Koska kukkii? -haaste

Sain haasteen arvailla ensimmäisiä puutarhaani ilmestyviä kevätkukkijoita. Haasteita tuli useammastakin blogista, mm. Vaalean vihreää - , Rikkaruohoelämää -  sekä Lappalainen etelässä -blogista. Onhan tähän siis ehdottomasti vastattava! Tarkoituksena on arvata mahdollisimman lähelle muutaman kevätkukkijan kukinnan aloittaminen. Haasteen laittoi alulle Minna Hiidenkiven puutarha -blogista. Luntahan pihalla on edelleen runsaasti, joten arvaus on varsin paljon siitä riippuvainen, milloin lumipeite päältä kuoriutuu. Vaikea on myös muistaa, mitä tuolla lumen alla edes on nousemassa, on siis katseltava vanhoja kuvia ja päivämääriä.

 

Pikkuruiset Tricolor -kevätsahramit avasivat viime keväänä nuppunsa jo huhtikuun alussa, 8.4. Näiden kukinta on siis alkamassa ensimmäisten joukossa. Nyt lunta penkin päällä on vielä niin paljon, että arvelen niiden ehtivän kukkaan vapun tienoilla, 30.4.

 

Iloiset kevätkurjenmiekat olivat kukassa 15.4.-21 ja aika runsaastikin jo silloin kukkivat. Nyt tuossa penkissä on lunta päällä 40 cm. Mutta jos aurinko paistaa ja lämpö ensi viikolla tosiaan kohoaa 12 asteeseen, voivat Katharine Hodgkinsit nousta esille piankin. Silti veikkaan, että ensimmäiset kukkavarret on nähtävissä vasta 3.5.

Pystykiurunkannus `Evans´

 

25.4.-21 olivat ensimmäiset kiurunkannukset aloittelemassa pitkää kaunista kukintaansa.  Tänä vuonna kukkavarsia on odotettavissa  8.5. -22.

Omat veikkaukseni ovat siis: 

Tricolor krookukset 30.4.

Katherine Hodgin kevätkurjenmiekat 3.5.

Kevätkiurunkannukset 8.5.

Haasteen säännöt ovat seuraavat: Valitsemissasi kasveissa ei saa näkyä nuppuja veikkaushetkellä. Poikkeukseksi laskettakoon puuvartiset, joissa saa olla kukkasilmuiksi tunnistettavia osia. Valitsemasi kasvien kohdalla olisi hyvä olla vielä lunta/jäätä tai edes sen verran routaa, ettei kasvi olisi lähtenyt kasvuun. On nimittäin aivan eri asia veikata kukinnan alkua lähipäiville kuin viikkojen päähän ja tässä haasteessa nimenomaan tarkoitus on luoda pitkäkestoista jännitystä. Kukinnan alkua saa vauhdittaa esim. lapioimalla lunta pois kukkapenkin päältä (sitähän me kaikki teemme jossain vaiheessa kevättä), mutta harsoviritelmät ynnä muut, joita et normaalisti tekisi, lasketaan dopingiksi. 

Kerro, keneltä sait haasteen ja haasta vuorostasi mukaan muutama kaveri. Olisi myös kiva, jos kävisit laittamassa Hiidenkiven puutarhassa -blogiin haasteen aloituspostaukseen kommentin osallistumisestasi. Raportoi myöhemmin keväällä, kuinka hyvin kukkakevään ennustaminen sinulta onnistui.

 

 

Aika monessa blogissa haasteeseen on  jo vastattu, joten varmaa ei ole, oletko jo saanut haasteen joltakin. Samoin taitaa monessa puutarhassa olla jo lumet sulaneet ja ensimmäiset kisailijat kukassa. Joten haasteen saa se, kenen pihamaalla on vielä tunsaasti lunta ja ei ole vielä haaste osunut kohdalleen :)

 

Hyvää, aurinkoista huhtikuuta kaikille! 

Hyvää Pääsiäistä!

 

Niin saapui taas pääsiäinen, ja säiden puoleen saakin olla iloinen ja toiveikas, että tästäpä alkaakin oikea kevän riemuvoitto! Pääsiäistä meillä vietetään rauhallisissa merkeissä, viime vuosina siihen on jo totuttu.

 

Viikko sitten tein pääsiäisasetelmia, ja säästä kun ei voi olla varma, minkälaisena se etenee, niin kasvit ovat saaneet elellä puutarhahuoneen lasien suojissa, auringonpaisteen tai sateen tarjoaman valon ja lämmön armoilla. Siniset helmihyasintit ja keltaiset pääsiäishyasintit ovat  värittyneet, samoin narsissit ovat jo avanneet upeat kukkansa. Perunanarsissit olivat ostohetkellä kovin, kovin pieniä ja eivät edelleen ole avanneet nuppujaan. Hyvä niin, sillä ovat samassa asetelmassa narsissin kanssa ja siten tuo asetelma saa jatkaa hyvänä pidempään. Orvokkien kasvukausi voi jatkua hyvänä vielä useamman kuukauden, joten ne siirrän myöhemmin omaan ruukkuunsa ja ulkoilmaan.

 

 

 

Tetenarsissit eivät kauaa pysy lämpimässä, vaan venyvät nopeasti pituutta ja kukkivat yhtä kovalla vauhdilla. Siksi nyt säiden lämmetessä ei puutarhahuone ole niille sopiva paikka. Lasiveranta pysyy pidempään viileänä ja ulkoasetelmissakin ne pysyvät hyvänä joitakin viikkoja. Laitan kaikki vanhat tetet kukkapenkkiin ja vaikka ne ovat kooltaan pieniä, niin loppukeväästä niitä nousee sieltä runsaasti tuomaan iloa uudelleen.

 

 

Tokihan pääsiäisenä pitää leikkokukkiakin olla! Pitkästä aikaa kävin kukkakaupassa ja olin kuin irtokarkkihyllyn ääressä; valinnan varaa ihan mielettömästi, toinen toistaan ihanampia kukkia ja värejä! Valikoin mieleiseni ja sidoin kotona kimpuksi. Kun kesken pääsiäisen vaihdan maisemaa, kietaisen kimpun mukaani. Yöksi kiikutan viileään ja laadukkaat kerratut pääsiäiskukkaset tuovat iloa vielä pitkään! 

 

 

Jos ei pääsiäistä voi olla ilman kukkia, ei myöskään ilman rahkapullia :)

 

Kuten ikkunan takaa voi todeta, on puutarha edelleen paksun lumipeitteen vallassa! Vähän näkyy piippoja puutarhahuoneelle vievän polin varrella, mutta yhtään avonaista kevätkukkijaa ei ulkoa löydy. Niinpä nautitaan nyt näistä kaupan ihanuuksista, joista tulee puutarhan asukkeja, kunhan ovat ensin  ilahduttaneet kukinnallaan koko huhtikuun!

 

Hyvää pääsiäisen jatkoa!

Puoli kuuta peipposesta

 Siitä on nyt pari viikkoa, kun kuulin peipposen laulavan! Ei näkynyt peippoa, mutta laulu raikasi! Siis maaliskuun lopulla, kun vielä aurinko paistoi lämpimästi! Sitten alkoi kevään alasajo, joka sai aina vaan hurjempia mittasuhteita; pakkasta -15, lumipyryä, joka sakeni ja jätti maahan yli 10 sentin uuden kerroksen... ja peipponen senkun on jatkanut lauluaan, mitäpä se muutakaan voi!

 

4.4.2022

Kattolumet painavat entistä tiiviimmäksi ikkunan alla olevan istutusalueen ja Flammentanz on joutunut litistymään seinälle!

 

Linnuilla lienee sisäinen kello, joka viime vuonna toimi hyvin; tulivat sulaan ja lämpimään Suomeen. Nyt ei käynyt ihan yhtä onnekkaasti. Mustarastas on saanut laulella talvilauluja jo reilun kuukauden.

Sokkelin juuresta työntyy sinne levinneitä scilloja, vierellään puolitoista metriä lunta.

 

Juttelen pikkuruisille taimilleni (höperö puutarhuri!), vähän niitä hoputtelen, että olette kovin pieniä, koittakaahan nyt kasvattaa vartta ja lehtiä, joillakin puutarhuureilla on jo kukkia tomaateissa ja ahkeraliisoissa! Mutta samaan hengenvetoon lohduttelen, ettei tuonne ulkoilmaan ole vielä kiirettä, ei siellä näy vielä piippoja pihallakaan!

Siinäkin kukkiva kansa on täysin talviunillaan, 5.4.2022

5.4.2022

Korona pysäytti hetkeksi omatkin kiireeni. Työ on sen luontoista, että väistelty on, koko kaksi vuotta! Siihenkin väsyy ja ehkä en enää ollutkaan joka hetki riittävän varovainen. Tai ehkä ei ollut enää muuta mahdollisuutta, kuin törmätä suoraan koronaan. Onneksi tauti - mahdollisesti kolmen rokotteen myötä -  osoittautui varsin lieväksi, mutta pakollinen karanteeni koetteli jaksamista. Töistä poissaolo ei koskaan ole hyvästä, mutta vapaa-ajalla tämä ajankohta oli sopiva, kun ei puutarhassa todellakaan ollut mitään tekemistä, paitsi lumitöitä, mutta ne saivat nyt jäädä muiden hommaksi.

 

 

 

Ulko-ovessa karisee joulukranssi. Se jouti jo pois ja sai tilalle vähän pääsiäistä!

 

Lukiessani muiden puutarhaihmisten blogeja, näkee jutuista, että tämä vahva, runsasluminen talvi on haastanut meitä kaikkia ja koetellut kärsivällisyyttämme. Säästä puhuminen on yleensä helppoa, mutta nyt se on saanut jo ahdistavia sävyjä, kun alkaa olla kurkkuaan myöten täynnä talven ilmiöitä! Niinpä itse painelin puutarhamyymälään ja hain sieltä kaiken kukkivan, joka pärjäilee kasvihuoneen lämmössä ja pienessä pakkasessa! Aion askarrella niiden kanssa viikonlopun, tehdä asetelmia ja nauttia! Ehkäpä ovat sitten pääsiäisenä parhaassa kukassaan!

 

 Maailmantilanne jatkuu haastavana, sille ei pieni ihminen paljoakaan voi. Mutta toivon, että omat, meidän puutarhureiden ja peipposten koettelemukset alkavat olla nyt jo takanapäin. Talvi loppuu, kevätsateet hävittävät lumikasat ja linnut pääsevät iloisena tekemään pesäpuuhiaan. Ja tarhureiden selät saavat liikettä, kun kumartelemme maasta pilkistävien piippojen puoleen ja toivotamme ne tervetulleiksi uuteen kasvukauteen!

 

Hyvää viikonloppua ja huomista palmusunnuntaita!

Puuhastelua

 

 Taas on aika tietokoneen ääressä ollut kovin vähäistä. Toimintaa sen sijaan on ollut sekä sisällä että ulkona. Kaksi upeaa viikonloppua vierähti mökkimaisemissa ja voi, miten nautin, kun sain vielä hiihdellä järven jäällä auringon paisteessa! Etenkin viime viikonloppuun osui loistavat hankikantokelit, joten heikoilla luisteluhiihdon taidoillanikin viiletin pitkin järvenselkiä! Eipä haitannut lumikerrokset mökkipihalla, enkä jaksanut harmitella kotipihan kinoksia.

 

Kotona ei siis todellakaan viherrä puutarhassa minkäänlainen piippo. Kun on suojaisa pihapiiri ja sinne  lumet laskeutuvat, eivät ne koskaan sieltä ole pois kiirehtineet. Saan siis odotella tovin pihahommien suhteen. Mutta taimipöydällä kyllä riittää kasvattettavaa ja pian on taas uusien kylvöjenkin aika. Taimihuoneen lämpö on melko alhainen, joten kovin nopeaan eivät taimet ole kehittyneet enkä ole vielä aloittanut koulimisia. Osasin tänä vuonna kylvää siemenet hiukan harvempaan ja hiukan vähemmän, joten pikku taimilla on vielä tilaa kasvaa kaverien kanssa. Siltikin tulee ruukkujen kanssa olemaan haasteita, mihin saan taas kaikki mahtumaan!?

 

 

On ehkäpä liian enneaikaista hehkuttaa onnistumisilla, mutta tänä vuonna itivät hyvin ainakin  koristeporkkana Dara, ritarinkannukset, kesäleimut, petuniat ja tietysti leijonankidat! Riittävästi on tulossa  myös värinokkosta ja revonhäntiä. Ahkeraliisojakin on jonkin verran, mutta niiden kasvuunlähdöstä ei vielä voi olla varma. Muutama syyssädekukan taimikin on ilmaantunut mullan pinnalle. Kahden pihapiirin ja yhden mökkipihan kukittamisessa on hiukkasen puuhaa ja ei se ostotaimilla onnistuisikaan.

 

Viimeiset kukkaset avautuneet, kukinta on jatkunut jo liki kuukauden!

Kukkiihan meillä sentään joku! Marraskuun kaktus intoutui kehittelemään hurjan määrän nuppuja, kun oli taas joutunut kovin laiminlyödyksi. En ole viherkasvien kanssa parhaimmillani, mutta olen sattunut valitsemaan sellaiset kasvit, jotka taas ovat parhaimmillaan mahdollisimman heikossa mullassa ja huonolla kastelulla. Samalla, kun otin kuvia kaktuksesta, huomasin, että sen yläpuolella roikkuva posliinikukka tekee myös nuppuja, vaikka ruukussa ei todennäköisesti ole ravinnon hitustakaan, juurta ehkäpä koko amppeli täynnä. Mitä heikompi hoito, sen kukkivampi lopputulos!

Mökillä ollessamme tehtiin taas joka keväisiä polttopuusuunnitelmia ja kaadettiin muutama suureksi venähtänyt leppä. Sain hienoja norkko-oksia, joita voi hyödyntää vaikka asetelmiin.  Yhden teteruukun ostin puutarhahuoneen somistukseksi, mutta poishan se sieltä on otettava ensi viikoksi, kun lupailee kovia yöpakkasia. Eivät siis alene hanget pihamaalta ensi viikollakaan!

 

Kuinka kauan kestääkään, että ollaan tässä vaiheessa: Hiirenkorvat hulmuavat koivuissa! Nämä toin mökiltä puolitoista viikkoa sitten! Myös mustarastaan huilu on soinut jo muutaman viikon, joten uskottava se on, että kevät on tulossa!

 

Hyvää viikonloppua! Ovathan talvivaatteet vielä lähettyvillä?!

Hybridipelargoneja

 

 Kerroin viime postauksessa, että kävin siemenkaupoilla. Samalla reissulla Kuusankosken pikkuruisessa Viherrinkimyymälässä Viherpisteellä oli juuri tulleita pikkutaimia, joiden ääreen myyjän kanssa tietysti pysähdyimme. Viime vuonna tilasin joitakin pikkutaimia ja onnistuin kasvatuksissani niinkin hyvin, että kaikki menehtyivät! Osa kuoli saman tien, kun otin ulos pakkauksesta, joten en taida ihan kaikkea ottaa itselleni noista tappioista, mutta nyt sain hyvät kasvatusohjeet ja kotiin tuomisina oli sekä lumihiutaletta että siniviuhkon taimia. Olivat juuri tulleet Ansarin kasvihuoneilta ja nyt ovat olleet reilun viikon taimimullassa - edelleen hengissä!

 

 

Puutarhamyymälässä oli kaupan myös runsaasti pieniä pelargonian taimia. Kun taimi maksaa 1,50e, niin mieli ostosten tekemiseen kasvaa vahvasti. Naureskelimme myyjän kanssa, että kun on hybridiautoja, niin miksei myös hybridipelakuita! Kasvi on pystykasvuisen ja riippapelakuun välimuoto, voidaan siis kasvattaa sekä ruukussa että amppelissa. Niinpä kotiin lähti kaksi hybridiä, joista pitäisi ajan mittaan kehittyä vaaleanpunakukkaisia pelargoneja! Minulla taitaa olla jo ennestään tummanpunakukkainen hybridi, kasvutapa ainakin viittaa sellaiseen.

 

 

Vanhat pelargoniat on haettu kellarista, leikattu pikkutapeille ja aloitettu kastelu ja suihkuttelu. Uskon, että kaikki lähtevät hyvin elämään!

Samalla, kun pelargoniat tulivat kellarista valoon, pääsivät myös talvetetut jättiverbenat aloittelemaan uutta kasvuaan. Muutaman jätin edelleen kellariin, mutta kaikissa oli vihreitä versoja jo valmiina, joten ovat selvinneet hengissä läpi pimeän talven!

Siniviuhkon ostotaimi

Lumihiutaleiden taimet olivat jo kertaalleen latvottuja tullessaan myyntiin.

Kesäkukka-asetelmista voisi olla jo melko suuri osa valmiksi kasvamassa, mikäli nämä pikkutaimet selviävät kesään asti :) Itäpuolelle taloa istuttelen ahkeraliisaa ja lumihiutaletta, siellä ei aurinko juurikaan näyttäydy. Varastossa on talvehtimassa lankaköynnöstä ja murattia, niillä saa hyvää vihreyttä ruukkuistutuksiin. Kuumalle etelän puolelle taloa suunnittelen laittavani siniviuhkoja ja pelargonioita, sillä ne sietävät hyvin koko päivän paahdetta. Samettiruusut kasvatan siemenistä. Kerrattukukkaisia petunioita laitoin nyt kolmatta kertaa siemenkylvöihin ja taimet ovat juuri ilmestyneet mullan pinnalle :) Hurmesilkkiheinät ovat myös talvetuksessa ja värinokkoset kasvamassa. Kun lisäksi vielä talvehtimassa olevat kaksi runkoruusua pääsevät esille, ei montaa kesäkukkaa enää mahdukaan rappuselle tai ovenpieleen amppeliin. Mutta kesään on vielä aikaa ja kaikkea voi tapahtua...!

 

 

Loppuun vielä postin tuoma ihana kirje! Sain yllätyslahjan Minnalta Hiidenkiven puutarhassa -blogista; Hän oli tarkkaan miettinyt puutarhamme prinsessaa ja hänen sänkyään. Lainaanpa tähän Minnan korttiin kirjoittaman tekstin: "Hunajakukan siemenet nähdessäni tuli heti mieleeni, että puutarhaprinsessasi voisi ilahtua pehmeän pörheästä, siniliilasta tyynystä, joka houkuttelee perhosia ja lempeää unimusiikkia soittavia kimalaisia. Ehkä prinsessa katselee sängyssä loikoillessaan tuulessa keinuvia unikoita ja näkee pian kauniita kukkaisia unia". Kortin mukana oli suloisen kauniit unikon- ja hunajakukan siemenpussukat. Kiitos, Minna, ihanaa, kun lähdit mukaan mielikuvitusretkelle satumaahan!

 

 

Nyt luvataan keväisiä säitä ja auringonpaistetta. Jokohan lumipeite alkaisi madaltua!  Hyvää viikonloppua taimitarhureille ja kaikille keväästä nauttiville!

 

Kohti kevättä!

 Eihän tästä auringonpaisteesta voi seurata muuta kuin valtava innostus uudesta kasvukaudesta! Välttelin kylvöhommia koko helmikuun, suunnitttelin vahvasti suorakylvöjä ja jätin multapussit ostamatta. Vaan kuinkas kävikään, kun maaliskuun aurinko kirkasti sään ja tuli muutama vapaapäivä: Painelin heti aamuyhdeksältä Kuusankosken Viherpisteelle, Viherrinki-puutarhamyymälään, missä on jättivalikoima simeniä ja juuri tulleita pikkutaimia! Kylvömullat ja pari nippua tulppaaneita Rustasta ja siinä sitä ollaan, keskellä taimihöperyyttä!

 

Aiemmin talvella kertoilin kesän kylvösuunnitelmistani ja edelleen olen vahvasti sitä mieltä, että satsaan leikko- ja kuivakukkiin. Toki tomaatit istutetaan kasvihuoneeseen ja kesäkukka-amppelit ja -asetelmat rakentuvat osin kaupan-, osin omista kasvatuksistani. Leijonankidat ovat kiitollisia kukkijoita ja niiden esikasvatus onnistui viime keväänä hyvin - paitsi, että kylvin liian tiheään ja kouliminen olikin sitten jo toinen juttu! Nyt ostin kahden eri korkuisina kasvavia. Pidemmistä saa hyvää lisää kesäkimppuihin, lyhyemmät sopivat vaikka kukkapenkkien täytteeksi.

 

Nyt ostosiemenien joukossa oli myös suorakylvöihin tarkoitettuja ikikukkia. Aiemmin, kun kuivakukat olivat suosiossa, kylvimme äidin kanssa kotona paljonkin olkikukkia ja ikiviuhkoja suoraan maahan ja hyvin ehtivät kukkaan loppukesästä.1980-luvulla olikin kova kuivakkukkabuumi. Meillä oli pienimuotoinen pellavapeltokin, josta saatiin moneksi vuodeksi kuivakukka-asetelmiin herkkiä pellavan siemenkotia. Sitten tuli totaalinen kyllästyminen noihin kuivakukkasiin, kunnes taas kranssit ja asetelmat ovat 2020-luvulla nousseet uuteen kukoistukseen.

Vanhoja siemeniä löytyy kotoa vaikka kuinka paljon, omista samettiruusuista ja tuoksuherneistä olen myös ottanut runsaasti siemeniä talteen, joten kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Mutta kylvötila sen sijaan tulee taas loppumaan ja toukokuu onkin yhtä purkkikaaosta!  Nyt multiin pääsivät ainakin ahkeraliisat, revonhännät, syyssädekukkaset ja petuniat. Rikkaporkkanaakin laitoin esikasvatukseen, vaikka viime keväänä en onnistunut lainkaan sen kasvatuksessa. Pääosa esikasvatuksista saa odotella vielä muutaman viikon, sitten pääsevät  mm. tomaatit, sammarit ja leijonankidat aloittamaan kasvunsa. 

 

 

Koko alkukuun ovat huikean kauniit säät houkutelleet ulkoiluun ja olenkin käynyt hiihtämässä päivittäin. Puutarhahuoneen ulkopuolella on edelleen valtavat lumikinokset ja viiniköynnös uinuu tietämättömänä ympärillä tapahtuvasta. Sisällä huvimajassa aurinko jo hetken lämmittää ja ajatukset rientävät kohti kevättä. Nyt on oltava mielekästä tekemistä ja uskoa tulevaisuuteen, vaikka meitä koronapandemian jälkeen koetellaankin uudella hirvittävällä tavalla! Toivoa tuokoon uusi kevät, uusi kasvukausi!

Hyvää maaliskuun alkua!