Kevätkuulumisia puutarhasta

Ollako kevät - vai eikö olla!? Aivan kuin pallollammekin on elo varsin riitaista, tuntuvat kevät ja talvikin käyvän keskenään pitkitettyä vääntöä siitä, kummalla on etuoikeus tässä vaiheessa vuotta majailla juuri meidän yllämme! Viime viikonloppuna jouluruusua helli lämpö, nyt hyytävä tuuli pyyhkii sen kukintoja!

Onneksi tuli viikonloppu käytettyä tehokkaasti kevättöihin; mm. ikkunanpesuun, oksien keräämiseen ja puutarhahuoneen varjostusverhojen virittelyyn. Daaliat hain kellarista jo edellisenä viikonloppuna ja ne odottelevat säiden lämpenemistä kesähuoneessa. Pakkaspeite vieressä valmiina, jos sattuu mittari liiaksi painumaan hallan puolelle. 

 Mietin taas noita ruukkuja katsellessani, että mihinkä ne kaikki kolmisenkymmentä juurakkoa saisin mahtumaan.!? Varmaan täytyy taas kaivaa joku uusi penkki! :-D Taimia pääsin koulimaan jo lämpimällä terassilla, mutta eihän sinne mitään voinut jättää, vaikka kokonsa puolesta ja monena vuonna tähän aikaan ovat olleet ulkona totuttelemassa. Samettiruusuista nyppäsin ohjeiden mukaisesti ensimmäiset nuput pois. Ehtivät varmasti kasvattaa uusia tilalle ennen kesää! Ahkeraliisat ovat myös nupuillaan, niilläkin aikaa olla sisällä kesäkuulle asti. Myös muut esikasvatuksessa olevat kesäkukat ovat hyvässä kasvuvauhdissa, joten värikäs kesähän tästä on tulossa!

Kukkapenkeissä värisävy on aika tarkalleen pinkki - turkoosi - valkoinen, hitunen keltaista joukossa. Pinkit pystykiurunkannukset ovat levinneet huimasti! Syksyllä kaivelin yksivuotisia kesäkukkia ylös ja samalla pintaan nousi Beth Evans -kiurunkannuksen mukuloita. Siirtelin niitä sinne tänne tyhjiin kohtiin ja kas, miten ovatkaan intoutuneet kukkimaan! Taustalla pilkottaa toinen innokas leviäjä, posliinihyasintti.

Näistä on helppo saada väriä keväiseen istutusalueeseen tai vaikka nurmikolle, kun kuitenkin pian häviävät kokonaan! Ja pörriäiset tykkäävät!

Turkoosin sineä taas tarjoilevat scillat, joukossa myös viime vuonna istutetut valkoiset. Nämä helposti leviävät pikkusipulit ovat kyllä  keväisen puutarhan pelastus, kun kevät takkuaa ja vihreyttä on vielä niukasti.

Posliinihyasintti

Pikkusydämet tuovat myös vihreyttä! Valkoisen pikkusydämen kukinnot ovat vielä piilossa ja kasvuston laidalla aloittelevat Blue jacket -hyasintit pian kukkimistaan. Etualalla palloesikko selvisi edellisestä pakkas- ja lumijaksosta, olisiko jo karaistunut ottamaan vastaan tulevia kylmiä öitä!

Metsän laidassa, ojan reunassa vihertää persoonallinen aidanne - lipstikka-aidanne! Aikoinaan entiseltä anopilta saatu lihakeiton mauste on pikkuhiljaa levinnyt varsin tuoksuvaksi reunukseksi. Ei maistu jänöille, eikä tätä itsekään jaksa paljon syödä, mutta alkukesästä se on varsin kaunis ja nopeasti kohoava näkösuoja :D

Lipstikka

Vaikka on näin kylmää, ovat marhanliljat päättäneet, että nyt mennään! Yksi on kai ottanut varaslähdön vai mitä lie tiedustelee, mutta vahvaa on kasvu jokaisella! Ja kolmesta istutetusta on nyt tulossa kuusi, joten viime kesän kasvu tuplautui! Ihanaa, sillä ovathan ne upeita! Nyt ajattelin kyllä peittää ne muutamaksi yöksi, kun en tiedä niiden pakkasenkestävyyttä. Vaikka monet muut liljatkin ovat jo hyvällä alulla, niin näiden kanssa harmittaa, jos ovat aamulla paleltunutta mössöä.

Marhanliljojen alut vahvana kohti kesää!

Flammentanzini on taas asuttu! Mustarastas ehti tehdä pesänsä pakkaspeitteen suojaaman köynnösruusun oksiin. Viime viikonloppuna otimme peiton pois ja nyt emoraukat vuorotellen lämmittävät poikasia ja vievät heille ruokaa. Jos olisin arvannut, että näin kylmäksi vetää, olisi suojapeitto saanut olla vielä paikoillaan. Edellisen kerran kun pesä oli rakennettu, oli ruusussa jo lehdet! 

Amalia Armaan vuodepeitto saa uusia sävyjä täksi kesäksi. Syyspuuhissa nousi ilmoille muutama vanha tulppaaninsipuli, jotka työnsin sen kummempia miettimättä sängyn pohjalle. Lemmikit ovat melko hyvin vallanneet alustan ja akileijojen ruusukkeita on ilmaantunut vähän kutsumatta. Leijonankitoja on esikasvatuksessa runsaasti, joten ehkäpä taas niillä täytän aukkopaikat. Leikkokukkia tästä sängynpeitosta on voinut poimia kivasti loppukesällä. Lavakaulusten ympäristö vaatisi siistimistä, mutta odottelen seuraavaa lämpöaaltoa. Täytyy varautua toimimaan nopeasti, kun ei voi tietää, voittaako kevät vielä tätäkään erää talven kanssa taistellessaan.

Kylmästä huolimatta hyvää viikon jatkoa!

Pihapiirimessut ja kukkiva vappu!

 Lauantaina kävin Lahden Pihapiirimessuilla, jotka sananmukaisesti olivat oikeat kevätmessut, sillä sisältö oli mitä keväisin ja kukkarunsautta nähtävillä yllin kyllin! Pidän Pihapiirimessuista, sillä ne ovat sopivan kokoiset, löytyy puutarhaharrastajille runsaasti katseltavaa ja halutessaan myös osteltavaa. Taimimyyjiä oli kivasti paikalla ja tunnelma mukavan välitöntä ja iloista! Alla muutama kuva messuilta:

Tänä vuonna messuilla pääsi nauttimaan myös ihanista musiikkiesityksistä; musiikki soi sekä kevätniityllä että morsiuspukukavalkadin säestyksenä. Myös kukkakauppojen juhlakattaukset ja vappuilottelut olivat näkyvästi esillä!

Omat ostokset olivat varsin maltilliset. Muutama taimi, daaliat kolme kympillä -tarjouksesta, nippu työhanskoja ja perinteiset liljansipulit.

Tuttujen tapaaminen ilahdutti erityisesti! Versoja vaahteramäeltä -blogin Riina, Päivänpesän elämää -blogin Katja ja Vaalean vihreää -blogin Hanna olivat messuilla kukin työn touhussa, mutta pieni juttutuokio jokaisen kanssa teki messupäivästä astetta merkityksellisemmän. Tämä blogimaailma on ainutlaatuinen yhteyden rakentaja, vaikka emme muuten tunne toisiamme, on kuin tapaisi vanhoja tuttuja! 

Messuviikonloppu oli säänkin puolesta upean keväinen! Puutarha heräsi uudelleen ja jo ennen takatalvea kukassa olleet krookukset selvisivät hienosti lumikuormastaan ja jatkoivat siitä mihin kevät oli hetkeksi pysähtynyt.

Pickwick

Vanguard

Huhtikuun kukkakimppukin oli jäänyt tekemättä. Alkukuusta oli miehen syntymäpäivä ja kukkia oli talon täydeltä. Kevätmessuilla oli ihania ammattilaisten tekemiä kimppuja esillä. Mutta vapun ja alkaneen kevään kunniaksi poimin omalta pihalta kimppuun kaikkia suloisia kevään ensimmäisiä kukkijoita ja tämä kimppu toimikoon huhtikuun sekä vapun kukkakimppuna!

Hyvää vappua ja aurinkoista alkavaa toukokuuta!

Johan on kevät!

 

Ei yhtään kannata huhtikuussa kuvitella, että ihan kevät on tullut - jäädäkseen! Malttia toivoisi niin meille kesärenkaiden vaihtajille kuin kevään ensimmäisille innokkaille kukkijoille; kylmät tuulet lumen kera voivat tuoda ikäviä yllätyksiä! 

No, talvirenkaat on vaihdettu takaisin, kolat otettu uudestaan esiin ja on vaan pidettävä peukkuja, että krookukset, kevätkurjenmiekat ja muut kaverit kestävät nämä hetket ja jaksavat vielä avata kukintonsa uudestaan. Voi olla, että jonkun helmat ovat saaneet osumaa, mutta minkäs me säälle voimme!

Onneksi ehdin ikuistaa alkuviikosta pihan uudet innokkaat kukkijat! 

Vaikka kevätkurjenmiekkoja onkin vielä nuppuvaiheessa, epäilen, että Katharine Hodgkinit ovat lumien alla kastelleet mekkonsa pahan kerran! Kukkapenkeissä näkyi myös paljon pikkusydänten ja palloesikoiden alkuja - nekin ovat arkoja pakkaselle. Voi sentään!

Aamulla kiertelin lumisessa puutarhassa ja myös pensasmustikoiden silmut pullistelevat ihanasti! Toivottavasti tuolla silmujen alla on runsaasti kukintoja tulossa! Vaikka olemme innokkaita marjastajia ja mustikoita on vielä runsaasti pakkasessa, on kesällä silti mukava maistella isokokoisia pensasmustikoita ja koristella niillä kesäjuhlien leivonnaisia! Ja mustikkapensaiden syysvärihän on kerrassaan upea!

Ukkolaukka kasvusto runsastuu vuosi vuodelta. Annan aina kukintojen kuivua ja olla paikoillaan koko kesän, kun ovat niin kauniita. Mutta sitten ehtii tulla runsaasti siementaimia. Tuossa ei haittaisi, vaikka jokunen paleltuisikin. Eipä ole tuohon penkkiin tarvinnut laukkoja lisää hankkia, mutta ehkäpä kukintojen koko on vähän pienentynyt. En ole myöskään sipuleita ylös nostanut, voisi ehkä kukinnan jälkeen vähän kurkistaa juurakkoihin ja vaikka syksyllä istuttaa muutaman uuden kookkaamman vanhojen joukkoon. Jos eivät nyt vallan tästä takatalvesta ota nokkiinsa!

17.4.-24

Kevätkukkijat ovat kuin linnunpoikaset, monet vaarat niitä uhkaavat! Jos ei jänikset tai peurat pistele piippoja poskeensa, niin sitten saa pelätä kevätsäitä. Saapas nähdä, miten tämä krookusmatto selviää takatalven lumisesta painopeitosta!

Pääsiäiseksi istutetut sipulikukkaset ovat olleet jo välillä ulkona terassilla, kun puutarhahuoneessa alkoi niille olla turhankin lämmintä! Mutta pakkasää pakotti tämänkin asetelman takaisin sisätiloihin. :D

Toivotaan, että kasvit tästä keikkuvasta keväästä vain karaistuvat ja pian lämpimät tuulet puhaltavat tänne Pohjolaankin! Hyvää viikonlopun jatkoa!

Kevään iloa ulkona ja sisällä!

 

Siinä ne taas ovat, Tricolor kevätsahramit täydessä kukassaan! Ja suoraan lumen alta kukkaan - mikä mahtava voima ja halu päästä kohtaamaan kevät ja auringon lämpö! Kuvatessani krookuksia huomasin myös suruvaipan liikuskelevan kukkien lähettyvillä. Mutta se ei suinkaan liihotellut kukasta kukkaan vaan tutkiskeli maata - ehkäpä janoisena etsien vettä. Niin tai näin, iloni on suuri, kun maa taas vihertää ja värittyy kaikesta kukkivasta!

Cream Beauty kultasahramit osallistuivat tänä vuonna "Koska kukkii?" -haasteeseen. Iloisesti meni pieleen! Kukkanuput aukenivat 9.4. kun veikkasin niiden kuoriutuvan lumien alta vasta 18.4! Eipä haittaa, kun aikaistivat näin ihanasti kukintaansa! 

Lumikellot eivät taida kasvaa niille sopivassa paikassa, kun eivät ole vuosien varrella yhtään lisääntyneet - päinvastoin. Mutta iloa tuottaa muutamakin, kun ensimmäisten joukossa kipuaa maan pinnalle.

Katharine Hodkgin kevätkurjenmiekat sen sijaan riemastuttavat leviämisellään. Ja miten voivatkaan nopeasti avata kukintonsa; edellispäivänä maasta pilkotti teräviä piippoja ja jo seuraavan päivän auringonpaiste sai koko porukan liihottelemaan perhosen keveydellä mullan pinnalla! Ihanaa!

Sisällä taimihuoneessakin tapahtuu kaikenlaista kevätiloa tuottavaa kasvua! Laitoin syksyllä muutaman jättiverbenan juurakon kellariin. 3 neljästä ei selvinnyt, mutta yksikin onnistuminen ilahduttaa!

Viime kesän jättiverbenan kukintojen siemenet itivät kivasti! Jättiverbena kasvaa aika hyvää vauhtia, joten uskon näidenkin taimien kukkivan jo tulevana kesänä. Verbenat tekevät helposti siementaimia myös suoraan maahan, mutta kukintaan asti ei monikaan ehdi ja juuri niistä siementaimista otin viime vuonna muutaman talvisäilöön.

Tsinniat pitäisi jo koulia...

Kasvamassa on monenlaisia kesäkukkia; tsinnioita, samettiruusuja, leijonankitoja, kesäleimuja, astereita, ahkeraliisoja, tuoksuherneitä... Kun osa kylvöksistä ei meinannut itää, ripottelin samoihin multiin uusia siemeniä, ja nyt muutamassa näkyy mysteeritaimia. Yleensä en kesäkukkakylvöksiin nimiä kirjoittele - ovathan tuttuja taimia vuosien varrelta. Mutta kokeilussa olleita kesäkulleroita, syyssädekukkia ja kesäpäivänhattuja en myöskään merkannut. Nyt odottelen kesäyllätystä,  mikä näistä onkaan herännyt kesäleimujen joukkoon :-D

Säätiedotus lupailee taas kylmenevää, mutta ei anneta sen lannistaa! Mukavaa keväistä viikonloppua!

Takatalvi iski voimalla!

Eipä tässä paljon naurata! Ehdin jo hetken iloita piipoista ja lumien sulamisesta, kun ensin alkoi tulla vettä kaatamalla ja yhtä nopeasti pakasti! Vesi jäi puikoiksi kasveihin ja kuorrutti autot ja ympäröivän maailman! Kun koko maassa suruliputettiin, olivat Kouvolan lipputangot jään peitossa! Monessa paikassa, kuten esim. kouluilla, ei ollut mitään mahdollisuutta vetää lippuja salkoihin.

 Sitten iski pakkaset talven voimalla! Onneksi ehti lunta sataa parikymmentä senttiä kasvien suojaksi. Ja tänäänkin on satanut kaiken aikaa lisää! Nyt sentään lupaillaan lämpenevää. 

Tältä ehti jo pääsiäisenä toisella pihamaallamme näyttää!

Kevätkiurunkannukset ihan viittä vaille kukassa. Siellä ne nyt ovat uudestaan lumen alle peittyneenä jo neljättä päivää.

Kyllä siellä oli jo lumikellon nuppuja!

Mökillä vietimme pääsiäistä 15 asteen lämpötilassa, ihan ihme säät! Siellä sinivuokkojen nupuista pilkotti jo sinistä, kun oikein katsoi tarkasti! :D  Metsäpuutarhaan ei vielä päässyt kurkistelemaan, se oli sentään lumen alla.

Mökin pihapiirissä on suuri raita, jonka äärellä on tikka aherrellut syksystä lähtien.  Se naputteli ensin itselleen ruokapöydän...

...johon asetti ateriansa...

...mutta jätti jäljet siivoamatta! :-D Syksyllä kuulin naputuksen moneen kertaan, mutta nyt talvella käydessämme ei ole sattunut olemaan tikan ruoka-aika, niin en saanut kuvaa tästä suursyömäristä!

Pääsiäisen kyläilykimppuja

Viikonloppua vietetäänkin meillä syntymäpäiviä juhlien, mies täyttää pyöreitä, niin täytyyhän sitä juhlistaa! <3

Mukavaa viikonloppua teillekin!