuviikkoa kaikille!

Kukkia ystävälle

Vai olisiko sittenkin kimppuja ystävien kanssa. Viime perjantaina viikonloppu alkoi mukavissa merkeissä, kun joukko kukkasista pitäviä työtuttuja pääsi floristin opissa tekemään itselleen - tai ystävälleen muhkean tulppaanikimpun.

 

 Opettajaksi olimme saaneet puutarhuri -floristi Lea Stenholmin, joka on aikaisemmin työskennellyt mm. kukkakaupassa, mutta nykyään hänellä on oma viheralan yritys Puutarhaneito. Yritys tarjoaa viherrakentamista, pihanhoitotöitä ja pihasuunnittelua. Lea tekee myös tilakoristelua ja pitää siis kukkakursseja.

 

 

Kimppua alettiin työstää poistamalla ylimääräiset lehdet ja asettamalla kukkaset perinteiseen spiraalin muotoon. Ihanat erikoistulppaanit saivat seurakseen vahakukkaa, eukalyptusta ja pistaasin vihreitä oksia. Samoin paljailla  koivunoksilla tai tuuhean vihreillä sembramännyn huiskuilla sai täydentää halutessaan kimppuaan.

 

Valmiit kimput olivat joko lilan-punaisen  tai kelta-oranssin sävyisiä.

Kamera oikkuili tai enneminkin olin tehnyt säädöt huonosti. Niin monta kuvaa oli heilahtanut ja lisäksi kirkaat spottiledit loivat haasteellisen valon kuvaamiseen. Mutta tunnelma oli iloinen ja taitojaan epäilevät kurssilaiset saivat jokainen upean kimpun kotiin viemisiksi. 

 Jos paikkakunnallasi ei vielä ole järjestetty kukkakursseja, kannattaa kysellä paikallisista kukkakaupoista tai viheralanyrittäjiltä. Saattavat vaikka innostua. Heillä on ammattitaito ja tarjolla suuri määrä kukkasia. Voit saada ystäviesi kanssa mukavan illanvieton ja lisänä ihanat kimput.

Näiden kukkien kera toivotan teille 
Hyvää Ystävänpäivää!

Kevään kaipuu -haaste

Eilinen päivä  näytti tämän talven sääkirjon: Aamu alkoi lumitöissä, edellisenä iltana kolattu parkkipaikka oli taas lumessa ja kaiken lisäksi aura oli tehnyt mukavan vallin pihan laitaan. Aamupäivä satoi sakeanaan märkää räntälunta kunnes puolen päivän jälkeen taivas kirkastui ja upea auringonpaiste ilostutti talvesta väsynyttä kansaa.  Ilo loppui lyhyeen, kun töistä lähtiessä pakkanen olikin jo kiristynyt yli kymmeneen asteeseen ja auto oli umpijäässä! Tänä aamuna satoi, jos mahdollista, vieläkin sakeammin.

 Niinpä nyt on sopiva aika tarttua saamaani Kevään kaipuu -haasteeseen, jonka sain Multaa ja mukuloita -blogin Piparmintulta. Alunperinhän haasteen on laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki - blogista. Tarkoituksena on postata itsellesi merkityksellisiä kuvia, joiden kautta kevään kaipuu helpottaa.

Jokunen hetkihän siinä vierähti kuvia katsellessa ja  muutamia valitessa. Krookukset ovat ensimmäisiä, jotka lääkitsevät kevätkaipuista ihmistä. Ne kukkivatkin viime keväänä ilahduttavan paljon.

 Sisätiloissa kevät alkaa jo paljon aiemmin, onneksi, vaikka tilanpuute ehtiikin käydä haasteelliseksi ennen kuin saan kaikki esikasvatukset ja talvehtimassa olleet pelargoniat, ruusut ja daaliat ulos tai verannalle. Viime kevään yksi odotetuimmista oli kelloköynnöksen kasvu. Kevään ikävää alan taltuttamaan ihan näinä päivinä kylvöillä ja pikkutaimien koulimisella.

 Luonnon heräämistä kevääseen odotan niin puutarhassa kuin mökilläkin. Lintujen pesänrakennus ja iloinen laulu siivittävät omaa iloa kevätpuuhiin.

 

 

 Puiden hiirenkorvat, sini- ja valkovuokkojen peittämä mökkipiha, ensimmäiset kuikan huudot, joutsenten joikumiset, kun saadaan vene ja verkot veteen... näiden tunnelmien äärellä unohtuvat pimeys, räntäsateet, raapattavat auton ikkunat.

 Puutarhahuoneeseenkin on kaipuu! Joulun jälkeen siellä on yhtä kylmää kuin ulkonakin, ihanuus nukkuu talviunta. Mutta auringon lämpö tekee nopeasti tehtävänsä valokatteiseen majaan ja mikään ei enää pidättele pois sieltä! Sinne pääsevät ensimmäiset orvokit, pikkunarsissit ja jo syksyllä ruukkuun istutetut sipulikukkaset.

Kevään kukkaloistoa joutuu vielä tovin odottelemaan, mutta onneksi on kuvat, kyllä näillä jaksaa vielä muutaman kuukauden:)

Palloesikoiden riemukas kukinta,

kevätkurjenmiekkojen nousu karusta maasta, 

sipulikukkien täyttämät kukkapenkit,

 pirteät esikot,

lemmikkimeri,

Uusien hankintojen ihailu,

hentoisten pikarililjojen leikki kevätauringossa

ja uuden kasvuvoiman lumoava ihmeellisyys, siinäpä syitä, miksi kaipuu on suuri!

Tässä  haasteen säännöt:
- kerro postauksessasi, kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)
- tee postaus sinulle rakkaimpien keväisten kuvien kera
- haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan
- käy kirjoittamassa postauksesi www-osoite Puutarhahetki - Suurien unelmien puutarha -blogin Kevään kaipuu -postauksen kommenttikenttään.
Voit osallistua haasteeseen myös Instagramissa. Merkitse kuvasi silloin #keväänkaipuuhaaste ja @puutarhahetki.

En ole lainkaan varma, kuka haasteen on jo saanut ja kuka ottanut vastaan. Mutta haastanpa silti seuraavat blogit:  

 Päivänpesän elämää,
 Tuplasti terapiaa ja 
Vaalean Vihreää.
 

 

Vaikka odotan niin kevättä, on myönnettävä, että silti nautin edelleen talvesta. Jos nämä lumisateet olisivat olleet vettä ja kuukausi oltaisiin nyt tallattu pimeää, märkää, kylmää tammikuuta, olisi kaipuu keväästä monikertaisesti suurempi.

Hyvää viikonloppua kaikille!